TOIVEPOSTAUS: Kaipaanko bloggaajana älyllisiä haasteita?
Kysyin teiltä täällä postaustoiveita opiskeluaihetta sivuten ja nyt ajattelin vihdoin vastata tähän:
”Hei! Tämä on ehkä vähän hassu kysymys, mutta kun nyt toivepostauksia pyydettiin… Tuntuuko sinusta ikinä siltä, että älykkyytesi menee hukkaan kun ”vain” kirjoitat blogia ja keskityt joogajuttuihin? Tähän liittyy oikeastaan kaksi aspektia. Opintotaustasi perusteella olet älykäs ja hyvä opiskelija ja omien (ehkä turhan) konservatiivisten arvojeni mukaan opiskelu (=tutkinto) olisi hyvä olla olemassa tulevaisuuden varalle, kun Suomessa ainakin sitä työelämässä arvostetaan. Toisaalta mietin, eikö pääsi kaipaa älyllisiä haasteita? Bloggaaminen vaatii varmasti työtä, mutta siihen ei liity juurikaan ”tieteellisyyttä”, jossa opintotaustasi perusteella voisit olla hyvä.
Toivottavasti et ymmärrä väärin, ihailen sinua, kun olet rohkeasti jättänyt opiskelun kesken ja seurannut omaa polkuasi. Tiedän vain, että itselleni vastaavassa tilanteessa nämä kysymykset voisivat olla ongelmallisia. Vaikutat kuitenkin hyvin tyytyväisiltä omiin valintoihisi ja olisi hauska kuulla ajatuksiasi aiheesta :)”
Kiitos tämän kysymyksen esittäjälle, ihanasti muotoiltu kysymys. 🙂
Vaikka kysyjä tarkoittaa varmasti tässä tieteellistä ja akateemista älyä, haluan puhua nyt älykkyydestä myös yleisemmällä tasolla. Usein nimittäin miellämme, että älykkyyttä tarvitaan vain tieteellisillä aloilla. Tutkijan, lääkärin, poliitikon tai juristin älykkyyttä ei juurikaan kyseenalaisteta. Itse olisin voinut päätyä akateemiselle uralle osittain varmaan tästä syystä. Pidin yliopistoa hienona, olisin halunnut valmistua tittelin takia… Sen takia, että olisin tehnyt jotain yleisesti arvostettavaa ja olisin saanut todistuksen omalle pätevyydelleni. Ehkä älykkyydellekin? Itsekin nostan hattua kaikille maistereille ja tohtoreille.
Mutta se, että ihailen akateemisesti sivistyneitä, ei katso alaa tai poissulje sitä, etten ihaile niitäkin, jotka ovat esimerkiksi luovalla tai käytännöllisellä alalla. Älykkyyttä onkin mielestäni monenlaista: tunneälyä, käytännön älyä, analyyttista älyä, luovaa älyä… En halua pitää mitään tutkintoa tai alaa älykkyyden mittarina itsessään. Mallina ja bloggaajana olen törmännyt esimerkiksi stereotypiaan, jossa yritetään yleistää, etteivät mallit tai bloggaajat ole mitenkään erityisen teräviä päästään. Kuitenkin samat ihmiset, ovat toisessa kontekstissa ”automaattisesti älykkäitä”. Omissa mallikavereissani on nykyinen psykologi, kirurgi, lentäjä, tutkija ja monta esimerkiksi kauppakorkean jälkeen erinomaisesti työmaailmaan sijoittunutta. Yhtä lailla tunnen ja tiedän selvästi hyvin älykkäitä meikkaajia, urheilijoita, muotisuunnittelijoita, kotiäitejä ja niitäkin, jotka ovat olleet pidempään työttöminä… Älykkyys ei ole mustavalkoinen käsite.
