OSA 1. / Itsensä kehittäminen
Cosmopolitan-lehdessä alkoi uravuosi-teema. Olen kunnianhimoisena ja määrätietoisena ihmisenä puhunut täällä blogissa jonkun verran opiskelusta ja työstä, mutta en läheskään niin paljoa kuin nämä asiat elämästäni ja ajatuksistani valtaavat. Koska kevät on kouluihin haun aikaa, ajattelin kirjoittaa ajatuksiani niistä tekijöistä, mitä pidän itse tärkeänä unelmatyön saavuttamiseksi. Jaoin mietteeni kolmeen postaukseen. Ja ei, työ ei ole maailman tärkein asia, mutta iso osa elämää kuitenkin. 🙂
MIELESTÄNI KOLME TÄRKEÄÄ ASIAA KOHTI UNELMATYÖTÄ
- Itsensä kehittäminen ja taustatyön tekeminen
- Tavoitteen määrittely -ihminen näkee sen mitä etsii
- Hengähdystauko, taustatyön täyttöön pano
Pidän itsensä kehittämistä tärkeänä läpi elämän. Uskon, että menestyksen avaimia ovat hyvä taustatyö, uteliaisuus, avoimuus ja tietty tutkija-asenne sekä silmien auki pitäminen. Nämä johtavat ideoiden syntymiseen ja luovaan ajatteluun. Kun itseään kehittää laajasti eri suuntiin, ei uraudu. Silloin kun kohtaa uusia asioita, myös oma potentiaali kasvaa. Löytää helpommin sen, missä on hyvä ja mitä haluaa tehdä.
Mielestäni kannattaa mieluummin opiskella alaa, josta ei ole 100 prosenttisen varma, kuin olla opiskelematta mitään. Todennäköisesti se vie lähemmäs joka tapauksessa sitä asiaa, mitä haluat. Kantapään kautta oppii tehokkaasti. Opiskellessa kehität ja haastat itseäsi aina. Koulu ei kuitenkaan ole välttämättä tarpeen.
Itse olen oppinut nykyisiin töihini (blogiin, mallintöihin ja lehteen kirjoittamiseen) olennaisesti liittyvät taidot välivuotenani ja vapaa-ajallani. En ole koskaan opiskellut virallisesti valokuvaamista, kuvankäsittelyä, ravintoasioita, urheilujuttuja, poseeraamista, sosiaalisia tilanteita, sosiaalista mediaa, markkinointia, ilmiöitä… Näissä asioissa haluan edelleen kehittyä loputtomasti, mutta jo nyt olen käyttänyt näiden asioiden oppimiseen ja ymmärtämiseen valtavasti aikaa.
Joku sanoi, että blogini siirtyi todella nopeasti lehden alle (sain yhteydenoton puolen vuoden bloggaamisen jälkeen). Olen samaa mieltä, mutta todellisuudessa työtä oli tehty myös ennen sitä. Olin aloittanut aikoinani pari muutakin blogia ja oppinut niistä, olin valmistellut itseäni asioille, joista voisin blogata, olin luonut suhteita ja verkostoa, josta bloggaamisessa on hyötyä jne.. Olen varma, että myös teollisen muotoilun, teoreettisen filosofian ja valtiotieteen opiskelusta on ollut hyötyä, vaikken ehkä juuri nyt osaakaan määritellä mihin ja miksi.
Ennen kaikkea olin tutustunut itseeni paremmin kuin muiden hetkellisten blogejeni aloitusaikoina. Olin matkustanut mallinhommien perässä yksin pidempiä aikoja (mielestäni yksin matkustaminen/ulkomailla asuminen on erittäin kypsyttävää), olin aloittanut useamman korkeakoulun ja muutenkin pohtinut tuskastumiseen asti, sitä kuka minä olen ja mitä minä haluan tehdä. Vasta tämän jälkeen uskalsin blogata. Itsevarmuus ja itsensä tunteminen ovat mielestäni olennaisia asiota työmaailmassa ja niiden saavuttaminen voi vaatia määrätietoista työtä. Uskon, että se mitä nyt tekee ja millainen on, on aikaisemman elämänhistorian summa.
