Ilmiöitä

08.10.2018 / ,

Tänään ahdistaa. Heräsin aamulla ja jäin sänkyyn lukemaan uutisia – ilmastoraporttia. Tavallaan mikään ei ollut edes yllättävää tai niin uutta. Tiesinhän minä, mihin suuntaan maailma on menossa ja miten yksilö voisi sitä estää. Jo lukiossa kymmenen vuotta sitten, kun kirjoitin maantiedon kirkkaasti laudaturina, olin lukenut intohimoisesti ilmastonmuutoksesta ja kestävästä kehityksestä. Ne olivat yksiä lempiaiheitani. Sen sijaan, että päädyin opiskelemaan luonnon ääri-ilmiöitä, mitä joskus mietin tai valmistumaan humanistiksi, kuten tarkoitus oli, päädyin yhdelle kulutus/materiaalikeskeisimmistä aloista, joita tiedän. Eikä vain kulutus-, vaan matkustuskeskeisimmistä.

Tänään ei siis ahdista vain ilmastonmuutos vaan ihan superpaljon se, että mikä on oman työni vaikutus ympäristölle. En tarkoita, että pitäisin itseäni valtavan vaikutusvaltaisena tai blogiani nyt niiin suurena mediana, mutta tiedätte varmasti mitä tarkoitan. On tärkeää, että työ on arvojen mukaista. Sillä on merkitystä, että voi kokea tekevänsä jotain, mistä on hyötyä (ei ainakaan haittaa). Olen ehkä esimerkilläni ja kirjoituksillani saanut jonkun muunkin lopettamaan lihan syönnin tai ainakin vähentämään sitä. Mutta, en voi enää laskea sen varaan. Entäs kaikki muu ympäristöön liittyvä!? Tällä hetkellä jonossa on eniten matkajuttuja… Eilinenkin postaus Sardinian rannoista hävettää nyt. Hävettää, että matkustan upeisiin luontokohteisiin ja vielä kerron niistä eteenpäin. Sehän juuri tuhoaa sitä upeaa luontoa. Sitten mietin, että no jos vain ”kotimaan”matkailisin Italiassa ja Suomessa. Mutta enhän voi edes kertoa Italiavinkkejä blogissa, koska eivät seuraajani ole italialaisia. Tuntuu, että matkajutut on unohdettava – ja se vasta ahdistaakin. Ja se, että yksi reissu on vielä tiedossa tänä vuonna, kaukomatka. Juuri matkustus on minulle konkreettisesti opettanut, miten uskomattoman siisti ja upea paikka maapallo on – ja miten tärkeä asia siitä olisi pitää huolta. Vähän ristiriitaista?!

Sitä on helposti keksinyt itselleen tekosyitä… Minulla ei ole autoa ja Suomessa käytän vain julkisia tai kävelen. Lisäksi syön lähes vegaanisti ja ostan mahdollisimman paljon luomua ja lähiruokaa. Turismi on tärkeä elinehto. Luontokohteet kannustavat luontoon, mikä lisää yksilön hyvinvointia. jne. Kun muutkin, niin minäkin. Tai kun ei muutkaan, niin ei minunkaan tarvitse. Mutta nyt tuntuu, että ei mikään kompensoi mitään. Meidän tulisi jokainen tehdä mahdollisimman paljon. Miettiä joka osa-alueella, mitä voisi tehdä ympäristöystävällisemmin, vaikka se tuntuisi kuinka vaikealta. Tällaisessa ammatissa, kun vaikutusvaltaa on, tuntuu, että vastuu on vielä suurempi. Minun on alettava jatkossa miettimään asioita tarkemmin. Kieltäytymään materiasta, jota en oikeasti tarvitse, miettimään matkapostausten tilalle muuta sisältöä. Aion nyt julkaista jonossa olevat matkapostaukset, mutta sen jälkeen – enpä tiedä. Minun on voitava seistä sisältöni takana. Tuntuu, että helpoin ratkaisu olisi melkein vain vaihtaa ammattia.

