Italian päivät alkavat tältä vuodelta käydä vähiin, sillä loppuvuoden olen pääosin muualla. Ajattelinkin vielä koota tähän postaukseen menneiden kuukausien kuvia, sellaisia joita ei täältä blogista vielä löydy… 🙂

Tässä lempinäkymäni, jota ihastelen täällä joka päivä. Vuodenajat ja vuorokauden aika muokkaavat maisemaa, mutta aina tämä kohta on yhtä kaunis – ja rakas.

Tässä kuvassa tai maisemassa on jotain sellaista, minkälaiseksi Italian maaseudut olen aina kuvitellut. Kuva on tämän linnan pihalta.

Joku kysyi, mitä vihreää teetä juon pääasiassa… Täällä olen juonut paljon Pukkan mint matcha sekä ginseng matcha vihreää teetä.

Yksi päivä ajoimme ylös esialpeille… korkeammalle kuin olen ehkä koskaan ollut. Kävimme syömässä hiihtokeskuksen tunnelmallisessa ravintollassa ja mieleeni tuli heti kaikki lapsuuden ja nuoruuden laskettelureissut lappiin.

/ Ruusuja on täällä joka puutarhassa, rakastan niitä!

Tähän kauniiseen paikkaan on laitettu pöytä retkeilijöitä varten ja siinä mekin söimme eväämme. Kuvassa näkyviä polkuja pitkin menimme katsomaan luolia, jotka olivat sotilaallisessa käytössä toisen maailmansodan aikana.

Granaattiomena on yksi ehdoton lempihedelmäni maultaan -harmi, että se on niin työläs/sotkeva… 🙂 Näillä main on myös paljon granaattiomenapuita.

Muistan, kun pari kesää sitten ajoimme ensimmäistä kertaa näitä teitä pitkin Asiagoon. Olin aivan ihmeissäni, kuinka upeiden maisemien keskellä tie kulki. Tämän kuvan räpsäisin auton ikkunasta muutama viikko sitten.

Valokuvauksellisesti pimeän aikaan otetut kuvat eivät ole kovin imartelevia todelliselle maisemalle. Mutta eniten rakastan vuoria juuri iltavalossa… silloin kun katson pihaltamme alas kaupunginvaloja ja pongailen tuttuja teitä ja rakennuksia – se on taianomaista!

Ennen kuin aloin käydä täällä lähikaupungissa salilla, oli tämä meidän treenipaikka. ♥ 🙂