Kaikki Muuttuu
Olen miettinyt viime aikoina paljon muutosta ja palannut miettimään, kuinka viisas jo Herakleitos aikanaan oli sanoessaan kaikki virtaa. ”Ihminen ei voi astua kahdesti samaan virtaan.” Ja se on niin totta… Olen oikeastaan vasta lähiaikoina todella oivaltanut, että mikään ei ole pysyvää. Nekin asiat, joiden ajatteli olevan, muuttavat muotoaan.
Kaikki virtaus on nykypäivänä vielä entistä kovempaa. Kovempaa kuin koskaan aikaisemmin ja koko nykyyhteiskuntaa tuntuu vaivaavan paradoksi, miten elää hetkessä, mutta olla askeleen edellä. Tai edes askelen perässä. Tällä hetkellä on nimittäin helppo pudota kelkasta ja jäädä jalkoihin, jos hankaa ”kehitystä” vastaan. Muutos tapahtuu joka tapauksessa, joten se kannattaa hyväksyä ja yrittää pysyä mukana. Menneisyyteen haikalu on välillä tietysti ok, mutta menneisyyttä ei saa takaisin ja tuleva on paljon jännittävämpää ja mielekkäämpää, jos siihen suhtautuu avoimin mielin.
On erityisesti tiettyjä asioista, joita vastaan ei mielestäni kannata kapinoida, vaikka muutos tuntuisi vaikealta. Esimerkiksi globalisaation tai teknologian kehityksen vastustaminen… Se, että yrittää pitää kynsin ja hampain kiinni vanhasta ja estää kansainvälistymisen tai teknologian kehityksen, kopsahtaa mielestäni vain omaan nilkkaan. Internetin aikakaudella ja rajattoman tietomäärän ollessa ihmisten saatavilla on tultava toimeen sen faktan kanssa, että huolimatta yhden tai edes tuhannen ihmisen ajatuksista, maailma menee eteenpäin. Pitää vain sopeutua ja tehdä vallitseviin olosuhteisiin nähden hyviä päätöksiä.
Olen myös pohtinut omaa alaani ja sitä mihin se tulee menemään. Mitä teen työkseni viiden vuoden päästä? Mitä nykynuoret tai 2010 luvun lapset tulevat tekemään työkseen…? On puhuttu paljon siitä, kuinka työnkuvat muuttuvat. Nykypäivänä kun valinnanvaraa on paljon, ei osatakaan päättää. Kun kaikki on ikään kuin mahdollista, halutaan kaikki. Ja vauhti vain kiihtyy, kun yritetään ehtiä saada se kaikki.
Omaa alaani ei ollut edes olemassa 10 vuotta sitten. Oikeastaan ala on syntynyt muutamassa vuodessa. Varsinkin media-ala muuttuu tällä hetkellä sellaista vauhtia, että tulevaisuutta on vähän vaikea arvioida. Ennen 20 vuotta oli lyhyt aika jonkun ammattikunnan historiassa ja työnkuva oli kutakuinkin sama koko tuon ajan. Nyt aloja syntyy ja häviää tuossa ajassa paljonkin.
Mitä toivoisin, että omat nuoremmat sisarukseni ja mahdolliset lapseni tulevaisuudessa osaisivat? Mieleeni tulee vahvasti, että kykyä sietää muutosta ja epävarmuutta. Ottaa muutos positiivisena asiana, mahdollisuutena kehittyä. Ymmärrystä, että oppiminen ei lopu kouluun. Ymmärrystä, että varsinkin nykypäivänä koko työelämä on uuden oppimista ja itsensä kehittämistä. Tietojärjestelmät ja tietotekniikka kehittyvät, koneet ja ohjelmat kehittyvät, alat kansainvälistyvät, työsuhteet muuttuvat määräaikaisiksi ja yhä projektiluontoisemmiksi… Muutos on aina uutta ja uusi on useimmille meistä aina vaikeaa. Monet meistä luontaisesti välttelevät jotain, mikä on vierasta, mitä ei ymmärrä.
