Epätäydellisyydestä
Minun on nyt pakko tarttua aiheeseen, joka on häirinnyt minua blogin pitämisessä jo jonkun aikaa. Olen saanut kommentteja, olen lukenut keskustelupalstoilta, minulle on sanottu päin naamaa ja olen kuullut välillisesti, että vaikutan liian täydelliseltä ja osa on ihmetellyt, miten ehdin tehdä kaikkea. Olen kuullut jo aika usealta, että blogiani ei voi lukea, koska tulee kateelliseksi tai ärsyyntyneeksi. Tämä on vain marginaalinen ryhmä, enkä ole aikaisemmin asiaan tarttunut, koska on tuntunut itsekkäältä edes kirjoittaa asiasta. Minulle on ollut täysin yllätys, että jotkut edes ajattelevat niin.
En ole osannut olla tästä edes imarreltu. Jos nämä ihmiset tuntisivat minut (tai edes tapaisivat kasvotusten), he eivät enää sanoisi minun tai elämäni vaikuttavan täydelliseltä. Sitä paitsi olen ehdottomasti sitä mieltä, että täydellisyys on tylsää, joten en edes haluaisi muiden näkevän itseäni niin.Onneksi ovat nekin lukijat, jotka jaksavat muistuttaa kirjoitusvirheistäni ja muista mokistani -ymmärrän, että osaa epätäydellisyytenikin ärsyttää (anteeksi saivarteluni).
On klisee, ettei kukaan ole täydellinen, mutta miksi sitten toiset ajattelevat toisen olevan enemmän täydellinen kuin itse on? Syyllistyn tähän itsekin.
Toivoisin kaikkien tajuavan, että blogini takana on muutakin.
Ei minulla ole tarvetta yrittää näyttää mahdollisimman täydelliseltä teidän lukijoiden silmissä. Olen selvästi keskimääräistä ikäistäni huonompi englannin kielessä. Olen huono autokuski, en osaa laulaa, en osaa kertoa hauskoja vitsejä, kynteni lohkeilevat, hartiani ovat leveät, ihohuokoseni ovat suuret, suurentelen asioita, sotken liikaa, turhaudun helposti, dramatisoin turhaan, en vastaa aina viesteihin, en jaksa juhlia aamuun asti, en viihdy kauaa isossa porukassa, murehdin raha-asioita kohtuuttomasti ja minun on vaikea sietää sitä, etten voi miellyttää kaikkia. (Auts, tämä vähän kirpaisi ”paljastaa” nämä kaikki.)
Kun kumartaa toiseen suuntaan, pyllistää toiseen. Se että opiskelen yliopistossa, bloggaan, kirjoitan lehteen, valokuvaan, teen mallintöitä, urheilen lähes päivittäin pitää minut niin kiireisenä, että välillä kotona on kaaos. En ole täydellinen tyttöystävä joka silittää miehen kauluspaidat ja odottaa essu päällä miestä kotiin herkullisen ruuan kanssa.
Toisaalta olen taas ehtinyt päästä kolmeen kouluun sisään, sillä aikaa kun osa ystävistäni on ollut vaihto-oppilaana tai kiertämässä Aasiaa. Minä ihailen heitä ja toivoisin itsekin, että minua kiinnostaisi tosissani sellainen, mutta en ehkä ole niin seikkailijatyyppiä. Nämä asiat ovat yleensä myös valintakysymyksiä ja kuka määrittää sen mikä on täydellinen tapa elää?
Eräs minut hyvin tunteva sanoi, että eipä olisi uskonut vielä viisi vuotta sitten, että minä olen Cosmopolitanin bloggaaja. Jotkut ovat kommentoineet, että on ärsyttävää että olen kaunis, syön terveellisesti, urheilen, hymyilen, olen itsevarma ja energinen.. Täytyy sanoa, että blogi kaunistelee. Mutta, en ole ollut lähellekään näitä kaikkia aikaisemmin. Itse en näe näitä korrelaationa, yhden ihmisen erilaisina olemassa olevina ominaisuuksina.
Näen nämä kausaliteettina, yksi asia on johtanut toiseen. Terveelliset elämäntavat tuovat itsevarmuutta ja energiaa, ne yhdistettynä sporttiseen olemukseen voivat näyttäytyä kauneutena. Blogiin myös valikoin kuvat itse. Ja lähimmäiseni tietävät, että en pidä itseäni yhtään sen kauniimpana, kuin sinä pidät itseäsi joka luet tätä.
En halua puhua blogissani negatiivisista asioista –tämä on hyvän mielen blogi. Olen siinä mielessä ehkä jonkun mielestä hölmö, mutta uskon ihmisen vetävän asenteellaan asioita puoleensa. Valittaminen ja huonoihin asioihin keskittyminen tekee niistä isompia asioita. On kuitenkin asioita, mitä lukija ei voi tietää. Älkää siis olettako vain tämän näkyvän olevan elämääni.
