Huomioitani kirjoittamisesta & valokuvista

25.06.2018 / ,

– Kirjoitan tätä postausta puhelimella. Olen alkanut ihan viime aikoina kirjoittamaan postauksia puhelimen muistioon. Ja taidanpa ottaa nyt säännölliseksi tavaksi. Tuntuu kuin kirjoittaisi itselle enemmän, ja siksi teksti tuntuu soljuvan. Siirrän nämä sitten täältä wordin oikoluvun kautta blogipohjaan.

– Olen vähän kaivannut bloggaamiseni alkujuurille. Ja tämän juhannuksen aikana päättänytkin, että palaan tekemään blogia mahdollisimman paljon kuin harrastusta. Luulen, että se on parempi. En tiedä, onko teille tai asiakkailleni, mutta minulle. Ja lopulta sitä kautta varmasti se näkyy positiivisesti jäljessäkin.

– Harrastemaisuudella tarkoitan sitä, että kaipaan sitä inspiraation vallassa tekemistä ja touhuamista. Enemmän sponttaaneja valokuvia ja elämää, ja niiden ympärille postauksia, vähemmän järjestettyjä kuvauksia, varastoon valokuvaamista, miettimistä…

– Esimerkiksi olen aina tykännyt tämän blogipostauksen kuvien sävymaailmasta. Blogin alkuaikoina sävyttelin kuvia muistaakseni paljon rohkeammin, mutta jossain vaiheessa sain päähänpinttymän, että kuvieni pitää olla raikkaita. Värit suunnilleen sellaisena kuin luonnossa, ja sellaisia kaupallisia ”wellness” henkisiä. Oltiinhan sitä jonkun sortin hyvinvointibrändi. Mietin, että blogissa pitää näkyä omia kuviani vähintään joka toisessa postauksessa. Näin blogin ajatukset henkilöityvät paremmin minuun, yhden ihmisen pohdinnoiksi, ei artikkelimaisiksi faktoiksi. Lisäksi ihmiskuvat toimivat ajatuksessani paremmin blogissaani ja somessani. Mutta itse haluan ennen kaikkea olla kameran takana, kuvata ympäristöäni, en itseäni.

– Silloinkin kun tein blogia harrastuksena, tein blogiani vähintäänkin intohimoisesti. Se oli parasta koko maailmassa suunnilleen. Käytin kaiken vapaa-aikani (ja enemmänkin) bloggaamiseen. Eli tavoite on päästä takaisin tähän tilaan. Nyt juhannus antoi hyvää osviittaa, että tämä on mahdollista. Olin päättänyt nimittäin vakaasti lomailla keskiviikosta sunnuntaihin asti, yhtä kamppiskuvausta lukuunottammatta. Levätä ja palautua. Aluksi näin teinkin… Tuntui, ettei muita mahdollisuuksia ollut, olin niin poikki. Mutta lauantaina olo oli jo ihan toinen… kaivoin kameran ja menin ulos kuvailemaan ja nautin siitä täysin. Kirjoittelin ja mietin. Kokeilin ja tulin muun muassa juuri siihen tulokseen, että teen juuri sellaisia valokuvia kuin milloinkin itse eniten tykkään. Miten yksinkertaista?!

– Rehellisesti sanoen tämä juhannus tuli niin hyvään saumaan, olisin joka tapauksessa ottanut blogiin vähän etäisyyttä. Julkaisin perjantaina vain luonnoksista valmiin postauksen, mutta muuten olen ollut nyt ennätysajan blogista pois. Olen ollut aika uupunut (mutta en niinkään varmasti vain työn takia, vaan elämäntapani). Kirjoittelin tästä pitkään jatkuneesta väsymyksestäkin ja sen tuomasta oivalluksesta jo ajatuksenjuoksua puhelimelle, mutta en ole vielä päättänyt julkaisenko sitä… Onko se enemmän vertaistukea teille vai voivottelua ja tillitystä samoista teemoista, jotka haluan jättää jo taakseni. Onko järkeä blogiin avautua niin rehellisesti ja avoimesti läpikäymistään tunteista?!

