Terveellisen elämän suorittaminen & Ortoreksia

04.01.2016 / ,
hyppy

Ennen tammikuun ravinto- ja liikuntavinkkejä halusin kirjoittaa tämän postauksen. On hyvin vaikeaa välillä kirjoittaa hyvinvointiblogia suurelle joukolle, jonka lukijat ovat hyvin erilaisia ja erilaisissa elämäntilanteissa. Haluan oikeasti antaa konkreettisia hyvinvointivinkkejä niille, jotka toivovat löytävänsä inspiraatiota omaan elämäntapamuutokseen. Uskon, että oikeanlaiset elintavat ennaltaehkäisevät sairauksia ja joissain tapauksissa vaikuttavat oireiden häviämiseen ja jopa parantumiseen. Jokainen toivoisi varmasti voivansa hyvin, mutta muutos ei ole koskaan helppo tai yksinkertainen asia. Jos elämäntavat ovat luisuneet huonoiksi tai olleet aina enemmän kuluttavia kuin energisoivia, on muutos kuitenkin tarpeen. Haluan antaa kaiken tukeni tähän.

Mutta sitten tiedän, että ruudun toisella puolella on niitä, jotka elävät jo hyvin terveellisesti. Niitä, jotka ehkä jopa suorittavat liiaksikin terveyttä, laskevat kenties kaloreita, pitävät paastopäiviä, treenaavat tiukan ohjelman mukaan. Niitä, jotka raahaavat omia eväitä lomillekin, mittaavat rasvaprosenttiaan ja vähän ahdistuvat, jos edessä on juhlia ja illallisia. Niitä joiden päiviin kuuluvat poikkeuksetta vitamiinit, superfoodit, viherpirtelöt, makro- ja mikroravinteet, aamulenkit ja tavoitteet.

Näille haluaisin kirjoittaa armollisuudesta, rentoudesta, elämänilosta ja siitä, että herkuttelu kuuluu elämään ja liian tiukkapipoinen syöminen vaikuttaa pitkällä tähtäimellä negatiivisesti mieleen ja sitä kautta myös kehoon. Haluaisin kirjoittaa ylikunnosta ja siitä, kuinka itselleen tekee vain hallaa liialla ankaruudella. Haluaisin muistuttaa, että ortoreksia ja muut syömishäiriöt ovat sairauksia, joihin tie lähtee liiasta itsensä kontrolloimisesta. (Ortoreksia on syömishäiriö, jonka taustalla on pakkomielteinen halu syödä terveellisesti.) Haluaisin kirjoittaa säästöliekistä ja aineenvaihdunnan häiriintymisestä. Haluaisin kehottaa unohtamaan ihan kokonaan puntarin, mittanauhan, kalorit ja makrot.

Haluaisin sanoa, että tiedät, miten kuuluu syödä terveellisesti, koska olet ne tavat omaksunut. Ei sinulla ole pelkoa, että luisuisit totaaliseen roskaruokalinjaan, kunhan vain ymmärrät, että riittää kun syöt suurimman osan ajasta terveellisesti. Yksi pizza, kakkupala, samppanjalasi tai suklaapatukka viikossa tai edes päivässä ei tee kenenkään ruokavaliosta epäterveellistä eikä vaikuta edes painoon negatiivisesti – jos peruspohja on kunnossa, etkä ota asiasta stressiä. Näille haluaisin sanoa, että liikunnassa vähempikin riittää. Voit saada samat tulokset liikkumalla 4 tuntia viikossa kuin 10 tuntia. Ja jos vuoden aikana on liikkumaton viikko siellä täällä, ei se vaikuta mihinkään ainakaan negatiivisesti, jos muuten treenaat säännöllisesti.

