Parempi itsekuri, miksi ja miten?
Jotta voi hallita asioita tai muita ihmisiä, on hallittava ensin itseään. Tänä päivänä itsekuri on varsinainen hyve, ihanne, jota arvostetaan. Henkilökohtaisesti en ihmettele miksi, koska uskon, että sen avulla voi luoda hyvinvointia ja menestystä eri elämän osa-alueille. Pidän itsekurin kehittämistä tavoittelemisen arvoisena asiana, joten päätin nyt kirjoittaa ajatuksiani aiheesta.
Olen välillä miettinyt, että minulla on tosi hyvä itsekuri, mutta toisinaan taas tuntuu, että olen erittäin mukavuudenhaluinen. Tämä johtuu varmasti motivaatiosta, koska itsekuri kulkee käsikädessä vahvan tahdon kanssa. Itsekuria löytyy helpommin niitä asioita kohtaan, mitä todella haluaa ja mihin löytyy motivaatio. Minä olen tunteella eläjä, joten tarvitsen tunteen ja palon, en vain järjenääntä. Kun tiedän sisimmässäni selkeästi miksi teen tai olen tekemättä jotain, en epäile itsekuriani. Kuulostaako tutulta?
Esimerkiksi: Silloin kun päämääräni on ollut selkeä ja aikaraja selvillä, olen pystynyt toimimaan saumattomasti tavoitteen saavuttamikseksi. Pääsin Helsingin yliopistoon kaksi kertaa ensimmäisellä yrittämällä, koska itsekurini oli hyvä ja luin aina ja joka paikassa, missä pystyin. Olin vielä mallimatkalla lähes koko luku-urakan, mutta en antanut sen häiritä, vaan luin jonottaessa, odottaessa, bussissa, iltaisin.. Luin, vaikka teoreettinen filosofia oli aluksi ihan hepreaa. Kun lähdin tekemään Milanoon mallintöitä ja tiesin, että ympärysmittani piti saada nopeasti pienemmäksi, ei ollut ongelmia kävellä toiselle paikkakunnalle aamulla lukioon, juosta ylimääräistä tuntia juoksumatolla, viedä omat eväät mukanaan kavereille, nauttia vain vihreää teetä kakkukesteillä… Tiesin mitä halusin ja olin valmis tekemään sen eteen tarvittavan.
Mutta onko tuo tavaallaan itsekuria, kun luopuu täysin motivoituneena hetken nautinnoista ja näkee pidemmälle?! Ehkä se on enemmän itsehallintaa tai jotain muuta sellaista. Itsekuria tarvin tiettyihin asioihin silloin, kun ei ole motivoitunut sisäisesti 110 prosenttisesti tai on heikko hetki. Ja tällaisiahan asiota elämässä tulee paljon vastaan. Joku asia pitäisi saada hoidettua, elintapoja muutettua tai opeteltua uusi asia, vaikka ei niin täysin huvittaisi. Haluaa saada lopputuloksen, mutta ei olisi siinä hetkessä valmis tekemään sen eteen vaadittavaa työtä. Kun tehdään vapaaehtoisesti jotain, mikä ei ole niin kivaa. Silloin tarvitaan itsekuria.
Luin Helsingin Sanomien artikkelista, että tutkijat pitävät torkuttamista haitallisena ja THL:n tutkimusprofessorin Timo Partosen mielestä torkuttaminen kertoo tietyllä tavalla itsekurin puutteesta. Nykyään en enää torkuta, mutta aikoinani saatoin torkuttaa pahimmassa tapauksessa tunninkin. Kyse oli juurikin siitä, että nousenko vain ylös, vai vitkastelenko mukavasti vielä sängyssä. Ensimmäinen olisi ollut kaikin puolin parempi vaihtoehto, mutta silti usein valitsin helpomman vaihtoehdon.
