Travels

In My Mind (about travelling, blogging, freedom)

helmikuu 4, 2014

Tasan viikon päästä matkaan kuukaudeksi Kapkaupunkiin, Etelä-Afrikkaan, ja toteutan yhden unelmani laajentamalla maanosia matkakartassani. Odotukset paikasta ovat kovat, mutta en silti koskaan pety kaupunkeihin, kyliin, hotelleihin.. Otan ne annettuna, tutustumalla niihin sellaisena kuin ne ovat. Vaikka odotan paikalta paljon, odotan enemmän kuukaudelta, ajanmääreeltä. En tiedä muuttuuko tämä tarve vanhetessa, mutta siitä asti kun tulin täysi-ikäiseksi, olen tehnyt joka vuosi vähintään kuukauden mittaisia matkoja (paitsi viime vuonna). Nyt sisälläni on kutkuttanut jo pitkään tuo tunne, että pakko saada tällainen projekti. En pidä lineaarisesta vaan syklisestä etenemisestä. Haluan erottaa tiettyjä aikoja toisista, koska niin muistan ne paremmin, niin tunnen eläväni.

Kuukausi ei ole pitkä, mutta se on eri kuin kaksi viikkoa. Olen sanonut pitäväni yleensä kaupunkilomista enemmän kuin rantalomista, siksi että niissä usein toimitaan. Nähdään, opitaan ja koetaan enemmän, kuin rantatuolissa maaten -hotellilla suurimman osan aikaa viettäen. Kun lähden kuukaudeksi (tai pidemmäksi) pois, alan elämään maassa arkea. Käyn kaupassa ja teen itse ruokani, käyn kuntosalilla, tutustun ihmisiin, löydän omat rutiinini, kehitän itseäni, teen töitä. Se on mielestäni mahtavaa. Turistina lomaillessa näen vain yleensä paikan kiiltokuvapuolen, mutta työskennellessä silmät avautuvat myös muulle, tarttumapinnalle. Se jättää jäljen.

Toki pitemmät reissut vaativat uhrauksia –taloudellisia, sosiaalisia ja suunnitelmallisia. Esimerkiksi en pääse pikkusiskoni vanhojentansseihin, vaikka molemmat meistä sitä varmasti haluaisimme ja huomenna menen juttelemaan opettajan kanssa opiskelujeni etenemisestä (tai etenemättömyydestä ;)). Mutta matkustaminen on investointia. Uskon sen antavan enemmän kuin se ottaa. Uhrauksia tehdään, jotta voidaan saada enemmän kuin oli. Yksi syy, mikä itseäni aina himottaa reissuissa, on paluu. Jos ottaa välillä vähän välimatkaa, alkaa taas nähdä tuttujen asioiden hienouden. Niiden asioiden, jotka arkipäiväisyyden takia helposti unohtaa.

Hyvin eletty elämä, ei tarkoita välttämättä ainaista onnistumista, mukavuutta tai lineaarista eteenpäinmenoa. Ihmiset ovat erilaisia, mutta minulle on tärkeää kokeilla, oppia ja nähdä mahdollisimman paljon. Se tarkoittaa minulle tässä hetkessä juuri sitä, että voin pakata laukkuni ja matkustaa vapaasti avartamaan maailmaani.

En ole muuten hetkeen kirjoittanut mitään pohdiskelevampaa. Tähän on muutama syy. Olen joskus sanonut, että yksi syy bloggaamisen aloittamiseen, oli se että halusin tuottaa. Halusin tuoda ulos itsestäni jotain ja luoda, sen sijaan, että kaiken aikaa imin itseeni kaikkea. No nyt homma on mennyt vähän päälaelleen. Kun tuotan blogiin keskimäärin joka päivä postauksen ja sen lisäksi tuotan juttuja lehteen, on luomiseni syönyt ison osan aikaa siitä lukemiselta, opiskelulta, pohtimiselta… Arkisempiin postauksiin tämä ei ole ongelma. Huomaan kuitenkin, että syvällisemmän tekstin tekoon, en tarvitse välttämättä enempää aikaa kirjaimellisesti, mutta tarvitsen tyhjempiä aivoja. Tarvitsen aivoihini tilaa poukkoileville ajatuksille ja uuden näkemiseen, omaksumiseen, sulatteluun ja hyväksymiseen. Tarvitsen siis pysähtymistä..


(Kuukauden irtioton aikana yritän jättää tilaa “tylsistymisellekin”, joten postaustahtini tulee reissun ajaksi varmaan vähän hiljentymään. Ihan vain, että osaatte varautua. ;))

Summary:

In a week I’m traveling to Cape Town. It’s going to be my first time in Africa and one dream come true. I have high expectations of the city and I’m sure I won’t be disappointed. But even more I’m exited about the fact that I’m spending a whole month in there.

I love to do these longer trips because then you have a change to learn much more. Not only because you simply have more time to do and see things, but also because then you start to feel and breathe this new place. You see things differently when you are not only doing basic tourist activities. In Cape Town I’m also gonna work, meet local people and have my routines.

Of course these longer trips requires some sacrifices: economical, social and compromises with other plans. But I believe that traveling is like investing in yourself and in life. I believe that it gives more than it takes. And always when I come back home I appreciate more what I have.

xVilma

 

9 Comments

Kim Heroldin musiikkivideolla

tammikuu 20, 2014

Hei kaikki ja ihanaa viikon alkua!
Itse palasin juuri Elixiasta aamutreenin parista (kävin ensimmäistä kertaa cardio run -tunnilla, suosittelen) ja pitäisi jo kiiruhtaa pakkamaan tavarat, koska tänään suuntaan Tukholmaan muutamaksi päiväksi työreissulle.
Sitä ennen tulee viimeinen postaus tästä Kim Heroldin hienosta musiikkivideo-projektista, jossa ilokseni olen saanut olla mukana. Vien tämän päätökseen näyttämällä teille viimeisenä making of -videon.

Kuvista kiitos Anthony Unaudille ja upeasta puvustuksesta kiitos Nina Hirvoselle.

Tässä vielä myös itse musiikkivideo. :)

Yritän illalla hotellilta kirjoitella vielä viime viikon treenikuulumiset, joten palaan pian! :)

xVilma

13 Comments