Rehellistä avautumista
Viime aikoina olen törmännyt ajatuksiani ravisteleviin asioihin. Tai sanotaanko, että olen ottanut lukemani ja näkemäni toisella tavalla.
Yksi Facebook-kaverin pävitys: —Olen nimittäin kyseenalaistanut vuosia sitä, että onko valokuva juuri se medium jolla voin luoda merkityksiä.. Että onko se vain kiiltävää pintaa, levittääkö se aidosti hyvää?
Kodin kuvalehden artikkeli kansalaisaktivisti Ville-Veikko Hirvelästä. Miehestä joka on tehnyt koko elämänsä vapaaehtoistyötä kehitysmaiden hyväksi ja elää itse käytännössä ilman rahaa ja kuluttamista.
Mimmit-kirjan naiskohtalot, jopa Breaking Bad tv-sarja…
Kesällä täällä Englannissa on ollut aikaa roikkua netissä ja instagrammissa. Pohtia omaa uraa ja sitä mitä sillä tekisi. Rehellisesti sanoen olen miettinyt ja etsinyt kaikenlaista. Hyvä, etten ilmoittanut itseäni jo monen tuhannen euron kouluun. Yhden projektin aloitinkin… istuin pari päivää tietokoneella kirjoittamassa aamusta iltaan. Opettelin uuden tietokoneohjelman käyttöä.. kaikkea olen miettinyt, sillä jotenkin tuntuu, että haluan tehdä jotain lisää. Jotain hyvää ja merkittävämpää. Jotain mistä näen konkreettisemmin, että voin auttaa tai innostaa ihmisiä.
En vieläkään tiedä mitä se voisi olla. Kommenttejen, sähköpostien ja viestien perusteella tiedän, että blogini tuo kyllä monille pienen piristyksen päivään ja täältä ollaan löydetty apua ja iloa milloin mihinkin aina pääsykokeisiin valmistautumisesta terveellisiin elämäntapoihin ja omien tavoitteiden toteuttamiseen. Pystyn kannustamaan luomu ja luonnontuotteiden käyttöön, lisäämään tietoa ravinnosta ja olemaan se joka kannustaa omien unelmien toteuttamisessa. Mutta varsinaisesti en tässä työssä näe työni tulosta tai merkitystä. Välillä en ole edes varma luonko enemmän positiivisuutta vai paineita, joita sosiaalinen media nyt usein luo.
En halua kuulostaa kiittämättömältä. Olen työstäni enemmän kuin kiitollinen, rakastan bloggaamista, mutta mietin keinoja, miten saisin tehtyä yhä arvokkaampaa työtä. Välillä tämä maailma ahdistaa. Muistan kuinka hyvää minulle teki, kun aloin opiskella teoreettista filosofiaa sen jälkeen kun olin yli puoli vuotta tehnyt vain mallinhommia. Blogimaailma muistuttaa välillä mallimaailmaa. Työ pyörii paljon ulkonäön ympärillä, enemmän pinnalla kuin syvällä. Aika paljon on tämäkin blogi muuttunut siitä alusta, kun itseäni ei näkynyt kuvissa ollenkaan.
Tuntuu, että paljaalla pinnalla, seksikkäillä kuvilla, uusilla ostoksilla ja luksuksella saa eniten seuraajia. Hyvinvointiblogi ei ole alkuunkaan niin mediaseksikäs kuin fitness- tai muotiblogi. Jos bloggaajana haluaa menestyä, pitää laittaa itsensä likoon. Näyttää ja kertoa ehkä enemmän kuin tuntuu luontevalta. Itse olen ollut yli vuoden todella onnellisesti parisuhteessa ja vieläkään avopuolisostani ei ole blogissani tai instagrammissani mitään. Yksityisyyttä valottamalla ihmisestä tai ainakin blogista tulisi kuitenkin kiinnostavampi. Fakta mikä fakta. Jos poseeraat puolialasti kuvissa tai esiinnyt tositv:ssä, se poikii sinulle näkyvyyttä ja lisää seuraajia. Voit toki käyttää vaikutusvaltasi myöhemmin hyväksi, koska saat äänesi paremmin kuuluvaksi. Tai olla sitten käyttämättä. Joka tapauksessa tietty läpinäkyvyys (niin paidassa kuin ihmissuhteissa) voi olla bisnestä.
