HYVÄ ITSETUNTO
Olen vuosia sitten kirjoittanut itsetunnosta postauksen, mutta aihe on mielestäni aina ajankotainen, joten ajattelin kirjoittaa päivitetyn version ajatuksistani. Täällä New Yorkissa uusien tapaamisten ja tilanteiden valossa on tullut taas tarkasteltua itseänikin tarkemmin. Koen, että minulla on nykyään hyvä itsetunto. Mutta muistan ajan, kun olin hyvin hyvin epävarma…
Vielä pari vuotta sittenkin kirjoitin näin: ”Monet ovat kommentoineet minun vaikuttavan seesteiseltä ja tasapainoiselta blogini perusteella, ihmiseltä joka on sinut itsensä kanssa. Kyllä, sellaiseksi itseni nykyään tunnen, mutta tie ei ole ollut helppo. Omaan myös edelleen valtavan suuren itsekritiikin ja yhä välillä itsetuntoni laskee ja koen suuria epävarmuus-hetkiä. Välillä haluaisin vajota maan alle ja kadota, koska en tiedä, miten päin pitäisi olla. Tunnen oloni nahoissani epävarmaksi –huonommaksi kuin muut.”
Olen aina ollut vähän perfektionisti ja herkkä muiden mielipiteille, joten en koe saaneeni erityisen vahvaa itsetuntoa syntymälahjana. Uskon kuitenkin, että omat ajatukset määrittävät meitä huomattavasti ja mieltä voi työstää. Mieltä kehittämällä voi parantaa itsetuntoa ja muuttaa elämänsä. Hyvä itsetunto vaikuttaa niin hyvinvointiin, ihmissuhteisiin kuin elämässä menestymiseen, joten sen kehittymiseen kannattaa nähdä vaivaa. On tervettä rakastaa itsestään ja tuntea pystyvänsä eri asioihin.
Kokosin tähän postaukseen asioita, jotka koen ainakin olleen yhteydessä oman itsetuntoni vahvistumiseen. Olisi kiva kuulla myös teidän ajatuksia aiheesta. 🙂
Opi kärsivällisyyttä. Itsetuntoani söi joskus huomattavasti se, että olin niin hukassa. En ollut löytänyt paikkaani oikein minkään suhteen. Ennen myös turhauduin nopeammin, jos en osannut jotain asiaa tai onnistunut haluamallani tavalla. Olen opettanut itseäni hyväksymään, ettei aina voi onnistua ja suunnitelmat eivät aina mene niin kuin haluaa. Olen oppinut oikeasti ajattelemaan, että asioilla voi olla myöhemmin positiivisia vaikutuksia ja seurauksia, vaikka siinä tilanteessa ne tuntuvat epämukavilta. Asioilla on tarkoituksensa. Epätietoisuuden ja epäonnistumisten sietäminen on hyväksi, ettei itsetunto horju yksittäisistä tapahtumista ja vastoinkäymisistä.
Ymmärrä ainutlaatuisuuden hienous. Varsinkin ulkonäköasioissa minusta on helpottavaa käyttää ajattelua, että jos joku asia olisi eri tavalla, ei kokonaisuus olisi enää niin persoonallinen minä. Kannattaa muistaa, että koskaan koko ihmisrodun historian aikana ei ole ollut, eikä tule olemaan ketään, joka olisi täsmälleen kuten sinä. Jokainen on siis täysin ainutlaatuinen ja se on meidän jokaisen voimavara. Muihin vertaaminen on turhaa, järjetöntä. Oli kauneusihanteet siinä hetkessä mitä tahansa, katso ja puhuttele itseäsi lempeästi, kuin parasta ystävääsi.
Yritä. Minulle oli iso oivallus, kun ymmärsin, että kova työ ja yrittäminen ovat lahjakuutta tärkeämpää. Kuka tahansa voi menestyä, kunhan on valmis tekemään kovasti töitä sen eteen. Itsetuntoa rakentaessa on hyvä huomioida, että vain harvoilla ihmisillä on syntyessään poikkeuksellisia lahjoja, mutta useimmilla meistä on syntymässä saadut vain keskinkertaiset lahjat ja kyvyt. Olen lukenut, että keskiverto ihminen käyttää elämän aikana korkeintaan 10:tä prosenttia voimavaroistaan. Todellisuudessa jokainen voisi saada itsestään paljon enemmän irti. Asetamme kuitenkin helposti itsellemme rajoja. Se, että alkaa uskoa itseen, on siis ensisijaisen tärkeätä. Jokaisella on sisällään voimavaroja, mutta ne on itse löydettävä ja niitä on kehitettävä, jos haluaa saada itsestään irti mahdollisimman paljon.
