Voiko kuka tahansa menestyä?

23.06.2015 /

_MG_3511bMinua on aina kiinnostanut kuulla ja lukea siitä, kuinka jotkut menestyvät. Siitä, miksi joku onnistuu toteuttamaan unelmansa, saavuttamaan tavoitteensa sekä menestymään elämässä. Tiedostamattakin arvostan ja inspiroidun ihmisistä, jotka ovat seuranneet intohimoaan ja tekevät unelmiensa eteen kovasti töitä.

Olen tullut yhteen päätelmään monen muun tavoin: menestys ei johdu niinkään synnynnäisestä lahjakkuudesta vaan siitä, että menestyneet ihmiset tekevät kovimmin ja sitkeimmin töitä päämääränsä eteen. Harjoittelevat järjestelmällisesti ja määrätietoisesti.

_MG_3476

Lahjakkuus vai Kova työ

Annan kolme juuri nyt mielessäni olevaa esimerkkiä siitä, miksi mielestäni menestymiseen vaikuttaa työmäärä lahjakkuutta enemmän:

Erik Bertrand-Larssenin Paraskirjassa annetaan esimerkkejä, joissa luonnonlahjakkuuksina pidetyt henkilöt (mm. Mozart) ovatkin perustellummin äärimmäisen harjoittelun tuotteita. Hän kirjoittaa myös Malcolm Gladwelliin tukeutuen 10 000 tunnin säännöstä, joka on peräisin ruotsalaisesta tutkimuksesta 90-luvulta. Sen mukaan, jos kuka tahansa normaali ihminen harjoittelee jotakin taitoa 10 000 tuntia, hän pääsee tässä taidossa maailman huipulle.

Tutkimuksessa tutkittiin Berliinin musiikkiakatemian viulisteja, jotka professorit olivat jakaneet kolmeen ryhmään. Ensimmäisessä ryhmässä olivat ne joilla oli suurimmat mahdollisuudet kehittyä maailmanluokan solisteiksi, toisessa ryhmässä taitavat potentiaaliset ammattiviulistit ja kolmannessa sellaiset joista voisi tulla musiikinopettajia kouluihin. Tutkijat haastattelivat kaikki opiskelijat ja selvittivät, kuinka paljon he olivat harjoitelleet ennen kuin täyttivät 20 vuotta.

Etevimmät opiskelijat olivat saaneet 10 000 tuntia täyteen, keskiryhmän opiskelijat olivat saaneet 8 000 tuntia ja kolmannen ryhmän opiskelijat 4 000 tuntia täyteen. Sama tutkimus tehtiin myös pianisteille samoin tuloksin. Yksikään parhaan ryhmän opiskelija ei ollut harjoitellut vähemmän kuin toiset ryhmänsä jäsenet, eikä alemmissa tasoryhmissä ollut ketään, joka olisi harjoitellut 10 000 tuntia. Luonnonlahjakkuuksia ei siis löytynyt. Tutkijat totesivat myös, että kaikkein parhaat harjoittelevat paljon enemmän kuin seuraavaksi parhaat.

10 000 tuntia on valtavan paljon ja Paras-kirja kertoo nimenomaan siitä, kuinka jaksaa tuon vaikeimman työn, eli sen 10 000 tuntia kovaa harjoittelua. ”Mutta hyvä uutinen on se, ettei mitään muuta tarvitakaan”, Bertrand-Larssen kirjoittaa. Menestykseen tarvitaan siis tahtoa, sitkeyttä ja itsekuria.

”Mitä tarkemmin psykologit tutkivat niin sanottujen lahjakkaiden ihmisten uraa, sitä vähemmältä näyttää synnynnäisen lahjakkuuden merkitys ja sitä enemmän korostuu harjoittelun ja perusteellisen valmistautumisen merkitys”, Gladwell puolestaan sanoo.

Paras-kirjan esimerkit kertovat, miten suunnatonta omistautumista vaaditaan jo lapsesta lähtien, että voi päästä maailman huipulle suositussa urheilulajissa. Kirja myös tuo esiin vanhempien roolin ja sen kuinka esimerkiksi monilla nykyajan yritysjohtajilla on ollut vanhemmat, jotka ovat uskaltaneet ajatella poikkeavasti ja vaatia lapselta enemmän kuin yleensä.

