Miten löytää kutsumustyö ja oikea opiskelupaikka?

31

Thoughts

15.09.2015

_MG_9145

Tuo otsikko on eräs vanha otsikkoni. Tänään kysymys kuuluu, mistä tiedän, että olen oikealla alalla? Tiedän, että tämä on juttuni, koska herään joka ikinen päivä innoissani töihin. Yli kolmen vuoden aikana, on ollut ehkä kaksi päivää kun bloggaaminen ei ole huvittanut. Teen tätä oikeasti joka päivä, joten jokainen osaa halutessaan laskea suhdeluvun. En koskaan ole enää miettinyt muuta sen päivän jälkeen, kun pystyin yrittäjänä itseni elättämään ja olen 110% varma, että tätä haluan tehdä työkseni niin kauan kuin vain voin.

Mutta tämä ei ollut postauksen pointtini vaan muistuttaa, että näin ei todellakaan ole ollut aina. Olen monien vuosien ajan pähkäillyt ja tuskastellut ”mitä minä haluan tehdä, mikä minusta tulee isona”. Uskon, että tämä on monille tuttua, joten halusin uusintapostata tammikuussa 2013 kirjoittamani postauksen ”Miten löytää kutsumustyö ja oikea opiskelupaikka?”. Postaus ei tosiaan ole siirroissa tänne alustaan ehjänä siirtynyt, joten siksi kopioin sen tähän alle. Tämän  postauksen jälkeen tosiaan pääsin sisään valtiotieteelliseen, mutta samaan aikaan, kun uuden pääaineeni opinnot olivat alkamassa, aloitin yllättäen Cosmopolitanin bloggaajana ja aloin kirjoittamaan lehteen omaa hyvinvointipalstaa. Opinnot jäivät muutaman kurssin jälkeen, koska työt ampaisivat täysillä käyntiin ja halusin panostaa niihin, enkä kieltäytyä niistä opintojen takia.

Haluan tällä muistuttaa, että vain muutamissa kuukausissa kaikki voi ratketa ja elämä muuttua todella. Jos olisin itse tiennyt mihin päädyn ja missä tilanteessa nyt olen, olisin säästynyt aika paljon stressiltä ja turhautumiselta. Ei sillä, kaikella on tarkoituksensa, mutta silti ehkä tämä tuo jollekin toivoa oman jutun löytämiseen. 🙂

_MG_9130

15.1.2013

Voi tätä nuoruuden epävarmaa ja ailahtelevaa aikaa.. Onnekkaita ovat ne jotka tietävät heti, mitä haluavat tehdä ja suuntaavat energiansa siihen.

Nykypäivän valinnan vaikeus on ajanut ajatukseni labyrinttiin, josta yritän löytää oikean reitin ulos. Minulla on iso haave: työ, jota tekisin ilman rahaakin, työ joka menee elämäntavasta. Moni ystäväni on käynyt ammatinvalintapsykologilla. Itse olen askarrellut milloin aarrekarttoja, milloin kirjoittanut ylös asioita joita teen mieluiten, löytääkseni sen yhden asian mihin keskittyä. Ongelma ei ole se, ettei niitä löytyisi vaan se, että niitä on liikaa ja mihinkään en ole panostanut 110-prosenttisesti. Tiedän, että monella muullakin on monta rautaa tulessa, joten jos aika ei riitä kaikkeen, miten tehdä se oikea valinta ammatin suhteen?

Olen hakenut kahtena keväänä kouluun, ensimmäisellä kerralla pääsin Metropoliaan opiskelemaan teollista muotoilua. Opiskelin puolivuotta täysillä ja paljon, kunnes lopetin. Seuraavana syksynä aloitin yliopistossa Teoreettisen filosofian opinnot. Viestintää opiskelin ennen näitä avoimessa. Nyt puolitoista vuotta filosofian opintoja on takana ja olen jälleen samassa tilanteessa: aloittamassa pääsykokeisiin lukemisen.

