outfit / Adidas
running shoes/ UltraBOOST X

Kuvattiin nämä kuvat maanantaina Monan kanssa ja Mona ehdotti, että tekisin postauksen valon hallinnasta kuvissa – siitä, miten valokuviin saa kauniin ja imartelevan valon. Monan kanssa nimittäin keskustellessamme ja kuvatessamme jotenkin ehkä oivalsin, että juuri sen täydellisen valon hakeminen on minulle mielekkäintä ja tärkeintä kuvaamisessa. Rakastan henkilökuvausta ja siinä sitä haastetta, miten saada ihminen kirjaimellisesti näyttäytymään mahdollisimman hyvässä valossa.

Ensireaktioni oli kuitenkin Monan ehdotukseen, että en minä siitä osaa kirjoittaa. Ei siihen ole yleispäteviä sääntöjä, miten vangita luonnonvalo milloinkin parhaalla tavalla. Ei ainakaan minulla, mietin. Sen vain näkee. Kun otan (tai pyydän muita ottamaan minusta) kuvan näen ruudulla heti, onko valo sellainen, että kuva on mielestäni hyvä. Jos ei ole, yritän etsiä toisen kohdan, muuttaa suuntaa tms… Nykyään harjoittelun myötä, tiedän jo ennen kuin katson kameran ruudulta lopputulosta, että toimiiko kuvauspaikka valon suhteen mielestäni vai ei. Hyvä valo on kuvan a ja o.

Yleensä puhutaan kamera-asetuksista tai keinovalosta, kun opetetaan kuvaamisessa valotusta. Mutta luonnonvalossa kuvaaminen ei tarkoita sitä, ettei sitäkin voisi säädellä. Oikeastaan sitä kuuluu ensimmäisenä mielestäni hallita ja valon ymmärtäminen on se, mikä tekee valokuvaajasta ehkä valokuvaajan enemmän kuin kameran tekninen osaaminen, kuvankäsittelytaidot tai muu sellainen.

En koe olevani mestari, saati selittämään tätä erityisen hyvin. Mutta haluan yrittää. Jokaisesta meistä saa samalla stailauksella ja meikillä sekä epäimartelevan ja imartelevan kuvan. Puhun usein kuvakulmista, mutta niissäkin kyse on osittain valon vangitsemisesta. Missä asennossa ja kuvakulmassa valo asettuu kehoon ja kasvoihin kauniisti?!

Koitin nyt siis muuttaa sen sanoiksi, minkä yleensä teen intuitiolla ja niputtaa tähän vinkkejäni luonnonvalon hallitsemisesta. Jotain siitä, miten pystyy asettua paikkoihin, joissa valo on mahdollisimman imarteleva, tunnelmallinen ja kaunis.

1.Kuvaa aina mieluummin varjossa kuin ylhäältäpäin tulevassa auringonpaisteessa. Suoraan ylhäältä päin tuleva valo on kaikkein epäimartelevin, joten siksi tunnelit, katokset yms. toimivat mielestäni hyvin. Etsi kuitenkin tasainen varjo, sillä jos varjona on esim. puu, jonka lehtien välistä pilkistääkin kirkas valo, tulee kuvasta tilkkutäkki. Tätä voi tietysti käyttää tehokeinona ja hyödyntää esimerkiksi tiettyjä pintoja muottina, kuten palmunlehteä tai ruudukkoa. Myös kevyet pilvet ovat hyviä. Jos siis näet, että aurinko on menossa kohta pilveen, odota hetki ja kuvaa vasta, kun pilvi pehmentää valon.

2. Kuvaa varjossa – mutta älä liian varjossa. Esimerkiksi itse yritän aina asettua lähelle valon ja varjon rajapintaa, jolloin valo on tasainen ja pehmeä, mutta kuitenkin paikka tarpeeksi kirkas. Esim. näiden kuvien iho näyttää älyttömän tasaiselta, vaikka toisessa valossa taas lopputulos olisi ollut ihan toinen.

3. Mielestäni sisällä ikkunan lähellä saa usein kauniin valon, koska valo tulee kohdennetusti yhdestä suunnasta. Kuvaan tulee kolmiulotteisuutta, muotoa ja tekstuuria, mutta pehmeällä ei liian kontrastisella tavalla. Jos aurinko paistaa kirkkaasti, kannattaa kokeilla pitää verhot tai kaihtimet kiinni.

4.Kasvoilla paras valo on mielestäni suoraan ja yläviistosta. Tällöin nenästä ei lankea varjoa sivulle ja iiriksistä heijastuu valoa, jolloin katse kirkastuu. Tämä valo on iholle myös imartelevin, koska siinä missä sivuvalo kaivaa kaikki näpyt esille, häivyttää suoraa tuleva valo ihon epätasaisuuksia.

5. Lähtökohtaisesti on mielestäni aina paras katsoa valon suuntaan päin. Kun siis poseeraan, haen kasvoilleni aina valoa ja valitsen liikkeitteni suunnat niin päin, että kasvot osoittavat valon lähteeseen päin.  Jos haluan kuitenkin korostaa jotain muuta, kuten hiuksia tai selkäosaa paidassa niin käännän sen valoon. Tämä kuitenkin aina riippuu vähän valosta. Esimerkiksi nyt kun kuvasin Monaa maanantaina (kuvat tulossa blogiin), tein tahallaan niin, että pyysin Monaa selkä päin ikkunaan, jolloin valo poltti puhki Monan selkää ja varjossa olevan kauniin raskausvatsan ääriviivat korostuivat. Kaikissa näissä omissa ohjeissani on siis aina pokkeuksia ja niihin ei kannata takertua liian tiukasti. 🙂

Tuliko teille jotain muuta aiheeseen liittyen mieleen?! 🙂

Photos/ Mona (edit by me)

Tallenna