Valitse oma polku. Se, että löysin valokuvaamisen ja bloggaamisen, on vaikuttanut hurjasti omaan minäkäsitykseeni. Kärsin paljon aikoinani siitä, etten tiennyt mikä on ”juttuni”. Halusin kovasti löytää sen jonkun asian, mihin panostaa ja mihin minulla on synnynnäistä paloa, asian joka tuottaa minulle hyvää mieltä ja tyydytystä. Itsensä toteuttaminen mielekkäällä tavalla on mielestäni hyvin tärkeää itsetunnon kannalta. Oli se sitten työ tai harrastus, oman jutun löytämiseen kannattaa käyttää aikaa, eikä tehdä vain asioita muiden mieliksi tai siksi, että niin kuuluu tehdä. Kiireisissäkin elämäntilanteissa (kun on esimerkiksi muita ihmisiä huolehdittavana), olisi mielestäni tärkeää pyrkiä löytämään jostain edes vähän aikaa itselleen. Omasta ajasta ja oman intohimon toteuttamisesta saa niin paljon energiaa, että se säteilee positiivisena ympärille. Joskus alanvaihto on oikea ratkaisu, oli sitten kuinka hyvä työssään tahansa. Jos tietää, että joku asia tekee onnelliseksi, siihen kannattaa panostaa. Kova työ tuo varmasti tulosta ajan kanssa.
Etsi vahvuutesi ja arvosi. Jokaisella meistä on hyviä piirteitä ja kauniita puolia. Kirjoita ylös kaikki asiat joissa olet hyvä, joita osaat, mistä piirteistä pidät itsessä, mistä olet saanut positiivista palautetta jne.. Kun löydät nämä omat vahvuudet, voi keskittyä niihin ja toimia niin, että ne korostuvat. Itsensä tunteminen on suorassa linkissä itselleen mielekkääseen tekemiseen, onnistumisen elämyksiin ja siten myös itsetuntoon. Omien arvojen ja halujen kanssa vastakkain toimiminen vaikuttaa taas mielestäni suoraan negatiivisesti itsetuntoon.
Ole optimisti ja opi tervettä itsekyyttä. Mielestäni meidän tulisi odottaa vain parasta. Pessimisti ei pety, mutta jos ei odota ansaitsevansa hyviä asioita ja hyvää elämää, ei varmasti niitä saavutakaan. Mielestäni asenne pitäisi olla siis positiivinen, odottava ja arvostava. Olla sen verran ylpeä, että ei suostu kynnysmatoksi. Tervettä itsekkyyttä on hyvä löytyä, jotta osaa sanoa myös ei: jos yrittää olla koko maailmalle jotain, ei ole kenellekään mitään. Tämä on ollut itselleni iso muutoksen paikka. Ennen minulla oli hirveä tarve miellyttää ihmisiä. Olin mieluummin hiljaa kuin eri mieltä. Tein asioita, joiden takana en ehkä seisonut, mutta oli helpompi myötäillä kuin vastustaa. On helpompi varoa ja kulkea keskitietä, mutta itsetunnon kannalta (ja myös menestymisen kannalta) on parempi oppia, menemään eri suuntaan kuin valtavirta. On tärkeää kuunnella sydäntään ja tehdä asioita oman mielen mukaan ajattelematta liikaa muiden mielipiteitä tai mahdollista kritiikkiä.