Olen myös huomaamattani ajatellut, että helppo niiden on paasata lentopäästöistä ja syyllistää lentäviä, joilla itsellä ei siihen olisi samanlaista mahdollisuutta. Kieltäytyisivätkö kaikki nämä ihmiset reissuista, jos ne tulisivat eteen ja jos niistä vielä maksettaisiin tai ne edistäisivät uraa. Mutta tekosyyt saavat nyt loppua. En oleta, että muutun mitenkään täydelliseksi. Mutta en minä halua huonossa omassatunnossa ja häpeässäkään elää. Meidän ei tarvitse olla täydellisiä, mutta meidän tarvitsee välittää maapallosta ja uskoa siihen, että jokainen pienikin yksilön teko on merkityksellinen. Kyllä, voin ostaa vähemmän, voin kierrättää vielä tarkemmin, ottaa vielä lyhyempiä lämpimiä suihkuja ja olla muutenkin tarkempi sähkön käytöstä – ja kyllä voin myös matkustaa vähemmän.

Koko tämän postauksen pointti piti olla, että halusin vinkata teille ihanasta uudesta blogista, josta saa paljon inspiraatiotta ekologisempaan elämään. Itse ahmin kaikki postaukset yhteen lukuun ja inspiroiduin. Olen aikaisemminkin kertonut, kuinka tietoisia pikkusisareni avopuolisoineen ovat ja kuinka paljon aina saan heiltä ajateltavaa. Olen kannustanut ja toivonut, että he alkaisivat kirjoittaa näistä asioista blogia. Nyt pikkuveljeni tyttöystävä on yhdessä ystävänsä kanssa perustanut blogin. Jee! Menkää siis lukemaan Ilmiöitä-blogia, joka kertoo kestävämmästä arjesta. ♥

Leave a comment

18 kommenttia

  • Katriina

    Älä Vilma lopeta bloggaamista, vaihda vaan fokusta – itsestäsi pois päin. (Jatkuva itsensä tarkkailu epätervettä ja ahdistavaa) Etsi mielihyvän sijasta itsekunnioitusta. Ole bloggaamisen uuden aallon suunnannäyttäjä. Sinulla on paljon seuraajia, voit vaikuttaa ihmisten asenteisiin ja mielipiteisiin.

    Mitä jos alkaisit tekemään vapaaehtoistyötä ja bloggaisit kokemuksistasi? Itseäni ainakin kiinnostaisi esim miten vanhustenhoito ja päiväkotitoiminta on järjestetty Italiassa. Myös sairaaloissa mm saattohoito-osastolla on kysyntää vapaaehtoisille. Monet vapaaehtoistyötä tekevät järjestöt voisivat ilahtua valokuvaajasta tai nettisivujen päivitysavusta. Entä vähäosaisten kahvilat ja ruoka-avut? Kehitysvammaisille joogaa? Mummoille tuolijumppaa? Avustajaksi löytöeläintaloon? Jotain työtä luonnonsuojelun edistämiseksi? =)

    • Vilma Peltonen

      Kiitos Katriina, kun kommentoit! :)

      En ole lopettamassa blogia. :) Tarkoitin vain, että joskus vastuun painavuus olisi helpoin ohittaa, mutta tietenkin se tulee osana tätä työtä.