_MG_3471 copy

Tästä pääsenkin toisenlaiseen esimerkkiin: vähän aikaa sitten katsomaani loistavaan elokuvaan nimeltä Whiplash. Se kertoo menestystä janoavasta nuoresta jazz-rumpalista ja unelmien hinnasta. Elokuva tuo hyvin esiin sen, mikä vaikutus vaativalla soitonopettajalla ja odotuksilla voi olla. Sen, mitä kunnianhimoinen rumpali tarvitsee, jotta hän voi ylittää itsensä, harjoitella kovemmin ja lopulta menestyä.

Kolmas esimerkki tulee lähempää. Kun kollegani Virpi Mikkosen Vanelja-blogi palkittiin kategoriansa parhaana amerikkalaisen Saveur-ruokalehden järjestämässä kilpailussa, hän kommentoi Helsingin Sanomien haastattelussa asiaa näin: Keskustellessani kuuluisien ja arvostamieni bloggaajien kanssa hämmästyin eniten sitä, miten vakavasti kaikki suhtautuivat työhönsä. Tällä alalla ei voi menestyä, jos alkaa laskea työtunteja. Tätä tehdään intohimosta ja rakkaudesta ruokaan.”

_MG_3513

Toki toisilla on synnynnäisiä ominaisuuksia, jotka antavat etumatkaa tietyille aloille ja edellytyksiä, jotka auttavat. Mutta se jaksaako harjoitella ja työskennellä kurinalaisesti, uutterasti ja määrätietoisesti ratkaisee lopulta. Itse saan tuntea ja tietää monta omalla alallaan menestynyttä henkilöä ja joka ikinen näistä on saavuttanut paikkansa ”ansaitusti”, äärettömän kovalla työllä. Siksi tietyllä tapaa arvostan tällaisia ihmisiä, koska arvostan sitä, että toimitaan eikä vain jossitella. Tällaiset ihmiset ovat harvemmin kateellisia muiden asemalle, koska he ajattelevat että asiat ovat suurimmaksi osaksi itsestä kiinni.

Minulle itselleni on ollut jotenkin aina selvää, että ahkeruudella saadaan tuloksia. Harjoittelu tekee mestarin. Olen aina ajatellut, että melko kunnianhimoisena ihmisenä voin saavuttaa haluamani, koska olen valmis tekemään paljon töitä, enkä pelkää uuden opettelua ja toistoa. Minun ”suurin murheeni” olikin pitkään minkä tien valitsen, mihin satsaan ja käytän aikani. En osannut päättää ja yritin pärjätä hyvin koulussa, urheilussa, taideaineissa, mallinhommissa… Mutta tiesin koko ajan, että jos venyn joka suuntaan, en voi tulla missään huippuhyväksi.

En ole osannut tähänkään päivään asti tehdä valintaa, mutta olen ymmärtänyt, ettei minun tarvitsekaan. Yksityisyrittäjänä monipuolisuudesta ja sen kehittämisestä on hyötyä. Yritän vain olla tehokas ja tehdä jotain hyödyllistä ja kehittävää. Toisaalta olen oppinut, että satsaan asioihin joihin minulla on intohimoa -asioihin joista saan itsessään iloa. Menestyminen ei ole minulle yksinomaan rahaa, vaan sitä että voi vaikuttaa, tehdä työkseen mitä haluaa ja elää itsensä näköistä elämää. Silti omiinkin tavoitteisiini ja unelmiin tarvitaan kovaa työtä -muuten ne eivät olisi tavoitteita.

_MG_3470

En tiedä kiinnostaako tämä aiheena kuinka teitä lukijoita, mutta mietin että voisin aloittaa postaussarjan, jossa pohdin eri tekijöitä, jotka vaikuttavat menestymiseen ja tavoitteiden saavuttamiseen.

Tiedän, että monilla on valinnan vaikeus: kiinnostaisi opiskella niin musiikkia, kieliä kuin arkkitehtuuria ja toisaalta vain leipoa kakkuja.. Mutta itse ajattelen nykyään, ettei tarvitse tulla ”parhaaksi” tai menestyneeksi jossain tietyllä alueella, vaan voi luoda osaamisestani ainutlaatuisen yhtälön, kombon jolla erottua ja siten pärjätä työelämässä. Tulevaisuudessa moniosaaminen on varmasti yhtä tärkeää ja kysyttyä kuin se, että hallitsee yhdestä asiasta kaiken mahdollisen.

Menestyäkseen ei siis mielestäni tarvitse keskittyä vain yhteen asiaan täydellä teholla, mutta silti lopulta työn määrä korreloi lopputuloksen kanssa. Mitä mieltä te olette? :)

vp

 

 

Leave a comment

47 kommenttia

  • S

    Mielenkiintoinen aihe!

