Elämäni kevät. Missä blogissani mennään?

15

Photography

24.06.2014

Kolme minulle ominaista piirrettä: ylianalysointi, muiden mielipiteiden murehtiminen, vahva tahto tehdä asiat oikein. Osa teistä on huomannut, että olen etääntynyt tietyissä asioissa blogissani. Jättänyt asioita enemmän auki, välttänyt henkilökohtaista, pitänyt turvaväliä…kadonnut kauemmaksi.

Bloggaamisen yksi haasteista on rajanvedot. Mistä kirjoittaa, mitä antaa itsestä.. Jos et mitään anna, et saa mitään. Mutta toisaalta en tee tätä siksi, että esittelisin elämääni. Monet vakilukijat ovat hienotunteisesti sivuuttaneet henkilökohtaiset kysymykset, toiset ovat udelleet, kolmannet ovat arvelleet.. Uskon, että monille blogini lukijoille on aivan se ja sama, missä menen, mitä teen ja missä seurassa. Mutta jos kevään ajan blogi on tuntunut minusta vähän itsestäni irralliselta, on se sitä varmasti ollut monelle lukijallekin.

Blogien hienous lehtiin verrattuna on sen aitous, helposti lähestyttävyys ja rehellisyys. En minä halua blogia, joka on vain reunahuomautuksia, riskittömiä sanoja, tunteettomuutta. Koska tätä tehdään itsenä ja ammennetaan elämästä, on se elämä läsnä blogissa, halusi tai ei.

Olen kiintynyt teihin, jotka luette tekstejäni, katsotte kuviani, ja kommentoitte blogiani. Olen teille kiitollinen, että mahdollistatte unelmani. En varsinaisesti koe olevani kiitollisuuden velassa, mutta arvostan teitä sen verran, että tuntuu, että on aika sanoa teillekin missä mennään.


Näistä asioista en halua blogissani tämän enempää puhua, mutta ehkä tämä selittää jotain. Ehkä antaa minulle tilaa blogissa ja höllentää irtautumisen tunnetta. Koska tänä keväänä bloggaaminen on ollut paikoin hyvin haastavaa. On haastavaa päivittää lifestyle-blogia päivittäin, huolimatta siitä, että life on päivittäin mullistuksessa. Mullistukset ovat nyt takana (mitä nyt edelleen olen omasta tahdosta ilman kotia, enkä tiedä tulevasta paljoakaan ;)), mutta ajattelin, että nyt on hyvä aika olla yliajattelematta.

Alkuvuodesta pitkä parisuhteeni päättyi.
Turvallinen avoliitto vaihtui matkalaukkuelämään.
Rakastamani koti muutti kirpputoreille, kierrätyspisteisiin ja varastoon -varastoihin.
Ripottelin tavarani viiteen paikkaan ja jo usean kuukauden olen käyttänyt vuokrarahani matkustamiseen.
Matkustanut ristiin rastiin ja edestakaisin Kapkaupunki-Helsinki-Saksa-Belgia-Hollanti-Seinäjoki-Kajaani-Evijärvi-Italia välillä.
Rankkaa-antoisaa-opettavaista-käsittämätöntä-avartavaa-tunteikasta-ravisuttavaa-kaunista-haikeaa-hiostavaa-sykähdyttävää.
Luopumista ja saamista.
Lähtemistä ja saapumista.
Olen elänyt sumussa, sateessa, käynyt myrskynsilmässä ja herännyt auringonpaisteeseen, elänyt sateenkaaressa ja sen kaikissa väreissä.
Mutta blogissa olen yrittänyt olla tyyni, pilvetön taivas, tai pilvinen yö.
Mutta ei lätäköihin astuta kastumatta tai aurinkoa kohdata valaistumatta.
Moni asia on muuttunut ja nyt ehkä teidänkin on helpompi seurata blogiani, kun sen tiedätte.
Seurata tätä minulle rakasta blogiani, joka jatkaa sillä linjalla mikä hyvältä tuntuu, ja tällä hetkellä se hyvä on aavistuksen irrallaan minusta ja arjestani.


xVilma