Miten pitäisi elää?
Eiliseen kahvilapostaukseenikin liittyen olen pohtinut taas sitä, miten helposti elää niin, että päätökset toistavat itseään. Berliinissä (kuten reissussa yleensäkin), mietin myös, millaista olisi asua kyseisessä paikassa. Voisin ihan yhtä hyvin muuttaa ja aloittaa elämäni ihan toisenlaisena.
Rutiinit ovat välttämättömiä arjessa selviytymiseen -jokainen tietää päättämisen vaikeuden. Meillä tuhlaantuisi valtavasti aikaa ja energiaa, jos joka päivä joutuisimme ajattelemaan asiat uudestaan. Aina aamusta lähtien siitä, millä menen töihin, mitä reittiä? Luonko aamiaisekseni jonkun uuden reseptin, tervehdinkö työkaveriani jotenkin yllättävästi ja menenkö lounastauolla sittenkin jumppaan? Onneksi kaikkea hampaiden harjauksesta sukkien pukemiseen, ei tarvitse miettiä.
Sitä ehkä liiankin helposti kuitenkin tottuu tekemisiinsä. Tulee ihmiseksi, joka ei pysähdy kyseenalaistamaan. Mahdollisesti tyytyy. Ja kyllä hampaiden harjaustakin on hyvä miettiä joskus: kannattaisikohan vaihtaa sähköhammasharjaan ja käyttää oikeasti sitä kaapissa olevaa hammaslankaa? Oli osa-alue elämässä mikä tahansa, ihminen toimii usein itsensä varjona ruokakaupassa, vaatekaapillaan, parisuhteessa, arjessa, työssään..
On raskasta uudistua. On pelottavaa poiketa. Mutta jostain on luovuttava saadakseen parempaa. Ei voi kuvitella astuvansa samaan aikaan kaikista ovista ulos ja pysyä silti samassa tilassa. Jokainen Harry Potteria lukenut tietää, kuinka ilmiintymisessä käy, jos ei keskity tarpeeksi tulevaan määränpäähänsä. Halkeentuu, koska ei voi olla kahdessa paikassa samaan aikaan ilman seurauksia.
Mutta ihminen on sellainen, että se kaipaa niin turvaa kuin vapautta. On haaste saada nämä tasapainoon.
Mietin vain, että milloin on oikea hetki. Silloin, kun alkaa miettimään asioita?! Pitääkö suin päin sännätä? Vai pitääkö valmistautua, odottaa, varmistua.
Tee toisin kuin valtavirta, niin menestyt on hyvä ohje, ehkä. Tosin myös herätää kyseenalaistusta: varasta, koska valtavirta ei varasta? Tietysti tällä tarkoitetaan muuta, mutta silti. Mielestäni hyvä ohje olisi myös tee toisin kuin valtavirta sinussa sanoo. Tee toisin, kuin olet tottunut. Koska väillä tunteet, pelot, järki, muiden mielipiteet, kiire.. saa tekemään asioita toisin kuin intuitio ja alitajunta sanoisi. Syvällä sisimmässään ehkä kaipaa muuta, mutta se tukahdutetaan.
Iso kysymys on, kumpi on oikein. Osata lupua ja tehdä vaikeita päätöksiä sen toivossa, että saisi parempaa? Vai lopettaa haikailemasta jotain, mitä ei ole?
Katkeroituuko jälkimmäisestä? Kärsiikö kuitenkin ensimmäisestä enemmän? Tämä on mieleni dilemma, jolle haluaisin vastauksen. Välillä sanon itselleni aina elämänohjettani numero 1: Ihminen katuu enemmän tekemättä jättämiään asioita kuin tehtyjä. Tämä siis puoltaa ensimmäistä ”muutos” vaihtoehtoa. Mutta elämänohjeeni numero 2 kuuluu: Nauti siitä mitä sinulla on, älä aina kaipaa jotain mitä sinulla ei ole.
Haluaisin kuulla liudan mummoja ja paappoja ja kysyä heiltä, elämän viisastuttamilta ihmisiltä, miten elää?? Mikä on oikea vastaus?
Mitä mieltä te olette?