    Lahjakkaan ihmisen, joka on hyvä monessa asiassa, kiinnostus ei välttämättä riitä siihen, että hän keskittäisi energiansa vain yhteen asiaan ja hioisi taitojaan siinä loputtomiin. Hän ei välttämättä näe siihen edes tarvetta ja kokisi sen tylsäksi.

    Jos sekä musikaalisesti todella lahjakas ihminen että kohtuullisesti lahjakas ihminen panostavat molemmat 10 000 tuntia pianon soittoon, tulee lähtökohdiltaan lahjakkaammasta parempi soittaja. Vaikka tekninen osaaminen olisikin sama, niin lahjakkaampi osaa tulkita kappaleet paremmin.

    Totta kuitenkin on, että harjoittelu tekee mestarin.

  • Lotta

    Itse oon hiukan eri mieltä harjoittelu tekee mestarin -lauseen todenperäisyydestä. Varmasti kaikki sun mainitsemat pointit on toki totta, ja se, että geneettiset lahjakkuudet ovat melko pitkälti hölynpölyä, kannustaa varmasti ihmisiä kohti tavoitteitaan.
    Kuitenkaan mun mielestä kaikilla ei ole samat mahdollisuudet tähdätä unelmiinsa – niin moni asia vaikuttaa siihen, että uskaltaako niihin tähdätä, siis esim. lähipiirin kannustus, erityisesti vanhempien, ja opitut mallit esimerkiksi suhteesta työntekoon tai omaan kykeneväisyyteen. Ajattelen siis, että ympäristön vaikutus on suuri, niin positiivisessa kuin negatiivisessa. Jos vaikka vanhempien koulu-ura on loppunu peruskouluun, niin tuskin arvomaailma ja toimintamallit, jotka kotoa välittyy ainakaan tukevat vaikkapas haaveita lääkärin urasta. Ja jos kotona on hirveästi huolia ja murheita, vaikkapa rahaan liittyen, tai sitten sosiaalisia ongelmia, niin energiaa harvoin jää unelmointiin tai töiden paiskimiseen unelmien eteen. Se on tietty harmi, ja poikkeuksiakin toki on.

    Toivottavasti mun pointti välittyy. Ja postaussarja menestymisestä ja tavoitteiden saavuttamisesta kiinnostaa kyllä, jään innolla odottamaan, mitä muuta sanottavaa sulla on aiheesta! :)

    • Vilma Peltonen

      Olen samaa mieltä, että ympäristö yms. vaikuttaa valtavasti, mutta tämän kirjoituksen pointti ei ollut käsitellä sitä, vaan kirjoitan siitä oman postauksensa. Nyt puhuin lähinnä siitä, että synnynnäistä lahjakuuttakin pitää harjoittaa ja työstää, jotta voi tulla huippuhyväksi ja korostin oman panostuksen ja työn merkitystä. Ympäristö, kasvatus, kannustus, tuuri, raha, motivaatio, kiinnostus yms. vaikuttaa sitten siihen paljonko pystyy/haluaa sitä työtä asian eteen tehdä. :)

  • Tää oli tosi kiva postaus! Olis kiva jos tekisit jatkossakin tämmösiä :)

    http://joannabelieve.blogspot.fi

  • Maam

    Mielenkiintoinen aihe! Olen pohtinut asiaa myös näin: kuka vain voi esimerkiksi opetella soittamaan pianoa ja tulla siinä eteväksi, vaikkei olisi ”luonnostaan lahjakas”. Tekninen osaaminen ei välttämättä aina riitä, on eri asia soittaa ja, noh, soittaa. Lahjakkuus voi olla luovuutta ja tulkintaa tietyllä saralla, asioita on tuolloin helpompi omaksua.

    Eli kuka tahansa voi oppia tekemään asioita mekaanisesti oikein ja sekin palkitsee tekijäänsä, mutta itse kannustaisin löytämään sen oman jutun; silloin ei haittaakaan jos kaikki ei mene nappiin. Osaa soittaa ja tulkita kappaleita pianolla, vaikka tulisikin virhenuotteja ;)

    • Vilma Peltonen

      Hyviä pointteja ja olen ehdottomasti samaa mieltä! Kiitos kun kommentoit. :)

  • Tiia

    Loistava postaus! Luen parhaillaan Oskari Saaren kirjoittamaa kirjaa Aki Hintsa-Voittamisen anatomia joka käsittelee juurikin samoja asioita. Suosittelen! Ja mielellään näihin aiheisiin keskittyviä postauksia lukee, ne inspiroivat aina! :)

  • Todella mielenkiintoinen aihe! Itsekin tykkään lukea eri ihmisten menestystarinoita ja miten he ne saavuttavat. Ehdottomasti kirjoita lisää aiheesta! :)

  • Sohvi

    Hei! Tosi hyvä aihe, herätti paljon ajatuksia!