Ole hyvä tyyppi. Myös se vaikuttaa itsetuntoon, kun tietää ainakin itse sisimmässään kohtelevan muita hyvin. Kun suhtautuu tilanteisiin, ihmisiin ja asioihin positiivisesti, tulee myös itsestä myönteisempi kuva itselle. Jos joku on moukka, älä anna sen vaikuttaa itsevarmuuteesi vaan mene asian ”yläpuolelle”. Anna anteeksi, älä kosta. Älä anna muiden ihmisten lannistaa itseäsi: tiedät, kuka olet ja pidä siitä kiinni. Kukaan ei ole täydellinen, mutta tiedä, että ainakin yrität parhaasi, etkä tarkoita pahaa kenellekään. Jos näin ei ole, ehkä on aika kehittää itseäsi niin, että voit olla ihminen, joka haluat olla. Jos olet liikaa lannistavassa ja negatiivisessa seurassa, vaihda seuraa. Elämä on liian lyhyt siihen, että viettää aikaa huonossa seurassa ja varsinkin sellaisessa, joka syö itsetuntoa. Mutta älä syytä muita, ota vastuu siitä, että olet itse se tyyppi, kenet haluaisit tavata. Hymyile – se tekee olon hetkessä itsevarmemmaksi.
Näe itsesi kokonaisuutena. Ennen erittelin ulkonäköni yksittäisiin asioihin, yksityiskohtiin. Keksin enemmän asioita joista en pidä, kuin mistä pidän. Tuli olo, että voisinpa muuttaa tuon ja tuon asian. Mutta kun mietin asiaa kokonaisuutena, en muuttaisikaan itseäni. Sama pätee luonteenpiirteisiin ja moniin tapoihin. Kaikilla asioilla on kaksi puolta, valitse että näet sen paremman puolen. Yritä myös muistaa, ettei kukaan muu huomaa pieniä ”virheitä”… Muissa ihmisissä huomaamme olemuksen, emme yksittäistä näppyä tai juurikasvua.
Usein vanheneminen ja asioiden laittaminen oikeaan perspektiiviin myös auttavat. 🙂
21 Comments
Kiitos Vilma aivan ihanasta postauksesta niin tärkeästä aiheesta <3
xx
http://mariannelle.com
Kiitos Marianne ihanasta kommentista! <3 🙂
Tämä on tärkeä aihe ja olen ihan samaa mieltä, vaikkakin mulla itselläni taitaa olla vielä vähän tekemistä asian kanssa. 🙂
Kiitos Anna K.! 🙂 Kai tämäkin on vähän sellainen elinikäinen prosessi, jossa ei tule ikinä täysin pysyvästi valmiiksi. 🙂
Mielettoman hyva kirjoitus, iso kiitos!
Kiitos Heidi! <3 🙂
Ihana kirjoitus! Puit ajatukseni tästä aiheesta sanoiksi. Oot kyllä niin fiksun ja ihanan oloinen ihminen 🙂
Kiitos ihanista sanoista Ella! <3
Huomaan usein olevani hyvinkin perfektionisti. Jokseenkin liikaakin.
Haluaisin olla työssäni paras, osata kaiken kaikesta ja olla mahdollisimman ahkera.
Haluaisin olla ihana vaimo, joka siivoaa ja laittaa ruokaa.
Samaan aikaan haluan urheilla ja toteuttaa omia visioitani, eli syödä terveellisesti, harrastaa säännöllistä liikuntaa ja joogata. Huomaan, että näiden yhdistäminen ei omalla kohdallani toimi ja osittain huono itsetunto johtuu siitä.
Ensi vuoden ajatus onkin tasapainottaa elämänäni niin, että aikaa jää myös minulle itselleni.
Niille hetkille, jolloin voin parantaa itsetuntoani ja tehdä sellaisia asioita, mistä itse pidän.
Kuulostaa tutulta. 🙂 Ensivuoden suunnitelma kuulostaa hyvältä, tsemppiä siihen! <3 Ja kiitos Anni, kun kommentoit! <3 🙂
<3
<3
Olipa hyvä kirjoitus, ja jotenkin nyt upposi minuun täysin!
Hain juuri urani kannalta vaativampiin ja mielenkiintoisempiin tehtäviin. En tullut valituksi, vaikka valinta oli kuulemma vaikeaa. Syynä se, että minun pitäisi kasvattaa itsevarmuutta (sitä nimenomaan tarvitaan tuossa tehtävässä).. Kieltämättä vähän masensi etten tullut valituksi nyt, vaikka pohjimmiltani olin itsekin sitä mieltä, etten olisi välttämättä tehtävään valmis, juuri itsevarmuuden heikkouden takia. Tuntui myös liian hankalalta ajatella konkreettisesti, miten voisin tuossa kehittyä.