Itse en päivitä henkilökohtaista facebook-seinääni oikein koskaan ja muutenkin huomaan, että olen melko yksityisyydenkaipuinen loppujen lopuksi. Instagrammia päivitän suurimmaksi osaksi blogin takia. Snapchattiinkin yhä kuvaan lähinnä ravintoa ja treeniä, koska olen jo tottunut että ne osa-alueet elämästäni ovat esillä. Mutta välillä tuntuu painostavalta, että pitäisi olla sitä tai tätä. Mutta kun en ole. Sitten tulee helpotus, ei se ei olisi minua. Mikä sitten on? Tuntuu, että moni periaatteeni on hälventynyt jo maailmassa, jonka ympärillä elän (..netissä).
Ihailen pikkusiskoani joka suunnittelee kovasti nyt Afrikkaan kehitysapuun lähtemistä, kun sai lukion päätökseen. Minäkin olen miettinyt, että voisinko tehdä täällä Englannissa jotain vapaaehtoistyötä lasten parissa. En tiedä mitä keksin tai mitä tulen tekemään, mutta välillä haluaisin hypätä johonkin maailmaan joka on kaukana pinnallisuudesta, kulutus- ja ulkonäkökeskeisyydestä ja ainakin siitä, että itse olisin uravalinnoillani puolihuomaamatta luomassa niitä.
Tarkoitus ei ollut nyt valittaa, mutta ajattelin kirjoittaa ajatuksistani. Kai se on hyvä aina kyseenalaistaa omaa tekemistään…
Lahjakas ja todella taitava valokuvaaja-kaverini lopetti facebook-päivityksensä nimittäin näin: —mullahan on palava halu ja kyky tuoda hyvää energiaa ja positiivisuutta ihmisten päivään. Ja valokuva on juuri se väline jolla parhaiten osaan koskettaa ihmisiä. Eli kombo valmis, työ jatkuu, entistä suuremmalla liekillä!
Kun on miettinyt miksi ja löytänyt omasta polustaan silti vastauksen, voi jatkaa työtään kahta paremmin ja innostuneemmin. 🙂
Postauksen kuvat ovat Taorminasta.
12 Comments
Vaikka yleensä en kommentoi, niin tähän on pakko kommentoida.
Itse luen sun blogia just sen takia, että sinä, jos joku olet uskonut omiin unelmiin. Oot aina liikkunut siinä suunnassa, että unelmasi toteutuisivat! Luin sun blogin viime viikonloppuna kertaheitolla ja sä inspiroit mua aivan valtavasti!
Blogin perusteella olet hyvin positiivinen ja lämminsydäminen ihminen. Sellaista blogia haluankin lukea, joka tsemppaa muita ja auttaa inspiroitumaan, sä erotut niistä sadoista muotiblogeista, koska sä laitat ihmiset miettimään ja pohtimaan asioita! Ja henkilökohtaisesti mua ei häiritse ollenkaan vaikka, et avaa omaa yksityiselämää täällä.