Älykkyyteen on kuitenkin liitetty sellaisia ominaisuuksia kuten kykyä oppia uusia asioita ja soveltaa opittua nopeasti, ratkaista ongelmia sekä käyttäytyä joustavasti ja tarkoituksenmukaisesti uusissa tilanteissa. Ammattibloggaajana ja yrittäjänä opin koko ajan uusia asioita, sovellan oppimaani käytäntöön ja tarvitsen sosiaalisia taitoja. Ratkaisen myös ongelmia, vaikka tietenkään, ”miten kuvauslokaation saa toimimaan, kun sää on huono” ei ole tärkeydessään sama kuin, miten ratkaistaan ilmastonmuutos tai nälänhätä. Tiede kiehtoo minua, mutta joskus tieteellisyys myös ärsyttää minua. Vastaus kommentin kysymykseen, kaipaako pääni älyllisiä haasteita, on helppo: ei kaipaa. Se on sitten toinen kysymys, olenko edes älykäs (itse en ainakaan niin väitä). 🙂 Mutta haasteita nykyisessä ammatissani kyllä riittää. Moni asia, mikä näyttää helpolta ulospäin, onkin paljon haastavampaa, kun itse kokeilee. Esimerkiksi kuinka helpolta näyttää balettitanssijan piruetit ja hypyt, ja kuinka paljon tunteja, hikeä ja tuskaa ne todellisuudessa ovatkaan vaatineet.
Esimerkiksi bloggaamista kannattaa miettiä, että se on tavallaan verrattavissa aikakausilehden tekoon. Ei ehkä suoraan tai samassa mittakaavassa, mutta kaupallisessa mielessä ja vaikuttajamediana kyllä – ja moni tietää, mitä lehden teko vaatii. Moni ymmärtää paremmin toimittajan, toimitussihteerin, valokuvaajan, kuvankäsittelijän tai kuvausjärjestelijän, stylistin, meikkaajan ja markkinointivastaavan työtä. En nyt halua verrata itseäni mitenkään näihin kovasti arvostamiini ammattinimikkeisiin, mutta havainnollistan näiden avulla. Bloggaaja ikään kuin pyörittää koko palettia ja sisällön tuotantoa yksin ja hoitaa kaikki työvaiheet itse: ideoinnista kuvauslainoihin ja tuotetestauksiin, reseptien suunnittelusta, tapahtumakäynteihin, tiedonhakuun ja ajankohtaisten asioiden seuraamiseen. Bloggaaja hoitaa valokuvausjärjestelyt, valokuvauksen ja videokuvauksen, kuvien käsittelyn, videoiden editoinnin, mallina olon, stailauksen ja meikkauksen… (Toisin kuin moni luulee, ammattimaiset kuvat eivät synny itsestään. ;)) Lisäksi bloggaajan työhön kuuluu tietysti kirjoittaminen, markkinointi, sosiaalisen median pyörittäminen, kommentteihin vastaaminen, sähköpostit ja myynti, yhteistyöpalaverit ja –puhelut sekä laskutukset ja kirjanpito (jos pyörittää blogia toiminimen tai osakeyhtiön kautta). Vaikka joku pala tästä palapelistä olisi ulkoistettu, on vastuu kaikesta itsellä.
Monipuolisuudessa siis riittää älyllistäkin haasteita ja siinä, että aina riittää asioita, missä voi itseään kehittää: niin kameratekniikoissa, kuin postausten aihealueiden asiantuntijuudessa. Vaikka yksi asia veisi vain hetken, on bloggaajalla usein niin monta rautaa tulessa blogin ulkopuolisissakin työasioissa (joita meistä monilla on), että haastetta riittää pelkästään vain organisoinnissa. Itse mietin, että tavallaan bloggaaja on niin hyvä kuin suunnilleen viisi edellestä postausta. Ja nuo viisi postausta mahtuu viikon sisään. Joka viikko on laitettava parastaan, uudistuttava, tehtävä kauniita kuvia ja kiinnostavia tekstejä, oltava ajantasalla. Välillä onnistuu paremmin, välillä huonommin. Myös haastetta riittää siinä, että itsensä laittaa joka päivä julkisesti likoon. Omia henkilökohtaisia tekstejä, omia kuvia ja videoita laittaa jatkuvasti kaikkien nähtäville arvosteltavaksi. Tämän takia meidän monen aiheet varmasti ovat jonkun mielestä pinnallisia, koska ei sitä ihan mitä tahansa viitsi kirjoittaa, kun tekstin voi halutessaan lukea niin vanhat opettajat, ex-poikaystävä, anoppi, isä kuin lähikaupan kassatätikin… Kun lukijoita on kymmeniä tuhansia kasvaa myös vastuu mielipidevaikuttajana.
