Dieetit & aineenvaihdunta
Kirjoitin tämän postauksen jo eilen itselleni varastoon. Pitkän kaavan mukaan. Ja nyt vähän harmittaa, sillä tulin äsken koneelle julkaistakseni tekstin, mutta olen onnistunut hävittämään sen kokonaan. Enpä muista koska olisi käynyt näin, mutta kirjoitan nyt jotain ajatuksiani uudestaan silti. Haluan nimittäin tänään puhua dieeteistä ja tiukoista ruokavalioista. Pääsiäisen herkuttelujen jälkeen moni ehkä harkitsee aloittavansa edellä mainitun, googlettelee pikadieettejä, lukee fitness-ruokavalioista tai hankkii kaupasta minimikalorit sisältävät detox-värkit. Itse en voi suositella näitä ollenkaan. Jokaiselle tietty sopii eri jutut, mutta olen kokeillut mallin urani alussa kaikkea: laskenut painonvartioiden pisteitä, tehnyt useita lentoemäntien pikadieettejä, kokeillut kaalikeittokuuria ja valmiita ruokaohjelmia.
Nämä usein tekevät (hetkellisesti!) sen, minkä lupaavat. Paino putoaa, turvotus lähtee ja olo on hyvä. Mutta itselläni tällainen ruualla ”leikkiminen” sai paitsi mielen sekaisin, myös kropan. Vaikka minulla syömishäiriötä ei koskaan ole ollutkaan, vei ruuan ajattelu kohtuuttoman ison osan päivästäni, pelkäsin lihovani ja syömisestä tuli hankalaa. Kaikki epäsäännöllisyys sekoitti aineenvaihduntani. Lähes syömättömät päivät tai pidemmät jaksot rajulla kalorivajeella, saivat kroppani säästöliekille ja kun taas söin normaalisti, lihoin todella helposti. Kun katson vanhoja kuvia, kasvoni ovat lähes poikkeuksetta pöhöttyneet ja turvonneet. Veikkaan tämän johtuvan huonosta suoliston kunnosta ja hormoniepätasapainoista. Reagoin noihin aikoihin esimerkiksi paljon herkemmin ja vahvemmin maitotuotteisiin ja gluteeniin. (Tavallaan nämä kokemukset olivat iso syy, miksi kiinnostuin hyvinvoinnista ja aloin bloggaamaan siitä, joten sinänsä ehkä kaikella on tarkoituksensa. ;))
Mutta oli mullistavaa kun tajusin alkaa syödä lähestulkoon vain prosessoimatonta, laadukasta ruokaa ja satsata säännöllisyyteen. Sen jälkeen en ole dieettejä harrastanut. Silti meni pidempään, että tajusin, mikä oikeasti sopii minulle ja mikä ei. Esimerkiksi söin pitkään heraproteiinia ja vasta jälkikäteen olen yhdistänyt, että se taisi olla yksi tekijä, joka minua turvotti, vaikka söinkin jo hyvin terveellisesti. Suoliston ja aineenvaihdunnan kunto ei palaudu normaaliksi myöskään ihan hetkessä, vaan kropan puhdistumiseen ja toimintojen normalisoitumiseen menee aikaa ja se vaatii ehkä tarkempaa herkistävien ruoka-aineiden syynäystä. Kärsivällisyys palkitaan kuitenkin isosti.
Eräs ylipainon kanssa kamppaileva kysyi minulta muutama päivä sitten vähän olettaen: ”Taidan nähdä kovin paljon vaivaa pysyäkseni tässä kunnossa, vai?”. Ajattelin heti, että en! En ole missään fitness-kunnossa alkuunkaan (eikä se ole halunikaan, en olisi valmis niihin uhrauksiin, mitä se vaatii), mutta koen olevani elämäni kunnossa. En ehkä juuri tänään, mutta yleisesti ottaen viimeisen 1,5-2 vuoden aikana. Voin hyvin, nukun hyvin, aineenvaihduntani toimii, en stressaa painosta, painoni pysyy kuta kuinkin samana, vaikka en ole käynyt vuosiin puntarilla tai rajoittanut syömisiäni sen isommin. Olen tyytyväinen itseeni ja voin nauttia rakastamastani ruuasta ja elämästä. Tietysti nämä kaikki kulkevat käsikädessä, mutta se on tässä ehkä se pontti, että olen nähnyt kaikkein vähiten vaivaa tämän parin vuoden aikana näiden asioiden eteen. Olen vähiten suorittanut terveyttä, vähiten ollut nälässä, vähiten tuntenut huonoa omaatuntoa herkuttelusta, vähiten pakottanut itseni treenaamaan. Pikadieetit ja syömisen totaalinen epätasaisuus nälästä-mässäilyyn johtivat minulla noidankehään, jota en suosittele.
