My Thoughts

Päästä irti

maaliskuu 21, 2018

Tänään istun kantakuppilassa aamupalaverissa yhden asiakkaan kanssa. Mietin, miten siistiä on herätä ja kävellä viereiseen kahvilaan työtapaamiseen. Vielä, kun se sattuu olemaan yksi oma lempipaikkani. Tapaaminen oli mukava, onnistunut ja avokadoleipä oli hyvää. Työskentelin vielä pari tuntia, jonka jälkeen lähdimme kävelemään poikaystäväni kanssa kaupungin keskustaan. Mutkittelimme, koska halusin kertoa ja näyttää kaikki kuppilat, kaupat ja kadut matkanvarrelta kuin matkaopas. Muistuu mieleen ne ajat kymmenen vuotta sitten, kun eri kaupunginosat olivat itsellekin ihan vieraita… ja kun Helsinki tuntui paljon isommalta kuin onkaan. Hymyilytti, vaikka ulkona oli jäätävän kylmä.

Kävimme lounaalla Pauligin Kulmassa, jossa lounaalta löytyy vegaaninen & gluteeniton salaattipöytä sekä sen jälkeen poikkesimme shoppailemaan vähän keittiötarvikkeita ja sisustusjuttuja. Takaisin tulomatkalla törmäsimme vielä vanhempaan naapuriimme ja jäimme jutustelemaan. Olen ehtinyt tässä lyhyessä ajassa tutustua rappuni naapureihin ja tuntuu niin kotoisalta täällä. Rakastan tätä katua!

Tänään on ollut tosi hyvä päivä. Torkahdin kyllä äsken hetkeksi, mutta nyt on energiaa tehdä töitä loppuilta. Muutaman viime päivän taas olen ollut pohjattoman väsynyt. Jos ei olisi ollut pakollisia juttuja olisin varmasti nukkunut kaksi-kolme vuorokautta putkeen. Ehkä Thaimaan reissun isot univelat iskivät vasta nyt, kun menot pitivät valveilla väkisin reissun jälkeiset päivät. Huomasin tuntevani ihan kauheaa syyllisyyttä, monesta asiasta. Muutenkin olen huomannut, että viime aikoina olen stressannut taas poikkeuksellisen paljon siitä, teenkö asiat tarpeeksi hyvin, olenko tarpeeksi. On ahdistanut, kun koko ajan on kiire, enkä voi tehdä asioita niin 110% kuin haluaisin.

Eilen illalla levitinkin joogamaton, laitoin kynttilöitä ja meditaatiomusiikkia. Venyttelin ja hengittelin. Hoin itselleni mielessäni, että voin päästää irti. Pahin stressi ja ahdistus lähtivät yllättävänkin helposti. Tuli rauhallinen olo.

Mietin, miten en vieläkään ole oppinut (vaikka kuinka hyvinvointibloggaaja ammatiltani olenkin)…?!

Kun mihinkään ei ole aikaa, ainut asia mitä pitäisi miettiä on ottavansa edes 10 minuuttia savasanassa hengittelyyn.  Ehkä eilisen jälkeen taas muistan: kyse ei ole ainakaan minulla siitä, että hetken meditaatio tuo yhtäkkiä valtavasti lisäenergiaa tai -aikaa. En todennäköisesti silti kiireimmän keskellä löydä aikaa läheskään kaikkeen, mihin ”pitäisi” tai haluaisin. Vaan tuo pysähtynyt hetki saa tajuamaan, että maailma ei kaadu vaikka en ehtisikään. Se ei kaadu, vaikka ottaisin asiat kevyemmin. Kun hengitän syvään kroppani voi päästää irti jännityksestä. Voin päästää irti ja antaa olla.

Tänään siis oli helppo olla ja nauttia ja nähdä. Siksi haluan sanoa teillekin, että päästäkää irti paineista ja vaativista ajatuksista, jos tunnette nyt riittämättömyyttä. Juuri nyt ei tarvitse kuin olla. Joskus se on parasta, mitä sillä hetkellä voi tehdä. Parasta, mihin sillä hetkellä pystyy.

Photos/ Arttu Mustonen (edit by me)
dress / Ted Baker (*borrowed)

4 Comments

18-vuotispäivän synttärikortti

maaliskuu 15, 2018

Täytän tänään 28-vuotta. Mietin, että mistä tänä vuonna kirjoittaisin.

27-vuotissyntymäpäivänäni kävin päiväkirjamaisella tavalla läpi elämäni pähkinänkuoressa. Tuntuu yhä aika samalta:
Yksi onnellinen synttärityttö.

Täyttäessäni 26 jaoin 26 oppimaani asiaa. Nuo kohdat nyt läpikäydessäni mietin, että haluaisin kirjoittaa joka kohdasta oman postauksen:
26 vuotta, 26 oppimaani asiaa

25-vuotispäivänäni jaoin vanhoja valokuvia minusta vuosilta 20118-2012, ajalta ennen blogia:
Young version of me

Mutta entä nyt 28-vuotiaana? Joulun aikaan kävin kaikki vanhat laatikkoni ja paperini läpi Seinäjoella. Löysin kortin, jonka sain tasan 10 vuotta sitten. Olin säästänyt äidiltäni saaman synttärikortin täyttäessäni 18. Vaikka en korttia ollutkaan nähnyt tämän kymmenen vuoden aikana, muistin sanat, jotka äitini oli kirjoittanut.

Tajusin, että nuo olivat olleet isoimmat elämänohjeeni. Ne, jotka olin tallettanut takaraivooni ja sieluuni ja jotka ovat olleet kaikissa päätöksissäni, valinnoissani ja epävarmuushetkilläni mukana näiden vuosien aikana. Osittain elämässä täällä blogissakin. En keksi itse nyt mitään viisasta sanottavaa (eilinen lento Thaimaasta, muutto ja kaikki rästihommat ovat saanet aivoni niin jumiin), niin lainaan tänään vanhaa synttärikorttiani…

Mielestäni nimittäin elämä on aika älyttämän jännittävää välillä (usein), mutta näistä ajatuksista saan rohkeutta.
Ehkä tekin. Kiitos äiti:

Menestyneille ihmisille on yhteistä se, että he ovat rohkeasti suostuneet ottamaan riskin.
He ovat kuunnelleet sydämensä ääntä ja toimineet sen mukaan.
He eivät ole välittäneet epäilijöistä ja arvostelijoista.
He ovat olleet valmiita epävarmuuteen.
Useimmiten muutos kyllä sattuu, sillä kipu on hinta, jonka maksat paremmasta elämästä!

”Ihminen epäonnistuu vain silloin, kun hän ei enää yritä.” -Elbert Hubbard


”Kun olen päättänyt tehdä jotain, en kuuntele niitä, jotka väittävät, etten pysty siihen. Jos edessä on este, hyppään sen yli, kierrän sen ympäri tai ryömin sen ali.” -Kitty Kelley

Photos/Arttu Mustonen (edit by me)

8 Comments