Kannattaa myös muistaa, että aina kun harrastuksesta tulee työ, se muuttaa muotoa. Tulee deadlineja ja erilaisia kuluja, jotka on saatava työllä maksettua. Tulee asiakkaita, jotka maksavat sinun osaamisesta, mikä luo paineita työn lopputulokseen, siinä missä muillakin aloilla. Bloggaaja ei saa sairaslomaa (tai mitään palkallista lomaa). Bloggaaminen ei ole vain sitä, että kirjoitetaan postaus, kun huvittaa tai inspiraatio iskee. Vaikka on se myös sitäkin. Itselläni vuorottelee vähän erilaiset jaksot. Teen toisinaan viikkoja tosi pitkää päivää pelkkää sisällön tuottamista, sillä silloin on taottava, kun rauta on kuumaa ja välillä deadlinet kasaantuvat tai tulee yllättäviä, nopeita keikkoja ja tilauksia. Sitten on hiljaisempia viikkoja, jolloin voin maleksia iltapäivään, mutta en minä silloinkaan yleensä pyörittele peukkuja. Silloin ehtii opetella uutta, perehtyä uusiin kuvankäsittelyohjelmiin, lukea kirjoja, järjestellä kuvia kovalevyille, inspiroitua ja etsiä tietoa tulevista postausaiheista.
Haluan tässä postauksessa myös sanoa, että me ammattibloggaajat olemme valinneet työn, jossa on melkein pakko nauttia autonomisuudesta, olla itseohjautuvia ja edes vähän kunnianhimoisia ja tunnollisia. Minulle tuo itsenäisyys ja vapaus ovat olleet juuri unelmatyön kriteerejä, tekijöitä jotka tekevät vähän pinnallisempien aiheiden käsittelystä minulle älyllisesti haastavaa: voin teoriassa edetä loputtomasti, kaikki on itsestäni kiinni. Tämä ammatti on mahdollistanut myös sen, että olen pystynyt blogin ohella tekemään muita asioita, joilla uskon tulevaisuudessani voivan vaikuttaa minulle tärkeisiin asioihin.
Tätä postausta kirjoittaessa tuli mieleen neljä vuotta vanha postaukseni: Kaivataan älykköblogeja. Siinä muun muassa vastaan, miksi en kirjoita enemmän opiskelemistani aiheista, kuten filosofiasta. Tuli myös paljon asiaa mieleen motivaatiosta, mutta teksti olisi paisunut liikaa, joten siitä tulossa aiheen tiimoilta seuraava postaus. 🙂
Ja hei, jos joku muu bloggaaja lukee tämän tekstin, olisi hauska kuulla, mitä te aiheesta ajattelette?! Vaikka välillä puhun bloggajista monikossa, voin tietenkin vain puhua pitkälti omista kokemuksistani ja havainnoistani. 🙂
13 Comments
Tosi hyvän vastauksen olet kirjoittanut kysymykseeni. Kiitos! Tämä selvensi mielipidettäsi asiasta paljon. Luin samalla myös tuon vanhan postauksesi, joka tosiaan käsittelee aika samaa teemaa, kiva kun linkkasit senkin tähän 🙂
Kiitos paljon Ems, kun kysyit ja kiva, jos vastaukseni selvensi ajatuksiani. 🙂 <3
Heippa Vilma, tämä oli minusta mielenkiintoinen aihe ja ilmiö muutenkin älykkyyteen liittyen. Älykkyyttä kun on mielestäni niin monenlaista. Kirjoitin omaan blogiini tästä aiheesta: http://hillas.fitfashion.fi/lukijan-kysymys-kaipaanko-bloggaajana-alyllisia-haasteita/ Voit sieltä käydä lukaisemassa. 🙂
Ihanaa päivää sinulle! <3
Kävin lukemassa sun ihanan postauksen, kiva kun tartuit kanssa aiheeseen!! 🙂 <3
