Sokerikoukussa

13.03.2014 /

Tupakka, kahvi, alkoholi, huumeet, pelit… Mikä näitä yhdistää? Se, että ne voivat tehdä riippuvaiseksi. Mutta ihminen voi tulla riippuvaiseksi muustakin.. Omista rutiineistaan, turvallisuudesta, toisesta ihmisestä, huomiosta, arvostuksesta, rahasta, vallasta, voimasta, itsensä piiskaamisesta kohti parempaa suoritusta tai SOKERISTA. Addiktio syntyy usein hiipien ja toiset altistuvat niihin helpommin. Onko siinä kyse itsekurista, nautinnonhalusta, päättäväisyydestä, ajattelemattomuudesta, lyhytnäköisyydestä, välinpitämättömyydestä…. Vai mistä ihmeestä?

Mitkä piirteet määrittävät, miksi toinen takertuu johonkin terveellisyyden, muiden ihmisten ja elämän uhalla? Onko se biologista, sattumaa, kohtaloa, opittua vai monen asian summa?!

Oman hyvän elämäni suuri paino on vapaudella. Riippuvuus kahlitsee, vangitsee pieneen maailmaansa. Niin paljon jää sen ulkopuolelle, niin monet vaihtoehdot sulkeutuvat. Ei aina todellakaan niin vakavalla tavalla, mutta riippuvuus ei tunne vapaata tahtoa. Ei valinnan vapautta. Joku toinen, joku aine, joku teko päättää puolestasi.  Se joku, antaa jotain aluksi -siksi niihin jäädään koukkuun. Kun antaa pikkusormen, se voi viedä koko käden. Kun tarttuu syöttiin, jää koukkuun. Lopuksi se ottaa enemmän kuin antaa.

Voiko addiktion pohjalla olla ahneus? Halutaan saada mahdollisimman paljon. Aina vain enemmän ja enemmän. Mikään ei riitä. Porttiteoria. Turtuminen. Jokainen tietää ahneen lopun.
Vai onko taustalla pelko? Tyhjyyden tunne. Menettämisen pelko. Aukko. Välttely siitä, että joutuukin kohtaamaan ja katsomaan peiliin, eikä katoamaan ja keskittymään muuhun.

Ehkä kuitenkin kyse on vain biologiasta.

Miksi kirjoitan nyt riippuvuudesta.. Siksi, että minun on ollut aina vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka ovat riippuvaisia. En tarkoita, että olisin jotenkin tuomitsevainen. En vain ole ymmärtänyt asiaa henkilökohtaisella tasolla. KUNNES ostin reissussa yhden kirjan (josta myöhemmin lisää)… Ja tajusin, että taidan olla koukussa sokeriin – edelleen.

Olen sanonut olevani entinen sokerihiiri, joka söi keksipaketin kerralla ja karkkipussin lounaaksi. Elin sokerilla. No millä nyt elän.. fruktoosilla eli hedelmäsokerilla. Syön ihan liikaa hedelmiä, kuivattuja hedelmiä, makeita smoothieita, tummaa suklaata, raakasuklaata ja ”terveellisiä” välipalapatukoita.

Voisin syödä hedelmiä loputtomasti. Jos kaapissani on taateleita tai mulpereita, ne eivät kestä todellakaan kauaa. Tummaa suklaata on saatava aina aterian jälkeen.. Jos eteeni laittaa kakkua, harvoin pystyn kieltäytymään ja jos syön vähän jotain makeaa herkkua, se lähtee helposti käsistä. Luulin päässeeni sokerista irti, mutta itse asiassa tajusin, että olen naamioinut sokerikoukkuni ”terveellisiin” sokereihin. En käytä valkoista sokeria, en juo sokerimehuja, limsoja, en syö maustettuja jugurtteja tai muromysliä…  Mutta, olen näihin ”terveellisiin” sokereihin koukussa.

Reissussa olin ennen kaikkea lomalla ja se näkyi suklaan ja punaviinin kulutuksessa. ;) Nyt tekee mieli tehdä pieni arkeen paluu liike -eikä niin pieni. Aion päästä irti himostani hedelmiin, kuivattuihin hedelmiin, suklaaseen, patukoihin…  Kirjoitan tästä myöhemmin varmasti lisää, mutta halusin vain jakaa teidän kanssanne tämän oivalluksen, että terveelliset makeuttajat ja sokerit (kuivatut hedelmät, agave, hunaja ja tietyt hedelmät) voivat aiheuttaa riippuvuutta siinä missä valkoinenkin sokeri.