Itse tuntuu tällä hetkellä, että asiat on hyvä tiedostaa, pohtia ja kyseenalaistaa – ja sitten antaa olla. Antaa mennä omalla painollaan.
Pohdin tällaisia asioita usein, vaikka tämä ei nyt juuri sinänsä liity tällä hetkellä sen enempää eläämäni. Tai mielestäni tämä liittyy kaikkien elämään koko ajan, mutta tarkoitan, ettei mihinkään yksittäiseen asiaan elämässäni. Tämän päivän valinnat ovat huomisen tulevaisuus. 🙂
xVilma
28 Comments
Tein keväällä elämäni suurimman päätöksen ja muutin nyt syksyllä Lontooseen opiskelemaan. Olen aina halunnut asua vakituisesti ulkomailla, mutta valinta olisi ollut huomattavasti helpompi, jos olisin kaivannut irtiottoa Suomesta ja jättänyt taakseni elämän, johon en ollut tyytyväinen. Olin kuitenkin maailman onnellisin siellä, missä olin, kenen kanssa, ja mitä tekemässä. Mutta samalla tiesin, että jos en käyttäisi tilaisuutta nyt, se ei välttämättä toistuisi, ja katuisin sitä jälkeenpäin.
Joten tuota tasapainottelua nykyhetkessä onnen löytämisen ja eteenpäin pyrkimisen kanssa on mietitty monet illat sängyssä pyörien. Se, miten kyseenalaistan omat päätökseni, on turhauttavaa – pienenkin vastoinkäymisen kohdalla mietin, että teinkö väärän ratkaisun. Vaikka oikeasti niitä päätöstä vahvistavia, onnellisuuden ja onnistumisen hetkiä on moninkertaisesti enemmän.
Kiitos mukavasta ja ajatuksiaherättelevästä tekstistä näin hitaan perjantaiaamun aloitteluksi ja ihanaa syksynjatkoa! 🙂
Kiitos ihanasta ja rohkaisevasta kommentista. Erityisesti tuo jäi mietityttämään, että tekee muutoksen silloin, kun on onnellinen ja kaikki on hyvin. Olen itsekin tehnyt hyvin impulsiivisia päätöksiä elämässä, enkä koskaan niitä katunut. Mutta tuntuu että se on ollut enemmän irtaantumista, kun joku asia on ollut pielessä.
Mukavaa syksyä ja tsemppiä Lontooseen!! 🙂
Noin kaunis ja viisas!! Ja vielä nuori! Muuta en voi sanoa:) Hirveen fiksusti kerrot asioista blogissasi. Wow!
Heh, kiitos tosi paljon!
♥ juuri noin kuten jo oivalsit ja sanoit: tiedostaa, pohtia ja kyseenalaistaa. ja, sitten antaa olla. antaa mennä omalla painollaan. kyllä sydämen intuitio kertoo kun osaa kuunnella mitä on milloinkin hyvä tehdä tai olla tekemättä 🙂 jokaisella meistä jo ennenkuin tulemme tänne, olemme valinneet tietyt ihmiset/asiat/olosuhteet etc. ja se mitä olemme halunneet oppia tältä kierrokselta, pitää sitten itse oivaltaa ♥ joku on halunnut enemmän haasteita kuin joku toinen tms. vaikka keltä viisaalta kysyisi ”miten pitää elää”, ei siitä saa omaa vastaustaan. Se vastaus kulkee jokaisen sisällä mukanaan. kun kysyy itseltään kysymyksen; saa myös vastauksen. rehellisesti pitää vain vastaus kuulla vaikka se olisikin aivan jotain muuta kuin mitä luulemme tai olisimme halunneet. ulkopuolisten painostuskin pitää osata välttää 😉 olemme joka hetki perillä jo, vaikka matka on kesken ♥
Like like like! <3
Kiva kuulla!! 🙂
Sulla on paljon fiksuja ja ihanan syvällisiä ajatuksia 🙂 Mustakin tuo on hyvä ajatus, että tee toisin kuin valtavirta. Oon paljon yrittänyt noudattaa sitä omassa elämässäni ja peloista huolimatta seissyt omien ajatuksien ja haaveiden takana. Joskus huomaan jääväni aika yksin ajatusteni kanssa, mutta tiedän silti, että se on sitä mitä oikeasti ajattelen ja haluan 🙂
