Itse aloitin bloggaamaan valokuvauksen takia, mutta yleensä bloggaaja aloittaa valokuvaamisen blogin takia.

Aloin pitämään kolme vuotta sitten valokuvablogia, kun kiinnostuin kuvaamisesta/kuvankäsittelystä. On ollut hauska seurata viime vuosien kehitystä ja katsoa, kuinka paljon bloggaajat ovat ottaneet selvää valokuvaamisesta. Ei ihme, sillä valokuvaus on ammattibloggauksen yksi isoimmista osa-alueista. Bloggaajalta vaaditaan yleensä 1. Valokuvaustaitoja 2. Kuvankäsittelytaitoa 3. Kirjoitustaitoa 4. Persoonallisuutta 5. Intohimoa, jotain aihetta ja alaa kohtaan. Näistä valokuvaus on varmasti ollut suurimmassa kasvussa osittain ehkä instagrammin, pinterestin ja muiden kuvapalveluiden takia. Niiden avulla bloggaaja voi löytää uusia seuraajia ja tarjota inspiraatiota pelkkien kuvien avulla. Sitä mukaan kun blogien lukumäärä on kasvanut, on myös blogien lukutapa muuttunut. Ei enää lueta muutaman bloggaajan muutamaa pitkää tekstiä viikossa vaan selataan kymmenien bloggajien kuvia päivittäin. Valokuvaus on siis ehdottomasti asia jota bloggaajat harjoittavat.

Valokuvaus on monesti myös sitä taustatyötä, mitä ei aina edes muista lukiessaan blogeja. Kuvaaminen vie aikaa. Jos esimerkiksi muotikuvaus on koko päivän ison tiimin työntulos, voi bloggaaja tehdä monta asukuvausta viikossa, johon yksi ihminen suunnittelee, etsii kuvauspaikat, stailaa, meikkaa, laittaa hiukset, toimii mallina, valitsee ja käsittelee kuvat + toimii muotitoimittajana ja kirjoittaa tekstin ympärille. Ei tietenkään suoraan verrannollista, mutta ei ihme, että monet palkkaavat nykyään ammattikuvaajan, koska bloggaaminen on paljon muutakin kuvaamista ja silti monien muotibloggaajien kuvien taso alkaa lähennellä lehtien kuvia. Sama pätee ruokakuvaamiseen.

Hyvä puoli tässä on se, että valokuvaaminen on pitkälti käytännön taitoa ja sitä oppii hyvin kokemuksen kautta. Visuaalinen silmä on eduksi ja sen avulla pääsee jo pitkälle. Muun oppii ajan kanssa. Bloggaajat kuvaavat lähes päivittäin, todella erilaisia asioita erilaisissa olosuhteissa. Tässä syy, miksi monet kehittyvät hyviksi kuvaajiksi ja malleiksi. Harjoittelu, harjoittelu, harjoittelu. Itse olen oppinut kuvaamisessa 90% kokeilemalla. Loput lukemalla, kysymällä muilta ja mallintyön kautta.

Ensiksi opettelin ainoastaan, että kuvan valotus perustuu kolmeen asiaan: Aukkoon, suljinaikaan ja herkkyyteen. Opettelin nämä perusasiat ja aloin harjoitella käytännössä:

1. Aukkoa mitataan f-luvulla. Näitä näkee objektiivien nimissä: esim. 50mm f/1.8. Tämä voi aluksi herättää hämmennystä: Kun f-kulu on pieni, aukko on suuri ja kun f-luku on suuri, aukko on pieni. Mitä suurempi aukon koko on sitä pienempi syväterävyys ja valottuneempi kuva (toisin sanoen, silloin kun f-luku on pieni esim.1.4-2.5 pystyt kuvata parhaiten hämärällä ja saat asukuville tyypillisesti utuisen/blurrin taustan).

