Opiskeluni…
Olen nyt ahkerasti yrittänyt vastata postaustoiveisiinne, joten käykää ehdottamassa tänne lisää, jos tulee ehdotuksia mieleen. Otan sieltä aiheen postauksiini yksi kerrallaan. Muutama toivoi postausta opiskelusta ja erityisesti ajatuksiani sosiologiasta. Tässä tulee nyt pitkästä aikaa melko henkilökohtainen -varsinainen ajatustenjuoksu, mutta ehkä joku samankaltaisessa tilanteessa oleva saa tästä pohdinnasta kiinni. 😉
En ole pitkään aikaan opiskeluasioista blogissa puhunut, joten uusille lukijoille tiedoksi, että minulla on opinto-oikeus kahteen pääaineeseen Helsingin Yliopistossa: teoreettiseen filosofiaan humanistisessa tiedekunnassa ja sosiologiaan valtiotieteellisessä. Minulla on pari vuotta aktiivista opiskelua takana ja nyt olen ollut aika lailla koko kevään tauolla.
Jos nyt jotain kiinnostaa aikaisempi opiskelijahistoriani, niin lukion jälkeen pidin suosista välivuoden, opiskelin avoimessa yliopistossa muutamia viestinnän kursseja ja reissailin mm. mallinhommia tehden. Sen jälkeen opiskelin puoli vuotta teollista muotoilua ammattikorkeakoulu Metropoliassa ennen kuin päätin, että haen yliopistoon. Kolme kevättä olen käyttänyt pääsykokeisiin, joten sinänsä tämä kevät on ollut mukavaa vaihtelua! Olen ollut opiskelujen suhteen varsinainen itseni etsijä.
Minua on aina kiinnostanut todella moni asia, mutta ikäväkseni ei mikään asia ylitse muiden. Minusta ei taida löytyä sellaista tutkijanluonnetta, että yhdestä asiasta selvitettäisiin kaikki mahdollinen. Enemmän haluan ymmärtää laajoja kokonaisuuksia ja saada yleissivistyksen mahdollisimman monesta asiasta. Pintaraapaisut kiinnostaa, mutta intohimoa ei ehkä löydy loppuun asti. Olen aina ollut vaakalaudalla, jossa välillä paino on mennyt akateemisuuteen, välillä käytännöllisyyteen. Tasapainoa en ole meinannut löytää. Kun toinen puoli on painanut enemmän, olen kaivannut toista. En ole varsinaisesti yhtään käytännöllinen, mutta tykkään konkretiasta ja siitä, että näen tuloksia. Läpi kouluajan lempiaineitani olivat kuvaamataito, liikunta, maantieto, historia ja terveystieto.
Ongelma opiskelujeni suhteen on tällä hetkellä siinä, että teen unelmatyötäni. Onpas hassu ”ongelma”. En voisi kuvitella ihanampaa ja omempaa työtä. En ole koskaan kaivannut korkeaa taloudellista elintasoa, vaan mieluummin elän niukemmin ja teen työkseni sitä mitä haluan, kuin toisin päin. Ja minä rakastan blogin pitämistä. Tämä täyttää kaikki unelmatyöni kriteerit: luovuuden, itsenäisyyden, vapauden, elämäntapatyön, valokuvauksen, ruokien koristelun, suunnittelun, ideoinnin, ravintoasiat, taustatutkimisen, kirjoittamisen, inspiroimisen.
Olen saanut ihan viimeaikoina sellaisia inbox-viestejä, sähköposteja ja kommentteja, että silmäpielet ovat kostuneet. Se, että olen innostanut jotain löytämään juoksuharrastuksen tai uuden tanssilajin, auttanut 10 kilon painonpudotuksessa, herättänyt uskon unelmiin tai saanut parannettua jonkun asennetta itseensä, ovat paras palkka siitä ajasta, mitä blogilleni annan. En voisi kuvitella työtä, joka tyydyttäisi oman itseni toteuttamistarpeeni, mutta myös henkisen tarpeeni auttaa ja levittää positiivista ilmapiiriä paremmin kuin bloggaaminen. Ajatuksissani haaveilin joskus lääkärin urasta, että voisin auttaa ihmisiä tai puolivitsillä poliitikon työstä, jotta voisin vaikuttaa. Minusta ei näihin ammatteihin olisi, mutta blogin kautta olen löytänyt mielenrauhan, olen löytänyt oman juttuni.
