My Thoughts

Hyvän mielen vuosi – Tehtäväkirja, jonka avulla siivoat kaaoksen ja toteutat unelmia

lokakuu 10, 2017

*yhteistyössä PS-kustannus

Päiväkirja, kalenteri, unelmakirja, to do -vihko, kiitollisuus päiväkirja, meditaatio värityskirja, luonnoslehtiö, inspiraatio opus…

Monta painavaa asiaa kantaa aina mukana, vai mitä! Yleensä olen ollut sellainen. Rakastan listoja ja tyhjiä vihkoja, joihin voin aloittaa uuden asian dokumentoinnin. Kannan mukanani aina jotain, mistä voin ammentaa inspiraatiota, mihin voin kirjoittaa putkahtavat ajatukset ylös. Ongelmani on, että kaikki on sadassa paikkaa. En yksinkertaisesti pysty pitämään kaikkea kerralla mukana, joten kaikesta asioiden ylös kirjoittelusta huolimatta, ei järjestelmällisyydestä ole tietoakaan.

Tänä syksynä sain kuitenkin käsiini Maaretta Tukiaisen uuden kirjan, joka voi olla ja onkin näitä kaikkia yllä luettelemiani asioita yhtä aikaa! Hyvän mielen vuosi -tehtäväkirjan voi kustomoida itse omiin tarpeisiin sopivaksi. Sitä ei tarvitse aloittaa tammikuussa tai syyslukukauden alussa, vaan sen voi aloittaa heti. Kuukausikalenterit ja viikot löytyvät kirjasta, mutta niihin laitetaan päivämäärät itse, mikä on mielestäni hyvin kätevää! Lisäksi kirjan saa koristella ja värittää kuten haluaa, jos haluaa. Itse koristelin aina kaikki koulumuistiinpanotkin, joten nautin tästä, että minulla on yksi vihko, jossa on kauniit ja laadukkaat mustavalkoiset raamit ja sisällys, mutta voin itse liimata, leikata, laittaa tarroja, muistilappuja, värikynää tai alleviivaustussia, juuri kuten haluan.

Tällainen näperrys on meditoivaa ja tekee kirjasta vielä tärkeämmän itselle. Mutta kirja on itsessäänkin hyvin kaunis, innostava ja kiinnostava. Kiitos tästä paitsi Maaretan nokkelien ja asiantuntevien tehtävien ja kirjan rakenteen, myös Markus Freyn, joka on onnistunut kuvittamaan ja taittamaan kirjan, hyvin esteettiseksi ja selkeäksi kokonaisuudeksi. Kaiken tämän visuaalisen ja järjestelmällisen oman elämän kirjan askartelun ohessa, kirjalla on tietysti tärkeä sanoma.

Muistatteko, kun kirjoitin pari vuotta sitten Maaretta Tukiaisen Hyvän mielen taidot -kirjasta postauksen?!

”Hyvän mielen taidot ovat nimenomaan työkalu, jonka avulla soveltaa käytäntöön tutkimuksissa saatua tietoa ihmismielen toiminnasta. Myös koko blogini taustalla on tuo sama ajatus elämänlaadun aktiivisesta parantamisesta. Uskon vahvasti, että ihminen voi itse vaikuttaa elämäänsä ja omaan hyvinvointiinsa.

Minä olen saanut hyvistä self help -kirjoista vuosien saatossa muun muassa rohkeutta, itsetuntemusta ja -varmuutta, ymmärrystä, käytännönvinkkejä, toivoa ja vahvistusta päätöksilleni. Koen, että tällaiset kirjat voivat opettaa minulle elämästä tarvitsematta itse kokea kaikkea kantapään kautta. On myös rikkautta, että voi laajentaa omaa maailmaa uusilla näkökulmilla. Moneen haasteeseen löytyy lopulta ratkaisu itsestä ja omasta aktiivisuudesta. Kyse ei ole aina siitä mitä tapahtuu, vaan miten asioihin suhtautuu.”

