My Thoughts

Monday Inspiration #4

heinäkuu 10, 2017

”I’ve always loved butterflies, because they remind us that it’s never too late to transform ourselves.”
-Drew Barrymore

 

Pitkästä aikaa Monday inspiration -postaus. :) Tunnen itseni tosi iloiseksi ja inspiroituneeksi juuri nyt. Tässä ehkä syitä, miksi…

1. Olin koko aamupäivän Monan kanssa ja onnistuttiin myös kuvaamaan mielestäni tosi kivoja kuvia. Saan hauskoista ja onnistuneista kuvauksista aina superpaljon energiaa ja oikein odotan, että pääsen valitsemaan ja käsittelemään kuvia. Olen tosi iloinen, kun Mona muutti Helsinkiin, niin nähdään useammin! ♥

2. Viikonloppu oli hyvin erilainen ja siten aika piristävä. En ole käynyt reilu kolmeen vuoteen juuri ollenkaan (jos ollenkaan) yökerhoissa. Nyt olimme rakkaan ystäväni kanssa viikonloppuna keskustassa hotellissa yötä ja tanssimme aamuyöhön. Vaikka oli kuulemma vuoden hiljaisin viikonloppu Helsingin baareissa se ei meitä haitannut. Oikeastaan oli aika huvittavaa, vapauttavaa ja hauskaa tanssia baarissa kahdestaan, niin että edes koko huoneessa ei ollut muita kuin työntekijöitä. ;)

3. En myöskään koskaan ole oppinut uppoutumaan tv-sarjoihin, niin että ne veisivät täyden huomioni. Nyt kaikkien hehkutuksen jälkeen, ajattelin, että katson yhden jakson Yle Areenasta norjalaista Skamia, että tiedän mistä ollaan puhuttu. No heti ensimmäisen jakson jälkeen jäin niin koukkuun, etten ole eläissäni katsonut kahden päivän aikana niin montaa jaksoa putkeen. Tavallaan ärsyttävää, kun tekisi mieli sysätä velvollisuuksia ja vain löhötä sohvalla, mutta toisaalta ehkä teki ihan hyvää laittaa aivot narikkaan.

4. Suomen kesä on älyttömän kaunis. Italiassa ehkä huhti-toukokuu on luonnon kauneinta aikaa, mutta Suomessa se on nyt. Olen lenkkeillyt keskuspuistossa auringonpaisteessa ja miettinyt joka päivä, miten vihreää Suomessa on.

5. Ostin videokuvaamiseen täydellisen pokkarin, jolla yllä oleva video on kuvattu. Olen tästä uudesta hankinnastani superinnoissani ja tarkoitus on alkaa ruveta kuvaamaan enemmän jooga/treenivideoita instaan sekä blogiin matkavideoita. :)

6. Olen rakastunut. Olen innoissani tulevasta. Olen töistä kerrankin tasapainossa. Ja ylipäätään kaikki on hyvin. ♥ Mitä nyt vähän ikävä poikaystävää, mutta onpahan sitten taas maailman parasta nähdä!

Toivottavasti teille tulee hyvä viikko! Aurinkoa ja haleja! :)

Monday Inspiration #3 ”Happiness is letting go of what you think your life supposed to look like, and celebrating it for everything that it is.”
Moday Inspiration #2 ”Life is all about balance.”
Monday Inspiration #1  ”Do what you love and you´ll never have a problem with Monday.”