      En tiedä, osaanko selittää lyhyesti ajatuksiani tuohon ”mielihyvä – itsekunnioitus” asiaan ja itseen keskittymiseen, mutta koitan. Yleisellä tasolla ajatus on hyvä, mutta jotenkin silti en tunnista tuosta tekemistäni. Minusta bloggaaminen nähdään usein ikävästi vain kevyenä oman elämän esittelynä ja itseensä keskittymisenä. Vaikka jutut kumpuavat omasta elämästä ja asiat kerrotaan omien kokemusten kautta minä-muodossa (muutenhan faktat pitäisi aina tarkistaa, lähteet merkitä tai jutuissa pitäisi toimia asiantuntija), niin silti vertaisin tätä työtä toimittajan, valokuvaajan, sisällöntuottajan yms. työhön. Tämä on yrittäjyyttä siinä missä muidenkin yritysten pyörittäminen ja vaatii hurjan ajallisen sitoumuksen. Välillä aiheet ovat kevyitä, viihteellisiä ja pinnallisia – jotta sitten voi tulla taas jotain syvällistä, merkittyksellistä tai samaistuttavuudessaan tärkeää asiaa.

      En usko, että koskaan olen varsinaisesti etsinyt mielihyvää – vaan sitä, että teen sitä, missä olen hyvä ja missä minulla on jotain annettavaa (ja näiden seurauksena tai syynä tietysti, mistä nautin). Blogini on ehkä enemmän inspiraatio kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja terveelliseen elämäntapaan, kirjojen lukemiseen, itseensä uskomiseen sekä unelmien tavoitteluun – ei eettisiin asioihin, poltiikkaan tai vaikka talousasioihin. Nämä eivät ole intohimojani, joista osaisin kirjoittaa, mutta pyrin blogissani toki ottamaan huomioon ja pohtimaan myös tällaisia minullekin vaikeampia asioita. Meillä jokaisella vain on erilaiset asiat, jotka kiinnostavat ja joista tietää sen verran, että niistä kannattaa julkisesti kertoa mielipiteitä saati faktoja. Se, että omistan työni isoksi osaksi kirjoittamiselle, taiteen tekemiselle, valokuvaamiselle, joogalle ja matkajuttujen tekemiseen on minulle tärkeitä asioita, kuten joillekin voi olla kokkaus, muoti, autojen korjaus, matematiikka, urheilu, opettaminen, rakentaminen tai eläimet tms. :) Osa itsekunnioitustani tulee siis ehdottomasti siitä, että teen työkseni asioita, joista pidän ja toteutan omia lahjojani. Niillä tuloilla, joita olen tästä omasta osaamisesta saanut, olen myös tehnyt muille hyvää, lahjoittanut hyväntekeväisyyteen ja auttanut rahallisesti apua tarvitsevia.

      Mitä vapaaehtoistyöhön tulee, se on ehdottomasti tosi hyvä vinkki ja ajatus, jota paljon olen pohtinutkin. Olen tehnyt (Ja pitäisi pohtia tulevaisuudessa lisää!) Blogiinkin kirjoittelin, kuinka tavoitteeni ja unelmani on vuoden sisään lähteä Keniaan orpokotiin mukaan vapaaehtoistyöhön, paikkaan, jossa siskoni aina käy. (Tosin lentämistähän tuokin vaatisi.) Kun valmistun joogaopeksi alan pitää ehdottomasti hyväntekeväisyystunteja – superihana ja hyvä idea sinulta!! :)

  • Jottu

    Olen alkanut viimeaikoina verrata ulkomaanmakailua herkkujen syömiseen. Matka on kuin sokerimunkki, joka maistuu hetken hyvältä suussa ja ennen kuin huomaatkaan, se onkin jo ohi. Sillä saa nautinnon pieneksi hetkeksi, mutta samalla paljon hallaa aikaiseksi. Paljo matkustelu kuormittaa luontoa runsaasti sekä on yksi syy ilmaston lämpenemiseen ja äärimmäisiin luonnonilmiöihin aiheuttaen surua ja tuskaa ympäri maapalloa. Samoin runsas herkkujen syönti lopulta johtaa usein epätasapainoon tai sairastumiseen, jolloin tuotamme mielipahaa ja surua niin itsellemme, kuin läheisillemmekin.
    Onko matkailusta tullut liian helppoa ja halpaa? Onko matkailu samanlainen houkute, kuin halpa karkkipussi karkkihyllyllä? Turrutammeko matkailulla jotakin, mitä sisimpämme kaipaa? Samalla tavalla kuin saatamme ahmia herkkuja ollessamme allapäin. Vai buustaammeko matkailulla vain egoamme? Haluamme näyttää olevamme rikkaita ja seikkailunhaluisia?