Kiitos tästä hyvän mielen blogista! 🙂
Kiitos sulle Riikka tosi paljon tästä kommentista. 🙂 Ihan huippukiva kuulla, jos luit blogia kerralla noin paljon ja koit saavasi siitä inspiraatiota. Ehkä sitä itse välillä on liian itsekriittinen, unohtaa hyvät asiat ja sen mitä on jo tehnyt. Kiitos siis, että jaoit hyvää mieltä nyt tähän suuntaan. 🙂
Samoja olen miettinyt. Valokuva – se on pintaa. Siinä on käytössä vain yksi aisteista,näkö. Siitä puuttuvat muut aistit, kuten todella tärkeä tuntoaisti (ehkä älypuhelimet ovat niin suosittuja kun niitä hipaistaan ja silitetään kuin lemmikkieläintä tai toista ihmistä…). Kaikkien aistien ulottumattomissa taas on se kaikkein tärkein ihmiselämässä: tunne, rakkaus, myötätunto, empatia, toisiin ihmisiin koettava yhteenkuuluvuudentunne. Perustin itse blogin, mutta jo parin postauksen jälkeen tietty tyhjyys alkoi vaivata. Mieluummin kirjoittaisin kirjan, olisin rehellinen. Vilma, hyvä että näet tämän maailman ulkopuolelle. Tämä bloggaus on kokeilu, jonka vaikutuksia emme vielä tiedä, koska vasta elämme sen alkutaivalta. Mielestäni elämässä pyhintä ja tärkeintä on yksityisyys. Sitä en myisi mistään hinnasta. Oman yksityisyyden kauppaaminen on kuin sielunsa myymistä materian toivossa. Olen saanut blogistasi paljon, onnea valitsemallasi tiellä, oli se mikä tahansa 🙂 <3
Hyvin sanottu. 🙂 Kiitos paljon kun kommentoit. <3
Ihana avautuminen 🙂 Sinulla on avaimet ryhtyä ihan mihin vaan, koska olet jo muutenkin saavuttanut asioita, joista useat ihmiset haaveilevat. Mallius, menestyvä blogi, osaat valokuvata ja tietysti myös kirjoittaa. Jos olisit rahan kiilto silmissäsi, voisit ihan hyvin kehittää jonkun hyvinvointivalmennuksen, mutta en tiedä onko niitä jo ihan tarpeeksi muutenkin olemassa? Jos osaisit koodata, hyvinvointiin liittyvä mobiilipeli tai muu vastaava voisi myös olla kuumaa kamaa.
..sitten ongelma on enää erottua niistä kaikista muista, joita on jo tarjolla.. puuh 🙂
Itsekin olen vähän siinä kohdassa elämässä, että pitäisi ihan oikeasti keksiä mitä alkaisi tehdä isona. Tai että mihin suuntaan omaa osaamista kehittäisi. Osaan esimerkiksi valokuvata, mutta olen liian laiska, että hankkisin siitä ammatin itselleni. Valokuvaajia on joka nurkan takana kuitenkin. Muut avut ovatkin kaupallisella alalla ja ihmisten parissa, joten ehkä pitää miettiä niitä..
Nämä valinnat on niin vaikeita, kun on mahdollista valloittaa koko maailma 🙂
Kiitos paljon Mari, ihana kommentti. 🙂 <3 Ja luit osaksi ajatuksiani.. ;D Seuraavan postauksen voisinkin tehdä valinnoista siitä miten tehdä päätöksiä. 🙂
Hyvä Vilma! Ihana postaus, kuulen jotenkin sun äänen tästä. Siksi piti tulla tänne kommentoimaan ihan.
Sä löydät varmasti oman polkusi tai olethan jo löytänyt, mutta sen kulku senkun vain vahvistuu.
Olet niin nuori että ehdit vielä vaikka mitä!
Halaus!
Ihana Riia!<3 Kiitos kannustuksesta ja kommentista. Tuli hyvä mieli 🙂 Toivottavasti pian nähdään!
Kun itse aloittelin bloggaamista muutama vuosi sitten, ihailin juurikin muiden bloggaajien upeita tyylikuvia ja elämäntapaa. Sitä oli jollain tasolla nälkäinen tuota luksusta kohtaan. Kun itse sitten pidin blogia muutaman vuoden, alkoivat langanlaihat supermuotitalojen valmiisin muotinäytösasuihin puetut ”huippubloggaajat” näyttää todella ontoilta. He siis osaavat/mahtuvat pukeutua asuun, joka on suoraan catwalkilta? Ja mitä sitten? Intiimit alusvaatekuvat ovat heiltä ”rohkeutta” ja ”matka itseensä”… (Malli)poikaystävien kuvat Instagramissa ja toitotus ihanasta parisuhteesta ja sitten yhtäkkiä suhde onkin päättynyt. Tähän kaikkeen verrattuna on hiljaittain löytämäni blogisi todella paljon sisällökkäämpi. Pidän blogiasi hyvinvointiblogina, en muotiblogina ja mielestäni olet todella hyvä siinä mitä teet. Sinun ei todellakaan tarvitse riepotella yksityisasioitasi täällä ollaksesi kiinnostava.
