My Thoughts

TOIVEPOSTAUS: Kaipaanko bloggaajana älyllisiä haasteita?

toukokuu 30, 2017

Kysyin teiltä täällä postaustoiveita opiskeluaihetta sivuten ja nyt ajattelin vihdoin vastata tähän:

”Hei! Tämä on ehkä vähän hassu kysymys, mutta kun nyt toivepostauksia pyydettiin… Tuntuuko sinusta ikinä siltä, että älykkyytesi menee hukkaan kun ”vain” kirjoitat blogia ja keskityt joogajuttuihin? Tähän liittyy oikeastaan kaksi aspektia. Opintotaustasi perusteella olet älykäs ja hyvä opiskelija ja omien (ehkä turhan) konservatiivisten arvojeni mukaan opiskelu (=tutkinto) olisi hyvä olla olemassa tulevaisuuden varalle, kun Suomessa ainakin sitä työelämässä arvostetaan. Toisaalta mietin, eikö pääsi kaipaa älyllisiä haasteita? Bloggaaminen vaatii varmasti työtä, mutta siihen ei liity juurikaan ”tieteellisyyttä”, jossa opintotaustasi perusteella voisit olla hyvä.

Toivottavasti et ymmärrä väärin, ihailen sinua, kun olet rohkeasti jättänyt opiskelun kesken ja seurannut omaa polkuasi. Tiedän vain, että itselleni vastaavassa tilanteessa nämä kysymykset voisivat olla ongelmallisia. Vaikutat kuitenkin hyvin tyytyväisiltä omiin valintoihisi ja olisi hauska kuulla ajatuksiasi aiheesta :)”

 

Kiitos tämän kysymyksen esittäjälle, ihanasti muotoiltu kysymys. :)

Vaikka kysyjä tarkoittaa varmasti tässä tieteellistä ja akateemista älyä, haluan puhua nyt älykkyydestä myös yleisemmällä tasolla. Usein nimittäin miellämme, että älykkyyttä tarvitaan vain tieteellisillä aloilla. Tutkijan, lääkärin, poliitikon tai juristin älykkyyttä ei juurikaan kyseenalaisteta. Itse olisin voinut päätyä akateemiselle uralle osittain varmaan tästä syystä. Pidin yliopistoa hienona, olisin halunnut valmistua tittelin takia… Sen takia, että olisin tehnyt jotain yleisesti arvostettavaa ja olisin saanut todistuksen omalle pätevyydelleni. Ehkä älykkyydellekin? Itsekin nostan hattua kaikille maistereille ja tohtoreille.

Mutta se, että ihailen akateemisesti sivistyneitä, ei katso alaa tai poissulje sitä, etten ihaile niitäkin, jotka ovat esimerkiksi luovalla tai käytännöllisellä alalla. Älykkyyttä onkin mielestäni monenlaista: tunneälyä, käytännön älyä, analyyttista älyä, luovaa älyä… En halua pitää mitään tutkintoa tai alaa älykkyyden mittarina itsessään. Mallina ja bloggaajana olen törmännyt esimerkiksi stereotypiaan, jossa yritetään yleistää, etteivät mallit tai bloggaajat ole mitenkään erityisen teräviä päästään. Kuitenkin samat ihmiset, ovat toisessa kontekstissa ”automaattisesti älykkäitä”. Omissa mallikavereissani on nykyinen psykologi, kirurgi, lentäjä, tutkija ja monta esimerkiksi kauppakorkean jälkeen erinomaisesti työmaailmaan sijoittunutta. Yhtä lailla tunnen ja tiedän selvästi hyvin älykkäitä meikkaajia, urheilijoita, muotisuunnittelijoita, kotiäitejä ja niitäkin, jotka ovat olleet pidempään työttöminä… Älykkyys ei ole mustavalkoinen käsite.

Älykkyyteen on kuitenkin liitetty sellaisia ominaisuuksia kuten kykyä oppia uusia asioita ja soveltaa opittua nopeasti, ratkaista ongelmia sekä käyttäytyä joustavasti ja tarkoituksenmukaisesti uusissa tilanteissa. Ammattibloggaajana ja yrittäjänä opin koko ajan uusia asioita, sovellan oppimaani käytäntöön ja tarvitsen sosiaalisia taitoja. Ratkaisen myös ongelmia, vaikka tietenkään, ”miten kuvauslokaation saa toimimaan, kun sää on huono” ei ole tärkeydessään sama kuin, miten ratkaistaan ilmastonmuutos tai nälänhätä. Tiede kiehtoo minua, mutta joskus tieteellisyys myös ärsyttää minua. Vastaus kommentin kysymykseen, kaipaako pääni älyllisiä haasteita, on helppo: ei kaipaa. Se on sitten toinen kysymys, olenko edes älykäs (itse en ainakaan niin väitä). :) Mutta haasteita nykyisessä ammatissani kyllä riittää. Moni asia, mikä näyttää helpolta ulospäin, onkin paljon haastavampaa, kun itse kokeilee. Esimerkiksi kuinka helpolta näyttää balettitanssijan piruetit ja hypyt, ja kuinka paljon tunteja, hikeä ja tuskaa ne todellisuudessa ovatkaan vaatineet.