Thank you for sharing a lovely post. Hälsningar från Schweiz //Sofia
(http://sofiacm.com min blogg för stil och inredning)
Thank you Sofia!! <3 xx
Heippa! Tää oli todella hyvä teksti ja asia, jota olen myös itse pohtinut. En niinkään sitä, että epäilisin bloggaajan ammatin olevan ”epä-älyllistä” vaan päin vastoin. Se vaatii paljon perehtymistä asioihin, joista kirjoittaa, mutta myös rohkeutta tuoda omat ajatukset esiin ilman, että pelkää muiden tuomitsevan niitä. Olen myös itse kirjoittanut blogia, tosin hyvin epäsäännöllisesti ja pääasiassa itseni takia, ilman sen suurempia tavoitteita. Yliopisto-opiskelijana ajattelin, että blogin kirjoittaminen olisi hyvää vastapainoa liialle ”tieteellisyydelle”, joka myös itseäni usein ärsyttää – se kun tuntuu joskus ohjaavan omaa ajatusmaailmaa liikaa tiettyyn suuntaan, ”tukkien” omaa luovutta ja kykyä pohtia itse erilaisia ilmiöitä. Muutamia postauksia tehtyäni minua alkoi ahdistamaan juuri se, että minun pitäisi jokaisen ajatukseni tai väitteeni perustella täydellisesti lähdeviitteiden kera, kuten yliopistomaailmassa on totuttu, ja ilman sitä tulisin leimatuksi ”huuhaa-bloggaajaksi”. Eli käytännössä bloggaaminen ei tuonutkaan minulle sitä vapautta kirjoitella omista ajatuksistani ja pohdinnoistani, kuten olisin halunnut, vaan minun pitäisi muka tehdä suurta tieteellisten artikkelien läpikäyntiä, ennen kuin voisin postata yhtään mitään. Tämä toi kirjoittamiseen suuria paineita ja uusien postauksien teko hyytyi. Se on toisaalta hassua, sillä en itsekään odota blogipostauksia lukiessani, että niiden tulisi olla tieteellisesti tutkittua faktatekstiä, vaan nimen omaan on ihanaa lukea ihmisten omia näkökulmia asioista, joita pidän aivan yhtä arvokkaina, jopa arvokkaampina kuin tieteellisiä tekstejä. Ihmisten omat ajatukset kun nousevat todellisista elämän ilmiöistä ja tapahtumista, joita me kohtaamme.
Minusta onkin suurta älykkyyttä ja viisautta osata toimia taiteilijana ja/tai bloggaajana tässä paljon faktoja ja teorioita sisältävässä maailmassa, ilman että antaa niiden liiaksi vaikuttaa omiin teksteihin ym. tuotettuun materiaaliin, mutta silti ymmärtää tieteellisen tiedon olemassa olo, se miten tieto on tuotettu/saatu ja siten ymmärtää myös tieteen rajallisuus. Blogissasi nämä asiat ovat mielestäni tasapainossa ja kertoo älykkyydestäsi! Olen seurannut blogiasi jo vuosia ja lukenut varmasti jokaisen postauksesi 😀 Ihanaa, että maailmassa on tuollaisia ihmisiä kuin sinä! Kiitos! 🙂
