In My Mind (about travelling, blogging, freedom)

04.02.2014 /

Tasan viikon päästä matkaan kuukaudeksi Kapkaupunkiin, Etelä-Afrikkaan, ja toteutan yhden unelmani laajentamalla maanosia matkakartassani. Odotukset paikasta ovat kovat, mutta en silti koskaan pety kaupunkeihin, kyliin, hotelleihin.. Otan ne annettuna, tutustumalla niihin sellaisena kuin ne ovat. Vaikka odotan paikalta paljon, odotan enemmän kuukaudelta, ajanmääreeltä. En tiedä muuttuuko tämä tarve vanhetessa, mutta siitä asti kun tulin täysi-ikäiseksi, olen tehnyt joka vuosi vähintään kuukauden mittaisia matkoja (paitsi viime vuonna). Nyt sisälläni on kutkuttanut jo pitkään tuo tunne, että pakko saada tällainen projekti. En pidä lineaarisesta vaan syklisestä etenemisestä. Haluan erottaa tiettyjä aikoja toisista, koska niin muistan ne paremmin, niin tunnen eläväni.

Kuukausi ei ole pitkä, mutta se on eri kuin kaksi viikkoa. Olen sanonut pitäväni yleensä kaupunkilomista enemmän kuin rantalomista, siksi että niissä usein toimitaan. Nähdään, opitaan ja koetaan enemmän, kuin rantatuolissa maaten -hotellilla suurimman osan aikaa viettäen. Kun lähden kuukaudeksi (tai pidemmäksi) pois, alan elämään maassa arkea. Käyn kaupassa ja teen itse ruokani, käyn kuntosalilla, tutustun ihmisiin, löydän omat rutiinini, kehitän itseäni, teen töitä. Se on mielestäni mahtavaa. Turistina lomaillessa näen vain yleensä paikan kiiltokuvapuolen, mutta työskennellessä silmät avautuvat myös muulle, tarttumapinnalle. Se jättää jäljen.

Toki pitemmät reissut vaativat uhrauksia –taloudellisia, sosiaalisia ja suunnitelmallisia. Esimerkiksi en pääse pikkusiskoni vanhojentansseihin, vaikka molemmat meistä sitä varmasti haluaisimme ja huomenna menen juttelemaan opettajan kanssa opiskelujeni etenemisestä (tai etenemättömyydestä ;)). Mutta matkustaminen on investointia. Uskon sen antavan enemmän kuin se ottaa. Uhrauksia tehdään, jotta voidaan saada enemmän kuin oli. Yksi syy, mikä itseäni aina himottaa reissuissa, on paluu. Jos ottaa välillä vähän välimatkaa, alkaa taas nähdä tuttujen asioiden hienouden. Niiden asioiden, jotka arkipäiväisyyden takia helposti unohtaa.

Hyvin eletty elämä, ei tarkoita välttämättä ainaista onnistumista, mukavuutta tai lineaarista eteenpäinmenoa. Ihmiset ovat erilaisia, mutta minulle on tärkeää kokeilla, oppia ja nähdä mahdollisimman paljon. Se tarkoittaa minulle tässä hetkessä juuri sitä, että voin pakata laukkuni ja matkustaa vapaasti avartamaan maailmaani.

En ole muuten hetkeen kirjoittanut mitään pohdiskelevampaa. Tähän on muutama syy. Olen joskus sanonut, että yksi syy bloggaamisen aloittamiseen, oli se että halusin tuottaa. Halusin tuoda ulos itsestäni jotain ja luoda, sen sijaan, että kaiken aikaa imin itseeni kaikkea. No nyt homma on mennyt vähän päälaelleen. Kun tuotan blogiin keskimäärin joka päivä postauksen ja sen lisäksi tuotan juttuja lehteen, on luomiseni syönyt ison osan aikaa siitä lukemiselta, opiskelulta, pohtimiselta… Arkisempiin postauksiin tämä ei ole ongelma. Huomaan kuitenkin, että syvällisemmän tekstin tekoon, en tarvitse välttämättä enempää aikaa kirjaimellisesti, mutta tarvitsen tyhjempiä aivoja. Tarvitsen aivoihini tilaa poukkoileville ajatuksille ja uuden näkemiseen, omaksumiseen, sulatteluun ja hyväksymiseen. Tarvitsen siis pysähtymistä..


(Kuukauden irtioton aikana yritän jättää tilaa “tylsistymisellekin”, joten postaustahtini tulee reissun ajaksi varmaan vähän hiljentymään. Ihan vain, että osaatte varautua. ;))

Summary:

In a week I’m traveling to Cape Town. It’s going to be my first time in Africa and one dream come true. I have high expectations of the city and I’m sure I won’t be disappointed. But even more I’m exited about the fact that I’m spending a whole month in there.

I love to do these longer trips because then you have a change to learn much more. Not only because you simply have more time to do and see things, but also because then you start to feel and breathe this new place. You see things differently when you are not only doing basic tourist activities. In Cape Town I’m also gonna work, meet local people and have my routines.

