Ulkona paistaa aurinko ja Helsingissä on ainakin tänään ihanan keväistä. Silti äsken jostain syystä menin ja googletin Italian kotimme lämpöasteita… Yli kaksikymmentä. Viluttaa ja on kylmä – koska on kuumetta. Lihaksia ja kurkkua särkee ja juuri nyt se harmittaa aika paljon. En ole ollut ainakaan viiteen vuoteen vappua Suomessa. Ja nyt olisi ollut PING Helsinki, kuvaussuunnitelmia, ystäviä, vappubrunsseja ja siskon ”kotibileet” viikonlopuksi. Mutta näillä näkymin matkustan taas huomenna tunteja junassa, että pääsen sairastamaan.

Aamulla tulin Kajaanista. Siellä oli vielä paljon lunta. Ehkä viluistuin saunalenkillä, kun kylmää räntää satoi kasvoihin ja sukat tulivat märäksi juostessa. Ennen en tullut millään kipeäksi. Vastustuskyvylleni on tapahtunut jotain viimeisen puolen vuoden aikana. Veikkaan, että se on tämä matkustus… Kun koko ajan vaihtaa paikkaa, jos ei maiden ja mantereiden välillä, niin vähintään pitkin ja poikin maata. Puhdas paikkojen vaihto tai se, että matkustaessa syön vähemmän vitamiineja. Sinkit ja C:t eivät kulje läheskään aina mukana. Nyt lupasin itselleni, että tästä lähin muuten kulkee. Vaikka matkustan, otan koko ravintolisäarsenaalini mukaan ja syön paljon antioksidantteja. Kipeänä on mälsää, ei jaksa mitään ja suunnitelmat peruuntuu.

…Ja kaipaa läheisyyttä. Kiroan kaukosuhteen maanrakoon, tekisi mieli vain matkustaa kullan kainaloon. Mutta mietin myös, miten ihanaa on, kun on joku, jota ikävöi ihan kreisinä. 😉

Yritän myös ajatella positiivisesti. Vaikka viikonlopun ja vapun suunnitelmat menevätkin nyt mönkään, enkä pääse treenaamaan, on kulunut viikko ollut poikkeuksellisen ihana. Viime viikonloppu hotellissa huippu seurassa ja nyt monta päivää rakkaan ystävän luona. Saunoimme, kävimme elokuvissa katsomassa Beauty and the Beast -elokuvan (joka oli niin hyvä ja uskomattoman hienosti tehty!) ja teimme sushibowleja ja muuta herkkuruokaa. Juttelimme kaikesta maan ja taivaan väliltä, tarjoilin lumijätskiä kivikarkeilla leikkikioskista ja kannoin reppuselässä niin, että hengästytti. Kikattelin kummitytön kanssa sängyssä, tutustuin Paavo Pesusieneen ja piirtelin perhosia ja robotteja väritettäväksi. Parasta kun oma työ mahdollistaa tällaisen erilaisen arjen eri paikoissa. ♥

Ja juuri nyt, kun kirjoitin tämän, olo on jo paljon parempi. Ei fyysisesti, mutta mieli kymmenkertaisesti. Onneksi pinnistelin ja päätin tehdä edes jonkinlaisen postauksen: kirjoittaminen auttaa aina. Ja se, että maailman paras sisko soitti vielä äsken kaupungilta ja lupasi tuoda Fafa´sista falafeleja tullessaan. Vaikka ruokahalua ei juuri ole, falafelit maistuvat aina! 😉

Nyt jopa tekee mieli olla julkaisematta tällaista negispostausta, mutta blogeihin aina toivotaan sitä rehellisempää menoa… postauksia, jotka eivät ole aina pelkästään hetkistä, kun on ihanaa. Tänään terveiset siis sängynpohjalta. Minulta ja Milo-koiralta, joka makaa tuossa jalkojen päällä.

Huomenna blogiin tulee hiusasiaa ja kiva etu blogini lukijoille! Hyvää viikonloppua kaikille! 🙂