ISKÄ
En haluaisi lähteä täältä Italiasta pois, mutta tänään toivoisin olevani Seinäjoella. Pelaamassa, keilaamassa, kantamassa aamupalan sänkyyn ja viettämässä isäinpäivää. Aina, vielä tämänkin ikäisenä, olemme tehneet isäni kanssa paljon asioita yhdessä: urheilleet.. tennistä, sulkapalloa, koripalloa, hiihtoa, laskettelua, lenkkeilyä, pesäpalloa, lentopalloa, salibandya… milloin mitäkin. Myös lautapelejä pelataan yleensä juuri isäni ehdotuksesta.
Välillä perheeni muodostaa pienen ”bändin”, jossa jokainen soittaa jotain soitinta. 😀 Minä meistä vähiten musikaalisena lyön korkeintaan rumpukomppeja, mutta iskä osaa soittaa kaikkea meidän muidenkin edestä. Onhan se perusjuttuja opettanutkin, mutta saksofoniin en ole koskenut. 😉
Iskä on järjestelmällinen käsillä tekijä, nikkaroija ja rakentaja, loistava opettaja ja organisoija. Oli kyseessä meidän omakotitalo tai piparkakkutalo, iskä rakentaa sen alusta loppuun viimeisintä silausta myöten. Jep, isäni on myös hyvä keittiössä, vaikka tosin aina välillä blogini terveysjuttuja kirjoittaessani mietin isääni, jonka tiedän ahkerasti joka päivä blogiani lukevan. Jospa joku asia tarttuisi… Yksi päivä tässä sain puhelimeeni kuvan leivästä, jonka päälle oli kasattu avokadoa ja kasviksia. Ehkä se alkaa pikkuhiljaa mennä niinkin päin, että vanhemmat ottavat lapsiltaan mallia…? 😀
Silmissäni iskä osaa kaikkea. Viime jouluna jokainen meistä sisaruksista saatiin joululahjaksi iskän itse suunnittelema ja käsin tekemä kaulakoru, johon oli käytetty pienenä ostamiamme korukiviä. Sitä edellisenä jouluna saimme dvd:t johon oli jokaiselle koottu parhaat pätkät lapsuutemme vhs-videoista, joita iskä kuvasi aina ahkerasti.
Parasta on kuitenkin se, kuinka vanhempani ovat valmiita auttamaan aina. Iskä on ollut korvaamaton apu muutoissa, opetusluvilla autokoulun käynnissä, paperiasioissa ja matikan läksyissä. Lämmin ja huolehtiva, aina läsnä. Olen joskus miettinyt, että kun oma isä on niin täydellinen, mistä löytää joskus omille lapsilleen vastaavan?! ;D
Perheeni on asia, josta olen joka päivä kiitollinen. Onnekas. Siksi halusin kirjoittaa tämän blogiini, vaikka tämä ei sen aiheisiin niin kuulukaan ja on huomattavan henkilökohtainen. Kiitollisuus on hyvinvoinnin ydin. 🙂
Tänään on taas hyvä päivä osoittaa elämän tärkeimpiä asioita. Koska minä en pääse paikalle, halusin lähettää ripauksen sitä sähköisesti. Hyvää isäinpäivää!♥
Tähän postaukseen oli haastava löytää kuvia Italiasta käsin, mutta löytyi sitä jotain… muistot ovat Pori Jazzeilta, yo-juhlistani, pyöräretkeltä ja pikkusiskoni rippijuhlista. 🙂
7 Comments
Kauniisti kirjoitettu teksti! Itsekin olen samassa tilanteessa eli eri maassa kuin isäni tänään.
Ihana blogi sulla muutenkin! 🙂
Kiitos Sanna! <3
En melkeen koskaan kommentoi, vaikka blogiasi olen lähes alusta asti seurannut. Mutta oikeestaan joka viikko hätkähdyn siitä, miten joku voi ajatella asioista näinkin samalla tavalla, ruokafilisofioista elämänkatsomukseen ja kaikesta maan ja taivaan väliltä. Jos me joskus tavattais ni osattais varmaan lukea toistemme ajatukset. Mietin, että mistähän tää johtuu, mutta nyt on aika selvää, että kotikasvatuksesta. Ihan kun oisit puhunut mun isästä. Itsekin olen kasvanut pikkukaupungissa, isossa perheessä, joka aina on tukena, mutta kuitenkin kannustamassa itsenäistymiseen ja oman järjen käyttöön. Olet ihana, jatka samaan malliin, sun blogia on tosi kiva lukea!
Kiitos paljon, ihana kommentti! 🙂
Minulla tulee noista kuvista sun isästä sellanen aika rento vaikutelma ihmisenä 🙂
Muutenkin muistuttaa kyllä sun isä ainaki paria ulkomaista näyttelijää aika paljon 😀 Tai melkein justiin saman näkönen ja oloinen ku ne 😀 Etenki tuossa ylimmässä kuvassa.
Tuli tuosta tekstistä vielä mieleen, että oletko siis suorittanut ajokortin opetusluvalla? Et ole ollut autokoulussa?