    Ajattelen niin, että harjoittelemalla voi oppia uusia asioita (tekniikkaa) ja tulla niissä taitavaksi, mutta lahjakkuus ja luontainen kiinnostus tekevät osaajistaan taitavampia. Tekniikkaa voi harjoitella ja hioa, mutta ei lahjakkuutta tai persoonasta kumpuavaa kykyä.

    En usko, että harjoittelemalla meistä kaikista voi tulla erinomaisia opettajia tai tanssijoita. Toiset vaan ovat luonnostaan tanssillisia tai tulevat toimeen lasten kanssa. Sama musiikissa, voihan tekniikkaa ja soittoa opetella, mutta edellyttäähän musiikki myös tulkintaa jota nyt ei suoranaisesti voi opetella tai kopioida toiselta. Mietin myös johtajia ja keskustelua, onko (hyvä) johtajuus synnynnäistä. Mielestäni osittain on, koska johtaja voi olla hyvä johtamaan asioita, mutta jos ei ole luontaisesti lahjakkuutta toimia ihmisten kanssa, niin ei varmasti kirjoja lukemalla tule hyväksi ihmisten johtajaksi.

    Jotenkin siis ajattelen, että lahjakkuus on osa persoonaa, jota ei voi muuttaa harjoittelemalla…siksi kai me kaikki ollaan erilaisia.

  • Laura Hämäläinen

    WORD !! Ihana vilma, super teksti! <3

  • Aino

    Hei Vilma! Kiitos inspiroivasta blogistasi ja kauniista kuvistasi siinä! Kovasti kiinnostaa tuollainen postaussarja unelmien tavoittelusta ja saavuttamisesta. :)

  • st'rawberry

    Tosi mielenkiintoinen aihe. Jäin oikein miettimään miten voisi omaa käyttäytymistä muuttaa. Tuo on hyvä pointti, että monesta eri osaamisesta voi hyötyä. Siihen voisi tähdätä :)

    • Vilma Peltonen

      Hyvä jos näin kävi, tai aina parasta jos postaus herättää tällaisia ajatuksia! :) Kiitos paljon kun kommentoit!

  • Oon itse myös pohdiskellut aihetta viime aikoina, ja olen kyllä samaa mieltä tuosta, että melkein mitä vaan voi oppia ahkeruudella.

    Monelle kuitenkin on ongelmana motivaatio ja itseensä uskominen. Totuus kuitenkin on, että suurin osa meistä alkaa vasta aikuisiällä löytää omia todellisia kiinnostuksen kohteitaan. Silloin saattaa helposti ajatella ”No enhän minä tätä enää tässä iässä ehdi oppia, olisi pitänyt aloittaa jo pikkulapsena”. Vaikka eihän unelmille pitäisi olla ikärajaa!

    Itsensä toteuttamisen mahdollisuus on monen tekijän kombinaatio. Yllättävän moneen lajiin kuitenkin tarviitaan taloudellista vakautta, mitä kaikilla ei ole. Ei pienituloisen perheen lapsi voi noin vain alkaa harrastaa alppihiihtoa tai sellon soittoa, vaikka kuinka haluaisi. Siksi tulee aina olla äärimmäisen kiitollinen, jos on mahdollisuus toteuttaa juuri sitä omaa intohimoa.