Jotkut kyllä sanovat, että sokeri ei tee riippuvaiseksi vaan kyse on mielihaluista. Onko teillä tästä asiasta mielipidettä, tietoa? Itse huomaan aina, että mitä enemmän syön sokeria, sitä enemmän sitä tekee mieli. Oli kyse mielihalusta tai riippuvuudesta, on makeat jutut ehdottomasti oman itsekurini heikoin kohta ja näin loman jälkeen, tuntuu että tarvitsen ryhtiliikkeen, koska makeansyönti jää helposti päälle. On niin helppoa perustella itselleen, miksi on ok syödä paljon hedelmiä, tummaa suklaata ja taateleita… Ehkä tässä kohtaa oli vain hyvä tiedostaa, että minun kannattaa vähän tarkkailla sokerinsyöntiä, koska kuulun niihin, joilla se lähtee helposti käsistä ja liialla sokerin saannilla on paljon haitta- ja sivuvaikutuksia.

 

Se miten liiasta peruskarkinsyönnistä pääsee irti, on minulle tuttua ja siitä tein postauksen täällä. :)

xVilma

 

Leave a comment

26 kommenttia

  • Alexa Aavarinne

    Mainio postaus! Hyviä pointteja Vilma :) Ja täytyy yhtyä tähän. xx

  • Possu

    Tässä on paljon hyviä pointteja, mutta en voi olla ajattelematta yhtä asiaa joka musta kuultaa tän alta: riippuvuus terveellisyydestä. En yhtään epäile, ettetkö olisi tervehenkinen, mutta tästä tekstistä paistaa läpi hyvin paljon sellainen hyvin vahva pyrkimys absoluuttiseen terveellisyyteen. Sun blogia lukeneena tiedän kyllä, että herkuttelet silloin tällöin ja varmasti liiallinen hedelmäsokerinkaan mättö ei ole terveellistä. En siis tarkoita tällä kommentilla sitä että sä oisit jotenkin riippuvainen terveellisyydestä ja terveellisistä elämäntavoista, mutta mun mielestä noistakin vois tehdä postauksen :)

    Toki on parempaa olla koukussa terveellisyyteen kuin alkoholiin, mutta lähtökohtasesti mikään elämää hallitseva addiktio ei ole hyvästä.

  • Mpouta

    Aloin miettiä postausta lukiessa sitä, missä vaiheessa riippuvuus on riippuvuutta. Tulkitsen riippuvuuden häiritseväksi, pakonomaiseksi toiminnaksi. Ovatko omien mielitekojen noudattaminen riippuvuutta? Täysin vapaa kukaan meistä ei ole – ellei ole erakko. (Tosin erakonkin vapauden voi kyseenalaistaa, onko se vapautta, että välttelee pakonomaisesti muita ihmisiä.) Ehkä ymmärrämme riippuvuuden eri tavoin, positiivisena senhän voi nähdä myös yhteiskunnan ja mielekkäiden, hyvään elämään johtavien ihmissuhteiden liimana. Negatiivinen riippuvaisuus taas on äärimmilleen vietynä jonkinlaista sairautta?

    Vapauttakin aloin miettiä. Meitä säätelevät perusbiologien lisäksi omat ja muiden odotukset, kirjoittamattomat ja kirjoitetut säännöt, annetut sitoumukset ja vaikka mikä kasa erilaisia kulttuurillisia lukkoja. Ymmärrän, että et ehkä tarkoita vapaudella täyttä riippumattomana. Mutta mietin, voiko vapauden este olla myös liiallinen vapauden tavoittelu?

    Ja vielä varsinaisesta sokerikysymyksestä :). Olen huomannut, että kun elämässä on ”kaikki kunnossa”, ei liikaa tentti- tai työstressi, ihmissuhdemurheita tai muuta ikävää, niin sokeria ja alkoholia ei oikeastaan kaipaa. Ja kyllä, sokeria on kuin iltapäiväkahvi, kun siihen tottuu niin tekee jatkuvasti mieli lisää.

