Voiko kuka tahansa menestyä?

65

Thoughts

23.06.2015

_MG_3511bMinua on aina kiinnostanut kuulla ja lukea siitä, kuinka jotkut menestyvät. Siitä, miksi joku onnistuu toteuttamaan unelmansa, saavuttamaan tavoitteensa sekä menestymään elämässä. Tiedostamattakin arvostan ja inspiroidun ihmisistä, jotka ovat seuranneet intohimoaan ja tekevät unelmiensa eteen kovasti töitä.

Olen tullut yhteen päätelmään monen muun tavoin: menestys ei johdu niinkään synnynnäisestä lahjakkuudesta vaan siitä, että menestyneet ihmiset tekevät kovimmin ja sitkeimmin töitä päämääränsä eteen. Harjoittelevat järjestelmällisesti ja määrätietoisesti.

_MG_3476

Lahjakkuus vai Kova työ

Annan kolme juuri nyt mielessäni olevaa esimerkkiä siitä, miksi mielestäni menestymiseen vaikuttaa työmäärä lahjakkuutta enemmän:

Erik Bertrand-Larssenin Paraskirjassa annetaan esimerkkejä, joissa luonnonlahjakkuuksina pidetyt henkilöt (mm. Mozart) ovatkin perustellummin äärimmäisen harjoittelun tuotteita. Hän kirjoittaa myös Malcolm Gladwelliin tukeutuen 10 000 tunnin säännöstä, joka on peräisin ruotsalaisesta tutkimuksesta 90-luvulta. Sen mukaan, jos kuka tahansa normaali ihminen harjoittelee jotakin taitoa 10 000 tuntia, hän pääsee tässä taidossa maailman huipulle.

Tutkimuksessa tutkittiin Berliinin musiikkiakatemian viulisteja, jotka professorit olivat jakaneet kolmeen ryhmään. Ensimmäisessä ryhmässä olivat ne joilla oli suurimmat mahdollisuudet kehittyä maailmanluokan solisteiksi, toisessa ryhmässä taitavat potentiaaliset ammattiviulistit ja kolmannessa sellaiset joista voisi tulla musiikinopettajia kouluihin. Tutkijat haastattelivat kaikki opiskelijat ja selvittivät, kuinka paljon he olivat harjoitelleet ennen kuin täyttivät 20 vuotta.

Etevimmät opiskelijat olivat saaneet 10 000 tuntia täyteen, keskiryhmän opiskelijat olivat saaneet 8 000 tuntia ja kolmannen ryhmän opiskelijat 4 000 tuntia täyteen. Sama tutkimus tehtiin myös pianisteille samoin tuloksin. Yksikään parhaan ryhmän opiskelija ei ollut harjoitellut vähemmän kuin toiset ryhmänsä jäsenet, eikä alemmissa tasoryhmissä ollut ketään, joka olisi harjoitellut 10 000 tuntia. Luonnonlahjakkuuksia ei siis löytynyt. Tutkijat totesivat myös, että kaikkein parhaat harjoittelevat paljon enemmän kuin seuraavaksi parhaat.

10 000 tuntia on valtavan paljon ja Paras-kirja kertoo nimenomaan siitä, kuinka jaksaa tuon vaikeimman työn, eli sen 10 000 tuntia kovaa harjoittelua. ”Mutta hyvä uutinen on se, ettei mitään muuta tarvitakaan”, Bertrand-Larssen kirjoittaa. Menestykseen tarvitaan siis tahtoa, sitkeyttä ja itsekuria.

”Mitä tarkemmin psykologit tutkivat niin sanottujen lahjakkaiden ihmisten uraa, sitä vähemmältä näyttää synnynnäisen lahjakkuuden merkitys ja sitä enemmän korostuu harjoittelun ja perusteellisen valmistautumisen merkitys”, Gladwell puolestaan sanoo.

Paras-kirjan esimerkit kertovat, miten suunnatonta omistautumista vaaditaan jo lapsesta lähtien, että voi päästä maailman huipulle suositussa urheilulajissa. Kirja myös tuo esiin vanhempien roolin ja sen kuinka esimerkiksi monilla nykyajan yritysjohtajilla on ollut vanhemmat, jotka ovat uskaltaneet ajatella poikkeavasti ja vaatia lapselta enemmän kuin yleensä.