Tämä tänä syksyllä ilmestynyt Hyvän mielen vuosi – tehtäväkirja on itsenäinen jatko-osa Hyvän mielen taidot -kirjalle. Tehtäväkirja on valaiseva ja kannustava apukeino Hyvän mielen taitojen harjoittamiseen ja omien unelmien kartoittamiseen. Monesti haaste onkin siinä, miten tieto laitetaan käytäntöön ja toiveet toiminnaksi. Tämä kirja auttaa tässä. Kirjan pohjalla on Tukiaisen luottamus ja usko pienten askelten voimaan. Pienet ihmeet saavat aikaan suuria muutoksia. Allekirjoitan tämän itse täysin. Kaikki lähtee siitä, että uskaltaa ja löytää energiaa aloittaa askelten ottamisen eteenpäin tai uuteen suuntaan. Mutta suuret harppaukset tuntuvat usein niin mahdottomilta ja raskailta, että niitä lykkää tuonnemmas ja tuonnemmas. Mutta jos askelet ovat pieniä ja helppoja, niitä on helpompi ottaa useita ja lopulta niistä kasvaa suuri matka.

Olen aina puhunut siitä, miten tärkeää on kirjoittaa omat unelmat ja tavoitteet alas. Olen kirjoittanut, miten kiitollisuuspäiväkirja on auttanut minua ja voin melkein vannoa, että vastausten pohtiminen oikeisiin kysymyksiin, voi mullistaa elämää saman tien, mutta ennen kaikkea sitä suuntaa, mihin se on menossa. Elämä on siinä mielessä lyhyt, että jos johonkin kannattaa investoida ja satsata aikaa (ja rahaakin), niin siihen, että pysähtyy hetkeksi miettimään omaa elämää. Kuka on, mitä haluaa ja ennen kaikkea, miten sen voi saavuttaa. Näin valitsee lopulta itse sen elämän, jota elää. Ei ole pelon, olosuhteiden tai muiden odotusten marionettinukke, vaan tekee itse tietoisia valintoja. Ja kun ottaa vastuun asioista, ei tarvitse elää katkerana, vaan tietäen, että teki kaikkensa ja yritti. Todennäköisesti samalla saattaa päätyä elämään unelmaansa. ;)

Kirjassa on ihan loistavat teemat näiden edellä mainittujen asioiden pohtimiseen.

Tehtäväkirjan rakenne on jaettu 12 kuukauden mukaan 12 teemaan. Tarkoitus on täyttää viikko kerrallaan kirjaa ja paneutua joka viikko tiettyyn asiaan. Toisaalta, itse ainakin innostuin tehtävien täytöstä niin paljon, että etenin kirjassa jo nyt edemmäs, mutta ei se haittaa. Kirjaa voi käyttää rennosti juuri kuten itse haluaa. Nämä 12 pääteemaa tai kysymystä ovat:

Mistä minä tulen? Minkä unelman haluan toteuttaa? Mikä on minulle tärkeää? Miten kuulen paremmin oman ääneni? Minkä tekemisestä nautin? Miten saan voimaa toisista? Miten kohtelen itseäni rakentavasti? Miten uskaltaudun kohti sitä, mikä pelottaa? Miten saan tehtyä unelmastani totta? Miten voin ennakoida esteet? Miten löydän uusia näkökulmia? Miten varmistan, että pystyn jatkamaan kohti tavoitettani? Lisäkuukausi; Miten ylläpidän toivoa?

Näiden kuukausien sisällä on viikottaiset teemat kuten uteliaisuus, luonnosta nauttiminen, myötätunto ja seikkaileminen. Jokaiseen viikkoon kuuluu hauskoja tehtäviä, vinkkejä ja ajatuksia. Itse pidän tällaisista kirjoista paljon, jossa voin edetä myös sisällysluettelosta valitseman sanan mukaan, sen mukaan, mikä juuri sinä päivänä mietityttää.

Esimerkiksi kirjoittelin vajaa pari viikkoa sitten Rehellisiä kuulumisia -postaukseeni, kuinka syksyn aikana olen pohtinut paljon sitä, mihin olen menossa urani suhteen. Tätä ennen olin täyttänyt Hyvän mielen vuosi -kirjasta kaikki ”Oman potentiaalin löytämiseen” liittyvät tehtävät. Olin pohtinut omia piileviä kykyjäni, asioita, joita en ole vielä täysin kokeillut. Pohdin sitä, missä olen muiden mielestä hyvä ja sitä, miten voisin ylittää itseni. Tein ”unelmajuuritehtävän”, jonka avulla ymmärsin, että mitä voisin saavuttaa kehittämällä näitä piileviä kykyjäni (joita yllättäen tunnistin) ja miten niitä piileviä kykyjäni voisin harjoittaa. Nimesin kolme ihmistä, joiden tukea tarvitsen, että uskallan ylittää itseni, ja nimesin myös suurimman esteeni, joka on minua tähän asti rajoittanut. Jne.