Näiltä kysyisin, mikä on elämässäsi oikeasti tärkeintä? Kirjoittaisin, että olet hyvä juuri noin ja kun ymmärrät sen, löydät vapauden. Älä anna elämäntapojesi määrittää sitä, kuinka hyvä olet. Hengitä syvään ja kuuntele kehoasi, mieti miten voisit olla sille oikeasti ystävällinen, mitä se kaipaa? Lepoa? Vapaata syömistä? Hauskan pitoa? Anna itsellesi sitä. Kun opit kuuntelemaan kehoa, kehosi normalisoituu tilaan, johon se on tarkoitettu. Uskon, että se pitää itsestään silloin huolen kertomalla, milloin tarvitset sitä vihersmoothieta ja milloin leffaa sohvanpohjalla.

_MG_7241m

Itse en käy puntarilla kuin ehkä kerran kaksi vuodessa. En voi suositella paastopäivää viikkoon saati säännöllistä kalorilaskentaa, vaikka tiedän joidenkin hyvinovinnin ammattilaisten niin tekevän. En voi suositella yhtäkään tiukkaa dieettiä tai muotiravintokuuria (muuta kuin alkuun ehkä testimielessä, jotta voi oppia, mikä ruoka-aine sopii itselleen ja mikä ei). Minä löysin itse sen tasapainon siitä, että ensin otin selvää ja kokeilin eri juttuja ja sitten heitin tavallaan kaiken syrjään. Jäljelle jäi se, mikä sopii arkeeni, itselleni ja omaan mieltymykseeni yhdistettynä siihen, mikä piti minut vireänä, painon suhteellisen stabiilina ja muutenkin oloni hyvänä. Toki edelleen innostun kokeilemaan uusia juttuja, mutta missään vaiheessa en kadota rentoutta ja sitä, että voin hyvin välillä skipata treenit tai mennä kahvilaan skonsseille, jos siltä tuntuu. Tai vastaavasti kieltäytyä kylässä herkuista, jos ei tee yhtään mieli makeaa. Täysin hyvällä omalla tunnolla, stressaamatta tai miettimättä ravintoa koko ajan.

Toki joku voi mielessään ajatella, että niin, mutta sä voisitkin olla vielä paremmassa kunnossa. Niin voisin fyysisesti, mutta miksi? Miksi haluaisin olla vielä paremmassa kunnossa? Miksi kukaan tavallinen ihminen haluaa näyttää fitness-kisaajalta, jos se tarkoittaa sitä, että pitäisi olla itselleen ankara. Minulle se tarkoittaisi sitä, että sosiaalisissa tilanteissa joutuisin luopua jostain ja sitä, että joutuisin suunnittelemaan syömisiäni etukäteen tarkemmin. Kysynkin siis, miksi tehdä jotain vain ulkonäön takia, jos jo voi kaikin puolin hyvin? :)

Jos tavoitteenasi vuoden alulle on painonpudotus, suosittelen että mietit, onko siihen oikeasti tarvetta. Voisitko lähteä ajatuksesta, että tavoittelet vain sitä, että olet mahdollisimman hyvä itsellesi. Että tykkäätkin itsestäsi jo noin. Ehkä sitä kautta paino lutviutuu ajan kanssa niihin lukemiin, kun sinulla on hyvä olla, ilman että se vaatii sinulta sen enempää suunnittelua, hampaiden kiristelyä, itsekuria, pettymyksiä, jojottelua..

Tämän postauksen pointti oli kai, että on kahdenlaisia ihmisiä: Toisia, joille soisi lisää itsekuria ja toisia, joille toivoisi lisää armollisuutta. :)


SHORT SUMMARY: There are two kind of people: Some who you would like to give more self-discipline and some who you would like to give more ”mercy”. Sometimes it’s a bit difficult to write a wellness blog because of that. For the first ones that need more self-discipline, I want to give my whole support if they decide to change their lifestyle to a helthier one. Change is never easy but if your lifestyle has slipped into a not so healthy one, the change is necessary. And I want that this blog is a place where you get inspired, get tips, find reasons and solutions.
But on the other hand there could also be readers who have already a healthy lifestyle. People who have maybe an extreme healthy lifestyle and even orthorexia. For those I would write about just the opposite things.