Haluan siis puhua tuttuun tapaan sallivuudesta ja lempeydestä. Muistuttaa, että aineenvaihduntaa ei kannata sotkea. Ihmedieetit ja pikavoitot saattavat sen tehdä ja sanoisinkin, että unohda ne heti. Opettele niitä hyviä tapoja yksi kerrallaan. Kuulostaa aina tylsältä, kun joku sanoo, että juo runsaasti vettä, syö monipuolisesti kasviksia ja marjoja, tarkkaile proteiininsaantia, syö aamupala ja muutenkin säännöllisesti. Mutta näihin minä uskon. Ja siihen, että terveelliseen elämään mahtuu kakkusiivu viikossa ja pala pitsaa perjantaina. Ne eivät ole merkki dieetin epäonnistumisesta – tai pahimmillaan sinun epäonnistumisesta. Ne ovat merkki siitä, että harjoittelet uusia elämäntapoja, joihin kuuluu kohtuudella myös niitä epäterveellisempiä lempiruokia. Uskon 80-20% tai 90-10% ajatteluun, niin itse syön ympäri vuoden.
On kiva syödä terveellisesti arkena, kun voi odottaa lauantai-illan illallista viinilaseineen ja leffapoppareineen tai sunnuntaibrunssia jälkiruokamaistiaisineen. Tällöin näistä herkuista osaa myös nauttia enemmän kun ne eivät ole jokapäiväistä. Itse ainakaan näe mitään järkeä kieltää itseltään kokonaan kaikkea sitä mielen hyvää. Uskon myös ravintorikkaaseen, mutta maukkaaseen ruokaan. Uskon, että kannattaa kysyä itseltä kysymyksiä pintaa syvemmältä. Miksi toimii niin kuin toimii?!
Uskon siihen, että kun vapauttaa ajatuksensa, energiansa ja aikansa ruuasta ja syömisen miettimisestä, voi sen kanavoida johonkin itseä innostavaan. Johonkin joka kenties auttaa pääsemään eroon tunnesyömisestä. Johonkin, jolla saa itselleen jotain hienoa aikaan, niin että voi katsoa itseään peilistä hymyillen ja huomata, että paino asettuu uomiinsa, kun antaa itselleen tilaa kuunnella kroppaansa. ♥
17 Comments
Tosi tärkeä ja ajankohtainen aihe taas kerran, iso kiitos siitä! <3
Olen tätä asiaa itse prosessoinut ja pohtinut paljon, kun parantelen itseäni hiljalleen minulle sopimattoman työympäristön aiheuttaneesta stressitilasta, joka tulehdutti kehoni pahemman kerran… Tämän kaiken alkamisesta, siitä irtautumisesta ja uuden ihanan työpaikan löytämisestä on pian vuosi, mutta nyt jouduttuani syömään antibioottikuurin yllättäen tuo melkein vuodentakainen tulehtunut tila palasi kroppaan hetkessä – ei tosin onneksi todellakaan sellaisena kuin pahimmillaan, mutta huomattavana. Onneksi jo tiedän ja ymmärrän mistä on kyse niin täällä vältytään paniikita – pieniä lempeitä ja sallivia askelia, päivittäisiä valintoja ja aikaa, niistä saan itsekin parhaat tulokset tämän fyysisen hyvän olon suhteen 🙂
Kiitos Tiinatuulia, kun kommentoit! <3 Sulla on hyvä asenne! 🙂 Antibiootit ei oo tosiaan alkuunkaan kivoja ja saavat kroppaa sekaisin pidemmäksin aikaa helposti, mutta noilla keinoilla varmasti hyvä tulee. Tsemppiä! <3 🙂
