Miksi kannattaa aloittaa heti?
Kaikki tietävät, että vaikeinta lenkissä on lähteminen, opinnäytetyön tekemisessä ensimmäisten sanojen kirjoittaminen, epämiellyttävän asian sanomisessa suun avaaminen ja uuteen projektiin lähtemisessä konkreettisiin hommiin ryhtyminen.
Perfektionismiin välillä taipuvaisena tunnistan piirteen, että haluaa aloittaa vasta kun on varma, että lopputulos on vähintäänkin hyvä. Kun kaikki asiat on mietitty, kaikilta kannoilta. Mutta tiedän myös, että valmistautuminen ja suunnittelu on pointitonta ajanhukkaa, ellei ala tehdä ohella konkreettisia askelia kohti haluamaansa. Asioiden sysääminen on varma keino olla saavuttamatta haluamaansa. Ainoa keino mennä eteenpäin on mennä oikeasti eteenpäin, päin uutta ja tuntematonta, rohkeasti, liikaa kyseenalaistamatta. Ja ennen kaikkea itselleen armollisesti.
Jos vaatii itseltään ”täydellisyyttä”, jää asiat nimittäin helposti tekemättä kokonaan. Ja kumpi on oleellisempaa: saada jotain aikaan sinne päin, vai olla saamatta mitään aikaan. Monet viivyttelevät aloittamista, koska alku on epämukavaa, epävarmaa ja epätäydellistä. Mutta itse olen sitä mieltä, että mitä aikaisemmin aloittaa, sitä nopeampaa tulee hyväksi.
Menestyminen vie aina aikaa. Leikitään, että uudelle asteelle meno kestää kolme vuotta – aina. Jos aloittaa tänään, on kolmen vuoden päästä jo aika pitkällä. Kuitenkin aloittamista helposti lykkää ja samalla lykkää päämäärää, koska eteenpäin meno vie aina sen saman ajan. Esimerkilläni haluan korostaa näkemystäni, että käytännössä oppii eniten. Kukaan ei yhdessä yössä kasva mestariksi. Alku on monesti hankalaa oli se sitten tänään tai kahden vuoden päästä.
Jatkuvuudenlaki pitää usein lopusta huolen. Kun aloittaa sähköpostin kirjoittamisen, juoksulenkin, vaatekaapin siivoamisen, yrityksen perustamisen.. tai mitä tahansa, harvoin sitä jättää kesken.
Muutenkin liika täydellisyyden tavoittelu saa ihmiset välillä luopumaan hyvistä asioista. Ei kutsuta vieraita kylään, koska pitäisi suunnilleen olla ikkunatkin pestynä ja kolmen ruokalajin illallinen katettu hienoista astioista. Kynnys tulee niin suureksi, että kaikki jää tekemättä. Joskus jotain on parempi kuin ei mitään. Jos suunnittelet elämäntapamuutosta, ei siitä kannata suunnitella liian kaikenkattavaksi. Se tuntuu liian työläältä ja sitten jättää pienetkin askeleet tekemättä.
Näitä asiota pohdin usein, koska olen kärsimätön ja kunnianhimoinen. Haluasin olle heti ”valmis”, osata ”kaiken”… Tämän postauksen pohdintani koskee ehkä enemmän joko tai -ihmisiä. Niitä, joiden ääni päässä käskee tehdä aina kaiken mahdollisimman hyvin -niin hyvin, että kynnys aloittaa on valtava. Miten saada silloin toiveet teoiksi, ponnistukset tavoiksi ja suunnitelmat toteutetuiksi, jos aloittaminen tuntuu mahdottomalta?
Itse olen yrittänyt opettaa itseni siihen, että mahdollisimman hyvin tarkoittaa siinä hetkessä, sinä päivänä. Tehdä asian eteen se, mitä voi tehdä yhden päivän aikana. Ja se tarkoittaa sitä, että tekee edes jotain.
16 Comments
Kiitos tästä kirjoituksesta Vilma! Tuli juuri täydelliseen aikaan. Mä oon kaikki tai ei mitään -ihminen. Ja ajattelen täysin, kuten kirjoitit. Mulla on tällä hetkellä gradu työn alla. Ja tosiaan, pohdin asioita ihan liikaa. Myös olen päiviä kirjoittamatta, kun tuntuu, etten saa yhtään järkevää lausetta paperille. Myös tekstin muokkaamista voisin tehdä loputtomiin. Vaikea olla tyytyväinen ja vain painaa lähetä-painiketta. 😀 Nyt olen asettanut itselleni deadlinen. Se on melko tiukka, mutta välillä on pakko haastaa itseään. Ja mitä kaikkea ihanaa mua odottaakaan kun gradu on valmis! 🙂
Kivaa viikkoa! 🙂
Huh miten hyvä ja mulle tarpeellinen postaus! Paljon hyviä ajatuksia jotka mieleen palauttamalla tulee varmasti jatkossa saamaan paljon enemmän aikaiseksi!
Eikun tenttiin lukemaan…. Kirjat on odottaneet tossa pöydällä jo tunnin….!
VITSIT miten tunnistan itseni tuosta 😀 opinnäytetyö aluillaan ja eilen en tehnyt postausta ollenkaan vaikka tuijotin näyttöä varmaan 4h kun ei siitä tullutkaan täydellinen heh.