Tunnen ihmisiä, joilla on ihan äärimmäisen hyvä itsekuri, sellainen, että heillä on aina kaikki täysin kontrollissa. Tällainen ihminen on usein menestynyt, koska hän pystyy työskentelemään määrätietoisesti unelmiensa eteen. Itsekuria tarvitaan tavoitteisiin pääsemisessä, vaikka kyse olisikin intohimosta. Motivaatio ei ole huipussaan loputtomasti ja isot saavutukset vaativat yleensä pitkäjänteisyyttä. Oikeastaan itsekuri on myös tietyllä tapaa tärkeä sosiaalisissa tilanteissa ja ihmissuhteissa, koska itsekuri heijastuu itsehillintään. Tässä jo perusteluita, miksi kannattaisi kehittää itsekuriaan.
Tässä Brian Tracyn, minulle merkittävän kirjailijan sitaatti:
Itsensä johtaminen, itsekontrolli ja itsekuri ovat asioita, jotka jokaisen menestyksestä haaveilevan on hallittava.
Mutta, entä sitten onnellisuus? Kurinalainen elämä voi kuulostaa tylsältä: meillä on vain yksi elämä, miksi en nauttisi siitä täysin rinnoin ja tekisi mitä milloinkin huvittaa, söisi mitä mieli tekee, käyttäytyisi vain ja ainoastaan tunteiden ja fiiliksen mukaan? Kun asiaa miettii tarkemmin, on itsekuri ja kyky sysätä hetken halut syrjään kuitenkin asia, joka nimenomaan auttaa tekemään elämässä pitkässä juoksussa hyvää. Hedonistinen nautinnon tavoittelu, ylensyönti, alkoholin väärinkäyttö, laiskuus, saamattomuus, tuhlailu, sotkuisuus, vitkastelu… Ei kuulosta hyvältä. Uskon, että juuri elämänhallinta on yksi onnellisuuden ja tyytyväisyyden kulmakivi. Ehkä nautinto tuleekin siitä, että pystyy toimimaan järkevästi ja suunnitellusti? Itse ainakin nautin siitä ja onnistumisenelämykset lisäävät itsetuntoa ja positiivista noidankehää. Asiaa on myös tutkittu ja esimerkiksi Minnesodan yliopiston tutkimuksessa selvisi, että iloisempaa elämää viettävät ne, joilla on kovempi itsekuri kuin ne, joilla on salliva elämän asenne. Helppo uskoa.
Kysymys tietenkin kuuluu, miten itsekuria voi kehittää? Onko jollain vain synnynnäisesti hyvä itsekuri ja toisilla huono? Tämä vaatii ehkä oman postauksen, mutta mitä mieltä te olette?
Itse uskon tapojen luomiseen askel kerrallaan. Siihen, että madaltaa kynnystä hyviin valintoihin ja nostaa kynnystä huonoihin asioihin. Esim. laittaa treenikamat illalla valmiiksia aamua varten: kynnys aamulenkkiin madaltuu heti ja itsekuria ei tarvi käyttää ehkä ihan niin paljoa. Kun toistaa muutaman kerran sitkeästi jotain hyvää tekoa, siitä tulee tottumus ja lopulta elämäntapa. Itsekuria tarvitaan eniten vain aloittamiseen, ihminen harvoin jättää kesken askaretta tai asiaa. On myös ehkä vain päätettävä, että minähän pystyn kontrolloida ja hillitä itseäni. Kannattaa muistaa, että itsekuri heikkenee väsymyksen, huonon ravinnon tai elämäntyylin mukaan. Laita asiat tärkeysjärjestykseen ja pyri suorittamaan tärkeimmät asiat kunnolla -ei kaikkia. Pitää olla myös armollinen, täydellisyyttä ei kukaan hae. 🙂
Kuvat ovat Taorminasta.
H&M dress
VICTORIA’S SECRET bikini
25 Comments
Mielenkiintoinen postaus Vilma!
Mä oon huomannut, että tasapaino intuitiivisuuden+fiiliksen mukaan tekemisen ja itsekurin välillä on kombinaatio, joka tuottaa eniten nautintoa ja hyvää oloa.