There is still something that I want to say to you all.. This year your main goal should be to try to be very friendly to your body. Everything is easier if you learn to listen and love your body. Beacuse you should, you are good enough already. I´m sure that other goals and wishes come true much easier after you have realized that. ♥

VP2

Leave a comment

42 kommenttia

  • Karoliina

    En ole ennen sinulle kommentoinut, vaikka olen lukenut blogiasi jo pitkään. Nyt kuitenkin on pakko hehkuttaa ihanan tervettä asennettasi ruokaan ja liikuntaan! Blogistasi huokuu se, että todella aidosti nautit elämästäsi, liikkumisesta ja syömisestä. Sinun kaltaisiasi roolimalleja tytöt ja naiset kaipaavat! Joten kiitos terveestä blogista ja ihanaa alkanutta vuotta sinulle!<3
    -Karoliina

    • Vilma Peltonen

      Kiitos ihanasta kommentista Karoliina ja hyvää alkanutta vuotta sullekin! :)

  • Anni

    Aamen. Tää oli paras bloggaus jonka oon vähään aikaan lukenut!

    Itse yritän pitää nuo molemmat mielessä – sekä armollisuuden että itsekurin. Painoa pitäisi saada putoamaan, mutta mulla on taipumusta vetää joko liian löysällä tai liian tiukalla… Vuoden tavoitteena on ennen kaikkea tasapainon löytyminen, niin terveysasioissa kuin työ- ja opiskeluasioissakin.

    Kiitos ihanasta blogista ja innolla odotan tammikuun haasteita :)

  • Taru

    ”Miksi kukaan tavallinen ihminen haluaa näyttää fitness-kisaajalta, jos se tarkoittaa sitä, että pitäisi olla itselleen ankara.”

    Tää on niin hyvin sanottu! Katsotaan instasta, netistä ja tv:stä fitness-urheilijoiden kuvia ja yhtäkkiä ihan ”tavalliset” ihmiset on tavoittelemassa samaa ulkonäköä ja punnitsee syömisiään. Miksi? Fitness-urheilijoilla on ne kisat joihin tähdätään, ”tavallisella” ihmisellä ei! Joten miksi yhtäkkiä kaikilla pitäisi olla näkyvät lihakset? Mä liputan myös tuon hyvinvoinnin ja itselle hyvänä olemisen puolesta! Kyllä se kroppa, paino ja lihakset asettuu uomiinsa niin kuin ne omalle kropalle sopivimmillaan on!

    Toki tässä tulee mieleen myös se toinen ääripää eli ne ketkä ei juurikaan liiku, tai harrastavat vain arki-/hyötyliikuntaa, esim. kävelyä tms. kevyttä. Olisi kuitenkin syytä muistaa että vaikka salitreeni ei kaikkia innostakaan niin jonkinlainen lihaskunnon ylläpito pitäisi kuitenkin olla osa jokaisen terveyden ylläpitoa. Helposti ajatellaan vain sitä painonpudotusta eli aerobista liikuntaa tai että jos on hoikka ei tarvitse tehdä mitään.

  • Laura

    Tosi hyvä postaus Vilma! :)

  • Jennna

    Vilma <3 kiitos tästä, tämä tuli juuri oikeaan aikaan. Oli kuin vahvistus ajatuksiin. Olen sairastanut bulimian ja siitä on jäänyt päälle kova ankaruus itseä kohtaan. Päässä on koko ajan ollut ajatus laihduttamisesta, kalorit ovat vilisseet silmissä ja kalenteri täytetty 7-10 treenillä joka viikko. Viime vuosi oli elämäni raskain ja se laittoi rakentamaan itseni ja koko ajatusmaailman uusiksi. Eilen havahduin todella vahvaan ajatukseen siitä, että olen hyvä näin. Todella hyvä, täydellinen epätäydellisenä. Ajatus oli niin vapauttava ja huojentava, ymmärrän vihdoin sen, että minun ei tarvitse olla mitään muuta, kuin olen. Minun ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa väliin jääneistä treeneistä, stressata tulevia juhlia ja soimata itseä epäonnistumisesta jos valitsen vapaammin. Nyt aloitamme tämän vuoden onnellisena ja vapaana. <3 koskaan en enää noihin ajatuksiin palaa.

