Parempi itsekuri, miksi ja miten?

1

Popular

08.07.2015

_MG_7265v

Jotta voi hallita asioita tai muita ihmisiä, on hallittava ensin itseään. Tänä päivänä itsekuri on varsinainen hyve, ihanne, jota arvostetaan. Henkilökohtaisesti en ihmettele miksi, koska uskon, että sen avulla voi luoda hyvinvointia ja menestystä eri elämän osa-alueille. Pidän itsekurin kehittämistä tavoittelemisen arvoisena asiana, joten päätin nyt kirjoittaa ajatuksiani aiheesta.

Olen välillä miettinyt, että minulla on tosi hyvä itsekuri, mutta toisinaan taas tuntuu, että olen erittäin mukavuudenhaluinen. Tämä johtuu varmasti motivaatiosta, koska itsekuri kulkee käsikädessä vahvan tahdon kanssa. Itsekuria löytyy helpommin niitä asioita kohtaan, mitä todella haluaa ja mihin löytyy motivaatio. Minä olen tunteella eläjä, joten tarvitsen tunteen ja palon, en vain järjenääntä. Kun tiedän sisimmässäni selkeästi miksi teen tai olen tekemättä jotain, en epäile itsekuriani. Kuulostaako tutulta?

Esimerkiksi: Silloin kun päämääräni on ollut selkeä ja aikaraja selvillä, olen pystynyt toimimaan saumattomasti tavoitteen saavuttamikseksi. Pääsin Helsingin yliopistoon kaksi kertaa ensimmäisellä yrittämällä, koska itsekurini oli hyvä ja luin aina ja joka paikassa, missä pystyin. Olin vielä mallimatkalla lähes koko luku-urakan, mutta en antanut sen häiritä, vaan luin jonottaessa, odottaessa, bussissa, iltaisin.. Luin, vaikka teoreettinen filosofia oli aluksi ihan hepreaa. Kun lähdin tekemään Milanoon mallintöitä ja tiesin, että ympärysmittani piti saada nopeasti pienemmäksi, ei ollut ongelmia kävellä toiselle paikkakunnalle aamulla lukioon, juosta ylimääräistä tuntia juoksumatolla, viedä omat eväät mukanaan kavereille, nauttia vain vihreää teetä kakkukesteillä… Tiesin mitä halusin ja olin valmis tekemään sen eteen tarvittavan.

_MG_7305 copy

Mutta onko tuo tavaallaan itsekuria, kun luopuu täysin motivoituneena hetken nautinnoista ja näkee pidemmälle?! Ehkä se on enemmän itsehallintaa tai jotain muuta sellaista. Itsekuria tarvin tiettyihin asioihin silloin, kun ei ole motivoitunut sisäisesti 110 prosenttisesti tai on heikko hetki. Ja tällaisiahan asiota elämässä tulee paljon vastaan. Joku asia pitäisi saada hoidettua, elintapoja muutettua tai opeteltua uusi asia, vaikka ei niin täysin huvittaisi. Haluaa saada lopputuloksen, mutta ei olisi siinä hetkessä valmis tekemään sen eteen vaadittavaa työtä. Kun tehdään vapaaehtoisesti jotain, mikä ei ole niin kivaa. Silloin tarvitaan itsekuria.

Luin Helsingin Sanomien artikkelista, että tutkijat pitävät torkuttamista haitallisena ja THL:n tutkimusprofessorin Timo Partosen mielestä torkuttaminen kertoo tietyllä tavalla itsekurin puutteesta. Nykyään en enää torkuta, mutta aikoinani saatoin torkuttaa pahimmassa tapauksessa tunninkin. Kyse oli juurikin siitä, että nousenko vain ylös, vai vitkastelenko mukavasti vielä sängyssä. Ensimmäinen olisi ollut kaikin puolin parempi vaihtoehto, mutta silti usein valitsin helpomman vaihtoehdon.

