Katsoin äsken vanhan postaukseni ja siitä on yli kolme vuotta, kun viimeksi kuvattiin Sofian kanssa yhdessä. Mihin tämä aika on mennyt?! Onneksi tuntuu, että kuvaustaidot ovat vähän tuosta kehittyneet – Sofia puolestaan ei ole ulkoisesti vanhentunut ollenkaan. Sofia on ihana, mukava, fiksu ja älykäs – sekä yksi kuvauksellisimmista ihmisistä, joita tunnen. On aina ilo olla kameran takana, mutta onhan se nyt aivan älyttömän siistiä, kun edessä on kokenut ja menestynyt ammattimalli (jonka luusto on muuten sellainen, että joka kuvakulma onnistuu).

Olen aina ollut sitä mieltä, että kameran edessä oleminen on yhdenlainen ammattitaito, joka kehittyy vain poseeraamalla, tekemällä paljon kuvauksia ja näkemällä lopputuloksen – oppimalla siten omat parhaat kuvakulmat, ilmeet ja asennot. Minulla on aina tapana ohjata paljon kuvattavaani, mutta kun malli antaa variaatiota ja vaihtelee asentoja omatoimisesti, on se 100 kertaa helpompaa.

Escadan pressilounaalla istuin Sofian kanssa lähekkäin ja päätettiin, että yritetään mahduttaa kuvaukset, johonkin väliin. Viimeisenä päivänä Suomessa ollessani löytyi parin tunnin sopiva rako molemmille ja menin hänen kotiinsa kuvaamaan. Nautin niin paljon kuvaamisesta, Sofian kanssa ideoimisesta ja jälkikäteen kuvien valitsemisesta ja jälkikäsittelystä (joka kyllä oli lähinnä kuvien rajaamista ja värisäätöjä), että mietin taas, että onneksi on koko elämä aikaa…

…Sillä sen lisäksi, että haluan joskus vielä kouluttautua joogaopettajaksi, Ayurveda konsultiksi ja tehdä parista salaisesta unelmasta totta, haluan omistaa elämästäni vielä pari vuotta vain muiden kuvaamiseen – jatkaa siitä, mistä blogini alkoi. Intohimosta ja rakkaudesta yrittää saada henkilön parhaat puolet ja sielu kuviin… Ikuistettua tunnetta ja kauneutta. Ehkä välillä vain jotain hassua. 🙂

Olen ennenkin sanonut, että kaikesta kuvaamisesta henkilökuvaus on ehdottomasti eniten se oma juttuni. Henkilökuvauksessa on aina kyse myös kemioista, avoimuudesta ja siitä, että kuvaajalla ja kuvattavalla on rento ja helppo olla keskenään. Mielestäni kuvaaminen on aina koko paketti alusta loppuun: suunnittelu, kuvaaminen, kuvien valitseminen ja jälkikäsittely. Vaikka bloggaajana tulee kuvattua kollegoiden kanssa paljon toisia ristiin rastiin, niin ei se tunnu (ainakaan itselleni) läheskään samalta, kun tällainen kuvaaminen, että oma kuvaustyyli ja kädenjälki ovat mukana alusta loppuun.

Ulkomaille muuton jälkeen en hirveästi ole päässyt tekemään tällaisia kuvauksia ja kehittämään itseäni sen suhteen, mutta uskon, että kaikella on aikansa. Tavallaan on siistiä tietää sydämessä, että kaikki ei ole tässä. Joku päivä haluan vielä tehdä muoti- ja potrettikuvauksia. Sitä ennen voin harjoitella pikkuhiljaa, opetella muussa elämässä ja bloggaamisessa valotusta, teknisiä asioita ja omaa tyyliäni. Mutta taidanpa nyt lisätä silti vastaavia kuvaushetkiä elämääni. Harrastukseksi tällainen kuvaaminen menee lähes meditaatiosta. Aika ja paikka katoaa, olosta tulee kevyt ja luottavainen. Teen juuri sitä, mistä eniten tykkään. ♥

Tässä siis pieni osa kuvista, joita otimme. Sofian blogi löytyy täältä ja sinne tulee tulevaisuudessa lisää kuvia asutietoineen. Sofian blogi on täynnä inspiroivia asuja ja taidokkaita asukuvia (mielestäni kyllä enemmän lehtimäisiä editorialeja), joten suosittelen seuraamaan, jos blogi ei vielä ole lukulistalla! 🙂

Tallenna