    Kaikki me varmasti olemme matkusteluun sortuneet, niin kuin herkkujen syöntiinkin. Mutta, tehkäämme tietoisia ja vastuullisia päätöksiä tästä edespäin.

    Muista Vilma, että voit aina muuttaa blogisi suuntaa omanlaiseksi. Miettimättä mitä mieltä lukijat siitä ovat. Voit kieltäytyä kaupallisista yhteistöistä, jotka eivät sovi sinun elämänarvoihisi. Voit matkustaa vähemmän. Kaikki narut ovat sinun käsissäsi.

    Ole se muutos, jonka haluat maailmassa näkyvän, kuten Gandhi sanoi aikanaan.

    ”You must be the change you wish to see in the World” – Mahatma Gandhi

    • Vilma Peltonen

      Kiitos Jottu hyvästä ja ajatuksia herättävästä kommentista! Tuo Gandhin ajatus on niin loistava, olen ennenkin tätä ajatellut, mutta sopii kyllä tähän niin hyvin.

      Minusta matkailu ei kuitenkaan ole vain hetken nautinto. Ymmärrän toki mitä tarkoitat, jos yksilön sijaan tarkoitat vain maapalloa… Mutta silti. Matkustelusta saa muistoja, kokemuksia, joskus uusia ystäviä tai elämänkumppanin – ja matkustaminen opettaa valtavasti itsestä. Asioita, jotka kantavat matkan jälkeenkin. Toisaalta matkustaminen myös avartaa maailmankatsomusta, antaa ymmärystä erilaisuutta kohtaan ja on tuonut paljon hyvääkin. Ehkä minusta halpa karkkipussi on alusta loppuun vain huono valinta, joten siksi vertaus tuntuu loukkaukselta matkustamista kohtaan. :D

      Mutta tosiaan hyvä sitä on aina pohtia, kuinka paljon enemmän matkustaminen antaa kuin ottaa. Sekä juuri tuota, mitkä ovat todellisia syitä reissuun lähtiessä. Joten hyviä pointteja, vaikka omalla kohdallani en oikein kaikkea allekirjoitakaan. :)

      Itse esimerkiksi rakastan reissuissa valokuvaamista, se on isoimpia intohimojani… Suomen talvet ovat pimeydessään lähes mahdottomia valokuvausharrastukselle. Monilla matkustaminen liittyy myös työhön, ja silloin ei aina voi valita, vaakakupissa painaa paljon. Matkoilla minäkin elän eräänlaista arkeani, teen töitä vähintään yhtä paljon kuin kotonakin. Saan siis osan elantoani myös matkoihin liittyen (ja en puhu vain blogista). Uskon, että isoimmalle osalle matkat ovat pakenemisen sijaan mahdollisuus toteuttaa itseä ja elää täysillä omaa unelmaelämää. Lisäksi osalle matkustaminen on tietysti välttämötöntä esim. rakkauden takia. Tai ainakin rakkaus menee minulla lentopäästöjen ohi kyseenalaistamatta. Minunkin poikaystäväni on puoliksi italialainen ja asuu Italiassa, joten muut kuin työmatkat johtuvat tästä. :)