Pala pizzaa? Ite syön helposti ilman järkyttävän huonoa omatuntoa kokonaisen pizzan viikossa. Ja vaikka sen kakkupalan päälle. Mut sit lähestulkoon loppuajan terveellisesti. Tuntuu vaan tosi masentavalta tollanen 1 pala pizzaa viikossa ei kaada elämäntapaasi-puhe, kun aika monelle tollanen ajatus on jo niin masentava et sit miettii helposti ettei millään oo mitään väliä kun ei pysyy pitämään tollaista elämäntyyliä kuitenkaan yllä ja syökin joka päivä pizzaa ja herkkua sen sijaan. Mulla ainakin on sellainen himo myös rasvaisiin herkkuihin et yritän vaan lähinnä pitää sen yhdessä päivässä jolloin voin herkutella…
Kiitos Sara, kun kommentoit! 🙂 Itseasiassa ihan hyvä kun tartuit tähän, koska ”pala pitsaa” tuli vain automaattisesti kirjoiteetua, koska se sopi suuhuni/kirjoitusasuun paremmin. En tarkoittanut esimerkkejä niin kirjaimellisesti. 😉 Mutta siis koko pitsa kerran viikossa todellakin on ok mielestäni, jos muu ruokavalio on kunnossa. 😀 Ehkä itse aina puhun enemmän makeasta, koska olen pohjimmiltani sokerihiiri ja suolaiseen/rasvaiseen minulla ei ole oikein minkään sortin himoja. Mutta siis kyllä minullakin on viikkoja, kun vedän gelatoa mega-annoksen, seuraavana päivänä irtokarkkeja ja kolmantena päivänä synttäreillä kakkupalan. Enkä tunne ollenkaan huonoa omaatuntoa, koska kaikki muu on terveellistä ja sitten on viikkoja kun ei tule syötyä juurikaan sokeria. 🙂
Todella hyvä teksti ♡ Tässä itse kukin myös valitettavasti tullut sorruttua vaikka minkälaisiin dieetteihin, tiukkiin ruokavalioihin, tarkkaan makrojakauma ruokavalioon.. sen voin kyllä sanoa että kun ravinnon saanti menee liian matalalle, vointi on apea ja tekisi mieli napsia kaikenlaisia herkkuja. ..koska NÄLKÄ vaanii kokoajan. Kyllä se vaan tosiaan niin on että on hyvä kuunella omaa kroppaa ja syödä monipuolisesti 🙂 Ihanaa keväänjatkoa! 🙂
Hyvä pointti, kiitos kun kommentoit Lissuu! Toi on itselläni yks muuten taustalla oleva iso syy, miksi en ikinä ole valmis dieetteihin tai liian tiukkaan ruokavalioon: nälkä vaikuttaa nopeasti mielialaan ja suorituskykyyn. Haluan olla skarppina, että jaksan jahdata unelmiani ja tehdä paljon eri asioita hyvällä mielellä! 😉
Hyvä postaus Vilma! Olen samaa mieltä jonkun muun kommentoijan kanssa, että ”pala pizzaa” tai ”jälkkärimaistiaiset” eivät vastaa suurimman osan käsitettä herkuttelusta. Tämä suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan noudata mainostamaasi puhdasta ruokavaliota. Itse olen myös omista lievistä terveysongelmista johtuen panostanut ravinteikkaaseen ja puhtaaseen ruokaan. Näin itselläni (ja uskoakseni myös Vilma sinulla) esimerkiksi hedelmät toimivat herkkuna. Kun ruokavaliossa ei muuten ole juurikaan sokeria, maistuvat hedelmät ihanan makealle. Tiedän, että kaikki eivät halua näin ”tiukkaa” sokeritonta arkiruokavaliota. Koska itsellänikin on ollut kausia, kun olen syönyt runsaasti ”oikeita herkkuja” (suklaalevyn viikoittain ellei päivittäin), uskon, että muutkin pystyvät muutokseen, jos todella haluavat.
Kuten sanottua, itselläni motivaattorina toimivat lievät terveysongelmat. Silloin elämäntapamuutosta tehdessäni sain paljon tietoa ja apua täältä sinun blogistasi Vilma. Kiitos siis siitä!