Tallenna

Tallenna

4 Comments

Aloitin englannin yksityisopetuksen, verkossa!

heinäkuu 9, 2017

Olen alkanut tehdä tosissani ja konkreettisesti jotain englannin kielen taitoni eteen. Olen myös innoissani, että voin kertoa ja suositella jokaiselle, joka haluaa paremman kielitaidon puhuenglantia.fi sivuilta löytyviä verkkokursseja. Ennen kuin kerron opinnoistani ja tästä mahdollisuudesta tarkemmin, haluan kuitenkin kertoa vähän omaa taustaani. Ehkä joku voi samaistua ja myös rohkaistua opiskelemaan skypen välityksellä! :)

Moni teistä varmasti tietää, että englannin kieli ei todellakaan ole vahvuuteni. Koulussa se oli ehdottomasti haastavin aineeni ja ylioppilaskirjoituksissa, vaikka muuten kirjoitin pelkkiä Laudatureja ja Eximioita, pääsin englannista juuri ja juuri läpi. Kirjoitin siitä ”hienosti” A:n. Arvosana päättötodistuksessa oli sentään parempi, koska kokeisiin pystyi lukea edellisenä iltana hauki on kala menetelmällä. Opiskelin kielissä aina kaiken vain ulkoa ja unohdin 24 tunnin kuluttua.

Yliopistossa sitten englanninkielinen materiaali iski vasten kasvoja. Alkoi turhauttaa ja ahdistaakin, kun opintojen edetessä yhtäkkiä se heikoin aineeni määritteli muunkin opiskeluni hyvin haastavaksi. Se, mikä ennen oli ollut helppoa, muuttui kielen vaihtuessa lähes mahdottomaksi. Vaikka yleensä nautin opiskelusta, jouduinkin tehdä sitä nyt kielellä, jota inhosin ja kammosin.

Muistan, kun ensimmäisellä mallimatkallani Milanoon, menin lähes ainoana joka aamu toimistolle ensin ennen castingeja hakemaan päivän casting-listan, koska en ymmärtänyt mitään, mitä minulle yritettiin puhelimessa selittää. Minulla on myös paljon nolostuttavia muistoja englannin puhumisesta, sellaisia jotka veivät itsetunnon puhumisen suhteen nollaan. Esimerkiksi lukion ensimmäisellä lähdin Hollantiin kymmenen päivän opiskelijavaihtoon – koska kaikki kaveritkin. Olin taatusti ryhmän huonoin englannissa ja pahin painajainen melkein toteutui, kun en vain pystynyt kommunikoimaan. En ymmärtänyt, kun minulle puhuttiin, en pystynyt tehdä koulutehtäviä englanniksi ja en osannut sanoa ajatuksiani perheelle, jossa silloin asuin. En voinut olla oma itseni ja tuntui kiusalliselta lukea paperista suoraan esitelmän pätkän, kun muut esittelivät hienosti ja sujuvasti ryhmätöitään. Kerran siskoni yritti opettaa, kuinka lausutaan esimerkiksi vegetable oikein, ja vaikka kuinka yritin toistaa hänen perässään, kieli ei vain taipunut. Silloin leimasin itseni kyvyttömäksi oppia englantia.

Olen aina ollut kunnianhimoinen ja halunnut menestyä itselleni tärkeissä asioissa. Kunnianhimoni on kuitenkin aina rajoittunut Suomen rajojen sisälle, enkä kansainvälisestä urasta ole koskaan aikaisemmin osannut unelmoida. En vaikka mallinhommia olenkin tehnyt useissa maissa ja ymmärsin jo 15-vuotiaana Suomen rajallisuuden. Kielitaitoni tai sen puute on kuitenkin aina hävettänyt minua niin, että välttelin parhaani mukaan tilanteita, joissa olisi joutunut käyttää englantia ja tämä on siis vaikuttanut varmasti vähän uravalintoihinikin. (Ja ainakin tulee jatkossa vaikuttamaan, jos en tule täysin sinuiksi englannin kielen kanssa.)

Mutta viimeisinä vuosina on tapahtunut erinäisiä asioita ja nyt voin sanoa, että viimeisen puolentoista vuoden aikana englantini on ottanut valtavia askelia eteenpäin. Isoin muutos on tapahtunut siinä, että uskallan puhua. Ajoittain jopa nautin nykyään englannin puhumisesta, enkä ainakaan pelkää enää virheitä samalla lailla kuin ennen. Uskon, että voin oppia taitavaksi englannissa. Olen vähän ylpeä jo itsestäni ja siitä muutoksesta, jonka olen tehnyt. Olen melkein päivittäin kirjoittanut englanniksi, olen ollut haastateltavana englanniksi, olen lukenut kokonaisia kirjoja englanniksi ja pikkuhiljaa olen alkanut haaveilla työskentelystä yhä enemmän englanniksi.

