My Thoughts

Miten todellisen kuvan some antaa? (+ 10 faktaa minusta, joita et tiennyt)

elokuu 15, 2018

Olen tänä kesänä törmännyt tilanteisiin, jotka ovat saaneet minut miettimään, kuinka aidon kuvan some minusta antaa.

Livenä, jos minut näkee, olen todennäköisesti hyvinkin aito. En osaa peitellä tunteitani tai sitä kuka olen, olen avoin kuin kirja ja hölötän helposti. Olen juuri se, kuka olen, enkä yritä esittää tippaakaan mitään muuta. Minun kanssa läheltä elävä huomaa, että minussa asuu yhä sokerihiiri, joka ei juuri koskaan kieltäydy herkuttelusta – usein jopa ehdottaa poikkeamista Roobertin herkkuun tai jälkiruoan tilaamista ravintolassa. Jos minuun törmää kaupungilla, saatan hyvin olla niin omissa maailmoissa, etten edes huomaa tai tunnista, vaikka perheeni olisi pamahtanut viereen Pohjanmaalta. Istun todennäköisesti vähän liian huonoryhtisenä ja hiukset takkuisena jossain kahvilan nurkassa. Yksin, pöytä murustettuna ja servetitkin huomaamattani revittynä palasiksi. Jos en ole yksin, todennäköisesti liikehdin levottomasti, kävelen päin pöydän kulmia ja puhun vähän liian kovaan ääneen.

Blogista ja somesta saa toisenlaisen kuvan ehkä. Tai melko varmasti, koska olen kuullut kesällä, kuinka yllättynyt eräs minuun paremmin tutustunut oli, kun huomasi minun syövän muutakin kuin vihersmoothieta ja terveysjuttuja. Kuinka toinen kommentoi, että on saanut minusta kuvan, että olen pidättyväinen, ujo, vetäytyvä. Itsekään en oikein tiedä olenko ujo. Ehkä aavistuksen hillitty ja taatusti puoliksi introvertti. Mutta, että pidättyväinen. En ollenkaan mielestäni. Päinvastoin menen välillä ehkä liiankin iholle, kun halaan ja kosketan helposti. Päästän lähelle nopeasti. Enkä kyllä pelkää heittäytyäkään… Jokseenkin vetäytyvä olen vierailla kielillä puhuttaessa. Jokseenkin pidättyväinen olen ehkä somessa – en jaa kaikkea ja sen minkä jaan, teen harkitusti. Mutta tämä onkin työni. Vaikka työ on tavallaan elämäntapani, haluan suojella itseäni. Olen myös aika herkkä. Ehkä juuri siksi, haluan vetää jotkut erot työn ja muun elämän välille.

Olisi mielenkiintoista katsoa etäältä ja objektiivisesti Vilma P.:tä ja Vilmaa – nähdä onko niissä eroa ja miten paljon. Ennen kaikkea, onko välillämme ristiriitaa. Meissä kaikissa on monta puolta. Meillä kaikilla on eri roolit suhteessa eri ihmisiin ja tilanteisiin. Se on täysin normaalia, luonnollista ja oikeastaan välttämätöntäkin. Kai kyse on samasta asiasta.

Mutta koska nämä postaukset ovat ihme kyllä aina varsin pidettyjä, niin tässä 10 faktaa, mitä suurin osa teistä ei ehkä vielä tiennyt.

1.Pelaan huoltoasemilla pelikoneita. Euron panoksella ja tuplaan. Ja ostan raaputusarpoja, varsinkin Italiassa. Ei en yleensä voita edes mitään, mutta pelaaminen on se juttu. Korttipelit, keno, hedelmäpelit. Nuorena pelasin pokeria (ja kaikkia muitakin pelejä) tietokoneella. Tetriksessä olen vieläkin tosi hyvä, vaikka itse sanonkin. Mummona varmasti lottoan joka viikko.

2.En ole koskaan ollut leikkauksessa, mutta yksi leikkaus välillä mietityttää: raskaiden silmäluomien leikkaus. Ehkä pelkään, että sitä pidetään niin turhamaisena ja pinnallisena, että se estää minua tekemistä sitä. Mutta en minä sitä esteettisistä syistä tekisi, vaan siksi, että uskon vahvasti, että lurpattavat luomet ovat pääsyy väsyneisiin silmiin ja pääkipuihin. Koko ajan saa olla otsalla nostamassa kulmakarvoja ylös. Raskaat luomet ovat peritty ”sukurasite” ja vaikkei tämä nyt ole ajankohtaista, niin uskon, että joskus leikkaus on mahdollisesti edessä.