Nyt bloggaaminen tuntuu itsestään selvältä: olen aina käyttänyt tavattoman paljon aikaa käsintehtyjen esitelmien, portfolioiden, unelma-, leike- ja runokirjojen yms. tekemiseen. Lapsuudessa/nuoruudessa täytimme bestikseni kanssa monta isoa vihkoa täyteen, kun vaihtelimme vihkoa vuorotellen jakaessamme toiselle kirjeitä, aforismeja, tehtäviä, runoja, kuvia, piirustuksia yms.. Tässä saan jatkaa tuota minulle ominaisinta ja intohimoisinta tapaa toteuttaa itseäni.
Mutta, miksi bloggaaminen ja opiskelu olisivat ristiriidassa, miksen voi tehdä molempia?
Pidän filosofiasta ja pidän sosiologiasta. Joku lukija kysyi minulta, mikä sosiologiassa minua erityisesti kiinnostaa, niin vastataan nyt näin ympäripyöreästi, että Simmel, Durkheim, Parsons. Kaupunkisosiologia. Muodin ja terveydensosiologia, myös väestötiede. Se, että itsestään selvä tuodaan näkyväksi. Ihmisen käyttäytyminen nykymaailmassa ja muiden ihmisten seurassa.
Olen tykännyt Helsingin Yliopistossa opiskelusta. Mieleen ovat jääneet erityisesti logiikan ja tilastotieteenkurssit sekä espanjan alkeiskurssi, koska tykkään tehdä tehtäviä ja laskea. Hankalinta minulle ovat kurssit, joissa materiaali on englanniksi. Minulla on tällä hetkellä jopa ikävä luentoja ja miellekarttojani. Bloggaaminen työksi ja lehteen kirjoittaminen tulivat kuitenkin vasta sen jälkeen, kun olin jo hankkinut toisen pääainepaikan. Ja nämä ovat kirjaimellisesti vieneet mukanaan. Kun vielä lisätään mallintyöt, jotka sinällään ovat oma lukunsa ja vievät välillä paljonkin aikaani, niin energiaa opiskeluun ei vain ole ollut.
Mitä aion tehdä opiskelujeni kanssa?! Sitä pohdin nyt paljon. Olen alkanut tajuta, että haluan tehdä luovaa, käytännönläheistä työtä. Se on se mistä nautin. Ennen mietin, mitä haluan opiskella. Haluan opiskella koko elämän läpi paljon asioita, mutta nyt mietin, mitä haluan tehdä elämässäni työkseni, ja miten siihen pääsen. Se on varmaa, että haluan kehittää ja kasvattaa blogiani jatkuvasti. Pitäisikö siis opiskella asioita, jotka valmentavat minua tekemään tätä paremmin? Valokuvausta, kuvankäsittelyä, ravintoasioita, liikunta-alaa, tietotekniikkaa, videokuvasta, sosiaalista mediaa, markkinointia…? Näitä kaikkia olen ”opiskellut” jo pitkään oma-aloitteisesti vapaa-ajallani, joten minua aidosti kiinnostaisi syventää näissä asioissa tietämystäni ja osaamistani. Ehkä haluaisin opiskella näitä asioita myös hakeakseni auktoriteettiasemaa ja uskottavuutta. Sitä koulutus kai on.
Mutta toisaalta, mieleni sanoo, että Vilma: käy nyt ensin joku kolmesta aloittamastasi koulusta loppuun.
Olen kova kyllästymään tai sitten vain olen hakenut polkuani sitkeästi. Jos syy on ensimmäinen, vaikka pakotan itseni valmistumaan sosiologiasta. Jos syy on toinen, olen armollisempi.