Blogimaailman onttous ja pinnallisuus sai minut poistamaan kaiken sisällön omasta blogistani toukokuussa kahden vuoden bloggaamisen jälkeen ja aloittamaan alusta. Nyt blogilla on suunta ja sanoma, joilla on merkitystä pelkän himokuluttamisen lisäksi – ja joihin uskon itse. Kirjoitan kestävämmistä elämäntavoista, erityisesti vaatetukseen ja kulutusmuotiin liittyen – ilman mitään ns. ”ituhippimeininkiä”. Olen todella tyytyväinen päätökseeni. Toivottavasti sinäkin löydät blogin ohelle lisää merkityksellistä tekemistä, mutta älä aliarvioi blogisi tuottamaa hyvää vain koska et itse näe tuloksia heti/ollenkaan.
Kriittisenä lukijana, on myönnettävä että blogisi ei enää pitkään aikaan ole antanut mulle mitään uutta. Pidin blogistasi pari ensimmäistä vuotta, koska olin niin samalla aaltopituudella arvojen ja juttujesi kanssa. Ehkä ymmärrän terveellistä elämäntyyliäsi liian hyvin, koska ajattelen usein täysin samoin, mutta samanlaisuus käy helposti tylsäksi. Ymmärrän että tämä blogi on iso inspiraatio heille, joille kokonaisvaltainen hyvinvointi on uutta ja siinä on opittavaa. Minua kiinnostaisi nimenomaan sinun henkilökohtainen elämä, mutta yksityisyyden kaipuusi paistaa läpi. Karu fakta että ihmisiä kiinnostaa yksityisyys ja epätäydellisyys muissa.. En tiedä mitä halusin tällä kommentilla sanoa, ehkä sitä että sinulla on paljon muitakin mahdollisuuksia kuin terveysblogi ja valokuvaus.
Toivottavasti et käsittänyt tätä väärin, näen sinussa enemmän potentiaalia kuin monissa muissa suosituissa bloggaajissa, joiden suosio tuntuu oikeasti pyörivän vain blogin varassa.
Kiva oli lukea tätä avautumista 🙂
Hyvä kirjoitus. Myös minä mietin miten voisin vaikuttaa enemmän. Tällä hetkellä pohdin paljon työtäni, sitä että haluaisin auttaa ennaltaehkäisemään (sydän)sairauksia, enkä vain jo hoitaa sairastuneita.
Luen blogiasi harvakseltaan, mutta tämä postaus yllätti iloisesti fiiliksellään! Itsekin pohdin opiskelu- ja työjuttuja myös siltä kannalta, että kaipaan työtä, jonka kokisin tekevän jotain hyvää maailmalle sen lisäksi, että itse nauttisin siitä. Oman itseni kehittämisen ympärillä pyörivä opiskelu ja työ tuntuu jollain tavalla todella tyhjältä.
Blogimaailmassa näen itse paljon hyvää – ainakin suosituilla bloggaajilla on varmasti mahdollisuuksia tuoda tärkeinä pitämiään juttuja esiin, vaikkapa kannustaa uskomaan unelmiin. Toisaalta blogimaailma tuntuu pyörivän paljon kuluttamisen ympärillä ja kaipaisi mielestäni paljon kulutuskriittisempää otetta ihan kautta linjan suosituilta bloggaajilta. Suositulla bloggaajalla on varmasti ihan todellinen mahdollisuus olla myös merkittävä mielipidevaikuttaja – sekä hyvässä että pahassa, kumpa useammin olisikin hyvässä!
Toivottavasti löydät urapohdintoihisi hyviä vastauksia!