Esimerkiksi bloggaamista kannattaa miettiä, että se on tavallaan verrattavissa aikakausilehden tekoon. Ei ehkä suoraan tai samassa mittakaavassa, mutta kaupallisessa mielessä ja vaikuttajamediana kyllä – ja moni tietää, mitä lehden teko vaatii. Moni ymmärtää paremmin toimittajan, toimitussihteerin, valokuvaajan, kuvankäsittelijän tai kuvausjärjestelijän, stylistin, meikkaajan ja markkinointivastaavan työtä. En nyt halua verrata itseäni mitenkään näihin kovasti arvostamiini ammattinimikkeisiin, mutta havainnollistan näiden avulla. Bloggaaja ikään kuin pyörittää koko palettia ja sisällön tuotantoa yksin ja hoitaa kaikki työvaiheet itse: ideoinnista kuvauslainoihin ja tuotetestauksiin, reseptien suunnittelusta, tapahtumakäynteihin, tiedonhakuun ja ajankohtaisten asioiden seuraamiseen. Bloggaaja hoitaa valokuvausjärjestelyt, valokuvauksen ja videokuvauksen, kuvien käsittelyn, videoiden editoinnin, mallina olon, stailauksen ja meikkauksen… (Toisin kuin moni luulee, ammattimaiset kuvat eivät synny itsestään. ;)) Lisäksi bloggaajan työhön kuuluu tietysti kirjoittaminen, markkinointi, sosiaalisen median pyörittäminen, kommentteihin vastaaminen, sähköpostit ja myynti, yhteistyöpalaverit ja –puhelut sekä laskutukset ja kirjanpito (jos pyörittää blogia toiminimen tai osakeyhtiön kautta). Vaikka joku pala tästä palapelistä olisi ulkoistettu, on vastuu kaikesta itsellä.

Monipuolisuudessa siis riittää älyllistäkin haasteita ja siinä, että aina riittää asioita, missä voi itseään kehittää: niin kameratekniikoissa, kuin postausten aihealueiden asiantuntijuudessa. Vaikka yksi asia veisi vain hetken, on bloggaajalla usein niin monta rautaa tulessa blogin ulkopuolisissakin työasioissa (joita meistä monilla on), että haastetta riittää pelkästään vain organisoinnissa. Itse mietin, että tavallaan bloggaaja on niin hyvä kuin suunnilleen viisi edellestä postausta. Ja nuo viisi postausta mahtuu viikon sisään. Joka viikko on laitettava parastaan, uudistuttava, tehtävä kauniita kuvia ja kiinnostavia tekstejä, oltava ajantasalla. Välillä onnistuu paremmin, välillä huonommin. Myös haastetta riittää siinä, että itsensä laittaa joka päivä julkisesti likoon. Omia henkilökohtaisia tekstejä, omia kuvia ja videoita laittaa jatkuvasti kaikkien nähtäville arvosteltavaksi. Tämän takia meidän monen aiheet varmasti ovat jonkun mielestä pinnallisia, koska ei sitä ihan mitä tahansa viitsi kirjoittaa, kun tekstin voi halutessaan lukea niin vanhat opettajat, ex-poikaystävä, anoppi, isä kuin lähikaupan kassatätikin… Kun lukijoita on kymmeniä tuhansia kasvaa myös vastuu mielipidevaikuttajana.

Kannattaa myös muistaa, että aina kun harrastuksesta tulee työ, se muuttaa muotoa. Tulee deadlineja ja erilaisia kuluja, jotka on saatava työllä maksettua. Tulee asiakkaita, jotka maksavat sinun osaamisesta, mikä luo paineita työn lopputulokseen, siinä missä muillakin aloilla. Bloggaaja ei saa sairaslomaa (tai mitään palkallista lomaa). Bloggaaminen ei ole vain sitä, että kirjoitetaan postaus, kun huvittaa tai inspiraatio iskee. Vaikka on se myös sitäkin. Itselläni vuorottelee vähän erilaiset jaksot. Teen toisinaan viikkoja tosi pitkää päivää pelkkää sisällön tuottamista, sillä silloin on taottava, kun rauta on kuumaa ja välillä deadlinet kasaantuvat tai tulee yllättäviä, nopeita keikkoja ja tilauksia. Sitten on hiljaisempia viikkoja, jolloin voin maleksia iltapäivään, mutta en minä silloinkaan yleensä pyörittele peukkuja. Silloin ehtii opetella uutta, perehtyä uusiin kuvankäsittelyohjelmiin, lukea kirjoja, järjestellä kuvia kovalevyille, inspiroitua ja etsiä tietoa tulevista postausaiheista.