No joo, totta ymmärrän. 😉 Mutta ehkä mielestäni siihen voi pyrkiä. Minullakin oli aika kun vedin keksipaketin päivässä ja suklaalevyn kerralla, mutta en kyllä myöskään silloin voinut hyvin. Minusta puolikas pitsaa tai se kakkupala kerralla kyllä riittävät ja kuten sanoit tosiaan, omalle maulleni laadukas terveellinen ruoka, raakasuklaat ja hedelmät, pähkinät ja marjat, menevät hyvin ”arkiherkuista”. Kuten sanoit, minäkin uskon, että tähän muutokseen pystyy kuka vain, jos tarpeeksi haluaa. 🙂
Kiitos paljon, kun kommentoit ja ihana kuulla, jos blogistani on löytynyt inspiraaiota! 🙂
Loistava kirjoitus tärkeästä aiheesta, sinä olet mahtava esikuva varsinkin nuorille tytöille <3
Olen aina ollut itse luontaisesti hoikka enkä joudu näkemään vaivaa ulkoisen kuntoni eteen. En ole ikinä oikein ymmärtänyt näitä pika- ja ihmedieettejä, eikö jokainen ymmärrä että jos haluaa laihtua ja saada itsellensä hyvän olon, on tehtävä PYSYVÄ muutos. Mutta, usein myös tuntuu ettei minulla ole "oikeutta" puhua näistä aiheista, koska en joudu itse näkemään vaivaa hoikkuuteni eteen. Haluaisin kuitenkin kannustaa ihmisiä tavoittelemaan enemmän sitä hyvää ja energistä oloa kuin tuijottamaan vaa'an lukemaa, jolla ei loppupeleissä ole mitään merkitystä.
Minä sainkin tähän pääsiäisen päätteeksi ihan tahtomattani tällaisen pikadieetin nimeltään norovirus! Jos jotakuta vielä kiinnostaa äkkilaihtuminen niin täältä saa tulla hakemaan, taatusti toimii ja ihan ilmaiseksi lähtee 😀
Haha ihana kommentti, kiitos Susanna! <3 Ja tsemppiä paranemiseen. <3 Olen myös itse miettinyt, että jos en olisi lähtenyt tekemään mallintöitä ja joutunut sitä kautta pudottaa normaalipainostani kiloja, tuskin koskaan olisin joutunut lähteä dieettikierteeseen. Sain "luonnnollisesti hoikan" kroppani ihan sekaisin. Uskonkin vähän siihen, että mitä nuorempana opitaan vain syömään säännöllisesti perusterveellistä ruokaa, sitä helpommalla pääsee aina, koska silloin tuskin tarvetta on dieeteille, jotka saavat painon helposti jojottelemaan. Inhoankin sitä, että tuntuu, että monet alkavat dietteille vaikka oikeasti siihen ei olisi edes terveydellisiä perusteita. 🙂
Sallivuus ja lempeys, sekä itsensä ja kroppansa kuuntelu hyviä lähtökohtia hyvinvoinnin tavoittelussa, mutta monesti niin kovin haastavia! Omalla kohdalla on parhaiten toiminut se, että esim. yksittäisten ruoka-aineiden pois jättämisen sijaan on keskittynyt juurikin tuomaan palettiin uusia, vaihtoehtoisia ja ravintorikkaampia raaka-aineita, jotka ovatkin monesti ihan itsestään syrjäyttäneet niitä huonompia vaihtoehtoja. Olennaista on ollut se, että pyrkii kuulostelemaan omaa vointia, ja esim. turvotuksen iskiessä miettii mitä on syönyt ja mikä sen voisi aiheuttaa. Syylliset löytyy näin yllättävänkin helposti.
Näin on pikkuhiljaa, itsekseen, asiasta suurempaa numeroa tekemättä, ruokavalio muuttunut koko ajan kasvispainotteisempaan suuntaan. Lihasta ja esim. karkeista tulee nykyisin niin paha olo, että mielihalujen yllättäessä jälkeenpäin tulevaa olotilaa pohtiessa on ne helppo sivuuttaa. Usein myös pystyy jo tunnistamaan sen, että mielihalujen taustalta löytyy selkeitä syitä, kuten se, että on syönyt liian vähän ”oikeaa” ruokaa, juonut liian vähän vettä, nukkunut huonosti tms., ja toimimaan sen mukaan.