Kiitos kivasta kommentista! 🙂
Miten ihana kirjoitus! Ja aivan kuin minulle tehty, joka aina haluaa suunnitella, harkita, varmistua ja miettiä monen monta kertaa ennen kuin uskaltaa tehdä suuria päätöksiä. Blogisi on ehdottomasti yksi lempiblogeistani. Iso iso kiitos siitä ja voimaannuttavista kirjoituksista!:)
Voi kun kiva kuulla!! Kiitos<3
Ajatuksesi ovat varmasti monelle tuttuja – etenkin samanlaista elämänvaihetta eläville. Tässä iässä tehdään suuria päätöksiä – mietitään, mitä elämältä halutaan ja luodaan niitä raameja, joiden varaan elämää jatkossa rakennetaan. Kysyn itseltäni usein, onko tämä nyt sitä, mitä haluan? Ja olenko toteutanko nyt unelmiani? Jos vastaan kyllä, keskityn nauttimaan elämästäni ja kiittämään kaikesta hyvästä. Jos vastaus on ei, muutoksia pitää tehdä. Osan niistä saa muutettua nopeasti, suinpäin, joitan muutoksia pitää valmistella ja toimia hitaasti. Joskus muutos ei ole omissa käsissä. Elämä on päätöksiä, myös sen suhteen, miten vaikeuksiin tai haasteisiin päättää suhtautua.
Kiitos kommetistasi. Olen ehdottomasti samaa mieltä kanssasi siitä, että elämässä on paljolti kyse siitä miten asioihin suhtautuu. Monia asioita emme voi valita, mutta suhtautumisemme aina voimme. Ja uskon myös, että nämä mietiskelyt kuuluvat erityisesti tähän vaiheeseen elämässä. 😉
Tämä on klisee… Mutta meillä on (tiettävästi) vain yksi elämä, joten eikö siitä kannata ottaa kaikki ilo ja seikkailu irti? Ja mikä onni on olla terve ja kykenevä matkustamaan. Uskon, että juuri sen sisimmän kuunteleminen tuo mielenrauhan ja tyytyväisyyden tunteen, kun voit elää juuri itsesi näköistä elämää. Voi sitä muistojen määrää vanhana, kun on elänyt tapahtumarikasta elämää.
Olen mummojen ja paappojen hoitaja, mutten ole heiltä niinkään elämänohjeita saanut, vaan kuunnellut heidän murheita ja iloja. Eniten iäkkäitä tuntuu ymmärrettävästi harmittavan perheenjäsenien menettäminen tai huonot välit läheisiin. Olenkin miettinyt, mitä ikinä tapahtuukaan, rakkaimmat ovat tärkeintä ja ihanat, hyväntahtoiset ihmiset tekevät elämästä elämisen arvoista.
Kiitos hyvästä kommentista!! 🙂
sun tekstejä on ihana lukea! samoja asioita pyörii omassa mielessä, mutta niitä ei saa vaa paperille näin kauniisti:)
Kiitos paljon!! 🙂
Aivan mahtava postaus Vilma, olen itse miettinyt koko syksyn TÄYSIN samoja asioita kuin sinä ja olen meinannut tulla hulluksi :D! Ihana tietää, että en ole ainoa, joka miettii tällaisia elämää ja sen suuria valintoja koskevia juttuja. Yleensä vielä sängyssä maatessa, jos ei uni mahda tulla. Välillä sitä oivaltaa jotain ja välillä huomaa pään täyttyvän vain liudasta uusia kysymyksiä. No, ehkä niihin kaikkiin löytyy vastaukset aikanaan. Elämä näyttää, ja tahdon ajatella niin, ettei vääriä valintoja ole edes olemassa. Kaikesta oppii ja useimmat virheet voi korjata palaamalla takaisin ja päättämällä uudelleen. Ilman menneisyyden valintoja, osoittautuivat ne sitten vääriksi tai oikeiksi, et sinä olisi sinä, vaan joku muu, joka on valinnut toisin, ja jonka elämä on lähtenyt eri suuntaan. Kiitos tästä postauksesta Vilma, sait ainakin minun oloni paljon