Haluan tässä postauksessa myös sanoa, että me ammattibloggaajat olemme valinneet työn, jossa on melkein pakko nauttia autonomisuudesta, olla itseohjautuvia ja edes vähän kunnianhimoisia ja tunnollisia. Minulle tuo itsenäisyys ja vapaus ovat olleet juuri unelmatyön kriteerejä, tekijöitä jotka tekevät vähän pinnallisempien aiheiden käsittelystä minulle älyllisesti haastavaa: voin teoriassa edetä loputtomasti, kaikki on itsestäni kiinni. Tämä ammatti on mahdollistanut myös sen, että olen pystynyt blogin ohella tekemään muita asioita, joilla uskon tulevaisuudessani voivan vaikuttaa minulle tärkeisiin asioihin.

Tätä postausta kirjoittaessa tuli mieleen neljä vuotta vanha postaukseni: Kaivataan älykköblogeja. Siinä muun muassa vastaan, miksi en kirjoita enemmän opiskelemistani aiheista, kuten filosofiasta. Tuli myös paljon asiaa mieleen motivaatiosta, mutta teksti olisi paisunut liikaa, joten siitä tulossa aiheen tiimoilta seuraava postaus. :)

Ja hei, jos joku muu bloggaaja lukee tämän tekstin, olisi hauska kuulla, mitä te aiheesta ajattelette?! Vaikka välillä puhun bloggajista monikossa, voin tietenkin vain puhua pitkälti omista kokemuksistani ja havainnoistani. :)

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

11 Comments

3+1 x Mitä yrittäjyys on opettanut?

toukokuu 9, 2017

Tänään ajattelin jakaa kolme tärkeintä asiaa, mitä olen oppinut tämän lähes kolmen vuoden yrittäjyyteni aikana:

1. Olen oppinut myymään ja tullut kiinnostuneeksi talousasioista. Ennen kaikkea olen oppinut olemaan vähemmän kiltti, pitämään puoleni ja uskomaan omaan ammattitaitooni ja ideoihini. Jotta yritys pyörii ja tekee voittoa, on pakko osata pyytää tekemästään työstä rahallista korvausta. Kun aloitin, tein hirveästi ilmaiseksi. Välillä näin kuuluukin varsinkin alkumetreillä tehdä, mutta sinisilmäisyyttäni ja kiltteyttäni käytettiin myös hyväksi. Hinnoittelua olen oppinut myös kantapäänkautta, eikä se edelleenkään ole suosikkipuuhaani, mutta nykyään tiedän työni arvon. Tykkään sanonnasta, että pitää olla nöyrä, mutta ei pidä nöyristellä.

Uskon, että miesten euro on naisten 80 senttiä pitkälti juuri siksi, että miehillä on pokkaa pyytää ja kysyä. Naiset aliarvioivat taitonsa ja miettivät usein muita ennen itseään. Tunnetaan olevamme epäpäteviä, vaikka todellisuudessa työ tehtäisiin todella hyvin ja tunnollisesti. Olen huomannut monessa tilanteessa, että ei se ole tyhmä joka kysyy/pyytää, jos osaa vielä perustella syynsä. Nykyään, kun olen siitä onnekkaassa asemassa, että voin valikoida töitäni, on bisnesajattelu paljon helpompaa. Tätä puolta yrittäjyydessä oppii käytännössä, mutta ei ole haitaksi lukea pari myyntikirjaa. Kannattaa muistaa, että jos et itse usko itseesi, harva muukaan uskoo. Ja jos et itse pidä puoliasia, ei sitä bisneksessä muutkaan tee puolestasi. ;)

 

2. Olen oppinut brändäämisestä paljon. Esimerkiksi nykyään olen hyvin tarkka yhteistöistäni. Pyrin solmimaan pitkäaikaisia yhteistöitä sellaisten tahojen kanssa, joiden tuotteita/palveluja muutenkin käyttäisin. Tällöin tämä yhteistyö palvelee kaikkia. Tässä koen onnistuneeni hyvin ja minulla on useampi vuositason kaupallinen yhteistyö tai asiakas lempibrändieni kanssa. Enää en tee mitään yhteistyötä, jos en rehellisesti mielelläni suosittele. Muutenkin rehellisyys on se juttu. Blogin alkumetreillä (toki kun taloudellisesti oli tiukempaa) otin joitain yhteistöitä lähinnä vain koska, tarvitsin sen taloudellisesti. Nykään en enää niin tekisi ja kieltäydyn joka viikko yhteistöistä, jotka eivät sovi blogiini – vaikka menetän siinä satoja tai tuhansia euroja.

