Mitä sinä vedät puoleesi?
”Etsi aina jotain kritisoitavaa”, tuntuu välillä olevan meidän suomalaisten mentaliteetti. Eikä ehkä niin välillä.
Itsekin tässä nyt parasta aikaa toki kritisoin…
..MUTTA
Tuli mieleen yksi Helsingin Sanomissa ollut artikkeli viisikymppisestä naisesta, joka oli juossut tämän vuoden aikana elokuuhun mennessä jo 100 maratonia. Keskimäärin kolme viikossa, välillä kaksi päivässä. Minä luin juttua suu auki, wau! Luin myös suu auki jutun alle syntyneitä kommentteja. En voinut uskoa, mitä kaikkea roskaa ihmiset kehtasivat jutusta repiä. Valtaosa kommenteista tuntui olevan negatiivisia, vaikka naisen suoritus oli mielestäni mieletön. Oli kommentteja siitä, kuinka nainen on selvä tuleva tuki- ja liikuntaelin potilas, addiktoitunut ja sairaalloisen riippuvainen. Joku kommentoi, että täytyy olla tylsä elämä kun ei ole parempaa tekemistä. Jne.
Äskeinen oli vain esimerkki, mutta tuntuu, että netistä on tullut aikuisten leikkikenttä, jossa kiusaaminen on anonyymina helppo ”harrastus” –jos niin haluaa.
Itse uskon karmaan. Minulle on nuoresta asti opetettu, että ihminen vetää ajattelullaan puoleensa asioita. Paljon puhuttu vetovoimanlaki. Kun ajattelet negatiivisia asioita, voivottelet, valitat, murehdit, haukut.. vedät murheita ja negatiivisia asioita puoleesi. Ilkeyksien latelu kertoo enemmän ilkkujasta kuin kohteesta. Mutta kun ajattelet positiivisesti, suhtaudut asioihin innostuneesti, ihmisiin myönteisesti, tulevaan optimistisesti, vedät puoleesi hyviä asioita. Kehut ja annat positiivista palautetta, saat sitä itsekin.
Oikeastaan meille kaikille on opetettu tätä pienestä pitäen.. ”Paha saa palkkansa.” Kuulostaa vähän kornilta, mutta jokainen voi valita, onko mielummin ilkeä sisarpuoli vai Tuhkimo. Opetus on viisas. Onnellisuuteemme ja elämämme tapahtumiin vaikuttaa annettuja lähtökohtia enemmän se, kuinka kohtelemme muita ja mikä on elämänasenteemme.
En sano, että itse olisin asenteissani pyhimys, mutta olen jo joitain vuosia kiinnittänyt tietoista huomiota tähän. Viikoittain muistuttanut itseäni siitä, että ihminen saa sitä mitä tilaa. Kun annat, saat. Kun syötät alitajunnalle rohkeita ajatuksia ja uskoa unelmiin, alkaa asiat pikkuhiljaa loksahdella paikoilleen. Kun olet muille aidosti kiva, sinulle ollaan. Kun näet muissa hyvää, sinussa nähdään. Ja niin edelleen. Optimismi ja positiivisuus ei ole naivia, vaan mielestäni paras keino hallita elämäänsä ja saada hyviä asioita tapahtumaan.
Minulle sanotaan usein, että olen liian sinisilmäinen ja luotan ihmisiin liikaa, en usko ihmisen pahuuteen ja yritän ymmärtää kaikkia. Välillä kuitenkin kun puhumme muiden bloggaajien kanssa esimerkiksi negatiivisista kommenteista tai nettikiusaamisesta, mietin että mikä hitto ihmisiä vaivaa?!?!
Trendi-lehdessä pyydettiin jossain vaiheessa kansimalleilta, että he jatkaisivat lausetta Maailma olisi parempi paikka… Olen joskus miettinyt, mitä tähän itse vastaisin. Vaihtoehtoja on niin paljon. Mutta tällä hetkellä vastaisin, että maailma olisi parempi paikka, jos ihmiset kannustaisivat toisiaan enemmän.