Blogistasi on saanut hyviä ajatuksenherättelijöitä, jotka varmasti enemmän tai vähemmän tietoisesti vaikuttaneet tähän prosessiin, kiitos siitä!
Moi Vilma!
Kiitos hyvästä postauksesta. Haluaisin tietää, miten sait sitten hormonitasapainon kuntoon ja kehosi tilaan, jossa se ei järky kaikesta niin helposti? Olen löytänyt itseni tilanteesta, että kaikki normaalikin terveellinen ja puhdas ruoka tarttuu tosi helposti luontaisesti hoikkaan vartaloon, joka saa kroppani ”skinnyfat”- tilaan.
Kiitos etukäteen vastauksesta! 🙂
Kiitos Maija, kun kommentoit! 🙂 Sain aineenvaihduntani ja sitä kautta hormonitoimintani kuntoon, syömällä tasaisesti päivästä päivään ja viikosta viikkoon. Ei dieettejä ja tai ähkyjä, vaan säännöllinen ruokarytmi ja monipuolista ruokaa. Ruokavalioni on 90 prosenttisesti maidoton, sokeriton (valkoinen sokeri), gluteeniton ja lisäaineeton. Stressillä on myös iso merkitys, joten lopetin puntarilla käynnin ja kehon mittailun kokonaan. Myös joogalla on ollut iso merkitys niin henkiseen kuin fyysiseen hyvinvointiin. 🙂
Hei Vilma, kiitos mielenkiintoisesta tekstistä. Minä olen pitkään kamppaillut syömistottumukseni parissa, ja syön siis lähtökohtaisesti terveellisesti, mutta sorrun herkkuihin aina silloin tällöin. Huomaan olevani rutiini/tapa-syöjä, ja iltapäivän väsymykseen otan karkkia / muuta herkkua jos sitä on tarjolla – vaikka en itse ostaisi. Tämän vuoksi päätin olla muutaman päivän detox-neste dieetillä/paasto. Oloni kolmantena päivänä – ei ole ollut päänsärkyä (vaikka luovuin kofeiinista ja juon siis kahvia joka päivä normaalisti). Olen ainoastaan juonut vihermehua ja yrttiteetä, ja olen paljon refletkoinut tätä aihetta ja miettynyt omia ruokatottumuksia ja huomannut että syön yleensä tylsyyteen, väsymykseen, ja sosiaalisissa tilanteissa (ns. koska kaikki muut syövät). Sanoisin, että tämän paaston jälkeen, olen enemmän tietoinen syömisestäni, huonoista tavoista, ja kohtelen kehoni paremmin jatkossa. Tämä oli minulle ainoa keino saada pysyvä muutos elämääni. Olit itsekin pur:in detox dieetillä, ja he vielä mainostavat sinun kirjoitusta heidän nettisivuilla. Oletko nyt siis sitä mieltä ettei puhdistuskuureja tulisi suorittaa? Koska tästä tekstistä vs aiemmat kirjoitukset jää lukijalle hieman ristiriitainen kuva. Vai oletko vain muutanut mieltäsi? Muuten , pidän blogistasi paljon, luen satunnaisesti, mutta pidän sisällöstä ja laadukkaista kuvistasi. Kiitos 🙂
Toi on just mun mielestä paastojen parasta antia, että tulee tietoisemmaksi tavoistaan. 🙂 Mun mielestä erilaiset (lyhyet) puhdistuskuurit on jees, jopa suositeltavia, jos kroppa on tukossa ja täynnä ”myrkkyjä”. Mutta vaan jos kyse on siitä, että jätetään pois prosessoitu ruoka ja syödään mahdollisimman puhtaasti. Toki annoskokojakin voi keventää ja esim. jouda päivän energiat smoothieina- ja mehuina (kuten PUR:in detoxissa), mutta paria päivää pidempään, en kaloreita laskisi liian alas (kuten joissain paastoissa). Eli puhdistuskuurit on musta ihan eri kun dieetit. Määrän sijaan keskittyisin ruuan laadun parantamiseen. Ja tosiaan oma maalaisjärki mukaan. Puhdistuskuurin voi tehdä ilman nälkääkin. 🙂
Näinpä juuri! Kiitos vastauksesta! 🙂