    Jos itseluottamus ja talous ovat kunnossa, sitten voi tietenkin yltää vaikka mihin tuloksiin ahkeruudella. Vältän sanomasta ”kovalla työllä”, koska se kuulostaa jotenkin pakkopullalta. Silloin kun tykkää siitä mitä tekee, käyttää mielellään juttuun paljon aikaa :)

    • Vilma Peltonen

      Hyviä ajatuksia ja tosi kiva kun jaksoit kirjoittaa ne tänne!! Kiitos Katie! :)

  • Julia

    Hyvä ja mielenkiintoinen aihe! Ihmisen synnynäisiä ominaisuuksia ja lahjakkuutta varmasti usein liioitellaan menestystä selitettäessä. Olen kuitenkin samaa mieltä Lotan kanssa siitä, että ympäristötekijöillä on hyvin merkittävä vaikutus siinä, onko lapsella mahdollisuus keskittyä oman itsensä kehittämiseen. Jos kasvuympäristö on turvaton esimerkiksi vanhempien jatkuvan riitelyn tai alkoholin käytön takia, lapsi ei voi käyttää voimavarojaan uuden oppimiseen. Menestyksen taustalla oleellisia asioita ovat varmasti myös Lotan mainitsemat vanhempien kannustus ja perheen arvot. Esimerkiksi urheilulliset vanhemmat harrastavat lastensa kanssa pienestä pitäen erilaisia lajeja ja ovat valmiita maksamaan kalliitakin kausimaksuja, koska he arvostavat liikunnallista elämäntapaa.

    Et kirjoituksessasi varsinaisesti ottanut tähän asiaan edes kantaa, mutta mielestäni on myös oleellista miettiä sitä miksi joillakin ihmisillä on mahdollisuus keskittyä 10 000 tuntia jonkin ominaisuuden kehittämiseen. Kyse ei ole pelkästään itsekurista tai motivaatiosta. Monesti hyvin pärjänneet ihmiset mielellään haluavat antaa kaiken kunnian menestyksestään itselleen ja omalle työnteolleen unohtaen ympäristöltä saamansa tuen.

    • Vilma Peltonen

      Tosi hyviä pointteja ja itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että ympäristö ja ihmissuhteet vaikuttavat valtavan paljon! Tästä siis seuraava aiheeseen liittyvä postaus. :) Kiitos paljon kun kommentoit Julia!!

  • Todella mielenkiintoinen aihe, lukisin mielelläni lisää kirjoituksiasi aiheeseen liittyen <3

    Itselleni on vasta viime aikoina (täytän tänä vuonna 28) selkiytynyt kuva siitä, mitä oikeasti haluan "isona" tehdä ja olen myös alkanut paiskimaan töitä sen eteen. Ennen olin vähän tuuliviiri, kiinnostuksen kohteet ovat vaihdelleet ja olen mm. aloittanut monia eri alojen opiskeluja lukion jälkeen, ja jättänyt yhtä monta kesken kiinnostuksen lopahtaessa. Nyt kun tulevaisuuden haaveet ovat kirkkaana mielessä ja käyttäydyn ja teen asioita unelmien saavuttamisen kannalta edullisesti, olen vihdoin saavuttanut tietynlaista itsevarmuutta, joka minulta on aina puuttunut. Uskon vihdoin itseeni ja se tuntuu hyvältä! Olen myös huomannut, että vedän puoleeni unelmieni toteutumisen kannalta positiivisia asioita! Uskon vetovoiman lakiin (joka mielestäni on myös todella mielenkiintoinen aihe) ja siihen, että mitä vain voi saavuttaa jos itse todella uskoo siihen ja on valmis tekemään töitä sen eteen :)

  • sk

    Varmasti kovalla työllä ja paljolla harjoittelulla voi oppia ja saavuttaa mitä tahansa, mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että persoona vaikuttaa paljon siihen, miten asioita lopulta tekee. Kärjistettynä siis esim. joku hyvin teoreettinen ihminen ei välttämättä ole niin ”säväyttävä” vaikkapa musiikin tulkitsijana, kuin luontaisesti luova ihminen, vaikka kuinka harjoittelisi. Tarkoitan siis sitä, että jokainen ei periaatteessa voi olla superhyvä missä tahansa, vaan siihen tarvitaan sitä tietynlaista suuntausta.

    Luulen, että menestymiseen vaaditaan myös valtavaa sisäistä motivaatiota, joka varmasti osittain on synnynnäistä ja osittain ympäristön luomaa. Olen itse miettinyt viime aikoina paljon juuri näitä motivaatioasioita. Mistä ihmeestä se johtuu, että toiset ovat paljon motivoituneempia tekemään kaikkensa vaikkapa juuri uran eteen, mutta toisille taas riittää vähempi? Jos tarpeeksi motivaatiota riittäisi, alkaisin ehdottomasti tutkia tätä mielenkiintoista asiaa enemmän, mutta taidanpa kuitenkin laiskotella ja katsoa sohvan pohjalta jakson Frendejä ;)

    Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että moniosaaminen on tulevaisuudessa entistä arvostetumpaa. Mielestäni sinulla on hieno asenne siihen, että jos osaa monia asioita ja luo niistä ainulaatuisen kombon tai keksii jopa ”uuden” uran, voi päästä pitkälle.

