Aika moni tietää, että rakastan hyppimistä. Voimistelussa isot hypyt kuuluivat suosikkeihini. Harpit, rengashypyt, kasakat, kaurishypyt, fleimit ja mitä niitä nyt oli… Olen ikuistesti äidilleni kiitollinen, joka vei minut joukkuevoimistelun valmennusryhmien karsintaan 5-vuotiaana. Voimistelu antoi lapsuudessani ja nuoruudessani todella paljon, välillä tuntui että se oli koko elämä.
Mutta se ei jäänyt siihen. Suuri osa mallintöistäni tulee sen takia, että osaan liikkua, hyppiä ja hallita kehoa. Teen paljon sporttikuvauksia ja hyppiminen kuvauksissa kuuluu aina suosikkijuttuihini. Ilman voimistelutaustaani en kuitenkaan olisi vuosien varrella tehnyt kuin ehkä puolet töistäni. Mallintöissä en koskaan ole oikein uskonut ulkonäkööni, mutta liikkumiseen kameran edessä kyllä. Hyppiminen on sinänsä siis asia, joka jollain tasolla merkitsee minulle, koska tiedän sen olevan osa ”tavaramerkkiäni”, jolla toimistot minua mainostavat. 😀
Tämän postauksen kuvat ovat Kapkaupungista.. Osoittavat ehkä, että harvalla kerralla hypyssä osuu kaikki nappiin. Milloin hiukset lentävät väärin, käsi on hallitsematon, ilme huono jne..

Pahoittelen, että nyt ei tule mitään järkevää tekstiä. Kirjoitin aamun postaukseen niin paljon, että pää lyö vähän tyhjää, mutta kun on tämä kuvahaaste…. 😉 Kiitos muuten kaikille uskomattoman ihanista viesteistä ja kommenteistanne, mitä tuohon edelliseen postaukseen olen saanut!!! Vielä pari tuntia sitten sitä paitsi ajattelin, että kirjoitan tähän jotain hyppäämisestä tilanteen vietäväksi. Olin nimittäin päättänyt, että jään tänne Italiaan viikoksi pidempään. Juuri kun olin ostamassa uusia lentoja, tuli toimistoltani viesti, että minulla on ensi viikolla yhdet sporttikuvaukset Suomessa. No kaikella on tarkoituksensa. Nyt sitten palaan alkuperäissuunnitelman mukaan huomenna takaisin Suomeen. 🙂

Pakko muuten vielä mainostaa, että huomenna tulee blogiini hauska vesimelonikokeiluni! Huomiseen siis. 🙂

xVilma