Tää on niin totta!!! Oon itse kanssa tosi perfektionisti ja kaikki asiat pitää aina suunnitella täydellisesti alusta loppuun ennen kun voin edes aloittaa. Se vaan usein johtaa siihen, että esim. koulutyöt ja projektit jää viimeiseen iltaan, jolloin ne tulee tehtyä kauheessa kiireessä, koska on pitänyt suunnitella niin pitkään… Ihan järjetöntä kun miettii omaa ajatusmallia. Mutta tohon kyllä pyrin että aloittaisin heti kaikkien asioiden toteuttamisen kun ne tulevat tehtäväksi, kyllä kaikki valmistuu ja muotoutuu kun vain saa aloitetuksi! Kiitos Vilma ihanasta blogistasi! Oon aivan koukussa tän lukemiseen ja kaikki sun postaukset kolahtaa muhun ihan kympillä! Toivottavasti tykkäät kirjoittaa tätä vielä pitkään 🙂
Siis mulla on ihan sama ongelma!! Suunnittelen asioita niin paljon ja pitkään etten ehdi aloittaa itse työn tekemistä kun vasta liian myöhään ennen deadlinea…. Huoh, välillä se turhauttaa — ja paljon!! 😀 kuitenkin se fiilis on niin parasta kun saa tehtyä hommat ajoissa ja niin että itse on tyytyväinen siihen! Siihen minun pitäisi useimmin pyrkiä 🙂 Hyvä kirjoitus ja ajankohtainen ainakin minulle!
Olipa kiva postaus ja sattui vielä niin oivaan aikaan 🙂 Itse samaistun täysin ja olen aloittelemassa yritystä ja tuntuu että pitäisi olla ”täydellinen paketti” kasassa ennen toiminnan aloitusta.. On välillä haastavaa hoksata milloin joku asia/projekti on tarpeeksi hyvä kun sitä itse voisi hioa suunnilleen loputtomiin mutta toisaalta mitä aiemmin sen vain tekee niin sitä nopeammin saa siitä palautetta ja voi kehittää sitä/itseä eteenpäin 😉
Kiitos tästä kirjoituksesta! Itse aloitin juuri autokoulun, ja nyt kun ekat kaksi ajotuntia on takana, musta tuntuu etten ikinä opi ajamaan! Oon panikoinut ja jännittänyt ajamista aika paljon, mutta tän sun tekstin myötä tajusin, että ihan turhaan mä kahden tunnin perusteella vielä luovutan. Ajamaan oppii vaan ajamalla! 🙂
Kiitos! Tämä oli todella hyvä aihe, nimittäin lukeudun juurikin tällaiseen täydellisyydentavoittelijaan. Pahinta,on välissä se, että kun on taottu päähän että omaan epäonnistumiseen olet syyllinen vain sinä itse, niin arvaa huvittaako aloittaa jos tuntuu ettei kuitenkaan onnistu haluamallaan tasolla? Toinen mitä teen, on jätän asiat viimetinkaan. Sitten voin syyttää saamattomuuttani siitä, ettei hommasta tullutkaan täydet pointsit, koska aloitin tyhmyyttäni liian myöhään. Näin ei tarvitse pettyä, jos kunnon työllä ei tulekaan sitä femmaa.
Mun entinen koulukaveri kehotti portfoliota väsätessä tekemään ”sellaisen, mihin olen tyytyväinen” ja olla edes yrittämättä tehdä täydellistä. Tämä helpotti mun sen hetkistä pohtimista ja nopeutti työn valmistumista huimasti, kun päätin tehdä sellaisen, mikä kelpaa, enkä täydellistä. Ja tätä mantraa on siitä asti noudatettu! Sopii erityisen hyvin perfektionistille. 😀
Gorgeous photos!! Love the scarf 🙂
Fashion latte with vanilla
Hyviä ajatuksia! Itse olen sellainen, että työt ja koulu on pakko suorittaa täydellisesti. Sain yhdestä tehtävästä 9+ ja olin sitä mieltä, että pieleen meni, kun ei tullut kymppiä.
Omat lenkille lähdöt ja terveellisen elämän lykkään aina, vaikka tiedostan, että kymmenen kiloa on ylipainoa. Nytkin istun olohuoneessa, syön suklaata ja teen etukäteen jo koulujuttuja. Huoh.
Jospa saisin tästä kirjoituksesta vähän puhtia 🙂
Juuri tänään viimeksi palautin mieleeni Sheryl Sandbergin kirjan ”Lean in – Naiset ja menestymisen tahto”-kirjan huipputärkeän lauseen mieleeni: ”Better done than perfect”. Niin totta ja tekstisi osui samaan asiaan!
Voi vitsi Vilma kun oot nätti noissa kuvissa ja viel upeita ajatuksia 🙂
Sori tää ei kovin liity aiheeseen, mutts millä hammastahnalla sä peset sun hampaat? Sulla on nii kaunis hymy ja valkoinen hammasrivi 🙂
Näitä ajatuksia pitäis kyllä pyöritellä päässä tuota gradua tehdessä! Oon itse kans melkoinen perfektionisti, ja tuntuu välillä, etten voi kirjoittaa mitään jos en pysty kirjoittamaan jotakin täydellistä. Oon myös joutunut pitämään pitkän tauon gradusta töiden takia, ja nyt siihen uudelleen tarttuminen on ollut kauhean vaikeaa. Oon kuitenkin huomannut, että jälkeenpäin luettuna kaikki teksti kuulostaa ihan hyvältä, vaikka se kirjoitushetkellä oliskin tuntunut ihan hirveältä diipadaapalta. Niinpä oon nyt yrittänyt kirjoittaa edes jotain joka päivä, ja päässyt aina vähän eteenpäin… Ehkä tää joskus valmistuu! 😀
Hyviä ohjeita. Tunnistan itseni juurikin joko-tai tyypiksi. Lenkille lähtö ei ole tuottanut ongelmia, mutta esim. koulujuttujen aloittaminen on aina ollut jotenkin hirveän hankalaa ja epämiellyttävää. Jospa sitä opettelisi enemmän kohtaamaan työläältä tuntuvia asioita!