  • Todella hyvä kirjoitus ja täyttä asiaa!! Jokaisen nuoren naisen pitäisi tämä lukea. :) Antoi ajattelemisen aihetta itsellenikin.

    Kivaa viikkoa sulle <3

  • Näin juuri! Itse en noudata orjallisesti mitään tiettyä ruokavalioa. Kiitos sinun ja inspiroivan blogisi kiinnostuin aikoinaan, yhä enemmän, siitä mitä suuhuni laitan. :) Mitä puhtaammin syö, sitä nopeammin keho kertoo, kun on väärillä raiteilla, esim. viikonlopun herkuttelujen jälkeen. Uskon myös vahvasti siihen, että jos 5-6 päivää viikossa syö terveellisesti, niin yhtenä tai kahtena päivänä voi irrotella, jos siltä tuntuu. Onnea vuoteen 2016 Vilma!

  • Emmi

    Todella hyvä kirjoitus! Asian eri puolet huomioitu ehkä paremmin kuin missään tähän asti lukemassani aihetta käsittelevässä kirjoituksessa. Upeaa Vilma!

  • Cecilia

    Näin PT:n näkökulmasta voin sanoa että juuri näin! Olisivatpa kaikki maailman hyvinvointivalmentajat, tai pikemminkin hyvinvointia edustava media juuri tällaista! Valmentajien luokse tullaan useasti hakemaan apua juurikin sen painon kanssa, ei sen hyvinvoinnin kanssa. Omien asiakkaideni kanssa tavoitteeni on, että jossain vaiheessa asiakas toteaa painon olevan vain numero :) Yleensä se tapahtuu kun ennen kireä paita istuu taas, tai kun esimerkiksi ystävä on todennut että oletpa pirteän näköinen. Parasta antia on nimeomaan sanat ”en mä nyt niin sitä painoa enää tuijota kun mulla on niin hyvä olo muuten”. Silloin tietää että oma työ tuottaa tulosta ja sen jälkeen painoa seuraillaan vain terveydellisistä syistä jos siihen on tarvetta! Myös myytti siitä että esimerkiksi painonpudotus on kamalan tuskaista on kovin yleinen. Itse painotan rentoutta tässäkin asiassa. enintään kolme muutosta kerrallaan ja paino tippuu parhaimmillaan ihan vahingossa :) Ei sen ylipainon kuulukkaan tippua muulla tavalla kuin hitaasti!

    • Vilma Peltonen

      Samat sanat, olisipa kaikki maailman pt:t samalla linjalla kanssasi. ;)

  • Hemppe

    Ihan mahtava postaus Vilma ! <3

  • Ninni

    Kiitos muistutuksesta! <3

    T. ortorektikko

  • MK

    Kiitos Vilma! Todella hyvä kirjoitus todella tärkeästä aiheesta. Toivottavasti mahdollisimman moni fitness-buumiin imeytynyt nuori nainen lukisi tämän ja pysähtyisi miettimään omaa asennettaan liikuntaan ja ruokavalioon.

    Olen itse liikkunut aina paljon, mutta motivaationi lähtee pikemminkin hyvästä olosta kuin ulkonäöstä tai painonhallinnasta. Yli vuosikymmenen ajan kuitenkin mittasin treenini onnistumisen hikikarpaloilla ja lihasjumilla. Nyt joogaopettajaksi opiskellessani huomioni on siirtynyt enemmän siihen, mitä kehoni milloinkin kaipaa. Vaikka rullaan mattoni auki joka päivä, niin teen aina harjoitukseni aluksi lyhyen skannauksen: Mitä kehoni tänään kaipaa? Haluaako se vahvan chaturanga-punnerrustreenin ja sykettä kohottavaa vinyasaa, vai olisiko sittenkin hyödyllisempi tehdä lempeä yin ja opetella taas hengittämään syvemmin. Itsensä kunnioittamisesta puhutaan toki paljon ja olen vuosia kuunnellut omien opettajieni ”saarnaa” aiheesta, mutta jokaisen täytyy kulkea oma polkunsa niin pitkälle, että lopulta oikeasti sisäistää kehon ja mielen hyvinvoinnin yhteyden.