  • reetsku

    Halusin vain tulla kertomaan, että sulla on ollut nyt tosi hyviä postauksia viime aikoina! :) Tätäkin mielenkiintoista aihetta käsittelit hienosti monesta eri näkökulmasta.

    Harjoittelu tekee tosiaan mestarin, mikä on lohduttavaa tälläisille tavallisille tallaajille ;-)

  • Minua on viime aikoina kiinnostanut tismalleen samat asiat. Valmistun AMK:sta vuoden päästä, jonka jälkeen pitäisi alkaa hallita omaa ammattia mutta kenties myös blogia ja kuka tietää mitä muuta siihen mennessä oon keksinyt :D Tykkään tosi paljon lukea näitä sun menestykseen / unelmiin liittyviä postauksia, koska ne tuntuvat maanläheisiltä mutta siltikin innostavilta, ja sä saat kaiken kuulostamaan mahdolliselta!

    http://www.tyhjaajatus.blogspot.fi

    • Vilma Peltonen

      Ihanasti sanottu, kiitos Saranda ja kiva kuulla, että samat asiat pyörineet mielessä. :)

  • Tiinatuulia

    Tämä aihe kiinnostaa minua valtavasti, sillä valmistuin unelmieni ammattiin mutta uran aloittaminen takkuaa kovasta yrittämisestä huolimatta! Olen pohtinut paljon tätä ja odottelen suvantovaiheen päättymistä etsien itseäni ja hyviä ratkaisuja. Mielestäni on kuitenkin totta että juuresta jokaiseen puuhun kiivetään, kevyemmin tai kovemmalla työllä, joten itse kyllä lukisin mielelläni erilaisia pohdintoja ja tarinoita menestyvistä hahmoista ”maailman avartamiseksi” :)

    • Vilma Peltonen

      Hyvin sanottu! Kiitos kun kommentoit ja mukava jos aihe kiinnostaa! :)

  • Nansuli

    Hyvä kirjoitus! Itsekin olen sitä mieltä, että ”mestariksi” ei kukaan synny, vaan mestarit ovat halunneet ja jaksaneet tehdä töitä sen eteen, että menestyvät.
    Oma mielenkiinto, motivaatio ja innostus vaikuttavat siihen, missä määrin mahdollisia ympäristötekijöitä kokee rajoitteiksi ja missä määrin niiden antaa estää omaa tekemistä. Ehkäpä ns. luonnonlahjakkuuden taustalla ei ole niinkään tyhjästä tullut, ”syntymässä saatu” erikoiskyky vaan kyse voikin olla oman motivaation ja mielenkiinnon vahvuudesta, mikä antaa tekemiseen sen lisän, joka herkästi ulkopuolisista koetaan ”luonnonlahjakkuudeksi”.
    Postaussarja aiheesta kiinnostaa kyllä!

  • Aihe kiinnostaa, ja jatkossakin olisi mielenkiintoista lukea tekstiäsi aiheesta.

    Teema on ajankohtainen, koska toivon tulevaisuudessa työllistäväni itseni kirjoittamisen ja tapahtumatuotannon puolella. Blogiani olen kirjoittanut jo reilun viiden vuoden ajan, ilman menestystä. Ehkä en ole harjoitellut tarpeeksi, vaikka siltä tuntuukin ;) Toivottavasti voin joskus kirjoittaa myös lehtijuttuja.

    • Vilma Peltonen

      Kiitos Ansku kun kommentoit!! :) Ja tsemppiä kirjoittamiseen, varmasti pääset vielä tavoitteeseesi! Olet jo hyvää vauhtia matkalla siihen, kun harjoittelet ja kirjoitat tavoitteesi ylöskin. Good luck and keep going! ;) <3