Esimerkiksi liikunnan suhteen pyrin olemaan aika ehdoton, koska se tuo aina ja poikkeuksetta hyvää fiilistä. Mutta jos energiat on ihan loppu ja ohjelmassa lukee maksimivoimaa, niin saatan vaihtaa sen lyhyeen HIIT-treeniin tai joogaan – näin teen jotain joka on hyväksi keholleni, mutta todennäköisesti siinä hetkessä kehityksen kannalta parempi vaihtoehto 🙂
Kiitos Ella kun kommentoit, hyvin sanottu! Olen samaa mieltä. 🙂
Hyvä aihe, kiitos pohdinnoistasi. Itse olen samoilla linjoilla, että itsekuria tarvitaan jos haluaa elämässä eteenpäin ja saavuttaakseen tavoitteensa. Tosin liian mustavalkoisesti ei voi ajatella, että ihminen olisi joko täysin saamaton tai hallitsisi elämänsä kymppi plus – molemmissa tapauksissa metsään mennään ja tulee kadottaneeksi elämänsä. Hieman tuli liian mustavalkoinen vaikutelma ensin tekstistä, mutta pari viimeistä lausetta muuttivat sen 🙂
On kyllä palkitsevaa omata itsekuria, mutta todellakin, täydellisyyden tavoittelu on aina illuusio, siispä armollisuutta kehiin meille perfektionistelle!
Kiitos Laura! 🙂 Hyvä jos loppu muutti liian mustavalkoista kuvaa, koska missään nimessä en näe asioita mustavalkoisesti. Joskus on vain vaikea saada yhteen postaukseen käsiteltyä aihetta tarpeeksi monelta kantilta ja näkemyksestä voi tulla kärjistetympi kuin todellisuudessa ajattelen. 🙂 Varsinkin perfektionisteille voisi tehdä oman, täysin vastakkaisen postauksen, jossa puhuttaisiin vain relaamisesta ja hetkessä nauttimisesta. 😉
Ihana kirjoitus <3 Kiitos tästä! Tuli tarpeeseen ja sai paljon ajateltavaa, itsellä kun ei ole kovinkaan hyvä itsekuri.
Kiitos ihanasta kommentistasi M 🙂
Haha, tuli muutamaan kertaan tätä tekstiä lukiessa oikein kylmät väreet kun olit niin loistavasti kertonut ajatuksistasi! Aivan mahtava postaus jälleen kerran (ja ihanan positiivisia kuvia) 🙂
Omalla kohdallani itsekurin säilyttäminen on ollut helppoa, kun olen sisäistänyt että itsekuria vaativista asioista on minulle pelkästään hyötyä, esimerkkeinä vaikka treenaaminen, terveellisesti syöminen ja opiskelu 🙂
Kiitos Laura<3!
Ihana kirjoitus, oli ilo lukea näin hyviä ja monipuolisia ajatuksia. <3
Kiva kuulla, kiitos paljon kun kommentoit Sofia. 🙂
Kiitos! Loistava postaus. osui ja upposi. Miten toimit siinä tilanteessa, kun itselläsi on monta rautaa tulessa ja aika on kortilla? Minulla alkaa itsekuri pettää siinä vaiheessa, kun elämä on minuuttiaikataulua ja työssä on isoja tavoitteita. Huomaan, että minulla on hyvä itsekuri työn osalla, mutta täysin repsahtanut syömisessä ja liikkumisessa. Jotenkin väsymys ottaa vallan ja itsekuri katoaa. Olen elämäni ensimmäisen kerran ”luovattanut” liikkumisen ja syömisen osalta ja en meinaa millään saada itseäni takaisin kuriin sillä elämän alueella. Ja se tottaki alkaa tuntua olossa! Kiitos jos ehdit vastata 🙂
Hei Kaisa,
Kiitos paljon kun kommentoit! Kiva, jos postaus oli mieleinen. 🙂
Mulla pääosin kiire tulee jaksoissa ja silloin otan rennommin liikunnan ja ravinnon suhteen. Esim. jos kuukaudesta yksi viikko, tai vuodesta pari kuukautta on ihan hullun myllyä, en ota stressiä jos elämäntavat vähän kärsivät, koska tiedän palaavani heti terveellisin elämäntapoihin kun kiire helpottaa. Toisaalta elämässä tulee ruuhkavuosia ja mielestäni on tärkeää hyväksyä, että on erilaisia elämänvaiheita ja aina ei vain jaksa. Silloinkin on kuitenkin hyvä yrittää tsempata itseään kävelylle luontoon tms. ja pitää terveydestään edes minimiverran huolta, koska niin sitä energiaa saa kiireenkin keskelle.