    • Vilma Peltonen

      Hyvä kommentti, kiitos Mpouta!! :) Kuten edelliseenkin kommenttiin vastasin: postaus oli tajunnanvirtaa, eikä todellakaan kaikenkattavaa analyyttista pohdintaa joka näkökulmasta. ;) Luulen olevani kanssasi samoilla linjoilla ja allekirjoitan jokaisen esille tuomasi asian! :) Kiva kun kommentoit ja laajensit aihetta. Toivoinkin, että tämä herättäisi fiksua pohdintaa ja kysymyksiä (ja kyseenalaistusta) kommentteihin, koska tätä asiaa on mielenkiintoista pohtia… :)

  • vadelma

    Nyt tuli kyllä niin omaa elämääni käsittelevä postaus ja aihe :)

    Olen sokeririippuvainen ja minulla on suuri halu päästä tästä riippuvuudesta eroon. Päivittäin (monta kertaa päivässä) tekisi mieli jotakin makeaa ja himo kestää päivästä toiseen.

    Riippuvuus ahdistaa, joten kokeilin vast’ikää hedelmälakkoa (kaikki muutkin herkut ja mahdolliset sokerit mukaanlukien) ja noin viikossa makeanhimo katosi täysin. Se oli mieletön tunne! Ei ollut koskaan sellaista ”psykologista nälkää” aterioiden välillä, vaan olin aina joko aidosti nälkäinen tai kylläinen. Kokemus oli mahtava, mutta jossain vaiheessa stressaannuin opiskelujutuista ja sokeripeikko hyökkäsi (opittu hetkenhelpotus stressiin). Stressaantuneena sokerinhimossa valitettavasti omalla kohdallani tulee sorruttua myös hieman epäterveellisempiin herkkuihin ja on tosi surullista, kun tulee huono omatunto epäterveellisestä syömisestä.

    Sokerittomuudeessa (siis hedelmättömyydessä) pitää totutella uusiin makuihin. Tykkään sekoitella maitorahkaa, mustaherukoita ja banaania ja valitettavasti ilman banaania tuosta mainiosta herkustani katoaa merkittävä osa herkullisuutta. Opettelenkin nyt kohtuullisuutta: olen ostanut kotiin vain banaaneita (rahkasekoitusta varten) ja rusinoita (jotka eivät ole läheskään niin hyviä kuin muut kuivatut hedelmät) ja näitä käytän vain makeuttamistarkoituksessa (kohtuudella). En siis napostele hedelmiä. Syön about banaanin päivässä ja yliopistolounaan yhteydessä pari tarjolla olevaa appelsiiniviipaletta. Olen nyt noudattanut viikon tällaista linjaa ja tuntuu oikeastaan siltä, että makeanhimosta on päästy jälleen yli :)

    Toinen tällä hetkellä työnalla oleva projekti minulla on se huono omatunto. Haluaisin, etten joudu kokea huonoa omatuntoa herkutteluista, joten yritän pitää nyt kerran viikossa herkkupäivää. Todennäköisesti herkkupäivän jälkeen saattaa tulla jonkin verran sokerikrapulaa (eli tekisi taas mieli), mutta ajattelin yrittää kestää tämän ja odottaa taas seuraavaa herkkupäivää. Kuitenkin kohtuullisuus olisi totaalikieltäytymistä parempi, ettei tapahtuisi repsahtamisia ja huonoa omatuntoa, vaan voisi nauttia hyvällä omatunnolla terveellisistä elämäntavoista ja viikottaisesta herkkupäivästä :)

  • Emilia

    Jos saan udella, niin mikä kirja oli kyseessä?

  • Samaistun ihan täysin ja oon ihan liian pitkään koittanut päästä tuosta ”terveellisestä juttujen sokerihimosta” pois, mut ei oo ihan helppoa!:D Voisin syödä myös hedelmiä ihan loputtomasti. Viikunat on mun suurinta herkkua….. Omomom!! Kuivatut luomu viikunat on vaan maailmassa parhainta :D

