Valokuvauksesta on tullut minulle valtavan tärkeää. Leikissä, mitä ottaisit mukaan autiolle saarelle, valitsisin kamerani. Mietin välillä, mitä tein vielä pari vuotta sitten, kun en kuvannut?! 😀

Rakastan valokuvaamisessa kaikkea. Hetken pysäyttämistä, valon vangitsemista, yksityiskohtien havaitsemista, sävyjen säilyttämistä, sommitelmien muodostamista… Mutta ennen kaikkea rakastan tunnetta. Hymykuoppia, hämmennyksiä, kikatuksia, haaveita, harmeja, päättäväisyyttä, heittäytymistä, herisyvää naurua, lämpöä… Sitä kemiaa, mikä syntyy kuvattavan ja kuvaajan välille. Tai kuvattavien välille keskenään, kun he unohtavat kameran.

Aloitan yleensä kuvaukset tutustumalla. Keitän teetä, näytän pinterestistä kuvia, suunnitellaan ja jutellaan niitä näitä. Avoimesta luonteesta on kuvattaessa hyötyä. Kun itse ei ole varauksellinen, vaan varsinainen hölösuu ja vähän hökeltäjä, rentoutuu kuvattavanakin oleva helpommin. Mielestäni luottamus tämän pikku tiimin välillä on todella tärkeää, jotta voidaan saavuttaa lopputulos, joka miellyttää molempia. Haluan kehittyä valokuvaajaksi, joka ei kuvaa vain pintaa. Joku päivä haluaisin olla valokuvaaja, jonka portfolio on täynnä kuvia, joista välittyy jotain.

Monesti mallia jännittää astua kameran eteen, mutta niin minuakin kuvaajana jännittää ihan aluksi. Siksi yritän luoda kuvattavaan aina mutkattoman suhteen. Kannustan rohkeuteen, kokeilemiseen, oma-aloitteisuuteen ja siihen, että otan kyllä ohjat käsiin, minulla on vastuu lopputuloksesta. Neuvon ja ohjaan aina tarvittaessa. Usein näytän itse esimerkkiä. Kun itse poseeraan ”hölmönä” ensin, vaihtelen asentoja, heiluttelen hiuksia, leikin käsillä, hypin, pyörin ja pompin, näytän esimerkkiä, että tämä on hauskaa. Ei niin vakavaa. Parhaat ruudut tulevat usein vahingossa. Usein kuvaan malleja kahdestaan, mutta on kiva päästä aina harjoittelemaan ryhmän tai parin kuvaamista. Silloin on helpompi keskittyä siihen miltä se tuntuu, ei siihen miltä se näyttää.

Reilu viikko sitten tapasin Alexan ja Lindan. Kaikki edellä mainittu pätee siis uusiin tuttavuuksiin ja usein niihin, jotka eivät ole tottuneet kameran eteen. Lindan ja Alexan kanssa ollaan jo sen verran tuttuja ja toistemme kanssa kuvaamisen tottuneita, että luemme jo toistemme ajatukset lennosta. Pääprojektimme oli kuvata jotain ihan muuta (selviää myöhemmin), mutta koska ystävyksillä oli sattumalta (!!!) samanlaiset hameet mukana, ajattelimme, että ne päällä tulisi hauska yhteiskuva. Halusin kuvata tytöt niin, että kuvista välittyy Alexan ja Lindan olemus kun he ovat kahdestaan. Samaan aikaan parhaat ystävykset, mutta myös muotibloggaaja-kollegat. 🙂

xVilma