Hauskaa, on että siskoni oli yksi noista kolmesta ihmisestä, jotka nimesin ja hänen puhelun myötä asiat loksahtivat paikoilleen kuten kerroin. Näiden asioiden pohtiminen ja työstäminen jäi alitajuntaani, ja yhtäkkiä unelmani ja toimintasuunnitelmani kirkastuivat monen kuukauden jälkeen. Uskon, että vaikka emme heti osaisi liittää syy-seuraus suhdetta asioille, on aina hyödyllistä tehdä tehtäviä ja pohtia vastauksia omaa elämää koskien. Esimerkiksi kirjan yhden viikon teema on arvot. Voisi luulla, että on helppo määrittää omat tärkeimmät arvot, mutta asia ei välttämättä olekaan niin yksinkertainen. Itse koen, että omaa elämääni on ohjannut oikeaan suuntaan valtavasti se, että olen aina pohtinut hyvin tarkasti sitä, mikä on minulle tärkeintä ja mistä en ikinä luopuisi. Minkä eteen olen valmis taistelemaan ja tekemään työtä. Omat tärkeimmät arvoni ovat vapaus, rakkaus ja hyvinvointi. Jos valitsen pari lisää ne olisivat tasa-arvo ja luovuus. Esimerkiksi tuo vapauden kaipuu ajoi minut tälle alalle, yrittäjäksi ja lopulta itsenäiseksi bloggajaksi, jotka kaikki kuuluvat elämäni parhaisiin valintoihin.

Hyvän mielen vuosi -tehtäväkirja on hyvin runsas. Olen tehnyt vasta murto-osan tehtävistä, mutta onkin hyvä, että kirja on jaettu viikkoihin – tekemistä ja pohdittavaa riittää! On aika ihana ajatus, että vuoden jälkeen, minulla on yksissä kansissa kaikki tallella. ♥

Kirjojen kansia on kolmea väriä, kuten kuvista näkee. Jos kiinnostuitte tästä tehtäväkirjasta, niin voitte lukea lisää kirjasta TÄÄLTÄ. Samalta sivulta voi tilata itselleen tehtäväkirjan. Tai lahjaksi – lahjaideana tämä on mielestäni myös ihan mainio! Aluksi ajattelin, että kuvaisin tähän postaukseen myös kuvia täyttämistäni sivuista, mutta se tuntui aika henkilökohtaiselta. Päätin, että kuvaan tänään kuitenkin IG Mystoryyn videon mudossa, millaisia tehtäväsivuja kirjassa on… eli sieltä kannattaa katsoa, jos kiinnostaa! :)

13 Comments

Ja sitten se ikävä.

lokakuu 7, 2017

Olin ensin kirjoittamassa muusta, mutta tähän tämä nyt meni. Palasin Italiasta Belgradiin toissa yönä ja eilen oli vähän outo olo, kuten aina minulla matkustamisen jälkeisenä päivänä. On yleensä univelkaa ja matkaväsymystä, ja hetkellisesti minun on taas vaikeampi tarttua arkeen. Vietin Eevskun kanssa myös niin intensiivisesti 24 tuntia vuorokaudessa kuusi päivää, että eilen oli mielestäni hassua, ettei sitä toista ollutkaan enää jakamassa kaikkea. (Kiitos vielä Eevsku ihan täydellisestä matkaseurasta! ♥) Nyt on taas ihana olla kotona, laukut on purettu ja yhden hyvin nukutun yön jälkeen taas työt, treenit yms. jaksaa innostaa! Ja tietysti parasta on se, kun poikaystävä tuli lentokentälle vastaan ja näkee häntä. :) Mieleeni tuli kuitenkin yksi kolumni, jonka luin vuosia sitten. Siinä pohdittiin sitä, kuinka matkustus tavallaan tuo onnellisuutta, mutta se joka näkee, matkustaa ja asuu eri paikoissa, kaipaa aina jotain ihmistä tai asiaa. Tulee helposti haikeus, koska on rakentanut monta kotia.

Veikkaan, että jos olisin aina asunut yhdessä paikassa, olisi ehkä helpompi olla paikallaan. (Tai sitten ei.) Mutta luulen, etten osaisi samalla lailla kaivata muuta, vaan olisi helppo olla tyytyväinen siihen missä on. Toiset tottuvat hyvin olemaan erossa tärkeistä ihmisistä ja paikoista, mutta itse kyllä välillä ikävöin kovastikin, kuten varmasti blogista on vuosien varrella välittynyt. Joka tapauksessa on valtava rikkaus, kun on monta paikkaa, jota rakastaa. Se on kaiken kaipauksen arvoista ja kun etsin tähän postaukseen vanhoja kuvia, iski valtava kiitollisuus. Tasan vuosi sitten kirjoitin postauksen ”Missä on kotini?” . Tuo on yksi omista lempipostauksistani, koska muistan sen hetken lentokentällä, kun kirjotin sitä. Kun olin jäsentänyt asian paperille, oma mieli selkiintyi ja tuli rauhallinen olo. Nyt on taas yksi ”koti” lisää, tämä Belgrad tai pikemminkin Zemun.