Muutos on mielestäni kuitenkin hyvä asia. Tai ainakin siinä on paljon hyvää, vaikka minulle muutokset eivät ole aina helppoja. Muutos tuntuu vaikealta, kun haluaisin suunnitella, tietää tarkemmin. Uuden opettelu on työlästä ja välillä ahdistaa, kun en osaa ja ymmärrä. Kun muut etenevät ja tekevät jo jonkun asian toisin, kun itse vasta opettelen edellistä. Kun tuntuu, että hengästyttää… Kun tuntuu, että äidinkielellään ei enää pärjää. Kun tuntuu, että jos ei pysy sykkeessä, putoaa rytmistä ja otteen herpaantuessa on kirittävää. Ja kirittävä voi kasvaa niin suureksi, että mielummin jättää sen leikin sikseen.
Mutta muutos kehittää aivoja, se lisää itsetuntemusta, se haastaa ja tuo onnistumisen tunnetta. Se tuo vapautta. Olen ollut jo vuosia elämäntilanteessa, etten voi suunnitella elämääni eteenpäin. Välillä mietin, että ehkä hyvä niin, koska elämä harvoin menee ihan niin kuin suunnittelisi. Tällainen muuttaa mielestäni vähän myös ihmistä. Omat arvoni ja asenteeni ovat pohjimmiltaan samat kuin 5 vuotta sitten, mutta kuitenkin jokin on muuttunut.
16 Comments
Mahtavaa tekstiä Vilma! Paljon muuta tähän ei voikkaan sanoa, kiitos voimaannuttavasta kirjoituksesta 🙂
Kiitos paljon Eeva sinulle, kun kommentoit!<3
Ihana teksti, toi jonkinlaista helpotusta elämästressiin kun ei oo koskaan osannut miettiä maailman menoa tolta kantilta. Kaikki muuttuu mutta uidaan mukana! 🙂
Kiva kuulla! Kiitos, kun kommentoit 🙂 <3
Aivan loistava kirjoitus jälleen <3
Tunnustaudun itse olevani välillä aikamoinen muutoksen vastustaja, etenkin mitä tulee teknologiaan. En esimerkiksi voi käsittää, miksi ihmeessä pitäisi ostaa uusi (aina VIELÄ vähän parempi) puhelin joka vuosi (tai jopa useammin). Enkä kyllä todellakaan teekään niin. Olen mieluummin vähän "jäljessä kehityksestä" kuin tuhlaan rahojani ja ympäristön varoja mielestäni turhaan kuluttamiseen. Kun muut esittelevät uusien luuriensa ominaisuuksia, minä kaivan neljä vuotta vanhan puhelimeni esiin ja ylpeänä esittelen kuinka vähän kolhuja siihen on vuosien varrella tullut 😀 Tämä ei haittaa minua tai elämääni pätkääkään enkä koe jääväni mistään paitsi, joten sallin itseni olla jääräpäinen tässä asiassa. Toivottavasti en kuitenkaan huomaamattani ole joka asiassa yhtä muutoksenvastainen! 😉
Kiitos ihana Susanna! 🙂
Olen todellakin samalla kannalla. Itse olen omien valintojeni kautta saanut elää hyvinkin muutoksille herkkää elämää ja elänyt monta vuotta epävarmuudessa niin määräaikaisten työsuhteiden kuin vaihtuvien paikkakuntien vuoksi. Tämä vaihe kesti 19- vuotiaasta aina 24- vuotiaaksi saakka. Nyt kun olen aloittanut opettaja-opinnot yliopistossa ja tieto siitä, että tulisin seuraavat viisi vuotta elämään aikalailla samassa ympäristössä olikin omalla tavallaan aikamoinen shokki. Ja ihan hyvälläkin tavalla. Olen huomannut, että kun on pitänyt sietää muutoksia ja epävarmuutta noinkin nuorella iällä on se samalla kasvattanut minut suhtautumaan rennommin kehitykseen ja myös pysymään siinä mukana. Samalla myös kestän paremmin suunnitelmien muuttumisia ja pysty mukautumaan niihin, mitä ehkä muut ihmiset. Näin ainakin olen itse havainnoinut:D Kaikki muutos ei toki aina ole hyvästä mutta välillä täytyy ottaa askel taaksepäin. Ehkä myös tietynlainen spontaanius on lähtöisin noista epävarmuuden vuosista, sillä silloin asioita täytyi tehdä ja kokeilla lyhyellä varoituksella.