– Tämä juhannus oli juuri sitä mitä kaipasin. Lammen rannalla loikoilua, loistavaa ruokaa, saunomista ja scrablen peluuta, treenailua ja valokuvausta, lukemista ja leppoisaa seuraa. Aikaa vain olla ja keksiä, että mitä tekisin mieluiten juuri nyt. Ja hauskaa, että jo eilen tuli tunne, että no juuri tätä – blogia.

Nyt tänään suunta takaisin kohti Helsinkiä viikon ajaksi, sitten takaisin luonnon keskelle… :)

Miten teidän juhannus meni? :)

Leave a comment

5 kommenttia

  • Laura

    UPEITA kuvia. Niin kauniita. Itse tykkään näistä ehkä enemmän kuin ”kaupallisen raikkaista”. :)

    Olisi ihana kuulla ajatuksiasi väsymisestä jne. Tuntuu että monilla on somessa menossa sama vaihe: väsyminen, kyllästyminen, tyhjyyden tunne tms. Ei sillä et sulla olisi nämä mutta moni bloggaaja, IG-vaikuttaja ym. on alkanut kirjoittaa että vähentää sisältöään tai muuttaa sitä enemmän harrastusmaiseksi tms. On hienoa minusta että näistä asioista puhutaan. Somen illuusio ei voi kestää ikuisesti, ilmiö on niin nuori vielä :)

    Kiitos blogistasi! Ihanaa kesää.

  • Taija

    Ehdottomasti kauneimmat kuvat hetkeen!

  • Liisa

    Jes. Kiitos. Enemmän aitoa, mitä se sitten ikinä onkaan, kuin ”ammattimaisuutta”. Eivät lukijat kaipaa mitään ammattimaisuutta. Me luemme tätä huviksemme, koska meitä kiinnostaa se mitä sinä sanot ja olet. Jokin sinussa vetoaa johonkin meissä, eikä se jokin liity ammattimaiseen jälkeen millään tavalla. Elämä ei ole, me ei olla eikä sinunkaan tarvitse olla siloiteltua, aina tyylikästä ja harkittua, laadukasta ja nokkelaa. Ketä se isnpiroi? Mitä aitoja tunteita herättävää? Kuka siihen pystyy samaistumaan? Blogit muistatuttavat aika paljon toisiaan, teeman mukaan vaihdellen ja se on puuduttavaa. Minun elämässä on ainakin kaikenlaisia sävyjä ja on mukava lukea, että niin on muuten muillakin.

    Kiitos siis postauksesta, kannatan.

  • Hanna

    Onpa ihanan rauhoittavia ja kauniita kuvia. Itseäni on alkanut häiritsemään monissa blogeissa liian pitkälle mennyt ammattimaisuus (ja kaupallisuus), joissa postaukset eivät enää tunnu aidoilta ja tekstit jäävät etäisiksi. Luulen, että moni lukija lukisi mielummin aidosta elämästä kumpuavia tekstejä, joissa välittyvät kaiken sävyiset tunnetilat sekä rentous kirjoittamiseen. Kaiken ei tarvitse aina olla niin siloteltua ja viimeisen päälle mietittyä. Just go with the flow! :)

  • Anna

    Hei Wilma, joo tee sun blogia vaan just niin kuin itse haluat! Olen ollut lukija melkein alusta asti ja välillä on ikävä niitä sun syvällisiä höpöttely-postauksia, niitä tunnelmallisia kuvia jne…sun blogissa oli silloin jotenkin ihanan kotoisa tunnelma, joka on ehkä vähän kadonnut ajan kanssa vaikka sun blogi on ihana vieläkin<3 Ja todellakin kiinnostaisi uupumus-postaus, se on niin yleistä nykyään ja koskettaa varmaan melkein jokaista jollain tapaa.
    Ihanaa kesänjatkoa sulle!