Tämä on nyt aika poikkeava teksti blogissani, ja suuntaan tämän lähinnä niille (toivottavasti harvoille), jotka ovat kommentoineet minun olevan liian täydellisen oloinen. (Paitsi osa on sanonut, etteivät voi lukea blogiani sen takia, etten tiedä tavoittaako tämä heitä.)
No siinä mielessä olen iloinen näistä kommenteista, että se ehkä tarkoittaa, että teen oikeaa asiaa. Täällä yhdistyvät ne puoleni, joita haluan toteuttaa. Jos minut laitettaisiin toiseen kontekstiin, en enää näyttäytyisikään kenellekään täydellisenä. Olen kirjoittanut täällä tempperamenteista. Olen itse melankolikko, jossa on myös sangviinikkoa. Minuun kolahti aikoinaan melankolikkoa kuvaava sanonta: Epätavallisen suurta lahjakkuutta varjostavat poikkeuksellisen suuret puutteet.
Ja en minä ole niin itsevarma, saati täydellinen kone. Kyllä minä otan kommentteja itseeni ja olen herkkä muiden mielipiteille. Negatiivisista kommenteista tulee paha mieli ja välillä ne saavat kyseenalaistamaan koko bloggaamiseni.
En ymmärrä, miksi aina pitää arvostella. Eikö se ole niin, että teet itsestäsi sellaisen kuin arvostelet muiden olevan? Kun kehut jotain upeaksi ja ihanaksi ihmiseksi, näyttäydyt muiden silmissä itsekin sellaisena ihmisenä. Jos taas keksit muista vain vikoja, et ole itsekään varmaan kovin viehättävä persoona. Mutta koska en ole täydellinen, syyllistyn tähän kyllä puolivahingossa itsekin joskus, vaikka yritän oikeasti olla puhumatta pahaa muista ja olla arvostelemasta, niitä joita en tunne. Siitä tulee itselle ja kaikkille vain paha mieli.
Yksi kommenttityyppi minua ihmetyttää myös: ne jotka kuvittelevat, että blogia pidetään vain esitelläkseen itseään. Näin minulle ei onneksi olla sanottu, mutta tiedän, että näin ajattelevia on. Itse uskon, että monelle se on pakollinen paha. Minä luen blogeja inspiroituakseni (en tirkistelläkseni). Samasta syystä pidän omaani, tavoitteena inspiroida. Välillä kerron elämästäni, en siksi että siihen voisi samaistua tai siksi, että se olisi jotenkin kiinnostavaa, vaan siksi, että itse inspiroidun paremmin henkilöistä kuin anonyymin sanoista.
Tässä on myös se syy, miksi en jaa täällä niitä kertoja kun syön sohvalla koura kaupalla mariannekarkkeja stressiini tai kun kaikki v*tuttaa. Kuten olen ennenkin sanonut, ei sellaiseen tarvi kannustusta. Se on inhimillistä ja sitä kuitenkin tapahtuu. Postaan terveellisiä reseptejä ja urheilujuttuja, koska paitsi että rakastan niitä ja se on elämäntapani, myös siksi että toivon motivoivani jotain muuta. Ja tiedän, että olen muutamien kohdalla onnistunut ja se riittää. Se riittää minulle syyksi bloggaamiseen. Loput on teistä lukijoista kiinni. Blogiani ei kannatta lukea, jos se saa aikaan huonoa mieltä -se on päinvastoin tarkoitukseni kanssa.
Se tästä aiheesta, mutta jos ette ymmärrä, niin kaikella rakkaudella, aloittakaa itse bloggaamaan.
xVilma
50 Comments
Aivan ihana postaus! 🙂
Kiitos<3
Erittäin hyvin kirjoitettu teksti! Vaikka mustakin olet upea nainen, niin kateuden sijaan saan paljon inspiraatiota sulta! Jos joku jaksaa oikeasti nähdä vaivaa noin paljon ruokailun ja urheilun ja terveellisten elämäntapojen suhteen kiireisen elämän keskellä niin enkö minäkin silloin voisi? Aina itse ajattelee, ettei ole aikaa miettiä esim kaupassa, mitä sinne ostoskoriin laittaa, mutta tosiasiassa se on vain viitsimiskysymys 😉 Niin ja mallintyöt ja valokuvaus, olet kyllä hurjan taitava ja kaunis ja kuviasi (sekä itse ottamiasi, että niitä joissa olet itse) on todella ilo katsella! Ymmärrän, että jotkut kadehtivat näitä piirteitä, mutta siinä missä sinä olet saanut visuaalisuuden taidot, olen minä taas ehkä saanut jonkun muun taidon. Blogeja ei tosiaan pitäisi lukea, jos niissä alkaa vain katsomaan asioita mitä kirjoittajalla on paremmin kuin omassa elämässä.. Näin kuitenkin on harmittavan monen lukijan kohdalla :/
Kiitos fiksusta ja kannustavasta kommentistasi!!! 🙂
Huonojenpuoliesi luettelu antoi huimasti syvyyttä ja henkilökohtaisuutta tähän tekstiin. Varmasti koskettaa myös palautteen antaneita. Rakastan kauniita kuviasi, olet todella taitava valokuvaaja ja pidän todella inspiraatiota tuovista asukokonaisuuksista, ovat ne sitten sinun tai jonkun muun päällä. Jatka samaan malliin! Tuot paljon monen tytön elämään!