helpottuneemmaksi. Tästä lähin ajattelen, että elämän valintojen pohtiminen ja oman tien etsiminen (vaikka se saattaa viedä koko elämän) ole missään nimessä ahdistavaa vaan katsetta avartavaa ja oman itsensä löytämistä. Tein viime syksynä kolmen päivän varoitusajalla elämäni tähän asti suurimman ja parhaimman päätöksen muuttaa Tukholmaan, enkä ole vaikeista ajoista huolimatta katunut hetkeäkään. Nyt suuntaan katseeni uusiin päätöksiin ja teen samoin kuin viime kerrallakin; sen, mikä tuntuu sisimmällä oikeimmalta 🙂
Kiitos Karoliina!! Mun mielestä oot tosi rohkea! 🙂
Itse useita kertoja elämässäni täyskäännöksiä tehneenä (tilanteissa joissa ei ole ollut näennäisesti mitään vikaa, mutta tunne ja intuitio kertoi että on muutoksen aika) voin sanoa omien kokemuksien pohjalta että muutokset ovat aina vieneet kohti parempaa, täydempää elämää ja lähemmäs omaa itseä. Toki itse olen kuitenkin antanut aikaa päätöksien ja uuden suunnan muotoutua, enkä harkitsematta ja ajattelematta vain rynnännyt uuteen. Kertaakaan en ole katunut sydämmellä tehtyjä päätöksiä, lopetettuja (onnellisiakaan) suhteita, uusia kaupunkeja, opiskeluja tai työpaikkoja. Aina ne ovat olleet oikeita valintoja mutta ei läheskään aina helppoja valintoja. Tosiaan jostain täytyy luopua saadakseen uutta. Mutta viisaus valinnan tekemiseen löytyy kyllä jo itsestäsi, se vain saattaa tarvita vielä hieman aikaa kypsyäkseen päätökseksi.
Kiitos ajatuksia herättävistä kirjoituksistasi ja kauniista kuvista 🙂 rentouttavaa viikonloppua!
Kiitos todella koskettavasta kommentista. 😉 Hyvää syksyä!
Olen lukenut vain Lindan blogia ja eksyin sieltä tänne. Sinun ajatukset on niin lähellä omiani. On vain ollut helpompi lukea blogia, jossa ei mietitä turhan syvällisiä, vaan puhutaan vain vaatteista, kun itse miettii koko ajan niin paljon. Mutta ihana, että Cosmon ”pinnallisissa” blogeissa on tällaista juttua! <3 Itse olen murtanut elämäni suunnan monta kertaa, isoissakin asioissa, jopa identiteettiin liittyvissä. Ja niin kuin sanot, on raskasta uudistua. Murtaa vanha ja luoda uutta. En halua esittää jotain muuta, jotta minut hyväksyttäisiin. En halua etsiä hyväksyntää, vaan haluan elää mahdollisimman rehellisesti, aidosti ja vilpittömästi:) Olisi helppo alkaa elää samalla lailla kuin läheiset, kaverit jne. Se ryhmän vaikutus on suuri, sitä ei edes itse huomaa. Vaikka ystävät ovat kuinka rakkaita ja hienoja ihmisiä, ei tarvitse tehdä aivan samalla lailla kuin he:) Kiitos kirjoituksesta! Tähän päivään osui ja upposi..
Kiitos paljon kommentistasi, hyviä näkökulmia! 🙂
”Tältä kierrokselta” 🙂 Yes.
Hyviä pointteja. Kiitos kommentista! 🙂
Mun mielestä onnellisen elämän perusta on tietty tasapaino. Ja sen tasapainon etsiminen on elämää.
Totta. 🙂
Tää postaus sopii mulle tällä hetkellä niin hyvin. Oon just sellasessa tilanteessa, jossa mietin, että pysynkö tutussa ja turvallisessa vai heittäydynkö johonkin tuntemattomaan. Pelkään, että vanhempana tulen katumaan sitä, että en ottanut riskiä, mutta tuttu ja turvallinen on myös vaikea jättää taakse.. Kiitos tästä postauksesta, jotenkin ihana lukea toisen kirjoittama postaus ihan samoista asioista, joita käy oman päänsä sisällä läpi 🙂