Oma ajatukseni on kirkastunut niin, että arvoni ja tekemisen mieluisuus tulevat ennen kaupallisuutta ja taloudellista hyötyä. Viimeisimpänä tämän seurauksena blogistani lähtivät pois kokonaan bannerimainonta, koska en voinut itse kontrolloida, mitä mainoksia sivuillani pyöri. Toisaalta koen, että tiukka linja on juuri se, mitä asiakkaat ja seuraajat arvostavat ja lopulta se kääntyy taloudelliseksikin hyödyksi. Oli yritystoimintasi mitä vaan, suosittelen kirjaamaan yrityksen arvot selkeästi ylös ja pitämään niistä kiinni.

3. Olen oppinut, että oikeat ihmiset ympärillä ovat kultaakin arvokkaampaa. En ikinä olisi tässä ilman apua ja muita ihmisiä. Paljon puhutaan verkostoitumisesta ja se onkin tärkeää, mutta minulle verkostoituminen on seuraus ei syy. Tutustu ihmisiin, koska olet aidosti kiinnostunut muista ihmisistä ja auta aina muita, kun voit ja osaat. Opettele myös itse kysymään apua. Toisaalta opi myös sanomaan ei. Omaa hyvinvointiaan ei kannata menettää ja välillä on vain liikaa paloja palapelissä… Silloin on tärkeää hyväksyä, että et ehdi kaikkea, vaikka haluaisit. Tunnen kyllä itse järkyttävän huonoa omaatuntoa, jos joku asia jää tekemättä tai en tee sitä niin hyvin kuin osaisin, mutta työstän tätä asiaa. Varsinkaan yrittäjän työt eivät koskaan tekemällä lopu ja jokaisella meillä on oma kapasiteetti, mihin pystymme. Myöskin delekoiminen on taito, joka kannattaa opetella. Helpottaa huomattavasti, kun voi ulkoistaa asioita muille, jotka osaavat asian paljon paremmin ja nopeammin kuin itse. Minä maksan siitä mieluusti.

Olen myös oppinut, että monta on aina enemmän kuin yksi ja siksi pyrin myös pallottelemaan ideoitani muiden kanssa ja näkemään kollegoitani aina kun mahdollista. Inspiroituakseen ja oppiakseen uutta, kannattaa hyödyntää kirjoja, äänikirjoja, seminaareja, podcasteja jne.. Apua saa, kunhan osaa pyytää ja etsiä. Ei kannata yrittää selvitä kaikesta yksin, kun yhdessä tekeminen on hauskempaakin.

+1 Lisäksi yrittäjyys on opettanut minulle uskoa itseeni ja siihen, että pystyn mihin vaan, kunhan haluan ja teen sen eteen rohkeasti töitä. Olen monesti yrittäjänä ylittänyt itseni ja mennyt epämukavuusalueelleni. Olen oppinut yrittämään. En enää pelkää epäonnistumista tai vastoinkäymisiä – saati työlästä projektia, jonka kaikki langat ovat käsissäni. En tiedä, onko sellainen tietty itsevarmuus ja itseensä uskominen enemmän tullut yrittäjyyden myötä, vai sen, että olen ollut vuosia ulkomailla.

Huomaan kuitenkin hätkähtäväni nykyään enemmän suomalaista kulttuuria, jossa helposti itseensä ja unelmiinsa uskominen nähdään ylimielisyytenä. On eri asia pitää itseään parempana kuin muut, kuin pitää itseä riittävän hyvänä. Mielelläni iskostaisin suomalaisiin lisää ajatuksia siitä, että hei mä osaan, mä oon hyvä, mä pärjään ja hei voin ehkä tehdäkin vielä jotain suurta. ;)

Kuvassa näkyvän Sophia Amoruson kirjan #Girlboss, ostin New Yorkista tammikuussa. En ole vielä päässyt ihan loppuun asti, kun kirja on Italiassa, mutta olen pääosin pitänyt kirjasta. Ida kirjoitti blogissaan mielenkiintoisen arvostelun tästä ja Kaisan blogista puolestaan luin eilen, että nyt Netflixissä pyörii tähän tositarinaan perustuva tv-sarjakin. Onko tämä yritystarina teille tuttu? :)

Tallenna

Tallenna

6 Comments