2. Valotusaika/suljinaikaa ilmaistaan yleensä sekunnin osina, kuten 1/30 s., 1/60 s. tai 1/500 s. Sain alkuun vinkin, että valotusaikaa ei koskaan kannata laittaa alle 1/100 tai muuten kuvasta tulee helposti epätarkka (erikseen jalustalla ja salamalla otetut). Jos on hämärää, valotusajan pitää olla luonnollisesti pidempi (yökuvauksessa useita sekunteja tai minuutteja, jolloin pitää käyttää jalustaa) ja valoisalla taas lyhyempi. Aurinkoisella kuvaan jopa 1/9000s ja sisätiloissa usein lähempänä sitä 1/100s.

3. ISO -luvulla voi säätää kuvan valoisuutta, mutta pyrin pitämään sen aina mahdollisimman pienenä, jotta ei synny kohinaa eli kennon herkkyydestä johtuvia virheitä. ISO-herkkyyttä nostamalla pystyy kuvaamaan esimerkiksi sisätiloissa, jossa valoa on vähemmän, mutta kuvista tulee parempia yleensä, jos ISO-luvun pystyy pitämään alle 500-1000.

Näillä tiedoilla aloin harjoitella kuvaamista. Olen aina kuvannut manuaalina ja pikkuhiljaa aloin oppimaan, minkälaiset asetukset millaisessakin tilanteessa pitää olla. Sen jälkeen rupesin siirtämään tarkennuspistettä. Opin askel kerrallaan erilaisia niksejä ja tajuamaan, miten päin kannattaa kuvata ruokaa, ihmisiä ja maisemia suhteessa valoon. Jo varhain pyrin aina hakemaan kuvilleni mahdollisimman hyvän luonnonvalon ja niin teen edelleen. Lamput sammutan aina. Tekniikka on vain pieni osa kuvaamista. Kuvavalinnoilla on eniten merkitystä, jos haluaa kuvia, joista välittyy fiilistä, mielenkiintoisia sommitelmia jne. Rajausta voi helposti muuttaa tietokoneella, samoin kuin säätää sävyjä.

Kuvasin ensimmäiset blogini pari vuotta jpg-kuvia (jo silloin minulle tarjottiin töitä myös valokuvaajana, mikä osoittaa että homma ei ole kiinni teoriasta vaan lopputuloksesta). Jpg-kuvia ei ole läheskään niin helppo jälkikäsitellä kuin raw-kuvia, mutta ehkä tämä oli minun onneni, koska opin asettamaan hyvin säädöt manuaalilla sekä käyttämään photoshoppia perusteellisesti. Nyt kun olen kuvannut puoli vuotta raw-kuvia en voi kuin ihmetellä, miten ihmeessä olen pystynyt kuvaamaan vain jpg-kuvia. Mutta pikku hiljaa eteenpäin. Monet kyselevät kamerakalustostani. Olen kuvannut lähes koko blogihistoriani yhdellä linssillä 24-105mm 1:4 L, ilman jalustaa jne. Vasta nyt olen alkanut investoida myös kamerakalustoon pikkuhiljaa. Runkona minulla on ollut koko ajan Canonin 5D Mark II ja tällä hetkellä kuvaan pääosin uudella 50mm f/1.4 linssilläni. Omistan myös tosi edullisen, mutta hinta-laatusuhteeltaan hyvän 50mm f/1.8 linssin.

Tiedän, että monet haluaisivat perustaa blogin, mutta valokuvaus on juuri se kynnys. Valokuvausta oppii käytännössä koko ajan, kunhan harjoittelee ja kokeilee rohkeasti eri juttuja. Kukaan ei opi hyväksi kuvaajaksi päivässä, joten aloittaminen on paras keino kehittyä. Ja mitä syvemmälle aiheessa yleensä pääsee, sitä enemmän se alkaa kiinnostaa. 😉
Kuvat ovat viime vuonna Lontoosta, jossa olimme Kaisan, Sofian, Lindan, Madden ja Alexan (eli Suomen Blogimedia Fashion-ryhmän) kanssa kuvausreissulla.