  • Anni

    Osu ja upposi minuunkin :) Itse olen aina ollut kova herkuttelija ja oikeastaan ihan kaikki makea maistuu. Nuorempana en kokenut sitä ongelmaksi, koska en kovasti jaksanut piitata ravinnosta muutenkaan ja koska olen aina ollut hoikka huolimatta siitä mitä syön.
    Nyt kuitenkin vanhempana on tullut kaikenlaista ikävää vatsavaivaa ja muuta, jonka takia olen joutunut pakostakin miettimään ravintoani huomattavasti enemmän (joka on ollut kaikinpuolin todella hyvä asia!), mutta se minkä olen kokenut ehdottomasti vaikeimmaksi on tuo sokerista eroon pääseminen. Joskus se saattaa pysyä ihan suht kurissa, mutta jos sen päästää vähänkin liikaa lapasesta, niin tuntuu että kohta on taas niin koukussa sokeriin, että siitä on mahdotonta päästä eroon.
    Vasta ihan viimeisen vuoden aikana se himo on tuntunut tosiaan jo ihan addiktiolta ja se on todella ahdistavaa. Joku voisi nauraa tuolle ajatukselle, mutta se sokerinhimo on vain jotain ihan älytöntä!
    Ainut mikä itselläni toimii on ihan totaalinen nollatoleranssi sokerin suhteen muutaman viikon, jolloin himo helpottaa ja sitten pystyy taas syömään sokeria kohtuudella.
    Tämä postaus sai kyllä todella ajattelemaan tuota omaa soreinhimoa ja sitä kuinka myös itse korvaan karkkia sitten aina hedelmillä, rusinoilla yms, vaikka sekään ei tosiaan siihen addiktioon millään tavalla helpota.
    Oho, tulipas nyt sepustus. :D
    Haluaisin vielä kiittää ihan mahtavasta blogistasi, josta olen saanut hurjasti hyviä vinkkejä omaan ruokavaliooni!

  • Marjutt

    Mä oon ainakin huomannut, että mitä enemmän sokeria syö, sitä vaikeampi siitä on irrottautua. Nyt taas, kun olen ollut pitkään syömättä valkoisia sokereita niin niitä ei tee edes mieli. Itsekin söin ennen paljon hedelmiä, mutta havahduin tismalleen samaan asiaan kuin sinä; niissähän on sokeria yhtälailla kuin valkoista sokeria sisältävissä tuotteissa. Täytyy kuitenkin muistaa, että hiilihydraatit ovat sokereita ja ihmiskeho tarvitsee niitä tietyssä määrin :) Hyvä kirjoitus!

    elamaaliikunnalla.fitfashion.fi

  • Emmi

    Oih, riippuvuudeet- psykologisesti ja fysiologisesti niin monimutkaisia ilmiöitä. Itse rakastan juustoja ja viinejä, en onneksi riippuvuuteen asti, mutta paheeksi asti kyllä ;) http://finestprocrastination.blogspot.co.uk/

  • Meri

    Olen lukenut sokereista ja makeasta aika paljon. Olen lukenut, että sokeri koukuttaa, jos sitä syö tyhjään vatsaan. Eli jos ”suolaisen” aterian (joka ei ole pelkkiä hiilareita vaan myös rasvaa ja proteiineja) päälle syö makeaa, himoa ei tule. Olen tämän todennut käytännössä:)

    Tummaa suklaata en pitäisi makeana, sillä sehän on enimmäkseen rasvaa.

    Hiilihydraatti, olipa se missä muodossa vaan, esim sokerina, nosta veren insuliinitasoja, jota täytyy tasapainottaa ottamalla taas lisää hiilihydraattia (esim keksejä, hedelmiä, sokeria, leipää jne.) Rasva+proteiini -yhdistelmällä tätä insuliinipiikkiä ei muodostu (itse kyllä syön myös hiilareita siinä ohella).

    Rasvaan ei myöskään synny samanlaista riippuvuutta kuin hiilareihin. Hiilihydraattienhan on tutkittu aiheuttavan heroiiniin verrattaavaa riippuvuutta. No, aika kärjistetysti sanottu, mutta anyway :P Esim. Antti Heikkilä on kirjoittanut näistä asioista paljon.

    Asioihin vaikuttaa myös GI, eli glykeeminen indeksi. Ruuat, joilla on korkea GI, nostavat tuota insuliinia myös ja aiheuttavat himoja.

  • Hilla- Cloudberry´s life

    Mäkin teen nykyään makeanhoimma aika usein vaikka banaanilettuja ja ajattelen syöväni aina tosi terveellisesti. Mutta todellisuudessa siinäkin haetaan makeutta just siitä banaanin sokerista, joka vielä paistamisen jälkeen korostuu.

    Hyvää tekee miettiä näitäkin asioita. Välillä ostan myös jugurttipähkinöitä tai hedelmiä muka terveellisempänä vaihtoehtona, mutta karkkiahan nekin ovat, jos sokerin määrässä tarkastelee. :D

    Taitaapi tässä terveellisten herkkuje syömisessä olla vähän kyse itsesnä juksaamisesta. :) Vaikka onhan se parempi tietty kuin karkkikarkki ja limppari..

