Blogeissa on kiertänyt Julian aluille panema haaste, jossa kuvataan koti just sellaisena kuin se on haasteeseen törmättyä. Oli hauska katsella näitä postauksia junassa matkalla Rovaniemelle. Uskon, että tämä innostus kuvata ja jakaa muutakin kuin täydellistä ja siloteltua materiaalia jatkuu yhä enemmän… Vaikka edelleen hiotuille editorial-tyyppisille kuville on paikkansa, on itselläni tullut vihdoin vastaan myös käänteisefekti. Pari vuotta tosi stailattu ja suunniteltu materiaali tuntui ainakin omasta mielestäni mielenkiintoisimmalta. Nyt hienojen kuvien sijaan kiinnostaakin yhä enemmän kuvat, joissa on arkirealismia. Enää ei häiritse, jos kuvissa näkyy asioita, jotka poistamalla tai siivoamalla saisi lopputuloksesta harmonisemman. Esimerkiksi viimeisen kolmen viikon aikana olen postaunnut yhtä paljon puhelinräpsyjä kuin kameralla otettuja kuvia instagram feediini – näin ei ole tapahtunut tosi pitkään aikaan. (Toki puhelinten kamerat ovat nykyään älyttömän hyviä eli en kyllä tiedä onko tämä hyvä vertailu… 😀 )

Lueskelin näitä kotipostauksia tosiaan junassa ja maanantai meni kuten edellisessä postauksessa kerroin (pitkälti sohvalla nukkuessa). Mutta tiistaina aamulla herättyäni muistin haasteen ja päätin siltä seisomalta kaivaa kameran esiin ja kuvata. Tässä siis ei-stailattuja (ja jokseenkin vähän sotkuisiakin) kotikuvia pienestä keskustayksiöstäni. Tasot ovat yllättävänkin tyhjillään, mutta lattia aika lailla sitä, mitä liian usein: purkamattomia matkalaukkuja (ja poikaystäväni matkalaukku), vaatekasoja ja joogamatto, jota en ole jaksanut rullata pois…

Tämä ihana Riippu-hylly oli mun ajatuksissa yrttihylly. Liian monta yrttiä ostaneena ja saman tien reissun aikana kuihduttaneena, siinä on kaktus, kuivattua tupasvillaa ja tyhjä ruukku.

Mutta ai että, mä rakastan tupasvillapeltoja ja nyt näitä mun kuivattuja tupasvilloja. Kiitos Essi & Toni näistä ja kiitos Tonin vanhemmat, jotka oli reilu kuukausi sitten tupasvillat poimineet ja kuivattaneet. <3

Jaoin kimpun siis kolmeen. Rakastan kyllä myös erittäin paljon leikkokukkia kauniissa maljakoissa. Pitkään kestävät kuivatut tupasvillat ja eukalyptuksen lehdet kuitenkin toimivat paremmin, kun en koskaan ole 5 yötä enempää putkeen kotona.

Peili, jota en uskalla enää pitää ripustettuna, ettei se tule alas. Ja sen koukkuun laitetut käsilaukut.

Ja jep. Näin pieni kämppä näyttää helposti sotkuiselta. Mulla ei oikein enää ole tilaa täällä kaikille vaatteille/laukuille/kasseille ja siksi usein näyttää tältä tai pahemmalta. Oon just se joka purkaa edellisen laukun samalla, kun pakkaa seuraavalle reissulle. Luojan kiitos on myös Italian koti, niin poikaystäväni tavarat ja esim. kirjani ovat pääosin siellä… Tykkään, että joku kohta asunnossa on aina siisti (yleensä keittiö), mutta sitten mulla kasaantuu sotkut tiettyyn nurkkaan tai huoneeseen. Onks muilla näin? 🙂

En edelleenkään ole saanut aikaiseksi hankkia ruokapöytää/työpöytää. Saati ripustettua tauluja seinille. Ehkä nyt syksyn tullen, kun on aikaa olla kotona enemmän. 🙂

Ja yksi ikuisuusasia mielessä (jota en varmaan koskaan saa tehtyä, vaikka kyseessä on minimaalinen asia), on ollut ostaa foliota ja laittaa sitä kynttilänjalkoihin täytteeksi. Nyt kynttilät ovat vinksin vonksin.