3. En tiedä olenko tätä täällä kertonut…ehkä olen, ehkä en. Mutta tämä asia ei ole mihinkään muuttunut 10 vuodessa. Yksi isoimmista unelmistani on aina ollut kirjan teko (ei kuitenkaan missään nimessä romaanin!). Olen jo monien kustantajien kanssa vuosien saatossa asiasta puhunut ja pidemmälle asiaa vienytkin. Mutta on monta syytä, miksi haluan antaa asian vielä kypsyä, odottaa, kehittyä. Olen varma, että joskus tämän unelman kyllä tavalla tai toisella toteutan.

4.Olen pitänyt parin vuoden ajan päiväkirjaa – ensimmäinen päiväys on 3.3.2016. Olen kirjoittanut muistiin tunteita ja asioita tasaisin välein, usein kerran kuussa. On ollut paljoin asioita, jotka olen palavasti halunnut purkaa kirjoitetuksi tekstiksi, mutta en blogiin tai muuhun someen. On tehnyt hyvää kirjoittaa asiat ylös muistiin, sillä muuten nuo fiilikset ja yksityiskohdat olisivat unohtuneet. Sitä paitsi muistan monta tunnelmallista hetkeä, kun olen kirjoittanut. Brooklynissa iltamyöhään kahvilassa cupcaken ja teekupin kanssa. Belgradissa Tonavan varrella, lentokoneessa matkalla Meksikoon, Italiassa sängyn päällä.

5. Käytän liian usein eripari sukkia, ”silitän” melkein aina vaatteeni laittamalla ne vain henkarilla kylpyhuoneeseen roikkumaan suihkun jälkeen enkä koskaan käytä suojasuihkeita kenkiin.

6. Nuorena (ylä-asteella etenkin) olin niiiin epävarma itsestäni. Olin esimerkiksi vakuuttunut, etten koskaan löytäisi kunnon poikaystävää. Sellaista, josta tykkäisin ja joka huolisi minut.

7.(Äiti, tämän kohdan voit skipata). En ole ollut humalassa tai edes hiprakassa kohta viiteen vuoteen, mutta nuorena biletin kovastikin. Varmaan pahimmat lärvit vedettiin ystäväni kanssa Alanyassa perhelomallamme. Karkasimme yöllä salaa hotellihuoneesta bilettämään hollantilaisten kanssa, joihin olimme tutustuneet edellisenä päivänä.

8. Vaikka blogissa kirjoitankin vain tietyistä aiheista, ei minulle ole olemassa kiusallisia puheenaiheita.

9.Tykkään tanssia. Olen koittanut oikeastaan varmaan kaikkien tanssityylien (paitsi paritanssin) tunteja voguingista, afroon ja burleskista jazziin. Modernia ja showtanssia olen ihan harrastanutkin. Tanssiharrastus on ollut nyt 5 vuotta täysin tauolla ja jooga on tullut tavallaan tilalle, mutta rakastan kyllä yhä tanssimista. Esimerkiksi Italiassa olen pari kertaa harrastanut patiolla tanssimista: pimeän tullen tähtitaivaan ja vuorille näkyvien kaupunkivalojen valaistessa, olen laittanut Adelen soimaan ja työntänyt puutarhakalusteet sivuun ja tanssinut yksin. Siinä on ollut ihan käsittämättömän vapaa ja upea fiilis.

10. Olen kunnon yökukkuja. Nytkin kello on 0.48. Yritän aina kääntää rytmiä, mutta jotenkin luonnollisimmin minulle tulee aina se, että valvon myöhään.

Täältä löytyy keväällä kirjoittamani: 10 faktaa minusta, mitä et ehkä tiennyt

Lue myös vanhempi postaukseni: Onko some epäaitoa ja blogini illuusiota?

Kuvista kiitos Janitalle (edited by me)

13 Comments

Loman jälkeen – fiiliksiä & kuulumisia

elokuu 3, 2018

Viikko ilman tietokonetta ja lähestulkoon ilman someakin. En olisi uskonut, miten helppoa onkin lomailla, kun vauhtiin pääsee (ja miten vaikea on palata töiden pariin ;) ). Vaikka tällä viikolla olen jo aloittanut työt, päätin pysyä blogista vielä erossa. Niin kauan, kunnes halusin tulla takaisin. Kiitos teidän ihanien kommenttien Uupumisesta & levosta -postaukseeni, ne auttoivat ymmärtämään ja luottamaan, että blogini kohtalo ei todellakaan ole viikon tai kahden hiljaisuudesta kiinni.