    Hyvä sanonta on: kohtuus kaikessa. Sitä yritän aina noudattaa.

    http://cloudberryslife.fitfashion.fi/

  • amy

    Kommetoin oma tajunnanvirtaani, koska olen asiaa pohtinut viime päivinä, tosin hieman eri näkökulmasta! Olen työni puolesta törmännyt viime aikoina muutamaan otteeseen siihen, että lapsen normaalia – tosin välillä myös sairauteen liittyvää – itkua on yritetty lievittää ja hoitaa tekijöillä kuten ruoan, sokerin tai tiettyjen lapselle pitkässä juoksussa epäedullisten ratkaisujen muodossa kuten unijärjelyillä ja yösyötöillä. Rakkauttahan tuo on ja lasta yritetään auttaa, mutta usein se aiheuttaa riippuvuuden, josta on vaikea päästä eroon ja saattaa aiheuttaa ongelmia. Kuten eräs työkaverini vanhemmalle neuvoo: jos joka ilta saisit pihvin niin sitä tekisi mieli sinä iltana kun sitä ei saa. Ajatus sovellettavissa niin moneen…

  • hannak

    Olen ollut aina sokerikoukussa, lapsesta lähtien. Huomaan sokerinsyöntini olevan hyvin emotionaalista, sen lopettamiseen liittyy pelkoja myös syömishäiriön uudelleen puhkeamisesta. Olen jättänyt jo niin paljon asioita ruokavaliostani pois (kaiken lihan, maidon, vehnän). Toisaalta ”korvaan” sokerilla aterioita, toisinsanottuna jos olen syönyt makeaa päivällä vältän syömästä mitään illalla lihomisen pelon takia. Tiedän tämän olevan absurdia, suuremmilla kalorimäärillä en himoitse sokeria niin paljon. Toisaalta mietin välillä, onko sokeri pahin mahdollinen addiktio/pahe.

  • J

    Olipa hyvä kirjoitus! Itse kärsin riippuvuudesta sokeriin ja tuttu on tuo tunne, että se vaan lähtee käsistä kun kerran antaa vallan. Itse voin syödä päivässä keksipaketin, suklaalevyn ja jotain muuta makeaa. Jostain syystä minun on hyvin vaikea ostaa kaupasta vain vähän makeaa. Jostain syystä minussa herää silloin jokin evolutiivinen ”osta kaikki mitä näet, et voi tietää milloin seuraavaksi saat ruokaa” – ilmiö. Oletko miettinyt missä menee raja sokeririippuvaisen ja ahmimishäiriöisen kanssa? Onko kaikki lihavat ahmimishäiriöisiä ja onko sokeririippuvuus syömishäiriö? Itse olen pohtinut näitä ja miettinyt pitäisikö mennö terapiaan vai onko ongelma oikeasti vain itsekurin puutteessa!

  • SofiaK

    Tää postaus jäi nyt kamalasti mietityttämään. Onkos se loppujen lopuksi niin kamalan paha asia jos on koukussa ns. terveellisiin sokereihin? Ymmärrän kyllä, ettei överit ole missään tapauksessa hyviä, ja jos se himo yltyy niin pahaksi että haittaa muuta elämää, on ihmisellä ongelma ja silloin asiaan puuttuminen on hyväksi.

    Koko nuoruuteni olen syönyt todella huonosti ja epäterveellisesti ja paininut jos minkämoisen ruoka ongelman parissa (mm. bulimia). Vasta nyt olen saanut ruokailuni normalisoitua, mutta toisaalta tämä teksti nyt sitten pisti taas pohtimaan asioita.

    Voi kyllä, myönnän olevani hedelmä/marja riippuvainen ja syön niitä aika paljon. Mutta onko se tosiaan niin väärin? Voin erittäin hyvin, paino pysyy normaali lukemissa ja saan niistä energiaa ja paljon vitamiinejä ja muita hyviä ravintoaineita. Kehoni voi paremmin kuin koskaan aikaisemmin elämässäni ja olo on myös sen mukainen.

    Ja kyllähän niitä saa aika paljon syödä, ennen kun energia nousee niin ylös että alkaa painoon vaikuttamaan. Tummasuklaa ym vastaava voi olla vähän eri juttu, koska niissä on enemmän kaloreita ja liika energian saanti johtaa liikalihavuuteen ja sitä kautta altistaa monille sairauksille. Mutta jos pitää ne hedelmät/marjat suht. kohtuullisina, muistaa sen kohtuuden ja järjenkäytön niin en näe tässä mitään haittaa? Miksi siis jättää (hyvät)sokerit kokonaan?