  • Erittain mielenkiintoinen aihe jee! Tama on myos itselle hyvin ajankohtainen. Parin viikon paasta mulla alkaa ”maailman kovimman testin” (Master sommelier) eka level ja jo nyt hirvittaa. Ollaan harjoiteltu tasting ryhman muodossa muutamien opiskelijoiden kanssa ja valilla epatoivon hetkilla tuntuu etta kaikki muut on niin paljon parempia. Sitten muistutan itseani etta pitkalti harjoittelusta on kyse. Meilla kaikilla on samantyylinen tyo ja sitten toiset vaan lukee teoriaa enemman kuin mina ja voisin siis itsekin skarpata. Naina hetkina myos auttaa kun pysahtyy ja miettii mita on itse saavuttanut esim. vuodessa tahan aiheeseen liittyen ja onko siihen tyytyvainen. Voin huokaista vahan helpotuksesta kun mietin etten viela vuosi sitten olisi osannut nimeta Italian viinialueita tai Saksan viinilainsaadonnon luokkia ja kriteereita. Tassa olen kylla samaa mielta muutamien muiden kommentoijien kanssa, etta ainakin omassa intohimossa rahalla on iso vaikutus. Onneksi mieheni on ihana tuki, vaikka han valilla levitteleekin kasia kun mulla ei ole vuokrarahoja ja viinikellari sen kun kasvaa :)

    Mielestani myos ”lahjakkuus” ja intohimo/kiinnostuksen kohde nivoutuvat yhteen. En ole yhtaan musikaalinen enka voisi kuvitella nauttivani viulun soitosta vaikka kuinka harjoittelisin 10 000 tuntia. Voin siis kuvitella, etta jokainen pyrkii ja voi menestya silla alalla johon myos mielenkiinto kohdistuu eniten. Nykyaan tietoa on niin hyvin saatavilla etta musta ainakin tosi hankala keskittya vaan yhteen asiaan kun niin moni muukin kiinnostaa! Siksi mina myos olen hyvaksynyt sen etten pysty lahjakkuudeksi tai master sommelieriksi vaan luon omalta pohjaltani sen oman ihanneammattini jossa voin yhdistella eri asioita jotka minua kiinnostavat.

    • Vilma Peltonen

      Kiitos hyvästä kommentista Elina! Olen samaa mieltä tuosta lahjakuudesta ja intohimosta! :) Onnea testeihin! x

  • Krisku

    heii

    kiitos tästä tekstistä! osuipa se kovasti yhteen mun omien ajatusten kanssa!:) 10.000 tunnin sääntö pomppasi hetki sitten munkin tietoon, ja mun mielestä toi teoria tekee hyvin järkeä. uskon vakaasti siihen että meissä on enemmän potentiaalia kuin osataan kuvitella JOS vain uskalletaan lähteä tavoittelemaan asioita joita haluamme. musta tuntuu että oon ite usein liian mukavuudenhaluinen: paksun tenttiopuksen avaaminen ei inspiroi kun ajattelen miten iso urakka on edessä. Helpompaahan olisi vain löhöillä nurtsilla auringon lämmössä ja lukea jotain ihanaa hömppää tai selailla ihania asukuvia netin syövereistä. noina hetkinä kysyn itteltäni MIKSI avata tenttikirja. ja tiedän kyllä: mulla on todella jykevä halu oppia ja kehittyä asiantuntijaksi omalla alallani. kiinnostusta aihetta kohtaan löytyy myös rutkasti. kaikkein eniten haluaisin vain että joku muu kaataisi tiedon minun päähäni, heh! tuntuu että aikaansaamattomuus ja vetkuilu on kovin yleistä. siinä missä mestariksi kehittyminen on mahdollista mittavalla harjoittelulla, voin myös kehittää kykyjäni. ponnistelukykyä, uutteruutta, kunnianhimoisuutta ja päämäärähaluisuutta. näitä taitoja treenatessani huomaan opiskelun muuttuvan miellyttävämmäksi ja tehokkaammaksi. en ainakaan itse ole vain ympäristöni asettamien mallien varassa vaan omalla HALULLANI olen voinut muuttaa omaa käyttäytymistäni.

    musta sulla vaikuttaa olevan realistinen asenne menestymistä kohtaan ja arvostan kovasti sitä ja sun kunnianhimoisuutta:) ei ne onnistumiset vaan sattumalta kenenkään päälle kaadu:) jään siis tosi ilolla lukemaan lisää sun mietteitä tästä aiheesta!

    • Vilma Peltonen

      Kiitos, mielenkiintoinen ja ihana kommentti! :) Toi mukavuudenhalu on kyllä toinen asia mistä voisi kirjoittaa! :)

  • Laura

    Mielenkiintoinen aihe. Olen monessa suhteessa kanssasi samaa mieltä, mutta menestyksen tavoittelu tuntuu osittain myös pahalta. Tapaan työssäni hyvin monenlaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä, erityisesti heitä, joita elämä on syystä tai toisesta kohdellut kaltoin. He kantavat sydämessään epäonnistumisen, häpeän, heikon itsetunnon ja surun taakkaa. Voisi ajatella (ja näin he usein itsekin ajattelevat), että ainakaan nämä ihmiset ei ole niitä menestyjiä. Mutta kokemukseni juuri tällaiset jollain tapaa ”rikkinäiset” ihmiset ovat suurimpia menestyjiä! Oikeita elämän sankareita.

