”Asukuvaukset”
Nykypäivänä ammattibloggaajat kuvaavat yleensä asukuvat sovitusti – ei niinkään liikenteessä silloin, kun asu on oikeasti päällä. Välillä haaveilen tästä mahdollisuudesta itsekin, sillä kieltämättä lopputulos on näin usein huomattavasti ammattimaisempi ja upeampi. Olisi ihanaa, että voisin kuvata pääsääntöisesti blogiini asukuvat ammatilaiskuvaajan tai toisen bloggaajan kanssa. Että voisin sopia etukäteen, missä ja koska kuvataan ja voisin valmistella sen mukaan hiukset, meikin ja ottaa korkokengät ainakin laukkuun. Mutta koska olen viimeiset pari vuotta asunut ulkomailla, kuvaan 99,9% kuvistani niin, että pyydän poikaystävääni nappaamaan (nopeasti) kuvat jossain silloin, kun asu on oikeasti ylläni. Tämä ei todellakaan ole optimaalisin tilanne ammattibloggaajalle, vaikka kuinka kiitollinen olenkin poikaystävälleni kaikesta avusta. ♥
No tässä taas yhdet ”asukuvat”, jotka eivät ole ihan sitä mitä ajattelin. Mutta ainakin näissä on jotain aitoutta. 😉 Dubrovnikin keskustassa jossain vaiheessa iltaa näin tämän kauniin juomavesilähteen ja katsoin, että vielä sopivasti pari minuuttia aurinkokin paistaisi siihen. Otimme muutamia asukuvia ja paria niistä lukuun ottamatta (kuvat alla) takanani keimaili ja poseerasi toinen kuvan tytöistä. Kun huomasin tämän, tyttö istui tomerana viereen höpöttämään. Kysyin haluaisiko tytöt kanssani ”kaverikuvaan”. Kun nämä kuvat oli otettu, aurinko olikin jo laskenut… 😉
dress / Gina Tricot (similar here)
earings + braclet / & Other Stories (similar here, here)
bag / Chlóe (similar here, here )
16 Comments
Ihanimmat ja aidoimmat asukuvat ikinä! Mahtavaa!
Moi, nyt on Pakko kommentoida!! Luen paljon blogeja, olen seurannut useita jo vuosia. Selasin juuri aika monta blogia läpi ja: On alkanut ärsyttämään juurikin se, että se aitous puuttuu tai on alkanut katoamaan. Kuvaustilanteet vaikuttavat lavastetuilta, teennäisiltä ja noh, muistuttavat aika pitkälti toisiaan blogista toiseen. ”Ammattimaista” ehkä joo, mutta henkilön persoona katoaa kaiken sen poseeraamisen ja vaatteiden vaihdon keskellä. Kuvat ovat kuin mainoksia. Katsotaan vakavana kaukaisuuteen jossain tehdasalueella, kävellään mukamas kadun yli (kerta toisensa jälkeen!! :D) ja muuta kummallista, mitä normaali ihminen ei tosielämän tilanteissa tekisi. Tekisi mieli kysyä että mitähän tuijotat siellä taivaalla/kaukaisuudessa/maassa? Oletko masentunut kun ole aina niin vakavana? Miksi istut siellä ritilän päällä shortseissa, kun ulkona on selvästi kylmä? Apua, kuulostan nyt tosi kärkkäältä, enkä siis kysy näitä keneltäkään, mutta omassa päässä ihmettelen ja nyt tämä tulee tunteella ulos! Minua ainakin, ja uskoakseni monia muitakin kiinnostaa enemmän sen henkilön oma _luonnollinen_ tyyli, eikä näissä lavastuskuvissa ole mitään luonnollisuutta. Kuin muotikuvia, jee onpa hauskaa, niitä on muotilehdet jo pullollaan. Tuntuu että nykyään monet bloggaajat haluavat miellyttää näitä yhteistyökumppaneitaan tuottamalla tosi hienoja kuvia ja se alkuperäinen syys bloggaamiselle (tai ainakin niiden lukemiselle) unohtuu. Inhimillisyys. Parhaimmat ja ennen kaikkea mielenkiintoisimmat kuvat syntyvät juuri kuten tässä, oikean elämän seassa. En sano että kuvien pitäisi olla suttuisia kännykkäkuvia tai muutenkaan juuri minun mieltymyksieni mukaisia, mutta sanon vaan, että sinun kuvasi ovat yksiä parhaimpia, koska ne ovat aitoja.
Olen puhunut, kiitos!
Samaa mieltä!!!
En tiedä uskotko mutta liputan näitä ”tavallisia” ja luonnollisimpia kuvia loppuun asti. Blogeista haetaan sellaista samaistuttavuutta ja iloista fiilistä mitä ei välttämättä aina saa (en ainakaan itse saa) sellaisista loppuun asti mietityillä (ammattilais)asukuvilla.
Minulla on paljon valokuvausta harrastavia ja sitä työskseen tekeviä ystäviä, ja vaikka he monesti tarjoutuvatkin kuvaamaan blogiini materiaalia, olen itse lähes aina tyytyväsempi niihin ”hei otetaan tässä nopee parit kuvat”-meiningin lopputuloksiin. Toki bloggaaminen ei ole minulle niin iso leipätyö kuin sinulle ja lukijat liikkuu ”pikkasen” eri svääreissä, mutta lukijankin näkökulmasta tykkään sellaisesta arkisesta ja aidommasta tunnelmsta enemmän. Ei haittaa vaikka joku kuva tärähtäiskin tai ois vähän vinossa. 🙂
Ihanaa viikko sulle, Vilma!