Sillä ei ehkä maailmaa kokonaisuudessaan paranneta, mutta yksittäisten ihmisten elämään kannustuksella ja tuella voi olla valtava merkitys. Ja päinvastoin: tuomitseminen, lannistaminen, kiusaaminen, ilkeily ja kyseenalaistaminen, voivat vaikuttaa yksittäisen ihmiseen läpi elämän. Yksittäisten ihmisten onnellisuudesta koostuu hyvinvoiva yhteiskunta. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Dress / Lindex
Valokuvaus Marika Valdez (kuvankäsittely/Vilma P.)
29 Comments
Juurikin näin vilma! Itse olen näiden asioiden kanssa painiskellut viimeisen vuoden päämääränä positiivisempi elämänasenne ja tämä antoi taas hurjasti inspiraatiota kiitos! 🙂
Ihana kuulla, kiitos!! 🙂
Hyvää muistutusta taas itsellekin! Hyvä kirjoitus 🙂 Tosin en harrasta nettimollausta, mut muuten saatan ressata liikaa asioista ja unohtaa sen positiivisen lähestymistavan…
Itsekin stressailen liikaa usein, mutta näistä onkin hyvä aina välillä muistuttaa itseään… 🙂 Kiitos paljon kun kommentoit!<3
Tosi hyvä ja inspiroiva kirjoitus!
Kiva kuulla, kiitos! 🙂
ihan huipputeksti ja olen aivan samaa mieltä !
Kiitos Laura!! 🙂
Hyvä kirjoitus ja totta joka sana!! <3 Erityisesti tuo pointti, että yksittäisen ihmisen elämässä esim. kannustaminen voi vaikuttaa valtavasti. Ihan itsekin herkistyn kirjoittaessani tätä, hih, mutta mielestäni hyvä esimerkki tästä oli, kun Ylen Koulukiusaamisilta-ohjelmassa räppäri Musta Barbaari kertoi itse kovasti liikuttuneena, miten hänellä oli nuorena ollut paha olla ja yksinhuoltajaäidillä ei ollut niin paljoa aikaa keskittyä hänen ongelmiinsa, ja miten paljon hänelle oli merkinnyt se, kun hänen opettajansa oli kerran pyytänyt häntä jäämään tunnin jälkeen juttelemaan ja kysellyt, onko jokin vialla. Tämän tyyppisiä esimerkkejä on varmasti paljon! Varsinkin jos jollakulla ei ole kauheasti ihmisiä, joille puhua ja jotka kannustaisivat, niin yksittäinenkin kannustava tai positiivinen sana voi jäädä varmasti mieleen ja olla merkityksellinen. 🙂
Hieno postaus jälleen kerran!:) On ihanaa lukea tällaisia postauksia, sillä nämä juuri saavat ajattelemaan omaa käyttäytymistä ja suhtautumista eri asioihin. Kiitos ihanasta postauksesta <3
Todellakin! Olen niin samaa mieltä enkä voi ymmärtää ihmisten puhdasta pahansuopuutta vihakommenteissa. Hyvin kuvaava on mun mielestä lause, jonka joskus näin: ”Hating is like drinking poison and expecting the other person to die.”. Ihmisten ilkeily muille ruokkii vaan niiden omaa pahaa oloa. Sääli, että monet eivät ymmärrä sitä itsessään. Hyvä kirjoitus ja tärkeä aihe! 🙂
Oih olipas hyvä ja inspaava postaus! Tämä sai todellakin pohtimaan omaa ajatusmaailmaa ja sen vaikutusta itseen ja kaikkeen ympärillä tapahtuvaan 🙂
Ihana kirjoitus <3 kiitos! Antaa varmasti kaikille ajattelemisen aihetta ja ehkä tekee maailmasta vähän paremman paikan 🙂
Kiitos Vilma pitkästä aikaa tällaisesta syvällisemmästä tekstistä 🙂 Mulla on samanlaiset arvot, ja muakin on sanottu liian sinisilmäiseksi. Ajattelen, että vaistoan ihmisessä hyvyyden, vaikka hänen tekonsa ja menneisyytensä kertoisivatkin jotain muuta.
