Kaivataan älykköblogeja!

18

Thoughts

09.09.2013

Istun tässä Sosiologisia näkökulmia –kurssin iltaluennolla. Sivusilmällä luin juuri Helsingin yliopiston omaa Ylioppilaslehteä. Bongasin nimeni tekstistä. Mahassa möyrähti..apua,miksi nimeni.
No tekstissä pohdittiin, missä suomalaisnaisten älykköblogit ovat. Tekstin toimittanut Johanna Mitjonen tuo esiin House of Cards –sarjan nuoren Zoen, joka pääsee töihin Washingtonin politiikan kiemuroita käsittelevään blogiin. Mitjonen pohtii, miksi esimerkiksi teoreettisen filosofian opiskelija postaa asu- ja ruokakuvia. Missä filosofia? Missä Suomen Zoe?

No nythän opiskelen jo sosiologiaa.. Mutta tekstin pointti, kuinka blogosfäärissä olisi saumaa muuttaa maailmaa, on ajatuksia herättävä ja hyvä. Tässä kuitenkin oma puheen(puolustus)vuoroni siitä, miksi blogistani tuli tällainen.

Olen myös pitänyt filosofisempaa blogia. Aloitin aikoinani Aivot altaassa-blogin, tässä linkki: http://aivotaltaassa.wordpress.com/. Blogin historia jäi lyhyeksi, koska lähdin kuukaudeksi Ateenaan ja kun palasin perustin valokuvablogin Lilyyn. Täytyy sanoa, että nyt (ensimmäistä kertaa) jälkikäteen tekstejä lukien, pidin blogista paljon.

Olen kuitenkin aina ollut moniulotteinen, ailahteleva ja ehkä vähän sisimmästäni ristiriitainen tyyppi. Olen harrastanut piirtämisestä pianon soittoon, joukkuevoimistelusta palloipeleihin ja näyttelemiseen. Ja niin edelleen. Lukion päästötodistuksessani oli 13 kymppiä samaan aikaan kun matkustelin Euroopassa tekemässä mallinhommia.

Kun opiskelin ammattikorkeakoulussa teollista muotoilua, kaipasin kirjoja ja akateemisuutta sekä tiettyä syvällisyyttä. Kun taas sitten aloitin teoreettisen filosofian opinnot, kärsin siitä, etten saanut toteuttaa itseäni luovasti ja etten nähnyt kätteni jälkeä.

Löysin tasapainon aloittamalla valokuvablogini. Edelleen menen kuvat edellä. Kuvaan yhä 90% ensin ja kirjoitan tekstin kuin kuvatekstiksi siinä sivussa. Ajattelen, että yhä jotkut lukevat blogiani vain kuvia katsomalla ja jos huvittaa voi lukea enemmän. Huomaan, että ajatteluni on jäljessä.

Kuvaaminen on intohimoni ja keino toteuttaa itseäni luovasti. Se on blogini sydän. Älyllistä elämää ja tieteellisen tekstin kirjoittamista saan harjoittaa opiskellessani yliopistossa. Tarvin keinon toteuttaa sitä toista puolta itsessäni: urheilullista, luovaa, esteettistä, käytännöllisempää ja hömpempää puoltani. Pinnallisempaa, mutta ei mielestäni vähä-älyisempää puolta. Tuntuu, että elämäni on paremmin tasapainossa näin.

Lisäksi, kun bloggaaminen on ammatti, täytyy postaustahdin olla kiivas. Jos haluan mennä kuvat edellä, se tarkoittaa itselleni että kuvaan jokapäiväisiä asioita, arkea. Pukeudun ja syön joka päivä.

Ehkä pidän enemmän ”älykköblogia” kun olen 25-vuotias. Ehkä en. Nyt toivon, että tämä bloggaustapani voi viestittää nuorille lukijoilleni hyviä, esimerkillisiä asioita.  Nuorille, jotka kuitenkin blogeja eniten lukevat ja nuorille joista monikaan ei lukisi blogiani, jos tämä pohjautuisi teoreettiseen filosofiaan.

Teoreettinen filosofia kun on enimmäkseen logiikkaa, merkitys -käsitteen merkityksen pohtimista tai väittelyä mahdollisista maailmoista. En usko, että olisi kovin lukijaystävällistä alkaa formalisoida täällä lauseita toisen kertaluvun predikaattilogiikan mukaan. Tai jos käyttäisin täällä sivistyssanoja toisensa perään, menisi monelta dualismit, induktiiviset päättelyt ja determinismit ohitse. En koe olevani vielä niin hyvä, että osaisin popularisoida oppimaani tarpeeksi hyvin.

Nyt kun tiedekuntani vaihtui valtiotieteelliseen ja pääaineeni sosiologiaan, on tilanne ehkä toinen ja ehkä ainakin enemmän voisin tarttua ajankohtaisiin asioihin. En ole kuitenkaan varma, onko minusta täällä siihen. En halua aliarvioida teitä lukijoita, joten kysynkin, millaisia postauksia te haluatte?

Kuka blogiani lukee? Ymmärrän, ettei minulla ole siitä suurtakaan aavistusta. Jos jaksoit lukea tämän pitkän postauksen loppuun, niin olisi kiva jos kommentoisit jotain, kuka olet ja miksi luet blogiani? Kerro vaikka vain ikäsi, asuinpaikkasi, työsi tai opiskelupaikkasi. Ihan mitä vain.

xVilma