18-vuotispäivän synttärikortti

45

Thoughts

15.03.2018

Täytän tänään 28-vuotta. Mietin, että mistä tänä vuonna kirjoittaisin.

27-vuotissyntymäpäivänäni kävin päiväkirjamaisella tavalla läpi elämäni pähkinänkuoressa. Tuntuu yhä aika samalta:
Yksi onnellinen synttärityttö.

Täyttäessäni 26 jaoin 26 oppimaani asiaa. Nuo kohdat nyt läpikäydessäni mietin, että haluaisin kirjoittaa joka kohdasta oman postauksen:
26 vuotta, 26 oppimaani asiaa

25-vuotispäivänäni jaoin vanhoja valokuvia minusta vuosilta 20118-2012, ajalta ennen blogia:
Young version of me

Mutta entä nyt 28-vuotiaana? Joulun aikaan kävin kaikki vanhat laatikkoni ja paperini läpi Seinäjoella. Löysin kortin, jonka sain tasan 10 vuotta sitten. Olin säästänyt äidiltäni saaman synttärikortin täyttäessäni 18. Vaikka en korttia ollutkaan nähnyt tämän kymmenen vuoden aikana, muistin sanat, jotka äitini oli kirjoittanut.

Tajusin, että nuo olivat olleet isoimmat elämänohjeeni. Ne, jotka olin tallettanut takaraivooni ja sieluuni ja jotka ovat olleet kaikissa päätöksissäni, valinnoissani ja epävarmuushetkilläni mukana näiden vuosien aikana. Osittain elämässä täällä blogissakin. En keksi itse nyt mitään viisasta sanottavaa (eilinen lento Thaimaasta, muutto ja kaikki rästihommat ovat saanet aivoni niin jumiin), niin lainaan tänään vanhaa synttärikorttiani…

Mielestäni nimittäin elämä on aika älyttämän jännittävää välillä (usein), mutta näistä ajatuksista saan rohkeutta.
Ehkä tekin. Kiitos äiti:

Menestyneille ihmisille on yhteistä se, että he ovat rohkeasti suostuneet ottamaan riskin.
He ovat kuunnelleet sydämensä ääntä ja toimineet sen mukaan.
He eivät ole välittäneet epäilijöistä ja arvostelijoista.
He ovat olleet valmiita epävarmuuteen.
Useimmiten muutos kyllä sattuu, sillä kipu on hinta, jonka maksat paremmasta elämästä!

”Ihminen epäonnistuu vain silloin, kun hän ei enää yritä.” -Elbert Hubbard


”Kun olen päättänyt tehdä jotain, en kuuntele niitä, jotka väittävät, etten pysty siihen. Jos edessä on este, hyppään sen yli, kierrän sen ympäri tai ryömin sen ali.” -Kitty Kelley

Photos/Arttu Mustonen (edit by me)