Uskon, että rakkaus voittaa pahuuden ja vihan. Jos joku ihminen on kokenut elämässään paljon pahaa, eikä osaa luottaa ja epäilee kaikista pahaa, uskon että rakastamalla aidosti tällaista ihmistä voin näyttää hänelle jotakin uutta maailmasta. Uskon, että vihaan, haukkuihin, ilkeyteen jne. on tehokkainta vastata rakkaudella. Usein ilkeät sanat tulevat ihmisen turvattomuudentunteesta, jonka rakastaminen voi parantaa:) Hyvää loppuviikkoa sulle <3
Olipa ihanasti kirjoitettu! Ja tosi kauniit kuvat 🙂
Tuli hyvä muistutus taas siitä, ettei syksyn kiireistä huolimatta saa antaa stressille valtaa. Murehtiminen kun ei estä mitään ikävää tapahtumasta, mutta kaikista kivoista jutuista nauttimisen kylläkin. Kiitos tästä herättelystä 🙂
Onpas Vilmalla taas kerran fiksuja ajatuksia 🙂 Toivon vain, että noudatat tuota itsekin. Sen näkee aika suoraan siitä miten minuun suhtaudut noudatatko vai et.
Vilma- juuri näin:) – hienosti kirjoitettu- omat ajatuksensa voi aina valita – ja niiden kanssa meistä jokainen elää. Myös loukkaantuminen on oma valinta- voi valita ne kommentit jotka kantavat, kannustavat, vievät eteenpäin. Sinisilmäisenä olet päässyt jo pitkälle – elät omaa unelmaasi ja opit sellaista uutta mitä itse valitset- ole vaan rohkeasti sinisilmäinen edelleen:))
Mahtava postaus! Hyviä ajatuksia! Itsekin koen että olen paljon mielummin liian sinisilmäinen, rehellinen ja aito, kuin negatiivinen ja kyräilevä. Muiden kannustamisesta ja hyvistä sanoista vastaanotettu ilo näkyy heti toisen olemuksessa, se ilahduttaa itseäkin. Jes, hyvää energiaa jakoon!
Inspiroiva kirjoitus kyllä, mutta en ole täysin samaa mieltä. Tällaisessa maailmassa kiltteys ja ”anna niin saat” asenne ei aina toimi. Äitini on hyvä esimerkki. Hän on aina, AINA auttamassa kaikkia ystäviään ja puolituttuja, jopa tuntemattomia, ja olen vierestä katsellut, kuinka häntä häikäilemättömästi käytetään hyväksi kiltteyden takia. Osa sentään tajuaa kiittää, mutta muiden jatkuva auttaminen on sekä fyysisesti, mutta myös taloudellisesti kuluttavaa. Ei kissa kiitoksella elä. Äitini on tästä jatkuvasta muiden auttamisesta ja ”antamisesta” aivan uupunut, mutta ei osaa olla auttamattakaan… Maailma tosiaan olisi parempi paikka, jos kaikki ajattelisivat niinkuin äitini ja sinä Vilma.
Hei Laura, itseasiassa oon sun kanssa kyllä samoilla linjoilla. 🙂 Tervettä itserakkautta pitää olla, ettei rupea muiden kynnysmatoksi. Ylikiltteys voi kostautua ja martyyrina olo ei ole se mitä itse suosin. 😉 Tosi hyvä kommentti sulta! Kiitos 🙂
Vilma, olisipa kaltaisiasi ihmisiä enemmän maailmassa! Tulen aina niin hyvälle tuulelle postauksistasi, eli teet itse todeksi sitä mitä ”saarnaat” =)
Olen aivan samaa mieltä, että oma suhtautuminen kertautuu lähiympäristössä. Tosin senkin olen huomannut useaan kertaan, että jokaiseen satunnaisesti koottuun ryhmään ihmisiä (työporukka, opiskeluryhmä, harrasteryhmä, etc.) mahtuu aina se yksi tai kaksi pahanilmanlintua, jotka pilaavat muiden päivän, jos heille sen vallan antaa.