    Lisäksi hedelmät/marjat toimii oikeen hyvänä valkosten sokerien vieroittajina. Niihin olin kamalassa koukussa, mutta kun jätin ne lähes kokonaan pois ja makeanhimoon söin hedelmän/smoothien ym muun vastaavan, keho oppi pian siihen ja mitä vähemmän niitä (sokereita) söi, sitä vähemmän niitä enää himoitsi. Ja tähän voisin sanoa, että eikös hedelmäkoukku ole paljon parempi vaihtoehto kuin kamala suklaakoukku?

    Oli nyt pakko myös googlata aiheesta, kun lähdin siitä kirjoittamaan ja löysin vähän lisä infoa fruktoosin huonoista puolista: koska hedelmäsokerin pilkkoutumiseen tarvitaan maksaa, ei se nosta verensokeria niin pahasti, mutta se aktivoi maksaa tuottamaan elimistöön vahingollisia rasva-aineita, erityisesti triglyseridejä. Niistä osa kertyy maksaan, osa erittyy verenkiertoon ja päätyy valtimonseinämiin. Eli toisin sanoen fruktoosin nauttiminen nostaa veren rasva-arvoja, rasvoittaa maksaa ja edistää insuliiniresistenssin kehittymistä (lähde: http://ellit.fi/liikunta-ja-terveys/ravinto-ja-laihdutus/hedelmasokeri-terveellinen-vai-ei)

    Tätä kun ajattelee, niin ei ehkä enää tee mieli syödä fruktoosia. Mutta itse painottaisin taas, että jos pitää sen kohtuuden kaikessa? Sitäpaitsi näen, että jos syön joka päivä kamalan kasan vaaleata sokeria sisältävää mässyä, esimerkiksi suklaata, varastoituu sekin ylimääräinen energia kroppaan läskiksi ja se läski sitten tukkii niitä verisuonia ja altistaa monille muille sairauksille ja näen tämän suurempana terveysuhkana.

    Kyseenalaistan myös vähän tuota artikkelin tietoa. Varmasti se on totta, mutta kuinka ”voimakkaasti” se vaikutta. Eli kunkan suuria määriä sitä rasvaa sitten oikeasti erittyy sinne verisuoniin ja maksaan yms. Eikös melkein kaikilla ruoka aineilla ole jotain haittavaikutuksia? Lisäksi hedelmistä/marjoista saa todella paljon hyviäkin juttuja, paljon vitamiineja ja kivennäisaineita, joita keho tarvitsee, joten ne eivät ole vain tyhjää energiaa, kuten valkoinen sokeri. Lisäksi ne on kevyitä, ja jos alan korvaamaan vaikka päivittäisen hedelmäsatsini ruisleivällä, saan siitä paljon helpommin energiaa.

    Artikkelissa puhuttiin myös fruktoosista makeutusaineena esimerkiksi mehuissa ja muroissa, mutta eikös ne nyt ole vähän turhia ruoka-aineksia? Mehun ei (mielestäni) pitäisi olla jokapäiväinen tuote, yleensä se on vain turhaa energiaa. Myös suuri osa muroista on teollista p*skaa joita en suosittelisi. Mitä luonnonmukaisemmin syö, sitä vähemmän törmää näihin erikseen makeutettuihin tuotteisiin.

    Toisaalta ymmärrän tuon kokonaan sokerittomuuden, mutta tuntuu etten itse pystyisi siihen (olenhan riippuvainen ;) heh). Eikä siitä varmasti ole mitään haittaa, mutta niin, en myöskään näe että kohtuullinen (tätä kohtuullinen sanaa olen tainnut jo viljellä aika paljon) hedelmien napostelu on haitallista. Lisäksi näen ainakin itseni kohdalla, että täyteen sokerittomuuteen pyrkiminen ei toimi. Tunnen itseni, ja luultavasti veisin sen helposti äärettömyyksiin ja sitä kautta kasvaisi uhka sairastua jälleen syömishäiriöön. Mutta kaikki ihmisethän ovat erilaisia, se mikä toimii yhdellä, ei välttämättä ole hyvä ratkaisu toiselle.