En ole aikaisemmin kommentoinut blogiisi mutta tasaisin väliajoin kaynyt lueskelemassa sitä. Tekstisi ovat hyviä ja kuvat oikein kauniita:) Kiitos siitä!
Kiitos paljon Anne ihanasta kommentista! Voin kyllä hyvin samaistua ajatuksiisi. 🙂
Jopa liikennekin tulee muuttumaan, joka on ainakin omasta mielestäni mielenkiintoinen, arkeen vaikuttava asia: http://inktank.fi/10-urban-travel-headaches-that-could-soon-be-history-thanks-to-this-finnish-service/?utm_content=bufferaa89b&utm_medium=social&utm_source=twitter.com&utm_campaign=buffer
Muutos on nähty kaikilla sektoreilla ennemmin tai myöhemmin.
Juuri näin! Hyvä pointti!
Tosi hyvä kirjoitus, juuri näin. Muutosvastaisuus on osa ihmisten hyväksymisprosessia, sitä jaksan esimerkiksi työkavereilleni toitottaa näiden ollessa uusia tuulia vastaan 🙂
Ja tuosta samaan virtaan astumisesta, rakastan itse aivan erityisesti Pocahontasin soundtrackia. Siinä lauletaan kappaleessa What’s around the riverbend, että can’t step in the same river twice – the water’s always changing always flowing. Sopii niiiin hyvin tähänkin 🙂
Totta! 🙂 Kiitos paljon Erica kun kommentoit! <3
Viisas, viisas nainen oot!
<3 :)
Tuo Herakleitoksen lause on yksi lempilauseitani, johon olen monesti palannut.. Pentti Saarikoski siteerasi Herakleitosta, luin Saarikoskea joskus lukiossa ekaa kertaa. Vastustan monesti muutosta, ja se tosiaan usein vain vaikeuttaa asioita. Kun vaan uskaltaisi mennä virran mukana. ”Pahoista” asioista voi syntyäkin arvaamatta hyvää, sitä ei vain itse vielä näe.
Teknologiasta – mä en ole ottanu älypuhelinta käyttöön, tai on mulla mutta en käytä sitä. Vanha puhelin on helpompi käyttää, ja haluan myös pystyä olemaan ilman nettiä. Tv:kin minulla on kuvaputki ja tietokone vuodelta 2009 tms. Ajattelen että uusi teknologia ei voi määritellä minua, voin olla silti uudistuva ja elinvoimainen vaikka teknologiani on vanhaa – se on vain teknologiaa, mieleni ja sisimpäni on nuori ja uudistuva.
Jotenkin pidän ehkä kiinni paremmista, menneen ajan arvoista noiden ”retro”tavaroideni kautta.. Vaikka ne on vain tavaroita, ne vaikuttaa jotenkin ajatteluun. Tulee esim. ihan erilainen fiilis jos nostaa vanhan pyöritettävän puhelimen luurin ja sitten taas älypuhelimen korvalleen. Jotenkin mietin, että me ei nähdä tässä aikakaudessa miten hullua kaikki on, koska muutos on niin hidasta. Ajattelen, että omilla valinnoillani voin ehkä vaikuttaa muidenkin arvoihin, butterfly effect-tapaan. Kiitos Vilma blogistasi, ihanaa kesää:)
Kiitos paljon hyvästä kommentista! 🙂 Teknologiasta vielä tarkennan ajatustani, en ehkä tarkoittanut perus puhelin vrt. älypuhelin asioita, vaan toimintoja, jotka on siirtynyt sähköiseksi. Mielestäni tietkoneen ei tarvi olla uusi tai hieno. Riittää kun työelämässä osaa nykyään tietokonetta käyttää, eikä viitsimättömyyttään halua olla sitä opettelematta. Ajattelen, että jos työelämää on vielä useampi vuosi jäljellä – se on ennemmin tai myöhemmin todennäköisesti kuitenkin välttämätöntä. 🙂