Of course these longer trips requires some sacrifices: economical, social and compromises with other plans. But I believe that traveling is like investing in yourself and in life. I believe that it gives more than it takes. And always when I come back home I appreciate more what I have.

xVilma

 

9 comments

Vastauksia

01.02.2014 /

Tässä toiseksi viimeiset vastaukset kysymyksiinne. Kokosin tähän vähän syvällisempiä, elämää yleensä ja ajatuksiani koskevia kysymyksiä. Postauksen kuvat on otettu marraskuussa Espanjasta. Kuvat käsittelin itse, mutta kameran takana heilui valokuvaaja ja ystäväni Anthony Ubaud.


Mitkä on sun mielestä avaimet hyvään elämään?


Usko, toivo, rakkaus. ;)  Kuulostaa uskonnolliselta, mutta tarkoitan että osaa antaa anteeksi ja olla katkeroitumatta. Uskoa itseensä ja siihen, että pystyy itse vaikuttamaan elämäänsä. Osaa toivoa parasta ja nähdä asioiden hyvät puolet. Osaa ja uskaltaa unelmoida. Ja tietysti rakkaus kaikissa monissa muodoissaan.

 

Mitkä ovat sinun hyvän elämäsi, hyvinvointisi ja terveytesi kulmakivet?

Hyvä kysymys. Ainakin itsensä toteuttaminen mielekkäällä tavalla ja itsensä hyväksyminen. Kaikki lähtee henkisistä jutuista ja minulle on tosi tärkeää, että päiviini sisältyy tekemistä, joista saan henkistä tyydytystä ja joista nautin. Sen lisäksi tietty perhe, läheiset ihmiset ja ystävät. Ilman tätä tukiverkkoa ja hyviä välejä kaikkiin + tietoa, että läheiseni voivat hyvin, en pystyisi keskittymään mihinkään. Vaikka olenkin vähän erakko, on läheiset ihmissuhteet minulle maailman tärkein asia ja voimavara. 

Näiden lisäksi liikunta on tosi tärkeä asia –ei välttämättä tavoitteellinen treenaaminen, mutta lähes päivittäinen liikkuminen. Myös ravitseva ravinto on kaiken pohjalla ja se vaikuttaa mulla ihan kaikkeen. Haluaisin sanoa myös lepo ja tiettyyn pisteeseen asti se onkin. Jos oon tosi väsynyt, en saa mitään aikaiseksi. Mutta nukun varmasti keskimääräistä vähemmän. Tietynlainen vapaus on mulle myös tärkeää. Mun hyvään elämään kuuluu, että mulla on tunne, että voin hallita ja päättää asioista ja matkustaa. Tähän siis sisältyy jonkun sortin taloudellinen turvallisuus. Mutta oon elänyt hyvää elämää silloinkin, kun kannoin omat teepussit kahvilaan, kun ei ollut varaa ostaa kun kuumaa vettä, joten raha ei sinänsä ole kuin tiettyyn pisteeseen tärkeää. :)

 

Miksi olet alunperin alkanut pitää blogia? :)

Aloitin valokuva-blogina samaan aikaan kun aloin opetella photoshopin käyttöä. Sitä myötä innostuin valokuvauksesta ja siitä tuli rakkain harrastukseni. Halusin koota kuvia jonnekin ja siksi aloitin blogin Lilyyn. Koitin kuitenkin blogin tekemistä monta kertaa aikaisemminkin, mutta aina ne loppuivat lyhyeen, koska en löytänyt heti tapaani tehdä tätä. Blogin pitäminen on siis kiehtonut kauan, koska tässä yhdistyy niin moni lempiasiani.

 

Mikä oli lapsena unelma-ammattisi?

Opettaja (varmasti lähinnä siksi, että iso osa suvustani ja perheestäni on opettajia).

 

Mihin uskot? Jumalaan vai johonkin muuhun? Miksi? (ymmärrän, jos on liian henk.koht kysymys etkä halua vastata, oisi vaan ollu mielenkiintoista tietää, aikamoinen filosofi kuin tunnut olevan;))  

Uskon omalla tavallani, vaikken sellaisena kuin Raamattu asian esittää. Kuulun kirkkoon ja uskon ”johonkin”. Kysymykseen miksi, on mielestäni mahdoton vastata, koska usko on nimenomaan järjen yläpuolella. Mutta mielestäni jostain sen alkuräjähdyksenkin oli tultava ja uskon, että jokin suurempi voima on kaiken taustalla.
Koen tämän jostain syystä nyt vähän henkilökohtaiseksi asiaksi vastata. En halua loukata ketään mielipiteilläni, saati sitten myöskään vaikuttaa kehenkään. Jokainen uskokoon mielestäni, mihin haluaa.

 

Uskotko Jumalaan? Kts. Yllä oleva vastaus.

Haluatko joskus omia lapsia?  Ehdottomasti haluaisin, mutten vielä.


Mikä on sun mielestä elämän tarkoitus?

Olla onnellinen. Toteuttaa itseään ja unelmiaan, tutustua itseensä ja elää niin, että voi katsoa itseään peiliin. Kohdella muita niin kuin toivoisi itseään kohdeltavan. Rakastaa.

xVilma

7 comments