    Anteeksi kamalan pitkä tekstini, en myöskään tahdo syyllistää tai arvostella tai mitään. Olet mahtava ja inspiroiva tyyppi! Tämä tekstin vaan herätti minussa ihan hirveästi kaikenlaista ja alkoi tulemaan vähän huono fiilis siitä, että apua, enkö mä syökkään terveellisesti! :D Sitten otin taas järjen käyttöön, tämähän on vain yhden henkilön näkemys ja mielipide, ei pidä ottaa liian tosissaan (kuitenkaan vähättelemättä sinua). Vähän jäi myös kiinnostamaan minkälainen kirja oli kyseessä, oliko siinä sitten vielä muutakin lisätietoa, olisi mielenkiintoista kuulla lisää. Ja toistan vielä sen pääkysymykseen mitä en ymmärtännyt (ja mikä varmaan hukkui tuonne muun tekstin peittoon), miksi ihmeessä ’hyvien’ sokerien riippuvuus on paha asia? Siis jos se nyt on edes jollain lailla kohtuudessa eikä haittaa elämänkulkua? :D

    • Vilma Peltonen

      Voi Sofia! Et todellakaan syö epäterveellisesti. En minä hedelmiä lopeta syömästä. Ehkä hetken vain vieroitan itseni siitä tarpeesta, että menee melkein kolme banaania päivässä ja pari taatelipatukkaa jne. ;D Marjat ovat myös mielestäni eri asia, ja niitä suosin syömään RUNSAASTI. Itse vedän n. 200g marjoja päivässä ja aion jatkaa samaan tahtiin. Mielestäni marjat ovat yksi terveellisimmistä ruuista! Toki tässäkin pieni poikkeus kuivattuihin marjoihin, jotka sisältävät usein muutakin kuin tuoreet/pakastemarjat.
      Ja ehdottomasti, jos kohtuudessa pysyy niin ei mitään hätää. Mun mielestä voi syödä vaikka jäätlöä ja irtokarkkia (mäkin syön joskus) kunhan se pysyy nimenomaan kohtuudessa. Tässä riippuvuus/koukussa olo jutussa kyse on muusta kuin kohtuudesta. Ja se että ei pysty lopettaa hedelmien syöntiä ei tarkoita että olisi riippuvainen. Se johtuu siitä, että ne ovat hyviä, terveellisiä kohtuudella ja helppoja. :) Riippuvuus on enemmän hallitsevaa. Ja joo, ei sokeri riippuvuus oo todellakaan varmasti pahin asia, jos painokin pysyy kurissa. Itse en vain muutenkaan ajattele ravintoasioita henk.koht paino mielessä vaan, ravitsevuus ja se mitä se tekee mielelle. Sokeri ei oo parasta ”aivoboostaus” ruokaa, ja se sekoittaa näläntunneta. :)

  • sanni

    Tämä on kyllä täysin totta ja voin kertoa olevani sokeririippuvainen! Sokeria tulee syötyä jossain muodossa päivittäin, hedelmissä useimmiten ja joskus herkuissakin. Kun jonain päivänä sortuu kakunpalaan niin seuraavana päivänä sitä tekee mieli vielä enemmän ja siitä se kierre sitten yleensä muodostuukin. Hedelmistä en itseäni niin viitsi piiskata, kun kyllähän kaikki vähän nautintoja jokaiseen päivään tarvitsee ;) Itsellänikin tummasuklaa on heikkous ja pala jos toinenkin löytää tiensä suuhuni turhan usein. Olisi kyllä mielenkiintoista kokeilla absoluuttista sokerilakkoa ja nähdä millaisia vaikutuksia sillä on, aikamoista itsekuria vaan vaatii.

  • Sokerihiiri

    Kuinka loistava postaus!! Kiitos Vilma :) Itse olen sokerikoukussa ja pahasti. Olen viime aikoina saanut vähennettyä sokerin syömistä vaihtamalla herkut terveellisempiin herkkuihin, kuten hedelmiin ja proteiinipatukoihin. Ovathan hedelmät tosiaan täynnä sokeria, mutta niissä on kuitenkin paljon hyvää, mitä taas karkeissa ei ole. Mitä pidempään olen saanut itseni pysyteltyä pois karkkikipolta, sitä pienemmäksi himo on mennyt. Eli tosiaan todettu juttu, mitä enemmän sokeria syö, sitä enemmän sitä haluaa! Totaalikieltäytyminen toimii itselleni parhaiten, koska olen sokeriaddikti. Jotkut pystyvät syömään vain hieman herkkuja ilman addiktiota ja hyvä heille. Mutta veikkaan, että suurin osa ei pysty siihen vaan mieli tekee jatkuvasti lisää.

    On myös tehty tosiaan testejä, joissa rotille syötettiin viikon ajan sokeria ja seuraavan viikon ajan sokeria. Tämän jälkeen rotille laitettiin tarjolle samaan aikaan molempia aineita ja lähes kaikki valitsivat heroiinin sijaan sokerin. Eli ei mikään ihme, että sokeri koukuttaa meitäkin!