    Sama tietenkin koskee kaikkia elämän osa-alueita aina ravinnosta ja ihmissuhteista lähtien. Nyt uuden vuoden kynnyksellä onkin hyvä pysähtyä miettimään, mitkä asiat ja tavat tuottavat oikeasti hyvää itselle ja läheisille. Pidä niistä kiinni, päästä lopuista irti!

    • Vilma Peltonen

      Juuri näin!! Jooga on kyllä ihan huippulaji, koska se juurikin opettaa niin hyvin kehon kuuntelua. Mulla just jooga auttoi lopulta keskittymään vain sisäiseen eikä niinkäin ulkoiseen. Mikä vapaus, kun ei enää soimaa itseä kropan pikku”virheistä”! :)

  • sk

    Sä oot niin paras Vilma! Juuri tämän takia oon koukuttunut sun blogiin, sulla kun tuntuu olevan niin terve asenne ravintoa kohtaan. Täältä saa paljon vinkkejä terveelliseen ja ravintorikkaaseen ruokailuun, mutta arvostan ihan hurjasti sitä, että osaat myös herkutella ja ottaa rennosti ruuan kanssa. Mä ainakin haluan myös uskoa siihen, että kun suurimman osan ajasta syö terveellisesti ja pohja on kunnossa, niin silloin on varaa myös herkutella kun mieli tekee. Toisinaan ruoka on pelkkää polttoainetta, mutta useimmiten se on myös nautinto. Välillä terveellinen, välillä vähän vähemmän ;) Ihanaa alkanutta vuotta huippubloggaajalle!

  • Roosa

    Tää postaus oli ihan mahtava! Toivon, että jokainen joka painii näiden asioiden kanssa, lukisi tämän postauksen. Kiitos Vilma. :)

  • anonyymi

    Kiitos, tämä teksti osui just oikeeseen kohtaan elämässäni ja ajattelussani. Sanoit juuri ne asiat, joita olen pitkään jo halunnut kuulla. Mulla on luultavasti jonkinlainen syömishäiriö, ja tiedostan kaikki nuo asiat, mutta tarvitsin juuri sitä, että joku muu sanoo ne mulle (en ole siis kertonut tästä kenellekään). Onneksi koen, että olen parantumaan päin, ja tää postaus sai mut vieläkin varmemmaksi siitä, että mun ajattelussa on vikaa, ei mussa, ja ainoa tie on ylöspäin! <3

  • Sara

    Moi Vilma! Olet innoittanut minua terveelliseen elämään paljon. Haen aina motivaatiota blogistasi ja arvostan elämänfilosofiaasi. Kävin ulkomaanmatkalla joogatunnilla ja se oli mieletön kokemus. Nyt haluaisin aloittaa joogan Helsingissä. Osaatko yhtään suositella mitään kohtuuhintaista, rauhallista joogastudiota? Tai tietynlaista jooga muotoa aloittelijalle? Tai vaikka nettisivua jossa joogastudioita olisi vertailtu?

    • Vilma Peltonen

      Itse olen Helsingissä käynyt Yoga Nordicilla, mutta siitä on jo niin aikaa kun viimeksi asuin Helsingissä, että en hirveästi osaa sanoa mitään Helsingin Joogastudioista valitettavasti. Liittymällä Sportsetteriin (sportsetter.com) voit päästä kokeilemaan ilmaiseksi eri joogastudoita. :)

  • Ei voi muuta sanoa kuin että ihan MAHTAVA postaus Vilma, toivottavasti tämä tavoittaa mahdollisimman monet! Sä oot niin paras <3

  • ciara

    Aivan mahtava teksti! Kohtuus todellakin kaikessa. Maailman vanhimmat ja terveimmät ihmiset (Blue Zones) elävät ilman mitään ihmedieettejä oikealla ruoalla, aktiivista elämäntapaa noudattaen ja toisistaan huolehtimalla. Nämä ihmiset elävät sydäntään kuunnelle ja toteuttavat unelmiaan. Aivan kuten sinäkin. ;)

    Olet Vilma ihana! <3

  • Mirva

    Todella hieno postaus! Loistavaa, miten kaltaisesi menestyjä kirjoittaa vilpittömästi myös armollisuuden puolesta. Kiitos tästä, blogisi on muutenkin mahtava. Hyvää alkanutta vuotta! :)

  • Kaisa

    Olipa sujuvaa tekstiä ja olet mielestäni niin asian ytimessä! Itsekin paljon aihetta mielessäni olen pyöritellyt ja sinä laitoit nuo ajatukset hienosti tekstin muotoon. Kiitos!