Puolentoista vuoden ajan olenkin aktiivisesti ajatellut, että haluaisin alkaa opiskella englantia uudestaan opettajan johdolla. Olen katsonut kursseja asuinpaikkojeni lähellä, mutta matkustavaisen elämän takia, säännöllinen opiskelu jossain paikan päällä olisi lähes mahdotonta tässä tilanteessa. Sitten aloin googlettaa verkkokursseja. Mutta mietin, että tarvitsen, jonkun jonka kanssa voin puhua. Luin tunneista skypen välityksellä, mutta siinä tilanteessa en löytänyt mitään varteenotettavaa… tai ehkä en vain uskaltanut. Yksityistunnit skypessä ventovieraan kanssa (ja vielä nimenomaan englannin kurssit), olisivat totaalisesti epämukavuus alueellani. Ja enhän edes ehtisi, ajattelin.

En kuitenkaan koskaan jätä tilaisuuksiin tarttumatta. Uskon elämän ennusmerkkeihin ja siihen, että kun pitää silmät ja korvat auki, elämään tulee eteen merkkejä, jotka johtavat oikeaan suuntaan. Tästä parin kuukauden päästä sain mailin, jossa minulta kysyttiin, kiinnostaisiko minua testata tällaista palvelua. Puhuenglantia.fi sivusto vaikutti niin hyvältä, että lopulta rohkenin vastata opettaja Hannalle, että soitettaisiinko skypessä ja juteltaisiin tästä pienestä yhteistyömahdollisuudesta lisää. Halusin tietysti kuulla, synkkasiko meillä. Sivuilla on varattavissa myös ilmainen 30 minuutin kokeilutunti, joka on mielestäni loistava idea, koska moni ehkä epäröi ja jännittää samaa kuin minä. Jos englannin puhumiseen on kynnys, on opettajan oltava sellainen, kelle sitä on helppo puhua. 

Hanna oli bongannut blogini silloin, kun asuin vielä Englannissa. Hän itse asui tuolloin Manchesterissa, vajaa tunnin matkan päässä. Puhuttaessa vakuutuin heti, että Hanna on mitä mukavin, helposti lähestyttävin ja pätevin tähän hommaan. Vaikka skypetämme aina pelkkä ääni päällä, sen kyllä kuulee äänestä, kun joku on lämmin, sydämellinen ja ymmärtäväinen. Totesin, että jos jonkun haluan englannin opettajakseni, se olisi Hanna. Sovimmekin noin 20 oppitunnista, joista nyt minulla on ollut kaksi.

Opetus alkaa kattavalla lähtötasotestillä, jotta opettaja (Hanna) tietää, missä mennään ja opintosuunnitelma voidaan tehdä sen mukaan. Itselleni testi oli myös hyvin valaiseva. Identiteettini englannin kanssa oli edelleen siellä kirjoitusten approbatur (A) tasolla. Kielioppiosuuden testituloksesi sain B2, joka on se taso, joka on tavoitteena lukion päättyessä. Vielä kielioppisääntöjä enemmän kuitenkin annan painoarvoa ihan kielen ymmärtämiselle, sujuvalle käyttämiselle ja kommunikoinnille.  Yleensä kuullun ymmärtäminen oli minulle koulussa kaikkein haastavinta. En ymmärtänyt mitään ja jos ymmärsin, en ymmärtänyt monivalintakysymyksiä, jotka tuntuivat välillä kompatehtäviltä. Lähtötasotestin osuuksista kuullun ymmärtämistä siis eniten jännitin ja oli aika outoa minulle, kun yhtäkkiä ymmärsinkin kaiken ensimmäisellä kuuntelukerralla ja rakseja ruksiessani tiesin, kaikkien vastausten menneen oikein – ihan kuten olisin kuunnellut omaa äidinkieltäni.