ZEMUN / SERBIA

Aina on myös se palaamisen ja jälleennäkemisen riemu. En osaa itse näitä asioita hyvin edes ilmaista, mutta kun luin pikkusiskoni Ellin ja hänen ystävänsä Juulin muutama päivä sitten kirjoittaman postauksen heidän Kenian matkasta, tunsin samaistuvani hyvin. Silti tiesin, ettei minulla ole mitään hajua, miltä tuntuu, kun on niin intensiivisesti 5kk orpokodissa ja elää 24/7 täysin toisenlaisessa arjessa. Kun tästä täysin erilaisesta tulee tärkeä koti ja ihmisistä siellä toinen perhe. Ja kun lopulta sen täytyy jättää sinne ja palata takaisin siihen elämään, mikä oli sitä ennen. Jaoin silloin aikoinaan Ellin ja Juulin tarinaa vapaaehtoistyöstä tänne blogiinkin ja tosiaan nyt voi lukea heidän kuulumiset TÄÄLTÄ, 547 päivää Kenian matkan jälkeen. Tässä pieni pätkä heidän blogista lainattuna:

”Kun heräsimme pitkästä aikaa omasta sängystä tiistaina 6. huhtikuuta 2016, jopa hengittäminen tuntui erilaiselta kuin päiväntasaajalla. Pari ensimmäistä viikkoa listattiin ylös asioita, jotka tuntui oudolta tai mihin kiinnitti erityistä huomiota. Tässä jotain niistä:

Ilma on raikasta. Koko ajan on kylmä. Pianoa on kiva ja outo soittaa. Autot ajaa liikenneympyrässä väärään suuntaan. Unohdan koko ajan, että valokatkaisijat on alempana mihin on tottunut. Vessan unohtaa vetää ja jos muistaa, niin tuntuu veden tuhlaukselta. Säikähdän joka kerta jääkaappia kun se on niin täynnä. Matot on hassuja. Tiskiharjalla on outo tiskata. Pyykki- ja tiskikone tuntuu liian helpolle ja väärälle. Kahvi ei maistukaan niin taivaalliselle. Autolla on helppo ajaa pitkän tauon jälkeen. Jätin avocadon kauppaan, koska se oli niin pieni ja kallis. Mulla on liikaa vaatteita. Oma sänky oli ihana, samaan aikaan väärä. Lattialämmitys on hassu. Kenia tuntuu kaukaiselta unelta. Outoa nukkua ilman hyttysverkkoa. Liikenteen sujuvuus hämmästyttää, samoin teiden sileys. Käännyin autolla vasemmalle kaistalle vahingossa. Vaikea sanoa täällä mitään swahiliksi. Aikatauluttaminen on tosi hämmentävää, en muistanut että koko ajan kaikelle on aikataulu. Kättä kutitti, ensiajatus bedbug. Peilejä on kaikkialla. Unohdin ettei täällä katsota kadulla silmiin.

Ja sitten se Ikävä.”

Tässä vanhojen matkakuvieni myötä joitain paikkoja, joita itse aina välillä ikävöin. Osaa ennemmän, osaa vähemmän.


UBUD / BALI

ENGLANTI

HELSINKI


BROOKLYN / NEW YORK


GARDA / ITALY


BERLIINI /SAKSA


EGYPTI


ANDALUSIA/ESPANJA


VENETSIA/ITALIA


KAP KAUPUNKI / ETELÄ-AFRIKKA


NUSA LEMBONGAN / BALI


ITALIAN VUORET


LUGANO/ SVEITSI


DUSSELDORF / SAKSA

KROATIA


THAIMAA


POHJOIS-SVEITSI


KOTIKATU ENGLANNISSA / NANTWICH

  KOTI ITALIASSA


SEINÄJOEN KODIT


MANHATTAN / NEW YORK


MUU SUOMI

    

Maailma on kyllä täynnä niin ihania ja ihmeellisiä paikkoja. Meidän täytyy pitää huoli tästä planeetasta. ♥ :)

Tallenna

12 Comments