Oma esimerkkini bloggaamisesta ei ole suuri menestysjuttu, mutta itselleni merkittävä saavutus, koska se oli määritelty unelma, joka toteutui. Sanon sen, koska tämä on kuitenkin blogini ja haluan antaa perustaa ajatuksilleni. Se mitä yritän sanoa oman kömpelön esimerkkini avulla, on että joskus muiden asiat voivat tuntua näennäisesti nopeasti saavutetuilta. Mutta todellisuudessa se on vaatinut valtavasti taustatyötä. Tämä on vain yksi rajapyykki itselleni ja mietin jatkuvasti, mitä voin seuraavaksi tehdä ja miten voisin tehdä tätä paremmin.
Oma vinkkini unelmatyön saavuttamiseen on se, että käytä aikaa itsesi kehittämiseen, vaihtoehtojen etsimiseen, ole aktiivinen. Jos mikään ei muutu, mikään ei muutu. Jos toimit päivästä toiseen ja vuodesta toiseen samalla tavalla, odotat ulkopuolelta tulevaa mullistavaa menestystä, kehitystä, saat odottaa varmasti pitkään. Tee valintoja tänään, josta voit kiittää tulevaisuudessa. Jos haluat mielekkään työn ja unelmoit tietynlaisesta urasta, varaudu siihen, että sinun on oltava jatkuvasti kiinnostunut maailmasta. Tutustuttava siihen, mitä muut tekevät ja ala tehdä itse jotain uutta.
Luin kerran esimerkin, johon ajatuksenikin varmasti osittain perustuu: Pablo Picasso maalasi työn kolmessa minuutissa ja pyysi siitä isoa summaa korvaukseksi. Ostaja ihmetteli asiaa ja piti summaa kohtuuttomana korvauksena kolmen minuutin työstä. Picasso vastasi: ”Ei, siihen meni 30 vuotta ja 3 minuuttia”.
Se 30 vuotta piti sisällään kaiken sen oppimisen, itsensä kehittämisen, kouluttamisen, tietojen ja taitojen kartuttamisen, näkemyksen kehittämisen.
Sama varmasti pätee niin tutkimuslaboratoriossa tai bisneksessä. Ratkaiseva idea voi tulla silmänräpäyksessä, mutta taustalla on pitkäaikainen työ.
xVilma
Ps. Jos luet pääsykokeisiin tai yo-kirjoituksiin, voi tästä postauksestani olla iloa: Pääsykokeisiin valmistautumisesta. Noilla vinkeillä minä olen onnistunut kolmissa pääsykokeissa.
12 Comments
Tosi hyvä postaus. :)Matkalla kohti unelmatyötä tarvitaan sinnikkyyttä, periksiantamattomuutta, uteliaisuutta, avoimuutta, rohkeutta, päättäväisyyttä, hulluutta, aktiivisuutta ja positiivista asennetta uuden oppimiseen. Ja aina on hyvä muistaa, että jokainen onnistuminen alkaa yrityksestä. 🙂 Think&Style/Anna-Mari
Hyvin kiteytetty!!! Kiitos kommentistasi!! 🙂
Näin väsyneenä en ehkä osaa kommentoida aivan niin laajasti kuin voisin, mutta olen miettinyt hetki sitten sitä kuinka nämä blogitouhut voivat johtaa erilaisiin työkuvioihin. Osa saa töitä juurikin eri lehdistä tällä tavoin kuin sinä, mutta esimerkiksi itse sain töitä valokuvaajana, vaikken alaa ole opiskellut erityisesti. Olen vain kuvannut blogiani varten vuosia ja harjaantunut sitä kautta.
Totta! Mäkin oon miettinyt tota paljon, ja juuri sen takia suosittelisin monelle blogia. Se toimii ikään kuin cv:nä ja portfoliona. Blogi on loistava työnäyte ja kertoo paljon tekijästään..
Inspiroiva kirjoitus! Olen samaa mieltä siitä, että ihmisen on itse otettava vastuu omien unelmien tavoittelusta ja saavuttamisesta – kukaan ei tee sitä puolesta. Matkaan tarvitaan myös ripaus onnea. Olen nähnyt läheltä lahjakkaita ja uutteria ihmisiä, joiden ammatillinen tie on kuitenkin ollut kovinkin mutkikas ja raskas kulkea, omista ponnisteluista huolimatta. Niinpä väitän, että määrätietoisuuden, kunnianhimon ja ahkeruuden lisäksi yhtälössä on vielä jokin muuttuja; joku nimittää sitä kohtaloksi, toinen jumalaksi, joku hyväksi onneksi. Oman työn jälkeen tuo muuttuja on se osuus, mikä ansaitsee sitä kiitollisuutta ja nöyryyttä, kaikki kun ei itsestä ole kiinni.