Itse olen kiinnittänyt elämäntapoihini jo niin monta vuotta huomiota, että suht terveelliset elämäntavat ovat mulle automaatio esim. syön aina paljon kasviksia ja hedelmiä ja kiinnitän huomiota proteiinin saantiin. Kiireessä siis ravinto pysyy mulla 80% hyvänä, koska terveellisesti syöminen ei vie sen enempää aikaa. Toki väsyneenä tekee enemmän mieli vaikka makeaa, mutta itse pystyn jossain vaiheessa tasaamaan univelat, joten en yleensä ole kovin väsynyt ainakaan viikkoa pidempään. Priorisoin unen todella tärkeäksi, joten yritän aina satsata siihen, mutta välillä tulee kyllä vedettyä monta yötä muutaman tunnin unilla syystä tai toisesta ja kyllähän sen huomaa elintavoissa. Ensimmäinen asia mihin siis satsaisin on uni ja lepo, sitten myös ravintoon ja liikuntaan riittää energiaa paremmin.
Liikunnan suhteen minulla on esimerkkinä viime vuosi: elin vuoden ilman pysyvää kotia, täysin matkalaukku elämää. Vaihdoin koko ajan maata ja kaupunkia, perustin yrityksen jne., se oli todella kuluttavaa ja kiireistä aikaa. Ajattelin urheilun niin, että yritän ylläpitää kuntoa jotenkin ja löysin kyllä 20 minuuttia aikaa sieltä täältä. HIT -treenin eli erittäin intensiivisen treenin ehtii tehdä silloinkin kun aikaa on vähän. Kynnys aloittamiseen on myös pieni, kun ajattelee että kyykkään, hypin ja punnerran tässä nyt 15 minuuttia tauotta ja se saa riittää. PALJON parempi kun ei mitään. 🙂
Onneksi olen nyt tajunnut, että tätäkin taitoa voi harjoitella! Pystyin aina sykkimään itseni lyhyen tähtäimen suorituksiin, mutta koska unelmani ovat aina olleet sumuisia, en ole osannut pyrkiä pitkällä tähtäimellä mihinkään suuntaan.
Kiitos!
P.S Yksi askelkohti oman elämän ohjastamista oli oman blogin perustaminen. Homma on vielä ihan lapsen kengissä, mutta käyhän kurkkaamassa, jos kiireiltäsi ehdit.
Kiitos Selma sulle ja kiva kuulla että aloitit bogin!
Tää oli hyvä postaus!!:
http://selmahopsu.blogspot.co.uk/2015/06/isoin-amma-eli-miksi.html
Hei Vilma!
Blogiasi on niin suuri ilo seurata, annat todella paljon inspiraatiota ja hyvää mieltä. Tämä postaus antoi taas ajateltavaa miten omaa elämäänsä voisi parantaa 🙂
Ihanaa viikon jatkoa sinulle!
Kiitos Anna!<3 Ihanaa loppuviikkoa sullekin. 🙂
Mielenkiintoinen teksti. Olen saman ikäinen kanssasi, mutta en voisi paljon toisin ajatella. Tai ehkä en oikeastaan ajattele koko asiaa. Minä elän. Mielestäni jonkin normin mukaan lokeroitu menestyminen ja siihen vaadittava itsekuri on illuusio – harha; merkitys, mikä tulee toisen hyväksynnästä, ei itsestä. Teen työtä, jossa tapaan paljon ihmisiä, joita voisi ajatella itsekurittomiksi tai menestymättömiksi, roskaväeksi tms. ja tässä elämässä tapaamani hienoimmat persoonat olen löytänyt sieltä matkan varrelta.
