Tämän postauksen kuvat ovat Italiasta. Kuusi päivää kului todella nopeasti ja kuten arvata saattaa, oli aivan ihanaa. En tehnyt tällä kertaa mitään ”turistijuttuja” vaan elin arkea -vain astetta erilaisemmissa maisemissa. Täytyy sanoa, että tämä paikka on vienyt sydämeni ja kaipaan sinne jo nyt. Suurin osa alla olevista kuvista on kävelylenkkini varrelta. Yksi aamu otin mukaan kameran ja muutaman tuntia kiertelin ympäriinsä. Aluksi nousin ylös vuoren rinnettä ja sitten lähdin kulkemaan mutkikkaita teitä alas. Ohitin useita katolisia kirkkoja, omena- ja oliivipuita, pikkukahviloita joiden edustalla herrat joivat espressojaan ja pyöräilijöitä urheilutrikoissaan. Ilma oli raikas, aurinko paistoi, eläimiä ja hyönteisiä oli siellä täällä ja hymyileviä paikallisia, joiden kanssa vaihdoimme huomenet, buongiorno. Nyt kun minulla ei ole omaa paikkaa, en haluaisi olla missään muualla kuin Italiassa. 🙂

Kävin myös äsken Seinäjoella kävelyllä. En ole koskaan perustanut yksin tehtyihin kävelylenkkeihin. Omassa seurassani juoksen ja kaverin kanssa kävelen. Mutta viime aikoina yksin luonnossa kävelemisestä on tullut suosikkiurheilumuotoni. Minulla menee aina kausittain se, miten tykkään eniten liikkua, mutta alkavan syksyn ilmassa on jotain, mikä saa minut himoitsemaan ulos luontoon. Hengittämään raikasta ilmaa, ajattelemaan vain omia ajatuksia. Jos edellisestä metsäretkestä tai luontopolusta on aikaa, suosittelen. <3

xVilma