Tavallaan olen nyt päämäärässäni ja teen työtä joka innostaa minua joka päivä. Mallintyöt ja bloggaaminen ovat molemmat aloja johon ei ole koulutusta, mutta tuntuu, että haluan kyllä valmistua johonkin ammattiin. Aika on kuitenkin rajallista ja tässä hetkessä ajattelen, että kehityn parhaiten käytännössä tekemällä niitä asioita, joita haluan. Aika on rajallista, mutta onneksi on loppuelämä aikaa opiskella, koska tässä hetkessä en osaa tehdä päätöstä kuin sydämellä. 😉
xVilma
21 Comments
Pidän sun blogissa erityisesti näistä pohdiskelevista, syvällisistä teksteistä. Oot bloggaaja, jolla on järkeä päässä ja osaat myös kirjoittaa ajatuksistasi kiinnostavasti!:)
Ihana kommentti, kiitos paljon Josku!! 🙂
Pakko sanoa tähän väliin, että minua ihmetyttää miksi Suomessa ei ole juuri muualla vapaata sivuaineoikeutaa kuin Tampereen yliopistossa. Opiskelen itse siellä kauppatieteitä ja voi mikä ihana autuus kun on saanut tänä vuonna opiskella mm. johtamista, verotusta, filosofiaa, sosiaalipsykologiaa, sosiologiaa, historiaa, psykologiaa. Pysyy mielenkiinto huomattavasti paremmin yllä, kun saa tehdä erilaisia asioita. Minäkään en jaksaisi yhteen asiaan niin tiivistii paneutua. Ja meiltä valmistuu opiskelijoita, jotka eivät tule vain tietysta putkesta vaan ovat voineet itse vaikuttaa millaisen tutkinnon saavat. Ehdottomasti pitäisi olla tämä käytäntö muuallakin!
Moikka!
Mä niin samaistun tohon vaakalauta-vertaukseen. Kamppailen itsekin käytännöllisyyden ja akateemisuuden välillä. Nyt fuksina mietin vieläkin että onko musta yliopistoon. Myös ”pintaraapaisu”- on tuttu fiilis! Toisaalta janoan tietoa, mutta sitten tuntuu ettei mikään kiinnosta ”tarpeeksi”. Tekisi mieli ahnehtia kursseja eri tieteenaloilta, mutta tuntuu siltä että mielenkiinto voisi loppua parin peruskurssin jälkeen..Oma juttu on selkeästi vielä hakusessa, mutta ihan mahtavaa että sä oot löytänyt oman juttusi.(: ps. Oli kiva kuulla sun opiskeluista vähän lisää! Mee vaan rohkeasti omien kiinnostusten mukaan ja anna opiskeluille aikaa!
Kiitos Pinja, olipa kiva lukea kommenttisi, koska nähtävästi ollaan tässä asiassa aika samanlaisia! Tsemppiä oman jutun hakemiseen, kyllä se joku päivä vielä kolahtaa kohdalle, kun tarttuu mahdollisuuksiin ja on ahkera. 🙂 Kaikkea hyvää! 🙂
Tätä postausta oli helpottavaa lukea, kiitos siitä! Musta tuntuu että oon vähän samassa tilanteessa kun sä oot ollut: olen 8. luokasta asti haaveillut lääkärin urasta, mutta nyt kun pääsykokeisiin pitäisi alkaa lukemaan, olen ruvennut haaveilemaan jostain ihan muusta. Tosi monet asiat kiinnostaa, mutta olen aina ollut taitellisesti ns. ”lahjakas” ja varsinainen esteetikko. Mullakin laatikot notkuu kaikkia leikekirjoja ja rakastan piirtämistä, ompelemista yms… Sen lisäks sukurasitteena on taiteilijasuku, ja vanhemmatkin on luovalla alalla. Tiedän että mun vanhemmat toivois musta lääkäriä mutta tällä hetkellä vaan tuntuu, että kiinnostaa nimenomaan käsillä tekeminen, ideoiminen, luovuus. Oon oikeesti ihan hukassa koko jutun kanssa… Mutta kiitos tästä tekstistä vielä, se vähän helpotti oloa! Sun blogi on muuten ihana <3
Kiitos tosi paljon Silja!<3 Ihana kommentti, jota oli kiva lukea. Meitä on varmasti aika montakin ja mukavaa saada vaihtaa ajatuksia niiden kanssa, jotka ymmärtävät asian omakohtaisesti.. Mielestäni kannattaa tehdä valinnat omien tunteidensa pohjalta, itse kuitenkin sitä elämää pitää/saa elää, mikä polun valitsee. Toisin sanoen se mitä muut ajattelevat on mielestäni toisarvoista. 🙂 Tsemppiä ja kaikkea hyvää!