Mutta saitkin minut ajattelemaan asiaa vielä uudelta kantilta. Kiitos siitä! Ensi vuonna varmasti pääsen. 😉
Kiitos, kun kommentoit! Ihana viesti ja asenne. Ensi vuonna varmatsi pääset!! 😉 🙂 <3
Tosi tärkeä aihe, josta tulisi puhua enemmän! Itse oon koko elämäni kamppaillut sen sisäisen äänen kanssa, jonka mukaan olevan riittämätön päivästä riippuen joko sosiaalisesti, ulkonäöllisesti tai älyllisesti. Vaikka tiedän, että ulkopuolisen silmin minulla ei olisi mitään huolehdittavaa millään edellisistä osa-alueista. Lukioikäisenä kuitenkin jopa vältin peiliin katsomista, sillä se saattoi pilata koko päivän. Samalla suhtauduin fetissinomaisesti kauneuteen ja hyvännäköisiin ihmisiin. Ulkonäkökeskeisyys on myrkkyä omakuvalle – arvottamalla itseään ja muita fyysisten ominaisuuksiensa perusteella ei voi kuin epäonnistua – maailma kuitenkin on ja tulee aina olemaan täynnä ketä tahansa kauniimpia ja nuorempia ihmisiä.
Tätä nykyä nautin ulkonäöstäni, mutta se on vain ominaisuus muiden joukossa. Itsetuntoni kulmakiviä ovat rakkaat ihmiset, kehoni kohteleminen hyvin sekä intohimoni seuraaminen ja siihen panostaminen. Ulkomaille muutto on ollut rankkaa ja yksinäistä välillä, mutta vahvistanut toimijuuteni kokemusta ja siitä, että kuljen omaa, erityistä polkuani.
Ainakin individualistisessa kulttuurissa itsetunnon kannalta on todella tärkeää nähdä itsensä ainutkertaisena – siitä huolimatta, että olemme valtaosalta ominaisuuksiamme vain lajimme keskivertoedustaija. Toisaalta panostamalla mielekkäisiin ihmissuhteisiin, elämänmittaiseen oppimiseen ja intohimonsa seuraamiseen voi mun mielestä todella tulla uniikiksi ja viisaaksi olennoksi, kokemustensa kautta.
Olen yhä taipuvainen itseni jatkuvaan masokistiseen arviointiin, joka altistaa häpeän tunteille. Mutta ehkäpä pääsen tästä piirteestäni vielä eroon – olen vasta aikuistumisen alkutaipaleella. Taktiikkani on ulkoistaa minäni eheyttävä uhkaavat ajatukset valkoisena kohinana tai suhtautua niihen tragikoomisina kehityspsykologisina kaikuina, mutta valehtelisin, jos väittäisin, etteivät ne minua lainkaan surettaisi, häiritsisi tai rajoittaisi.
Tosi tosi hyvä kommentti, kiitos! Olen samaa mieltä kaikesta! Tosin mun mielestä me kaikki ollaan jo uniikkeja. 🙂 Vaikka oltaisiinkin periaattessa samanlaisia ja lajin keskivertoedustajia, niin meidän piirteiden, historian, tapojen, tietämyksen jne. yhdistelmät ovat erilaisia, uniikkeja. Vaikka ei olisi yhden asian erityisosaaja, voi olla ainutlaatuinen kombo osaamista, ymmärrystä, empatiaa tai tietoa… 🙂
Kiitos vilma, Hyvä postaus! <3
Kiva kuulla, kiitos kommentista Katja!! <3
Toivepostaus: kuinka löytää oma juttu
sama!
Kiitos, tämä osui ja kolahti. Paljon samaistumispintaa, varsinkin kun olen useamman vuoden ollut hukassa ja räpiköinyt, sekä tehnyt pitkälti asioita huonon itseluottamuksen takia muiden ehdoilla. Pidän kuitenkin loppupeleissä itsestäni, joten tämä teksti antoi paljon voimaa ja uskoa asioiden muuttamiseen ja oman näköisen elämän elämiseen. Kiitos Vilma!