  • Susanna Matilainen

    Oon huomannut ihan saman, tuon sokerin koukuttavuuden! Pariviikkoa sitten oli pakko laittaa itseni ”vierotukseen”, kun tajusin, että mun on joka päivä pakko saada pala tummaasuklaata tai muutama karkki :D Onneksi siitä pääsee nopeasti eroonkin, kun vaan päättää (tai lyö vetoa, niinkuin minä ;) )

  • norpru

    mä olen samaa mieltä possun kanssa, onko oikeasti kovinkaan vakavaa jos syö näitä terveellisiä herkkuja? ne eivät kuitenkaan vaikuta näkyvän ulkonäössäsi tai fyysisenä väsymyksenä jne. miksi siis kieltää itseltään aivan kaikki, onko siitä lopulta edes mitään hyötyä? absoluuttisen terveyden tavoittelu on minusta aika pelottavaa, ja siitä voi nopeasti kadota elämänilo. minulle ainakin tuli todella hyvä mieli kun kuvailiti miten ihanaa eteläafrikassa oli käydä viinitiloilla ja maistella suklaata ja juustoja. sellaista elämän kuuluu ollakin! pitää voida nauttia myös siitä puolesta, ei vain lehtikaalista ja kympin lenkeista. tuskinpa syöt niitä taateleitakaan pussillista joka päivä :)

  • Hedwig

    Nyt tulee vähän pitkää settiä, mutta toivottavasti jaksatte lukea! :D Tuohon Sofian kommenttiin fruktoosin maksaa vaurioittavasta vaikutuksesta haluaisin sen verran sanoa biokemian opiskelijana, että kyse on lähinnä näistä sokerijuomista, joita on makeutettu fruktoosilla (niissä sokeri on jo valmiiksi ”imeytyneessä” muodossa ja sen vuoksi aiheuttaa rasvamaksaa, mikä on jo todettu esim. nuorison lisääntyneen sokerilimujen käytön seurauksena) ja sama vaikutus on toki kaikella muullakin sokeriruualla liiallisesti nautittuna.. Sokeri aiheuttaa huumeiden tavoin riippuvuutta, koska se aktivoi aivojen mielihyväkeskusta. Pitkään jatkuneesta tavasta onkin vaikea päästä eroon, se on ihan psykologinen asia. Ihminen kuvittelee ettei pärjää ilman addiktion aiheuttajaa. Esimerkkinä myös unilääkkeet: jos lopetat yhtäkkiä käytön, niin saatat valvoa sen pelossa ettet saakkaan unta. Yleensä addiktiot aiheutuvat juuri siitä, että pyritään täyttämään sillä elämässä jokin tyhjiö -esim yksinäisyys, kurja työ/parisuhde – ne eivät yleensä johdu pelkästään aineen addiktoivasta vaikutuksesta vaan siinä täytyy olla jokin vahva tunne mukana.Itse en puhuisi addiktioissa esiintyvää käytösmallia itsekurin tm puutteena.. (addiktiota testattu rotilla ja eristetyt rotat popsivat rajattomasti tarjolla olevaa huumetta kun taas laumassa olevat rotat eivät siihen koskeneet.) Näistä hyviä artikkeleita esim National Geographicissa ja hesarissa :)

  • ellu

    Toi on niin totta Susanna!
    Itsekin huomasin napostelleeni useampana päivänä tai lauantaina oikein kunnolla.. Onneksi päätöksellä voi korjata asian tasapainoon! ;)

  • ilikeyourstyle

    Riippuvuudet kehittyy aivoissa. Riippuvuuden kehittymiseen vaikuttaa perimä yleensä vahvasti, mutta omalla tahdolla ja ympäristöllä on yhtä vahvat vaikutukset. Mun käsittääkseni riippuvuudet on kuitenkin enemmän aivoissa tapahtuva ketju, aivokemiaa siis. Esim alkoholi aiheuttaa joillekki niin vahvaa riippuvuutta, että siitä on vaikea päästä irti pelkällä tahdolla. Tarvitaan siis tukea ympäristöltä ja mahdollisesti hoitoa. Mut sokeririippuvuus on varmaan kaikista yleisin! Jostain just luin että sokeri koukuttaa heroiinin tavoin. Ne aiheuttaa samanlaisen mielihyvä reaktion aivoissa. Tää aihe on munki mielestä mielenkiintonen!