Ihana kuulla tällaisia ajatuksia… Myös hyvin rohkaisevaa, kun tietää ettei lukijat odota ja ehkä toivokaan sitä muotilehdille ominaista viimeisen päälle viimeistelyä sisältöä… 🙂 Kiitos paljon kun kommentoit Saranda!
Voi että, onpa ihania aitoja kuvia myös nämä ammatillisessa mielessä ”epäonnistuneet” versiot 🙂
Kiitos paljon Tiinatuulia! <3 Kiitos kuvista menee kyllä tytöille ja poikaystävälle joka tajusi ottaa myös tilannekuvia! 😉
Ihanaa että otit tytöt mukaan kuviin, he varmaan nauttivat ja ajattelivat olevansa muotilehden kuvauksissa?
Hehe, ainakin he innoissaan tulivat kuvaan. 🙂 Kiva kun kommentoit! <3
Itse en asukuvia ole ainakaan vielä harrastanut, mutta molemmissa tavoissa on puolensa. Joskus on ihana katsoa juurikin niitä harkittuja ja sovitusti otettuja tyylikkäitä otoksia, joissa valo on optimaalinen ym. -tällöin katson kuvia valokuvausharrastajan näkökulmasta. Mutta monesti ne aidot tilanteet asuineen ovat kuitenkin mielenkiintoisempia, jolloin taas katson kuvia enemmänkin blogin lukijana. Ne eivät välttämättä ole sen parempia tai huonompia kuin ns. täydelliset kuvat, vain erilaisia. Tietysti välillä postauksen aiheena voi olla jokin sellainen asia, johon sopii vaikka jokin tietynlainen asu ja kuvat, jolloin on ihan ymmärrettävää, että lopputulos on tarkemmin suunniteltu.
Olen samoilla kannoilla! Kiitos paljon Anna kun kommentoit! 🙂
Mustakin inspiroivinta blogeissa (/niiden asukuvissa) on juuri samaistuttavuus ja se että voi esim. kuvitella itsensä viettämässä iltaa Etelä-Eurooppalaisessa kaupungissa tyylikkäässä asussa tai vastaavaa. Mainoskuvat tai mikään liian erikoinen harvoin herättää samanlaista inspistä, vaikka varmaan se on eri juttu enemmän kuvaavien ja kuvattavana olevien näkökulmasta. Tai siis ajattelisin että ammattibloggaaja pystyy paremmin samaistumaan ammattilaatuisiin kuviin kuin blogien lukijat keskimäärin. Ja että ihmisiä kiinnostavat ja inspiroivat asiat, joilla on jotain kosketuspintaa heidän omaan elämäänsä. Sain tän nyt kuulostamaan joltain filosofiselta kritiikiltä, mutta pointti oli kai se että arvostan enemmän aitoutta kuin ammattimaisuutta. 😀
Kiitos Marianne kommentista, ihana lukea teidän ajatuksia ja mielipiteitä tästä aiheesta! Hyviä pointteja! 🙂
Edelliset kommentoijat ovat jo vieneet jalat suustani, mutta kommentoinpa silti! Minäkin pidän paljon enemmän näistä sun ”aidoista” asukuvista! Olen usein blogien ”ammattimaisia” asukuvia katsoessa miettinyt, onko asu nyt oikeasti edes käyttökelpoinen. Että eikö asu ole vuodenaikaan nähden ihan naurettavan kylmä (mielestäni näitä epäuskottavan heppoisia asuja näkee paljon), voiko tuossa hameessa oikeasti kävellä, miksi bloggaaja istuu kalliit housut päällä jossain autotiellä jne. Mä en vaan osta niitä kuvia, mut sun kuvat on täysin eri maata juuri, koska asu on oikeasti sillä hetkellä yleensä käytössä. Tällaiset asukuvat on sun blogille vahvuus, ei missään nimessä miinus!!! Ja hei, olet malli, joten onhan sun kuvat nyt täyttä laatua, vaikka kuka olisi ne räpsinyt (poikaystävälle tässä kohtaa täydet pisteet ja papukaijamerkki)! Kiitos ja kumarrus 🙂
Ihania ja tunnelmallisia kuvia ja samaa mieltä muiden kommentoijien kanssa: vaikka toisaalta välillä on kiva katsoa ns. muotikuvia esimerkiksi lehdistä ja joskus blogeistakin, useimmiten sellaiset aidossa tilanteessa otetut asukuvat ovat blogeissa parempia, sillä niissä on asun lisäksi fiilistä! Ja ihana tuo mekko! Osaatko sanoa, onko samaa vielä Ginatricotin mallistossa vai onko kuin vanha? 🙂
Komppaan edellisiä! Monta blogia on pudonnut lukulistaltani, kun en vaan jaksa selailla niitä lavastettuja kuvia kesta toisensa jälkeen. Sinun blogisi on ihanan aito ja elämänmakuinen, pidä siitä kiinni! 🙂