Jotenkin käsittämätöntä, etenkin sellaisissa yhteyksissä, joihin kokoonnutaan yhteisestä kiinnostuksesta tai intohimosta, kuten harrastusten pariin. Joskus olen miettinyt, onko ihmisluonto muovattu niin, että ryhmän muodostuessa on olemassa valmiit roolit, joihin jonkun on vain loksahdettava. Pahis, hyvis, sovittelija, innostaja, vastarannan kiiski, tarkkailija, jne.?
Pakko tulla olemaan kanssas täysin samaa mieltä! Täysin. Joka sanasta. En voi käsittää joidenkin ihmisten, anonyymien ja muiden uskomattoman negatiivisia huomautuksia, pahan suopuutta ja ilkeilyä. Ehkä itsekin ajoittan ymmärrän ihmisiä liikaa, mutta olen hiljattain alkanut ymmärtää sen ennemminkin suureksi viisaudeksi kuin omien näkemysten puuttumiseksi. Mieltä avarruttavaa, ettei olekaan niin yksinäinen soturi ihmisten hyvyyden puolesta 🙂
Hei Vilma! Sinulla on ehkäpä aidosti sisältörikkain blogi ainakin niistä lukuisista blogeista, joita itse luen. Sinun kirjoittamasi pidemmätkin tekstit tulee aina luettua ja saan niistä ajateltavaa ja inspiraatiota, kun taas muiden blogeissa plärään usein vain kuvat ja nopeasti lukaisen muutaman rivin. Kuulut mielestäni ammattimaisimpiin bloggajiin ja rohkea tekosi aloittaa täysin oma blogi näkyy mielestäni positiivisella tavalla blogissasi. Vaikutat vilpittömästi onnelliselta ihmiseltä ja rohkealta naiselta, joka kuuntelee itseään ja tekee juuri sitä, mitä tahtoo. Omassa vaikeassa elämäntilanteessani löydän positiivisia oivalluksia blogistasi, joten mielestäni olet onnistunut ainakin vaikuttamaan ihmisiin blogillasi. Viime aikoina aiemmin ahkera blogien lukemiseni on jäänyt vähemmälle, mutta silloin kun blogia luen, tänne aina palaan. Kiitos loistavasta blogistasi!
Fiksun tytön ajatuksia!
<3
Hyvä kirjoitus
Hei Vilma! Ihana teksti, josta olen 100% samaa mieltä kanssasi. Olisiko mahdollista, että tekisit joskus postauksen, jossa olisi käyttämiäsi tekniikoita tai vinkkejä kuinka ylläpitää positiivista fiilistä?
Itsestäni tuntuu välillä, että jään liiaksi märehtimään ikäviä asioita joita kohtaan, jolloin saattaa olla vaikeata ns. kääntää kelkkaa ajattelussa 🙂
IHANA kirjoitus Vilma! Mä niin uskon tuohon vetovoiman lakiin, ja pyrkinyt elämään sen mukaan! Jotenkin tulee niin hyvä mieli kun muutkin siihen uskovat! Kiitos tästä loistavasta postauksesta! <3
joo.. ihan hyvä kirjoitus ja ymmärrän sun pääpointin tässä. Mutta entä sitten kun oikeasti jotain kamalaa tapahtuu? Onko se karmaa että minun pieni poika ja mies kuoli kun meitä vastaan ajoi auto? Oliko se jotenkin minun edellisten tekojen summa? Ei lapsi ollut ainakaan koskaan tehnyt kenellekään mitään pahaa että karma näin julmasti päätti hänen elämänsä.
Haluan itsekin ajatella että hyvät teot palkitaan ja kohdella ihmisiä niin kuin haluaisin että minua kohdeltaisiin. Mutta sattuma näyttää heittäneen minun elämään kamalimman asian mitä voi käydä. Ehkä ajattelen liian yksipuolisesti sun kirjoitusta, mutta.. jos on kokenut tällaista mitä mulle on nyt käynyt laittaa se vähän miettimään.