      Tässä maailman tilanteessa toki pitää yrittää olla mahdollisimman epäitsekäs, mutta siitä ristiriidasta tämä postauskin vähän kumpuaa. Kun oma intohimo ja pala työtä, jossa ennen ei ollut mitään väärää,aiheuttaa nykyään negatiivisia seurauksia maailmalle. Käsillä olisi oma unelmaelämä ja työ monelta kantilta, mutta se ei tee ympäristölle hyvää. Arvoina minulla on niin eettiset ja ekologiset arvot, mutta myös kunnianhimo, seikkailu ja elämästä nauttiminen. Välillä mielessä onkin vain sekamelska maailmantuska siitä, pystyykö toimia kuten olisi viisasta maailman kannalta. Sitä pohtii, onko yksinomaan oikein luopua omista onnen aiheuttajista maapallon vuoksi, jolle yksin ei kuitenkaan mitään pysty tekemään…

  • Mari

    Kiitos kun kirjoitat tästä aiheesta. Ei ole ihan helppoa katsoa omia tekemisiään näin objektiivisesti ja kriittisin silmin kuin sinä teet, ottaa vaikeitakin asioita esiin ja näyttäytyä keskeneräisessä valossa. Iso respect ja kunnioitus.
    Pikkuhiljaa nämä muutokset tapahtuvat itsellänikin. Kokoajan lähemmäs syvältä sisältä kumpuavia arvoja, toisinaan joistain tärkeinä pitämistäni asioistakin luopuen. Lempeydellä, ei puristamalla :)

  • Oona

    Ihanaa että uskalsit tarttua näin tärkeään ja tavallaan arkaan aiheeseen, ja purkaa tuntemuksiasi. Mielestäni sinun kannattaa seurata sydäntäsi blogin aiheita ja yhteistöitä valitessasi. Sinulla on valtava seuraajajoukko, ja mielipidevaikuttajana voit ohjata monen ihmisen suuntaa myös parempaan. Ei vain joogan ja hyvinvoinnin kautta, mutta myös eettisten brändien kanssa yhteistyötä tekemällä ja ohjata näin ihmisten kulutuskäyttäytymistä parempaan suuntaan. Ja muista että vegaaniudella on paljon suurempi merkitys kasvihuonekaasujen vähentämisessä kuin liikenteellä. Karjankasvatus kun tuottaa enemmän kasvihuonekaasuja kuin koko liikenne (myös lennot!) yhteensä. Ihailtavaa että osaat tuoda ”kipuilujasi” myös meidän lukijoiden pohdintaan, täällä ruudun toisella puolella kun pohditaan ihan samoja teemoja.

    Tunnistan itsessänikin tuon ”parempi olisi vaihtaa vain ammattia” -ajatuksen, mutta sitten yritän miettiä että mitä hyvää voin nykyisestä alastani ja tietotaidostani ammentaa ympäristön ja ihmisten hyväksi. Toivottavasti löydät omien arvojesi mukaisen tavan toteuttaa blogiasi ja ammattiasi, me lukijat kyllä pysytään matkassa vaikka blogin kulma ehkä hieman muuttuisikin (jos se on se mitä haluat!)

    Aurinkoista tiistaita ja iloa elämääsi, kiitos vielä syvällisestä ja kauniista blogistasi <3

  • VV

    Hei Vilma! Tulin tietoisesti lukemaan juuri tämän kirjoituksen, sillä muutoin selaan blogiasi melko harvoin. Oikeastaan melkein kaikkia lifestyleblogeja tulee nykyään luettua aika vähän, koska ne tulevat mielestäni usein jälkijunassa mitä tulee ympäristöystävällisempään ja tiedostavampaan kuluttamiseen ja valintoihin. Oli hienoa että kirjoitit nyt asiasta, josta varmaan jokaikinen on eilen valtamediassa lukenut. Kiitos!

    Tunnen samaa ristiriitaa kuin sinä, mitä tulee matkustamiseen ja työhön. Tosin oma työni liittyy kouluttamiseen ja tutkimukseen kehitysmaissa, aiheina juurikin kestävyys, ilmasto ja uusiutuva energia. Silti tässä on valtava ristiriita, koska työni puolesta joudun myös lentämään. Aiemmin vetosin aina siihen, ettei työlleen mitään voi, mutta toisaalta jokainen meistä valitsee mitä tekee, ja parhaimmillaan voi vaikuttaa myös sen sisältöön. Siksi on erinomainen päätös, jos fokusoit sisältöä vastaamaan enemmän arvojasi. Se on tosi ihailtavaa!