Moni sosiologihan toimii nimenomaan esim. toimittajan tehtävissä. Sivuaineillakin voit vaikuttaa ja tehdä itsellesi kokonaisuuden joka todellakin tukee tätä bloggaamistasi, sivuaineeksi valitse vaikka viestintää ja esim. aallon puolelta jotain valokuvaukseen liittyvää!:)
Totta, ja sitä olen kyllä ajatellut. Minulla on lähes valmiina pitkä sivuaine teoreettisesta filosofiasta, eli se on lähinnä mietityttänyt sivuaineiden kohdalla. 🙂
Itä-Suomen yliopistossa on myös vapaa sivuaineoikeus! Lukuunottamatta tiettyjä aineita kuten kieliä 🙂
Tämä ei pidä paikkaansa; myös Helsingin yliopistossa useimmat aineet ovat vapaita sivuaineita.
Joo totta! Itselläni vain on lähes valmiina pitkä sivuaine teoreettisesta filosofiasta, joten ihan hirveästi en viitsi poukkoilla eri kursseja, koska valmistumistani ne eivät auta yhtään.. 🙂
Jos tsemppaat sen verran, että saat kandin paperit:) Sitten jos joskus vuosien jälkeen opiskelu yliopistolla taas kiinnostaa, niin on helppo hakea maisteriohjelmiin
Kiitos Nad, se olisi kyllä erittäin järkevää. Kiitos kannustuksesta! 🙂
Ihana kuulla että kaikilla muillakaan ei ole se ”oma juttu” noin opiskelujen suhteen täysin selvillä. Lähdin ulkomaille opiskelemaan ja ensimmäisen vuoden jälkeen oon todennu että en oo tarpeeksi ”tutkija”-persoona tälle tielle, mutta samalla en tiedä yhtään että jos ei tätä niin mitä sitten? Opiskelujen painottuminen tieteeseen on saanut luovuuteni kukkimaan ja pienen opiskelijaluukkuni seinät ovat vuoden aikana täyttyneet kaikennäkösistä piirroksista ja söherröksistä.
Lohduttaa huomata että on muitakin samassa tilanteessa 🙂 joskus tuntuu (varsinkin yliopistolla) että kaikilla on opintosuunta/ mitä halluaa tehdä tulevaisuudessa jotenkin hallussa vaikka eihän se todellisuuudessä näin aina ole:)
Nämä pohdiskelevammat tekstisi ovat kyllä mahtavia:) kiitos näistä:)
Meitä on varmaan monia tulevia akateemikkoja, jotka tuskailevat saman pintaraapaisu/laaja-alaisuus -ongelman kanssa. Itse opiskelen pääainetta, jossa monialaisuuteen ja poikkitieteellisyysteen kannustetaan – tosin sitäkin ollaan nyt ristiriitaisuuksien edessä muuttamassa. On ihanaa että meillä on vapaus osallistua kaikille yliopistojen kursseille kuunteluoppilaina, ja fiilistellä sitä mahdollista omaa alaa. Tätä ei moni tiedä, ja olenkin itse suositellut monille yliopistoon hakeville, että kävisivät kurkkimassa jotain johdantokursseja ennen kuin tekevät päätöstä mihin pääaineeseen hakevat.