Kehitystä on siis selvästi tapahtunut, mistä olen iloinen, mutta vielä on paljon petrattavaa. Ehkä tuntuu kuitenkin, että nyt se opeteltava määrä on hallinnassa. Opiskelu tuntuu nyt positiiviselta haasteelta ja hauskalta, ei pakkopullalta. Nyt saan jo asian kuin asian jotenkin ilmaistua ja pystyn kyllä kommunikoida ja keskustella mistä aiheesta vain. Tästä lähin kaikki oppimani on minulle plussaa.

Esimerkiksi nyt kahden 45minuutin oppitunnin, lähtötasotestin ja kotitehtävien perusteella olen hahmottanut jo paljon, missä teen virheitä, missä olen epävarma ja mitä puolestaan osaan jo ihan hyvin. On ollut ihan huikeaa, kun on voinut ja uskaltanut kysyä kaikki tyhmimmätkin kysymykset opettajalta, joka osaa kaiken selittää kärsivällisesti ja valaisevasti. Koskaan kouluaikana en ole viitannut englannin kielen tunneilla ja kysynyt mitään, koska ajattelin, että kaikille muille se kuitenkin olisi itsestään selvää. Nyt on voitu paneutua juuri niihin asioihin, missä minä teen virheitä. On ollut ihmeellistä, miten lyhyessä ajassa olen oppinut jo paljon. Olen saanut ahaa-elämyksiä ja oivalluksia ja oppinut jo paremmin kiinnittämään huomiota oppimiini asioihin lukiessani ja kirjoittaessani englantia.

Heti ensimmäisen tunnin jälkeen minun piti kirjoittaa yksi teksti englanniksi ja oli siistiä, kun osasin tunnin perusteella laittaa prepositiot oikein ja muutenkin tehdä lauseita, jotka olisivat ennen tuntia olleet virheellisiä tai vähintään koukeroisia. Poikaystäväni kirjoittaa englantia paremmin kuin mitään muita kieliä (edes äidinkieltään) ja siksi tarkistaa usein kirjoitukseni. Hän totesi, että vähiten korjattavaa, mitä koskaan sen pituisessa tekstissäni. Siis yhden oppitunnin jälkeen kirjoituksessani oli jo tapahtunut selkeä muutos!

Uskon, että kun motivaatio on näin kohdillaan, on yksityisopetus ihan supertehokasta. Hanna on ihan loistava ja olen tosi innoissani tästä projektista. On aina ihana kehittää itseä, mutta palkitsevinta on, kun kehittyy asiassa, jota tarvitsee päivittäin ja joka merkittävästi vaikuttaa tulevaisuuteen ja omiin unelmiin, uusien ystävien saantiin ja ihan yleissivistykseen. Siistiä kun voi lukea englanniksi lehtiä, kirjoja, uutisia ja käydä elokuvissa ulkomailla sekä etsiä tietoa rajoittumatta suomenkielisiin teoksiin.

Tämä oli tällainen ensimmäinen taustaa kertova postaus, mutta aion varmasti vielä raportoida edistymistäni ja fiiliksiäni opinnoissa tänne sekä ainakin kurssin loputtua kertoa yhteenvetona lisää opinnoista, niiden rakenteesta sekä siitä, miten kaikki on toteutettu. Mutta aina voi kysyä ja Puhuenglantia.fi nettisivuilta voi lukea lisää. Jo tämän perusteella pystyn kuitenkin suositella Hannan verkkokursseja täysin, jos joku muukin haluaa petrata omaa kielitaitoa! :)

Photos: Mona (edit by me)

Tallenna

Tallenna

Tallenna

17 Comments