    Eikä kaikkea matkailuakaan tarvitse lopettaa, sitä vain tulee tehdä tiedostavammin ja harkitummin, ja mielellään muuten kuin lentäen. Lähimatkailuun kannustaminen on loistava tapa myös buustata paikallistaloutta. Euroopassa on uskomattoman paljon tutkittavaa, ja olemme oikeastaan aika onnekkaita että saamme asua täällä :) Lentomatkailun kritiikki kohdistuu nimenomaan spontaaniin pyrähtelyyn ja viikonloppureissuihin, joista harva on aika opettavainen. Shoppailumatka New Yorkissa ei lisää hirveästi ihmiskunnan ymmärrystä erilaisista kulttuureista ja luonnosta, toisin kuin ehkä useampi kuukausi kierrellen Afrikkaa ja paikallisia palveluja suosien. Lukuisten matkojen sijaan meidän tulisi ajatella lentämistä luksuksena, jota tapahtuu harvakseltaan. Matkailun kestävyyteen ja etiikkaan liittyy tietysti paljon muutakin kuin lentäminen, esimerkiksi millaisessa majoituksessa on (ketjuhotelli vai paikallinen majatalo), mitä syö (paikallista vai tuontiruokaa), ja millaisia palveluja ostaa (tiikerifarmit ja norsuajelut on aina huono idea). Suomalainen Duara vaikuttaa erinomaiselta ja vaihtoehtoiselta matkanjärjestältä, kannattaa tsekata! Vapaaehtoisturismiinkin kannattaa suhtautua varauksella ja tehdä hyvä pohjatyö, lyhyistä orpokotitöistä voi olla pahimmillaan enemmän haittaa kuin hyötyä.

    On totta että vaikuttajamarkkinoinnilla on oikeasti iso rooli siinä millaisia valintoja etenkin nuoret ihmiset tekevät ja millaisia trendejä ja kehityskulkuja luodaan. Siksi otan tämän sun avauksen todella positiivisesti vastaan ja toivonkin että ekologiset ja eettiset valinnat valtavirtaistuvat. Kunpa meidän ei tarvitsisi enää ajatella, että ympäristöystävällisyys on omista töistä ja hyvinvoinnista jotenkin pois, koska sehän voi nimenomaan saada meidät paremmin ymmärtämään mikä on oikeasti tärkeää ja suojelemisen arvoista. :)

  • Iida

    Kiitos Vilma, että kirjoitit tästä. Konkreettista muutosta kaivataan meidän kaikkien kokonaisvaltaisessa elämäntavassa – toivon aidosti, että tärkeänä vaikuttajana olet yksi uuden suunnan näyttäjistä.

  • Liisa

    Vilma. Mahtavaa. Tänä aamuna minäkin ja varmaan moni muukin miettii näitä asioita. En seuraa paljon blogeja mutta välillä ajaudun niitä lukemaan. Mutta tänään ei tehnyt mieli edes klikata auki blogeja missä matkustetaan vaan pariksi päiväksi johonkin, yhteistyössä, ottamaan valokuvia tai testaamaan hotellia tai mitä ikinä. Se ei käy järkeen. Enkä halua sellaista tukea. Maailma on täynnä sisältöä, muutakin kuin matkustusjuttuja. Mutta, tämän kirjoituksesi ansiosta sinun blogisi klikkaan vielä auki, koska uskalsit sanoa ääneen mitä juuri sanoit.
    Ihanaa tiistaita x

  • Saara

    Minua on harmittanut jo pidempään että blogisi on mennyt niin matkustuspainotteiseksi, kun voisit kirjoittaa niin paljon mielenkiintoisemmista asioista, juuri psykologiaan ja hyvinvointiin liittyen niin kuin joskus aiemmin kirjoitit enemmän. Matkablogit ovat monesti melko samanlaisia ja mielikuvituksettomia kaikki, erotut paremmin joukosta jos keskityt johonkin muuhun. Tuntuu että bloggaajat tekevät matkajuttuja koska eivät enää keksi muuta kirjoitettavaa.