Kokonaisuuksien hallitseminen on lahja, vaikka akateeminen maailma ei sitä vielä ymmärrä. Opiskele itsellesi tutkinto vain pätevyyden vuoksi, mutta älä anna sen tappaa luovuuttasi tai muuttaa maailmankatsomustasi 🙂 Mielestäni tätä asiaa ei ehkä kannattaisi ajatella joko-tai asiana vaan yrittää tietysti voimavarojesi mukaan tehdä kumpaakin omalla painollaan.
Kaikkea hyvää sinulle ihana Vilma ja tsemppiä!
Hei Vilma! Minun oli pakko tulla kommentoimaan… olen nimittäin itsekin varsinainen kouluhamuaja (ja -droppari). Lukion jälkeen on tullut opiskeltua erilaisissa opistoissa ja ihan tutkinnon antavissa kouluissakin kaikkea hyvin taiteellista, mutta lopulta olen löytänyt henkisen kotini kaupalliselta alalta. Kauppatieteet sisältää käytännön tietojen ja taitojen lisäksi oman valinnan mukaan myös luovia ja mediapainotteisia opintoja: viestintää, mainontaa, tietotekniikkaa, digitaalista markkinointia… Itse voi sitten omissa tutkielmissa hakea lisää pätevyyttä juuri niihin omiin juttuihin. Kauppatieteen opinnot on humanistista ja valtsikkaa vähemmän teoreettisia ja motivoivat hyvin työelämään 🙂
Sori joudun vähän viilaamaan pilkkua, mutta yliopisto kirjoitetaan pienellä. Eli esim. Helsingin yliopisto.
Kannustaisin sinua pitämään ainakin hetken taukoa opiskeluistasi ja nauttimaan tämänhetkisestä elämäntilanteestasi ja sen tarjoamasta vapaudesta.
Lähdin itse aikoinaan eri suuntaan kuin sinä. En yrittänyt koskaan uraa mallina vaikka siihen monelta taholta tarjouksia tulikin, lisäksi en koskaan uskaltanut yrittää bloggaamista, vaikka siihenkin usutettiin ja itsekin tunsin sen jutukseni.
Sen sijaan keskityin yliopisto-opintoihin, sillä en halunnut leimautua ”tyhmäksi malliksi/bloggaajaksi”. Nykyisin ajattelen, että hiiteen muiden mielipiteet. Olen toisaalta aina halunnut itselleni maisterintutkinnon ja arvostetun ammatin. Nyt graduni on viittä vaille valmis, enkä tiedä oliko päätökseni oikea. Kaipaan luovuutta, vapautta. Omaa juttuani.
”Uskalla yrittää”, niin olisin toivonut, että joku olisi minulle kriittisinä hetkinä kuiskannut. Niinpä sanon sinulle: luota itseesi.
Olipa hyvä ja ihana kommentti. Kiitos paljon kannustuksestasi Marissa! Bloggaaminen ainakaan ei ole koskaan liian myöhäistä! Ja suosittelen sen aloittamista, vaikka vain harrastuksesi silloin tällöin. 🙂
Suomen opiskelijat on kyllä hyvässä asemassa kun saa valita sivuaineita ja pitää vähän stoppia tarvittaessa kuten sinä nyt. Opiskelin maisteriksi asti Ranskassa, mutta siellä mentiin tasan kaikki samaa rytmiä ja samoja kursseja ja kaikesta piti vielä päästä läpikin että pääsisi seuraavalle vuodelle ja saisi diplomin käteen. Mimin kommentista tuli mieleen että olisin tosi mielelläni opiskellut esim digitaalista markkinointia. Kaikki netti- ja sosiaaliset media-jutut alkaa vaikuttamaan kovasti jopa mun hieman vanhanaikaisesti toimivalla viinialalla. Pitäisiköhän katsoa jos palaisi hieman koulunpenkille…