Kovempi treeni, parempi mieli

35

Wellness

31.07.2016

IMG_8544

 

IMG_9374 IMG_8732m

Siitä on nyt melkein kolme kuukautta, kun tulimme Englannista Italiaan (aika menee niin nopeasti!). Täällä maisemat treenaamiseen ovat enemmän kuin kunnossa, mutta myönnän, että alan kaivata arkeeni monestakin syystä kuntosalia.. Kun menen johonkin paikkaan treenaamaan, keskityn täysillä siihen, mitä teen. Nyt kesällä treenirutiinini on ollut aika vaihtelevaa ja treeni suurimmaksi osaksi melko kevyttä. Tämä on tietysti ok, mutta jos jotain arkeeni siis vähän kaipaan, niin kuntosalia, treeniystävää, pt:tä tai jotakin ohjattua liikuntaa.

…Tai ihan vain sitä, että saisin itseäni niskasta kiinni. 😀 Joku aina välillä kysyy onko minulla koskaan motivaatiopulaa. Kyllä on, silloin tällöin ja silloin myös tekosyitä tyyliin ”Helsingissä asuessa oli niin helppo pitää treenimotivaatio yllä, kun aina sai treenikaverin ja lajivaihtoehtoja oli niin paljon.”

Motivaatiopulani koskee lähinnä hikitreeniä… Esimerkiksi tälläkin viikolla olen parina aamuna laittanut herätyksen soimaan kuuden maissa vain, että ehdin aamulla joogata tunnin rauhassa. Joogaamiseni on kuitenkin isoksi osaksi hyvin matalasykkeistä, enemmän meditaatiota, kuin hikiliikuntaa, joten se ei ihan pelkästään riitä. Rakastan siis liikkumista, mutta en superkovaa treenaamista – kovaa treeniä rakastan vasta jälkikäteen.

Ehkä joku miettii, miksi pitäisi treenata niin paljon ja kovaa, että jalat eivät meinaa enää kantaa ja hiki valuu virtana?! Minun mielestäni siksi, että hitsi vie sellaisen treenin jälkeen on voittaja olo! Se tekee niin hyvää psyykelle!

Eilen pyysinkin poikaystävääni vetämään minulle treenin, että saisin täällä itsestäni enemmän irti treenatessa. Olen varma, että moni meistä tekee sata kertaa paremmin, kun joku sanoo mitä pitää tehdä, eikä itse tarvi ajatella. No poikaystäväni saneli ja tsemppasi, ja kyllähän sitä pelkällä 10 kg levypainolla sai tästä tytöstä kaikki mehut irti. Juoksin (/ kävelin) hyvin jyrkkää rinnettä ylös n.300-400 metriä + hölkkäsin alas. Väliin tein levypainolla erilaisia kyykkysarjoja. Toistin tämän 4 kertaa. Yksinkertaista, mutta tehokasta (varsinkin kun toinen ei sallinut taukoja ;)).

Suosittelen välillä muistuttamaan itseä, miten hyvä olo siitä tulee, kun pystyy ylittämään itsensä. Oli se sitten pienen herkkulakon pitäminen, kovempi treeni tai jokin muu asia. Kun ihmisen pystyy vastustamaan kiusausta tai venyttämään suoritustaan tavallista kovemmaksi, itsetunto kasvaa ja itsekuri paranee. Tulee olo, että pystyy mihin vaan ja siitä saa tsemppiä vähän kaikkeen. Minulle ainakin tuli heti tosi hyvä fiilis ja muistin, että aina se rento elämä, hedonistiset nautinnot ja lempeys itseään kohtaan, ei ole se, mitä mielemme kaipaa..

Jos itsensä haastaminen kiinnostaa, suosittelen lukemaan aiheeseen liittyen Erik Bertnard Larssenin Helvetinviikko kirjan. 🙂

VP2