_MG_7028

Tunnen ihmisiä, joilla on ihan äärimmäisen hyvä itsekuri, sellainen, että heillä on aina kaikki täysin kontrollissa. Tällainen ihminen on usein menestynyt, koska hän pystyy työskentelemään määrätietoisesti unelmiensa eteen. Itsekuria tarvitaan tavoitteisiin pääsemisessä, vaikka kyse olisikin intohimosta. Motivaatio ei ole huipussaan loputtomasti ja isot saavutukset vaativat yleensä pitkäjänteisyyttä. Oikeastaan itsekuri on myös tietyllä tapaa tärkeä sosiaalisissa tilanteissa ja ihmissuhteissa, koska itsekuri heijastuu itsehillintään. Tässä jo perusteluita, miksi kannattaisi kehittää itsekuriaan.

Tässä Brian Tracyn, minulle merkittävän kirjailijan sitaatti:
Itsensä johtaminen, itsekontrolli ja itsekuri ovat asioita, jotka jokaisen menestyksestä haaveilevan on hallittava.

Mutta, entä sitten onnellisuus? Kurinalainen elämä voi kuulostaa tylsältä: meillä on vain yksi elämä, miksi en nauttisi siitä täysin rinnoin ja tekisi mitä milloinkin huvittaa, söisi mitä mieli tekee, käyttäytyisi vain ja ainoastaan tunteiden ja fiiliksen mukaan? Kun asiaa miettii tarkemmin, on itsekuri ja kyky sysätä hetken halut syrjään kuitenkin asia, joka nimenomaan  auttaa tekemään elämässä pitkässä juoksussa hyvää. Hedonistinen nautinnon tavoittelu, ylensyönti, alkoholin väärinkäyttö, laiskuus, saamattomuus, tuhlailu, sotkuisuus, vitkastelu… Ei kuulosta hyvältä. Uskon, että juuri elämänhallinta on yksi onnellisuuden ja tyytyväisyyden kulmakivi. Ehkä nautinto tuleekin siitä, että pystyy toimimaan järkevästi ja suunnitellusti? Itse ainakin nautin siitä ja onnistumisenelämykset lisäävät itsetuntoa ja positiivista noidankehää. Asiaa on myös tutkittu ja esimerkiksi Minnesodan yliopiston tutkimuksessa selvisi, että iloisempaa elämää viettävät ne, joilla on kovempi itsekuri kuin ne, joilla on salliva elämän asenne. Helppo uskoa.

Kysymys tietenkin kuuluu, miten itsekuria voi kehittää? Onko jollain vain synnynnäisesti hyvä itsekuri ja toisilla huono? Tämä vaatii ehkä oman postauksen, mutta mitä mieltä te olette?

Itse uskon tapojen luomiseen askel kerrallaan. Siihen, että madaltaa kynnystä hyviin valintoihin ja nostaa kynnystä huonoihin asioihin. Esim. laittaa treenikamat illalla valmiiksia aamua varten: kynnys aamulenkkiin madaltuu heti ja itsekuria ei tarvi käyttää ehkä ihan niin paljoa. Kun toistaa muutaman kerran sitkeästi jotain hyvää tekoa, siitä tulee tottumus ja lopulta elämäntapa. Itsekuria tarvitaan eniten vain aloittamiseen, ihminen harvoin jättää kesken askaretta tai asiaa. On myös ehkä vain päätettävä, että minähän pystyn kontrolloida ja hillitä itseäni. Kannattaa muistaa, että itsekuri heikkenee väsymyksen, huonon ravinnon tai elämäntyylin mukaan. Laita asiat tärkeysjärjestykseen ja pyri suorittamaan tärkeimmät asiat kunnolla -ei kaikkia. Pitää olla myös armollinen, täydellisyyttä ei kukaan hae. 🙂

_MG_5797v

Kuvat ovat Taorminasta.
H&M dress
VICTORIA’S SECRET bikini

vp