Vastasinkin tähän jo osittain sun toisen kommentin yhteydessä, mutta kiitos kun kommentoit. Mielestäni ajatuksesi on hyvä ja en ole täysin eri mieltä. Itse tosiaan en ole varsinaisetsi blogissani määritellyt mitä menestyminen minulle on, mutta ainakaan se ei ole lokeroitua vaan hyvin laaja käsite ja riippuu myös lähtötilanteista. Ihan vain anteeksi antaminen, uskaltaminen, menneisyyden kahleista vapautuminen on jonkun ihmisen menestystarina. Mutta tähänkin tarvitaan usein itsekuria muuttaa mennyttä tai omia ajatuksiaan. Tarkoitan kai, että itsekuria usein tarvitaan jos halutaan muokata tulevaa, lopettaa menneisyyden toistaminen. Se onko menestyminen elämäntarkoitus, niin ei. Tekeekö se ihmisestä paremman tai huonomman, ei. Itse en ajattele, että kukaan olisi roskaväkeä tai ”ei-menestynyt”.
Vau, miten mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu teksti! 🙂
Mulla itselläni on aina ollut todella rautainen itsekuri ja kun jotain päätän tehdä niin sen myös teen. Tämä pätee varsinkin minulle tärkeisiin asioihin ja asioihin, jossa todella haluan tai olen halunnut kehittyä, joten varmasti motivaatiollakin on ollut osansa itsekurin säilyttämisessä. Varmasti osalla ihmisistä päättäväisyys ja taipumus hyvään itsekuriin on vahvempaa luonnostaan, mutta ainakin itse ajattelen, että itsekuri on myös taito siinä missä vaikka jonkin instrumentin soitto ja sitäkin on mahdollista kehittää.
Tähän vielä loppuun haluan mainita, että sun viimeaikaiset postaukset, kuten postaus menestyksestä ja intuitiivisestä syömisestä ovat olleet aivan omaa luokkaansa! Vaikutat todella kypsältä jalat maassa-ihmiseltä, ja nautin siitä, kun saan lukea upeaa blogiasi! Kaikkea hyvää ♥
Kiitos ihana Miia!<3
Hyvä postaus taas!
Mä luulen kans että hyvä itsekuri johtaa onnellisempaan elämään. Itsekurin kautta pääse irti haitallisista asioista elämässä. Itse kukin siten arvioikoon mitkä ne haitalliset asiat omassa elämässä on.
Miksi et julkaissut minun kommenttiani? Siksikö, etten ollut samaa mieltä kanssasi?
Heija pahoittelut, että kommenttisi oli vielä julkaisematta monen muun kommentin tavoin. Läppärini on korjaajalla ja pääsin vasta nyt tietokoneen ääreen. Joitain kommmentteja hyväksyin puhelimellani, mutta kiusanani on tällä hetkellä satoja spämmikommentteja päivässä, joten puhelimella oikeiden kommenttejen etsiminen on sen verran työlästä, että käyn kommentit mielelläni tietokoneella läpi, samalla kun voin vastata niihin. 🙂 Luin kommenttisi kuitenkin jo aikaisemmin sähköpostistani ja mielestäni oli vain hyvä, että toit toistakin näkökulmaa esille! Rikastuttaa keskustelua, enkä sanokaan että minun näkemykseni olisi mitenkään oikeampi kuin toinen.:) Se, että kanssani on eri mieltä ei ole syy olla julkaisematta kommenttia. Hyvä vaan, jos jaksaa kommentoida eriäviä mielipiteitä niin minkäkin saan ajateltavaa. Muutenkin julkaisen 99,99% kaikista kommenteista, vain tahalliset henkilökohtaiset törkeydet jätän julkaisematta. 🙂
Mielenkiinnon vuoksi haluisin kysyä miten ja mitä teit, että sait Milanossa tuon ympärysmitan pienemmäksi lyhyessä ajassa? Hyvä kirjoitus muutenkin! 🙂