    Olisikin kiinnostavaa lukea lisää, mitä menestyminen sinusta on. Ja miksi menestystä pitää tavoitella? Jokainen ihminen on kuitenkin arvokas, ”menestyipä” elämässä tai ei.

    • Vilma Peltonen

      Kiitos Laura kun kommentoit ja toit tätäkin puolta esille. Voin ehdottomasti tehdä aiheesta postauksen ja ymmärrän hyvin ajatuksesi. Olen miettynyt samoja asioita välillä. Ja olen täysin samaa mieltä, että yhtä arvokkaita kaikki ihmiset ovat! :)

  • Ju

    Voi vitsi Vilma mitä kuvia! Oot niin kaunis ja aidonoloinen/luonnollinen noissa kuvissa, pidän kovasti :) Osaat pohtia asioita aika huikealla tavalla, joka tosin on tiedetty aika kauan.

  • Riikka

    Minusta on julmaa sysätä menestys tai menestyksettömyys lähes vain yksilön omaan niskaan. Itse olen kilpaurheillut lähes 10 vuotta, enkä ole saavuttanut silti sitä mitä alunperin lähdin tavoittelemaan. Maajoukkueen riveissä urheilin vuosia ja muutamat arvokisat kävin, mutten silti ole saavuttanut maailman kärkeä.

    Viimeisenä viitenä vuotena on yhteen vuoteen mahtunut jo lähes 10 000 harjoitustuntia ja lähemmäs 150 leiri- ja kilpailuvuorokautta. Kymmennessä vuodessa harjoitustunteja on kerääntynyt siis melko paljon. Äärettömän kova työ ja harjoittelu eivät silti tehneet mestaria. Tottakai olen tavan tallaajaa edistyneempi lajissani, mutta se ei tee menestyjää.

    Tottakai positiivinen asenne, usko itseensä, sekä halu ja palo laittaa kaikki likoon ovat yksi niistä menestyksen avaimista. Sekään ei vielä kuitenkaan riitä ainakaan urheilumaailmassa. Täytyy saada taustalle myös oikeat tukijoukot niin sponsorit, valmentaja, lääkäri, fysioterapeutti, hieroja ja manageri. Tämä tiimi pitää saada toimimaan lähes saumattomaati yhteen ja heiltä täytyy löytyä uskoa sinuun myös niinä vaikeina kausina. Tukijoita löytyy kyllä, kun menestystä tulee, mutta kun sitä on vasta tavoittelemassa voi tie olla melko kivikkoinen. Silloin se periksantamattomuus, sitoutuneisuus ja päämäärätietoisuus kantavat kyllä eteenpäin, mutta eivät loputtomasti.

    Lisäksi urheilija voi myös loukkaantua, joutua sairastelukierteeseen tai jotain muuta yllättävää voi tapahtua. Silloin ei välttämättä vain sitkeys kanna maaliin asti..

    • Riikka

      Tulipa negatiivisen kommentti tuosta aiemmasta. Olen kyllä ostittain samaa mieltä, että harjoittelu kantaa pidemmälle kuin pelkkä lahjakkuus. Oma intohimo ja kiinnostus siivittävät harjoittelijaa jopa todella pitkälle. Positiivinen asenne ja sitoutuneisuus saavat esteetkin näyttämään pienemmiltä. Menestys on kuitenkin monen tekijän summa

      10 000 harjoitustunnille ei kuitenkaan maailman huipulle pääse, uskoisin lukeman olevan lähempänä 100 000 tuntia.

  • Aivan mahtava postaus!
    Olen pyöritellyt usein näitä samoja juttuja päässäni ja miettinyt, mille tielle lähteä.

    Tärkeintä taitaa kuitenkin olla, että valitsee joitain tavoitteita joita kohti puskea. Se on muuten toinen mielenkiintoinen menestymiseen liitettävä ilmiö: Tavoitteiden asettaminen. Jos ei ole mitään tavoitteita, voi olla myös vaikeaa menestyä, jokainen tarvitsee ainakin suunnan mihin mennä jos haluaa päästä pitkälle.