_MG_3471 copy

Tästä pääsenkin toisenlaiseen esimerkkiin: vähän aikaa sitten katsomaani loistavaan elokuvaan nimeltä Whiplash. Se kertoo menestystä janoavasta nuoresta jazz-rumpalista ja unelmien hinnasta. Elokuva tuo hyvin esiin sen, mikä vaikutus vaativalla soitonopettajalla ja odotuksilla voi olla. Sen, mitä kunnianhimoinen rumpali tarvitsee, jotta hän voi ylittää itsensä, harjoitella kovemmin ja lopulta menestyä.

Kolmas esimerkki tulee lähempää. Kun kollegani Virpi Mikkosen Vanelja-blogi palkittiin kategoriansa parhaana amerikkalaisen Saveur-ruokalehden järjestämässä kilpailussa, hän kommentoi Helsingin Sanomien haastattelussa asiaa näin: Keskustellessani kuuluisien ja arvostamieni bloggaajien kanssa hämmästyin eniten sitä, miten vakavasti kaikki suhtautuivat työhönsä. Tällä alalla ei voi menestyä, jos alkaa laskea työtunteja. Tätä tehdään intohimosta ja rakkaudesta ruokaan.”

_MG_3513

Toki toisilla on synnynnäisiä ominaisuuksia, jotka antavat etumatkaa tietyille aloille ja edellytyksiä, jotka auttavat. Mutta se jaksaako harjoitella ja työskennellä kurinalaisesti, uutterasti ja määrätietoisesti ratkaisee lopulta. Itse saan tuntea ja tietää monta omalla alallaan menestynyttä henkilöä ja joka ikinen näistä on saavuttanut paikkansa ”ansaitusti”, äärettömän kovalla työllä. Siksi tietyllä tapaa arvostan tällaisia ihmisiä, koska arvostan sitä, että toimitaan eikä vain jossitella. Tällaiset ihmiset ovat harvemmin kateellisia muiden asemalle, koska he ajattelevat että asiat ovat suurimmaksi osaksi itsestä kiinni.

Minulle itselleni on ollut jotenkin aina selvää, että ahkeruudella saadaan tuloksia. Harjoittelu tekee mestarin. Olen aina ajatellut, että melko kunnianhimoisena ihmisenä voin saavuttaa haluamani, koska olen valmis tekemään paljon töitä, enkä pelkää uuden opettelua ja toistoa. Minun ”suurin murheeni” olikin pitkään minkä tien valitsen, mihin satsaan ja käytän aikani. En osannut päättää ja yritin pärjätä hyvin koulussa, urheilussa, taideaineissa, mallinhommissa… Mutta tiesin koko ajan, että jos venyn joka suuntaan, en voi tulla missään huippuhyväksi.

En ole osannut tähänkään päivään asti tehdä valintaa, mutta olen ymmärtänyt, ettei minun tarvitsekaan. Yksityisyrittäjänä monipuolisuudesta ja sen kehittämisestä on hyötyä. Yritän vain olla tehokas ja tehdä jotain hyödyllistä ja kehittävää. Toisaalta olen oppinut, että satsaan asioihin joihin minulla on intohimoa -asioihin joista saan itsessään iloa. Menestyminen ei ole minulle yksinomaan rahaa, vaan sitä että voi vaikuttaa, tehdä työkseen mitä haluaa ja elää itsensä näköistä elämää. Silti omiinkin tavoitteisiini ja unelmiin tarvitaan kovaa työtä -muuten ne eivät olisi tavoitteita.

_MG_3470

En tiedä kiinnostaako tämä aiheena kuinka teitä lukijoita, mutta mietin että voisin aloittaa postaussarjan, jossa pohdin eri tekijöitä, jotka vaikuttavat menestymiseen ja tavoitteiden saavuttamiseen.

Tiedän, että monilla on valinnan vaikeus: kiinnostaisi opiskella niin musiikkia, kieliä kuin arkkitehtuuria ja toisaalta vain leipoa kakkuja.. Mutta itse ajattelen nykyään, ettei tarvitse tulla ”parhaaksi” tai menestyneeksi jossain tietyllä alueella, vaan voi luoda osaamisestani ainutlaatuisen yhtälön, kombon jolla erottua ja siten pärjätä työelämässä. Tulevaisuudessa moniosaaminen on varmasti yhtä tärkeää ja kysyttyä kuin se, että hallitsee yhdestä asiasta kaiken mahdollisen.

Menestyäkseen ei siis mielestäni tarvitse keskittyä vain yhteen asiaan täydellä teholla, mutta silti lopulta työn määrä korreloi lopputuloksen kanssa. Mitä mieltä te olette? 🙂

vp