  • -N

    Sinulla on todellakin vaikutusvaltaa moniin. Hienoa, jos aiot käyttää sitä ja todella toimia omien arvojesi mukaisesti lentojen vähentämisessä. Se jos mikä asettaa monelle muullekin tavoitteet vähentää (kauko)matkailua.

    Nämä ovat tärkeitä asioita ja postauksia. Parempaa tulevaisuutta!

  • Tosi koskettava postaus ja ymmärrän niin hyvin vaikka itse en niin paljon työn puolesta matkusta mutta kyllä matkustaminen silti on super tärkeää ollut ja on ja kyllä tulee myös olemaan.
    Innostuin itsekin jakamaan vähän ajatuksia tämän sun ja Lauran postauksen myötä. Pitää pitää keskustelua yllä ja muistuttaa näistä säännöllisesti.
    https://www.monasdailystyle.com/2018/10/09/ahdistusta-ristiriitaisia-tunteita-ja-tekoja/

  • Mintsu

    Minäkin rakastin matkustamista ennen ja mahdollisimman kauas mutta oma arvomaailma on muuttunut täysin viime vuosina. Lensimme viimeksi perheenä lomalle vuonna 2016. Olemme tämän jälkeen matkailleet Lapissa, Norjassa, Tanskassa ja Ruotsissa. Seuraavaksi listalla Viro ja Venäjä. En halua lentää vaan matkustaa muulla tavoin. Lukisin mielelläni blogistasi kotimaan upeista luontokohteista :)

  • Olppa

    Heips, olen itsekin pohtinut matkustamista ja muita ympäristöasioita. Blogisi on ihana, ja kannustava, toivottavasti löydät hyvän tasapainon. :)

    Vinkkinä- sijoittamalla vastuullisesti (verrattuna ei-vastuulliseen), ympäristövaikutus on itseasiassa huomattavasti suurempi, kuin matkustamatta jättäminen, tai lihansyönnin jättäminen pois. Tarkoitan tässä pitkää aikaväliä. Kannattaa siis tsekata omat sijoitukset myös. :)

  • Tiia

    Olipa hyvä kirjoitus. Hienoa, että edes joku voisi olla valmis karsimaan matkustamisesta. Olen mielenkiinnolla seurannut eri blogeissa käytävää keskustelua asiasta ja niissä lähinnä keskitytään esittelemään suunnnilleen sitä, että on vahdettu muoviset tops-tikut bambusta valmistettuihin. Toki kärjistän rajusti ja tiedän, että myös pienillä teoilla on merkitystä, mutta tuntuu siltä, että ihmiset eivät ole aidosti valmiita tinkimään niistä isoista asiosta, joilla on todellista merkitystä. Kuten sanottu, bambun valitseminen muovin sijaan tai mifun ostamaminen punaisen lihan sijaan on helppoa. Lentämisen vähentäminen periaatteessa (ainakin lomalentojen osalta) on, mutta sitä ei näytetä olevan valmiita tekemään. Tämän vuoksi minusta monet postaukset ilmastoahdistuksesta tuntuvat tekopyhiltä, koska niitä epämukavia päätöksiä ei kuitenkaan olla valmiita tekemään.

    • Vilma Peltonen

      Yhteisesti:

      KIITOS KAIKILLE IHANAISTA JA AJATUKSIA HERÄTTÄVISTÄ KOMMENTEISTA! :) KIITOS KUN KANNUSTATTE <3