Voiko tämä olla totta.. kysyn varmaan joka päivä, että mikä minua vaivaa. Puuttuuko pitkäjänteisyys, miksi kyllästyn, miksi innostun heti uudesta alasta, kun tulee jotain tylsää edellisessä? Miksen voi vain tietää, mitä haluan? Haaskaanko aikaa? Voinko olla niin naiivi, että etsin vain jotain unelmatyötä ja opiskelupaikkaa, joka on intohimoni?

Päässä pyörii sata kysymystä, siitä pitäisikö unohtaa akateemiset opinnot ja keskittyä hyvinvointijuttuihin ja valokuvaamiseen. Voisinko saada harrastuksistani ammatin… Kaipaisinko kuitenkin sitten toisenlaisia haasteita? Jotenkin en pysty vain suorittamaan asioita pelkän järjen avulla, kun on niin paljon asioita mitä teen mielelläni. Pääsääntöisesti pidän kyllä opiskelusta ja niin tilastotieteessä, logiikassa kuin tietoteoriassakin innostun kurssin aikana lukemastani ainakin jossain määrin. Pulma on siinä, että alan olla siinä iässä, että pitää ajatella myös tulevaisuuden ammattia ja sitä en oikein mitenkään filosofiassa näe.

Nyt siis urakka alkaa jälleen ja meikäläinen pyrkii Helsinkiin lukemaan sosiologiaa. Sosiologia on kuitenkin sen verran monipuolisempaa, että toivon sieltä paikkani löytävän. Olen lukenut sitä jo muutamia kursseja, joten nyt myös tiedän paremmin mitä olen hakemassa.

Luin vähän aikaa sitten Paola Suhosen jotain vanhaa haastattelua, jossa hän sanoi, että hänelle kokemukset ovat tärkeämpiä kuin niistä saatu hyöty. Olen ajatellut myös näin. En ole edes hyväksilukenut avoimessa tai Metropoliassa käymiäni kursseja, vaikka aikoinani pidin niitä niinkin tärkeänä, että oli pakko saada hyvä arvosana. Hoen itselleni, ettei se päämäärä, vaan matka. Mutta nyt kunnianhimoni on tullut siihen pisteeseen, että haluaisin jo kunnolla työelämään, siihen opiskelujeni ykköspäämäärään.

Onneksi kaikista erheellisistä yrityksistä oppii aina jotain, edes sen mitä ei halua tehdä. Tai niin ainakin luulin: koitin photoshoppia ensimmäisen kerran teollisen muotoilun kurssilla ja se ahdisti minua silloin. Yksi syy lopettamiseeni oli se, että koin ettei minusta ole tietokoneella mallintajaksi, koska inhosin tietokoneita ja sen ohjelmia. Vuosi tästä ja hurahdin photoshoppiin Balilla lomakuvia käsitellessä ja sillä tiellä ollaan… luulisin, että inDesign:ille ja illustartorille olisi voinut niihin tottuessa käydä samoin. No hyvä näin silti, mutta tämä saa miettimään, että jotkut asiat voivat avautua vasta ajan kanssakin. Ei kannata luovuttaa ennen kuin on kunnolla edes aloittanut..

Olen listannut asioita, joita unelmatyöni pitäisi sisällään. Kolme tärkeintä tuntuvat olevan luovuus, ideointi, itsenäisyys ja melko tärkeänä pidän myös sitä, että saan itse ainakin vähän määritellä työaikaani. Joku varmasti ajattelee, ettei työn kuulukaan olla niin kivaa: “Työ on työtä ja sitä tehdään elannon takia. ” Olen kuitenkin sitä sukupolvea, jolle on myös opetettu, että parhaita työntekijöitä ovat ne jotka tekevät työtä kutsumuksesta. Siinä voittavat kaikki. Työ on myös niin suuri osa elämää, että haluan sen olevan haastavaa, inspiroivaa, innostavaa ja palkitsevaa.

Onko teissä lukioissa kohtalontovereita ja samanlaisia itsensä/polkunsa etsijöitä? Jos joku on vaihtanut kesken opiskeluja tai työtä täysin erilaiseen alaan, kannattiko se?