Elämän hullunkurisuus

Enpä olisi reilut kaksi viikkoa sitten uskonut, kun kävin Italiassa pakkailemassa kaikkia talvivaatteita ja -kenkiä matkalaukkuihin mukaan Serbiaan, etten tarvitsisi mitään niistä Belgradissa. Enpä olisi uskonut myöskään, että tänä syksynä syön tuoreita lämpimiä kastanjoita italialaiseen tyyliin, kuten eilen taas perinteiseen tapaan tein. Tai sitä, etten sitten asetukaan Serbiaan – tai minnekään.

Sunnuntaiaamuna sen päätimme (toki olimme aihetta heitelleet ilmaan, mutta se tuntui vitsiltä), että mitä jos vaan lähdetään ennen kevättä, ennen joulua, heti. Onnistuisiko se? Lopulta ostimme lennot seuraavalle päivälle. Sunnuntaina vielä aluksi ajattelin, että edes kuukausi vielä Belgradissa. Sitten edes kaksi viikkoa. No vähintään viikko! Olisi ollut vielä vaikka mitä tehtävää, nähtävää, oli kuntosali- ja joogakortti jouluun, juuri ostetut sisustustavarat, blenderit ja astiat kämppään. Entä kaikkien hyvästely?

No nopeat liikkeet ovat yleensä olleet meikäläisen heiniä ja niin taitaa olla meidän kahdenkin tiimissä. Mitä sitä turhia jahkailemaan. 24 tuntia varattiin sitten tavaroiden pakkaamiseen ja maanantaina lennettiin jo takaisin Italiaan. Tuossa nuo suurin osa matkalaukuista on edelleen purkamatta. Seuraavaa reissua jo suunnitellaan. Kiitollinen voi olla monesta, vaikka välillä en tiedä, olisinko itkenyt vai nauranut. Meikäläisen tavaramäärällä ja Vata-doshan mukautumiskyvyllä, muutokset vaativat vähän sulattelua. Mutta kiitollinen olen erityisesti, kun on tämä Italian paikka ja siitä, että nyt on kaikki ovet avoinna. ♥ Nämä kuvat ovat viime syksyltä täältä Italiasta. :)

”Sometimes we need to stop analyzing the past,  stop planning the future,  stop figuring out precisely how we fell, stop deciding exactly what we want, and just see what happens.”

”If it is important to you, you will find a way.”

” I just want to have completely adventurous, passionate, weird life.”

Leave a comment

11 kommenttia

  • Eija-Katriina

    Mielenkiintoista! Mukava olisi kuulla mikä sai mielen muuttumaan ja teidät taas muuttamaan. Kyllä omaan intuutioon aina kannattaa kuitenkin luottaa. Blenderit ja muut saa aina ostettua uudestaan, mutta kerran täällä vain eletään, joten on ihan hyvä antaa elämän välillä viedä ja taas välillä takaisin tuoda ;) Varmasti muuttaminen takaisin Italiaan avaa aivan uusia juttuja siellä ja tietenkin myös muualla! Keep us posted!

    • Vilma Peltonen

      Kiitos Eija-Katariina, juuri näin ajattelen, enkä malta odottaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. :) Tavallaan pitkään mietitty päätös vain kypsyi varmaksi valinnaksi. Sanotaanko näin, että päätettiin nyt tarttua olemassa olevaan tilaisuuteen. :) Belgradista kyllä molemmat tykkäsimme paljon ja olisimme myös ilomielin jääneet sinne, mutta tämä päätös tuntui nyt oikeammalta.

      Tiedän, että blogi on ollut viime aikoina vähän sellainen, että olen kirjoittanut asioista, mutta sitten en kuitenkaan. Pitkään valitsin sen, etten kirjoita ollenkaan. Ehkä tulee vielä se päivä, että kerron enemmän. En tiedä, mutta näillä nyt mennään. :) <3

  • Mä ihailen ihmisiä, jotka tekevät niin kuin hyvältä tuntuu, miettimättä liikaa sitä mikä nyt olisi kaikken ”fiksuinta” tai ”mitä muutkin nyt tästä ajattelee”. Ihanaa, kun uskallat todella ELÄÄ <3

    • Vilma Peltonen

      Kiitos paljon Susanna!!<3 :) Tässä parissa vuodessa on ollut kyllä iso pään sisäinen työ tuossa, että olen päässyt eroon siitä, mitä muut ajattelevat. Vihdoin alan oppia oikeasti ja se tuntuu aika hyvältä! ;D

  • Peppi

    Saat tuon Belgradista Italiaan muuton kuulostamaan niin kadehdittavan helpolta, ”yhtenä sunnuntai-iltana vaan päätettiin muuttaa toiseen maahan”.Eikö mitkään työt sido teitä kumpaanaan mihinkään fyyysisesti, vaan kaikkia duuneja on mahdollista kuljettaa mukana minne ikinä satutte matkustaa? Jos niin, niin olen vilpittömän iloinen tuosta mahdollisuudestanne, ja ehkä vähän kadekin. Onnellista syksyä Italiaan 😊 Misssä päin siellä olette?

    • Vilma Peltonen

      Kiitos Peppi, kiva kun kommentoit. :)

      Muuttoa helpotti kyllä moni seikka, kuten se, että meillä on täällä Italiassa pysyvä koti, johon tulla ja se, että alun alkaenkin suunnittelimme, että asumme Serbiassa noin vuoden. Koska sen pysyvämpi asuminen ei ollut ajatuksissa, vuokrasimme sieltä valmiiksi kalustettua kämppää, jota meidän ei edes tarvinnut loppusiivota sen kummemmin, vaan sopimukseen kuului ammattilaisen tekemä loppusiivous. Lisäksi kun ehdimme olla vaan reilun kuukauden, ei sitä tavaraa ehtinyt kertyä niin paljoa. Itse pystyn kuljettamaan ihan kaiken työn mukanani, mistä olen tosi kiitollinen. :) Niin ja täällä Italiassa asumme vuorilla, noin tunnin ajomatkan päässä Venetsiasta. :)

      Ihanaa ja onnellista syksyä sullekin! <3 :)

  • Vau, ihailen kyllä teidän rohkeutta ja sopeutumiskykyä! Mulla menisi kuukausia (vuosia?) sen miettimiseen, uskaltaisinko vaihtaa maisemaa – enkä sitten varmasti loppujen lopuksi edes vaihtaisi :) Onnea teille uusiin tuuliin, mielenkiinnolla jään odottamaan uusia postauksia aiheesta! Ihanaa viikonloppua sulle Vilma!

    • Vilma Peltonen

      Kiitos paljon ihanasta kommentista Emma! :) <3 Ja tavallaan näihin nopeisiin maiseman vaihdoksiin on jo tottunut. :D

  • Onnea uusiin seikkailuihin! Mä vaihdoin kanssa maisemaa Kyprokselta Lontooseen, aika pikaisesti. Tuntuu edelleen oikealta liikkeltä.

    • Vilma Peltonen

      Oho!! Kiitos kun kommentoit, meninkin heti lukemaan sun blogia, mutta en löytänyt postausta, jossa olisit kertonut vielä muutostasi. Mutta paljon muita kiinnostavia postauksia kyllä löysin. ;) <3 Onnea sullekin uusiin seikkailuhin, kiva kuulla, että tuntuu oikealta ratkaisulta. :) Ja kiitos paljon! <3

      • Kiitos takaisinpäin itsellenne. Etsin tässä vielä sanoja sopivaan muuttopostaukseen… kyllä se sieltä vielä jossain vaiheessa tulee. ;)