Tämä loma on ollut parasta, mitä olen aikoihin itselleni antanut. Ei vain siksi, että olen saanut oikeasti irtauduttua töistä, nautittua kirjaimellisesti täysillä elämästä ja nauranut ääneen enemmän kuin aikoihin. Vaan myös siksi, että olen oivaltanut asioita. Muistanut paremmin, kuka pohjimmiltani olen, mitkä ovat vahvuuksiani ja mitä minun tulee tehdä seuraavaksi.

Meidän viikon Italia-Slovenia-Itävalta-Saksa road trip oli ihan huikea. Sen ei halunnut päättyvän, joten heti palattuamme iltamyöhään Suomeen menimme vielä porukalla tekemään pestopastaa ja seuraavana päivänä yölenkille… Tuli mieleen jotenkin teiniaika, kun ystäväporukalla tehtiin kaikkea monta päivää putkeen.

En ole vielä täysissä voimissani – mutta en aiokaan palata vanhaan työ- ja elämänrytmiin. Otan tavoitteekseni olla keskeneräinen ja epätäydellinen ihan rauhassa. Me kaikki ollaan tavallaan, ikuisesti, niin miksi siitä pitäisi pyrkiä pois. Haluan tuoda sen mielummin näkyväksi. Kaikki mutkat ja erilaiset tunteet opettavat mua eniten ymmärtämään ja auttamaan muita. Uskon, että sillä on syynsä, miksi erilaisia juttuja kokee.

Nyt olen matkalla Rovaniemelle. Suurimman osan matkasta olen kuunnellut Yoga Girlin pod castia, syönyt eväitä (juustosämpylää, tuorepuuroa ja raakakakkua) ja yrittänyt nukkua. Kesän viimeiset häät. Kesän viimeiset lämpöiset päivät todennäköisesti. Juuri nyt minua ei haittaa ollenkaan syksyn tulo. Vielä viikko sitten haittasi. Olisin vain halunnut jatkaa rentoa, huoletonta Euroopan matkailuani. Nyt eilen keksin jotain, mikä innostaa. Se saa oikein odottamaan syksyä. Kerron sitten, jos homma toteutuu. Mutta olen kyllä sellainen, että aina pitää olla jotain kivaa, mitä odottaa. Unelmia, joita tavoitella.

Tämä asia liittyy hyvinvointiini ja olen siitä oikeastaan eniten kiitollinen tässä lomassa, että olen pysähtynyt ja pystynyt miettimään, mitä oikeasti haluan elämältäni nyt. Olenko menossa suuntaan, johon haluan… Mitä haluan tehdä elämässäni enemmän, millainen ihminen haluan olla? Niin kliseisiä kysymyksiä, johon olen vastannut itselleni sata kertaa, mutta silti – miksi välillä aina liun urilta muualle. Kiireessä minusta tulee kai suorittaja ja jos ympäristö ei ole sellainen, mikä oikeasti on mun arvojen mukainen, alan keskittyä helposti vääriin asioihin. Nyt olen miettinyt arvojani ja sitä, että loppujen lopuksi haluaisin jakaa hyvää, auttaa muita. Mutta on myös totta, että ensin on autettava itseä, että voi auttaa muita. Siksi oma hyvinvointini ja elämän yksinkertaistaminen/hidastaminen on nyt ensin ykkösprioriteetti. :)

Listasin muuten neljä vuotta sitten blogiin tärkeimmät ”arvoni” selityksineen. Nuo olivat rehellisyys ja aitous, omien unelmien tavoittelu ja vastuu omasta onnellisuudesta. Ennakkoluulottomuus, ymmärtäväisyys, uteliaisuus, kokeilunhaluisuus ja rohkeus. Auttaminen ja se, että muiden onni ei ole itseltä pois. Fyysinen hyvinvointi ja positiivisuus. Lisäisin tähän nyt vielä ainakin vastuullisuuden. Yritän pitää nämä mielessä mahdollisimman paljon valinnoissani.

Ensi viikolla on yksi keväällä sovittu pikainen työmatka Köpikseen ja koko viikonlopun Flow-festarit. Kivoja juttuja, vaikka tiedostan, että juuri nyt kumpikaan tuskin lisää elämääni sitä, mitä kaipaan. ;) Mutta sen jälkeen syksyn kalenteri näyttää siltä, että on tilaa laittaa tavoitteet toimeen. Kaikki on täysin käsissäni ja voin vielä vapaasti vaikuttaa siihen, että mihin suuntaan arkeni, työni ja elämäni vien. Millä fiiliksillä te olette aloittaneet elokuun? :)

Photos/ Janita (edit by me)

2 Comments