  • Emma

    Ihana Vilma ♡ Juuri terveet arvosI ovat pitäneet minut vuosia blogisi lukijana. Voin vain kuvitella, miten moni on saanut blogistasi inspiraatiota aidosti hyvinvoivaan ja onnelliseen elämään.

    Toivoisin sinulta postausta kasvisruuista. Jätin lihan vuosi sitten pois ruokavaliostani ja koen riittävän proteiinin saannin ja etenkin maidottomuuden ongelmalliseksi – olisiko sinulla vinkkejä tähän? :)

  • Katja

    Kiitos hyvästä postauksesta! <3

    Pitää löytää se tasapaino ja hyvä asenne ravinossa ja treenissä ja että on myös herkupäiviä ja nauttia lepopäivistään. Itsellä tällä vuodella on pienempi tavoite mitä viime vuodella oli. Täällä vuodella on liikkuvuus tavoite on joustavat lihaset. Yoga ja hyvät harjoitukseet autavat siinä ja sitten foamroller. :)

  • Amanda

    ”Kun opit kuuntelemaan kehoa, kehosi normalisoituu tilaan, johon se on tarkoitettu.”

    Tämä lause sai pysäytti lohduttavana toteamuksena. Itselläni on historiaa juurikin ortorektikkona. Muutamia vuosia sitten ruokavalioni ja liikuntatottumukseni olivat äärimmäisen kontrolloituja, ja 168-senttisenä painoin 48,5 kiloa. Peiliin katsoessani olin ylpeä ja äärimmäisen tyytyväinen, sillä mielestäni näytin kauniilta ja solakalta ”ihannevartalossani”, vaatteet istuivat kuin sukka, mittasuhteeni olivat sopusuhtaiset ja itsetuntoni huipussa. Hormonitasapaino ei kuitenkaan ollut samaa mieltä: iho kukki, hiukset olivat kuiva takkupesä ja menkkoja ei näkynyt. Sittemmin erinäisten vaiheiden jälkeen paino on noussut tuosta ajasta 10 kiloa ja myös sellaisena pysynyt, vaikka yhdessä vaiheessa mätin pelkkää makaronia, kroisanttia ja suklaapatukoita ja toisessa pelkkiä smoothieita ja raakaruokaa.

    Nykyään ruokavaliotani kuvailisin eniten sanalla intuitiivinen eli fiilistelen päivittäin, mitä rehellisesti tekee mieli ja toimin sen mukaan. Juurikin tähän eräs postauksesi, Vilma, antoi tuuppauksen. Välillä se on korvapuustia, yltäkylläisiä illallisia ja juustoja, välillä taas raakoja porkkanoita, salaatteja ja vihersmoothieita. Jokaisella on kai oma luonnollinen painonsa, jota ei tarvitse ”ylläpitää”. Edelleen olen pysynyt tuossa painossani enkä liho tai laihdu merkittävästi suuntaan tai toiseen, vaikka tekisin mitä. Välillä harmittaa kadehditun hoikkuuden menetys, mutta hankala sitä on luonnollisia voimia vastaan taistella. Ja toisaalta ei ole yhtään ikävä sitä jokaisen suupalan suunnittelua, kakkupaloista kieltäytymistä ja sosiaalisista tapahtumista eristäytymistä treenien takia, minkä ansiosta taannoin hoikistuin ihannoimaani ulkomuotoon. Sanojasi lainaten, kehoni on normalisoitunut tilaan, johon se on tarkoitettu. Avain taitaa olla vain sen hyväksyminen.