Wou , mikä kommentti kiitos Omppu. Eikä vain siitä, että sanoit niin kauniisti minusta ja blogistani, mikä ilahdutti suuresti! Mutta se, että tuntui kuin joku olisi ymmärrätänyt täysin omia kipuilujani varsinkin alkumetreillä ja vielä pukenut ne sanoiksi ihan täydellisesti. Ymmärrän todella hyvin, miksi tekstien tuottaminen sinulla hyytyi. Minulla on usein paljon enemmän mielipiteitä ja asiaa (vaikka hyvinvointi asioissa), kuin uskallan kirjoittaa, mutta tuntuu juuri, että aina pitäisi etsiä lähteitä ja merkitä ne oikein, käydä eri näkökulmat yhdessä tekstissä läpi jne… Ilman, että kuvat olisivat niin iso intohimoni ja blogin iso osa, en varmasti bloggaisi. Kynnys kirjoittamiseen on välillä ihan valtava ja tunnen paineita heti kun kirjoitan haastavemmista aiheista. 😀 Kiitos siis kommentista, parasta että mun blogilla on maailman fiksuimpia ja ihanimpia lukijoita! ;)<3
Todella mielenkiintoinen aihe, ja itse olen törmännyt samoihin älykkyyttä koskeviin ennakkoluuloihin paitsi bloggaajana, niin myös humanististen tieteiden opiskelijana. Humanistiset tieteet kun usein nähdään vähemmän tieteellisenä ja älykkyyttä vaativana kuin esimerkiksi vaikka lääketiede. Minulta on myös kysytty joskus miksi en postaa opintojeni aiheista enemmän, mutta lingvistiikasta ja 1800-luvun runoilijoista tulee kirjoitettua ihan tarpeeksi koulussa, ja haluan siksi pitää blogin itsellekin sellaisena henkireikänä.
Kauneusbloggaajaa pidetään myös helposti ehkä vielä vähän enemmän pinnallisena kuin esimerkiksi kaltaistasi hyvinvointibloggaajaa, vaikka itse koen tosi absurdiksi sen ajatuksen että koska kirjoittelen huulipunista niin en olisi kiinnostunut esimerkiksi politiikasta. Blogissa näkyy kuitenkin useimpien ihmisten elämästä vain osa.
Olen myös ihan samaa mieltä siitä että älykkyyttä on monenlaista, ja älykkyyden suhteen uskon itse nimenomaan holistiseen lähestymistapaan. Älykkyys ei siis ole pelkästään vaikka sitä matemaattis-loogista päättelykykyä vaan siihen kuuluu myös tunneäly, luovuus, kielellinen osaaminen jne.
Kiitos taas hienosta ajatuksia herättävästä, ja ajatuksella tehdystä, postauksesta 🙂 xx
http://www.shakespeareandsparkle.com/
Kiitos paljon Jenni!! 🙂 <3 xx
Voi älykkyyden määritelmä- mahtava kirjoitus ja keskustelunavaus Vilma!
Luovalla alalla olevan ihmisen työn ”rankkuutta” ja helppoutta kun tosiaan usein vähätellään ja ihmetellään, ja itsekin aikoinani jatko-opiskelupaikkaa ja uravalintaa tehdessäni väänsin sekä vanhempieni että opinto-ohjaajien kanssa kättä siitä, lähdenkö sisustuksen ja arkkitehtuurin pariin ”heittämään hukkaan” älyni, jonka avulla pärjäisin lääkiksessä tai oikiksessa loistavasti…
Pidin oman suuntani ja elän tällä hetkellä työelämäni suhteen unelmaani, mutta henkilökohtaisesti nuo keskustelut aikanaan muuttivat omaa arvomaailmaani melkoisesti- nykyään arvostan valtavasti jokaista ihmistä, joka seuraa valintoineen omaa polkuaan tullen siitä onnelliseksi, riippumatta siitä onko ihminen lääkäri, leipuri, tohtori vai kaupan kassa tai roskakuski 🙂
Tästä syystä en itse esimerkiksi koe tällä hetkellä tarpeelliseksi maisterinopintoja, jotka kohottaisivat arvoani paperilla, jos ymmärrät mitä ajan takaa.
Summa summarum mielestäni aito intohimo ja sen hyödyntäminen (työ)elämässä on todella ihailtavaa ja on upeaa, että eri tavoin älykkyyttä käyttäviä ihmisiä riittää joka alalle! 🙂