Olipa hienosti kiteytetty! En olisi itse osannut sanoa paremmin. KIITOS!
I totally share your thoughts. Ajatusmaailma tulee laajasti keskittää kiinnostuksen kohteen ympärille. Säilyttää uteliaisuus ja kiinnostus. Välillä voi tulla hetkellinen tylsiintyminen, mutta if it’s real, se into kyl palautuu. Pohjatyötä tapahtuu tosiaan muuallakin kuin koulunpenkillä. Kirjoja on hyvä lukea laajemmin kuin mitä proffa/lehtori/opettaja ehdottaa lukemaan. Pohjatyötä tulevaisuuden ammattia varten opitaan muuallakin kuin tentti paperin edessä.
Samaa mieltä ja hyvä pointti: Into palautuu, jos intohimo ja kiinnostus on todellista.:) Kiitos kun kommentoit!
Oon tällä hetkellä samassa tilanteessa kuin kuvailit olleesi pari vuotta sitten. Hieman hukassa eikä tietoa mitä OIKEASTI haluiaisi tehdä elämällään. Pidin välivuoden lukiosta ja nyt olis tarkotus hakea kouluun (vaikken ole 100% varma), mutta niinkuin kirjoitit, parempi opiskella jotain kuin ei mitään. Kaikilla elämän valinnoilla on tarkoituksensa ja se kasvattaa ihmisenä. Kiitos blogistasi jolla on myös syvällisempi merkitys, teet ihailtavaa työtä ja olet varmasti inspiroinut monia terveellisempään ja harmonisempaan elämään!
täällä myös yksi itsensä etsijä. täytyy sanoa, että oon tykänny hirveesti tästä juttusarjasta, vaikkei se itseäni konkreettisesti olekaan hyödyttänyt – voin allekirjoittaa jokaisen kohdan. ensi viikolla loppuu haut enkä edelleenkään tiedä yhtään mitä tehdä. opiskelen yliopistossa neljättä vuotta ainetta, jota en ole enää fuksivuoden jälkeen halunnut opiskella, koska havaitsin ettei se ole intohimoni, omat taitoni eivät siihen riitä ja että kaipaan jotain luovempaa. kolmesti olen jo yrittänyt vaihtaa pääainetta, mutta se on edelleen se sama. yritin myös päästä te-toimiston ammatinvalintapsykologin juttusille, koska yliopistossamme ei opintopsykologia ole ja koska amanuenssimme on tässä suhteessa täysin hyödytön, mutta koska olen opiskelija, sitä palvelua ei voida minulle sieltä tarjota. keskustelut itseni kanssa eivät edisty yhtään mihinkään. kannattaisiko tässä vaiheessa ennemmin jatkaa saman, ei-mielekkään aineen opiskelua, saada gradu vaikka ykkösellä läpi ja käyttää loput opintotukikuukautensa siihen vai hakea opiskelemaan jotain mikä oikeasti kiinnostaa (once again), vaikka se tarkoittaisikin sitä, etteivät jäljellä olevat opintotukikuukauteni riitä kuin hetkeksi sen opiskelemiseen, kas siinä (yksi) pulm(ist)a.
Tässä tiivistyy hyvin se, mikä meille unohdetaan opettaa koulussa. Eli syleile unelmia ja uskalla käyttää aikaa siihen ajatteluun. Tekeminen tulee kyllä painollaan, mutta ensin pitää tietää mitä todella haluaa tehdä. Olen ollut kolme viikkoa työttömänä nyt ensimmäistä kertaa elämässäni ja musta tuntuu että olen oppinut näiden viikkojen aikana enemmän itsestäni kuin moneen vuoteen, koska minulla on ollut aikaa ajatella asioita. Olen myös itse toteuttanut omaa blogiani ensimmäistä kertaa oikein kunnolla.
Hyvä ja inspiroiva postaus :)) Jee. Tämä blogi on muutenkin uusi löytö mulle. Pitääpä alkaa seurailemaan 🙂
Terkuin;
Inka
sointusoturi.blogspot.com