Ihana kuulla, kiitos tosi paljon! :))
Hyvin sanottu tai paremminkin kirjoitettu! Itse en bloggaa, mutta pystyn silti samaistumaan ajatuksiisi. Silloin tällöin kuulen työkavereilta ja jopa ystäviltä sekä perheenjäseniltä kahdehdintaa omista elämäntavoistani ja elämänasenteestani. Olen heitä yrittänyt realisoida, että vaikka annan vaikutelman urheilullisesta, toimeliaasta ja positiivisesta ihmisestä, on minullakin omat huonot hetkeni ja päiväni. En vain koe tarpeelliseksi levittää kurjaa mieltäni muille, vaan mieluiten pidän negatiiviset asiat itselläni. Mä ainakin inspiroidun sun blogista, jatka samaan malliin! 🙂
Ihanaa, että blogillani on tällaisia hienoja lukijoita, kiitos!
Huomasin tollasen kommentin samalla just, kun kehuin ravintola Sipulin lautasia. Itse pidän blogiasi inspiroivana ja sopivan positiivisena, ei lainkaan päälle liimatulla tavalla. Aitous, hyvä kirjoitustapasi ja älykäs sisältö viehättävät. Olen myös kiinnostunut samoista asioista kun sinä, ja ihailen että olet ”nuorella iällä” niin vahva, että teet asioita, jotka tuntuvat omilta. Itse uskalsin vasta myöhemmin, ei kuitenkaan myöhässä.
Vuosia takaperin olisin itsekin voinut kuvitella reagoineeni negatiivisesti. Kyse ei ole välttämättä itse blogin tai kuvitellun elämäsi sisällöstä, enemmänkin tunteesta, että ”voiei, toi tekee kaikkea siistiä ja nauttii siitä ja mä en edes tiedä mitä elämälle pitäis tehdä”.
Saara Sarvaksella oli jonkun aikaa sitten postaus siitä, mikä on aikuisiässä ja aikuistumisessa parasta. Listana voisi lisätä sen, että oppii nauttimaan omasta elämästään ja voi seurata muiden tekemisiä iloiten muiden onnistumisista vähättelemättä itseään.
Eli tsemppiä, kannattaa jatkaa valitsemallasi tiellä:)
Kiitos, mahtava ja ihana kommentti!! Mukavaa syksyä ja tsemppiä sinullekin!! ;)<3
♥ anna mennä vaan ♥ mm. Sara K. kirjoittaa näistä peilausenergioista hyvin !!
Se miten toiset ihmiset reagoivat sinuun, ei ole sinun vastuullasi. sinun vastuusi on vain se että itse voit hyvin ja olet sinut omien asenteidesi kanssa 🙂 jos muut ärsyyntyvät, se on heidän heijastuksensa sinusta. et sinä. he vain peilaavat omia piirteitään joiden kanssa heidän pitää tehdä Työtä (jos haluavat). me olemme täällä kaikki ”peilejä”. osa ymmärtää pelin hengen, osa ei 🙂
Olet juuri niin kaunis ja häikäisevä kuin tunnet olevasi. sehän on ihanaa ♥ ei se ole keneltäkään pois. meillä kaikilla on ihan Samat mahdollisuudet. aivan Jokaisella. Kirjoita niitä kauniita ja ihania juttuja joista saat ja saamme hyvää !! antaa muiden olla ja kirjoittaa mitä tahtovat 😉 sulla on niin raikas ote ja sitä on oikeasti kiva lukea.
meidän elämämme on meidän oma. me itse teemme siitä sitä mitä haluamme. klisee tai ei, mutta älä välitä mitä muut sanovat. ymmärrä. mikään ei tapahdu sattumalta !
kaikki on epätäydellistä. ei ole olemassa vain yhtä täydellistä ilman sitä toista ääripäätä. ne jotka näkevät ns. negatiivista ja huonoja puolia, kateutta tms. he näkevät sen vain itsessään. et sinä ole se kade etc.
toivon oikein sydämmellistä syksyä ja odotan innolla tekstejäsi !
Kiitos Mia, Ihania ajatuksia ja sanoja. Lämmittää todella mieltä!! Kaikkea hyvää syksyysi!!<3
Hei älä lannistu! Sun blogi on ihana ja kaikki asiaa tarkemmin pohtineet tietävät, että jokaisella ihmisellä on hyvät ja huonot puolet 🙂 Miksi niitä huonoja haluaisikaan mainostaa joka mutkassa, tyyliin: ”Hei mä en muuten osaa tehdä ruokaa”. Huonoihin asioihin takertuminen ei ole kenellekkään hyväksi! 🙂
Mä ainaki nautin monista asioista blogissasi…joskus en jaksa lukea (esim. kaikkia ruokaan liittyviä hifistelyjä), mutta katson sen sijaan kauniit kuvat läpi. Kiitos <3
Totta puhut! Tiedän, että monet eivät jaksa lukea ruokahifistelyjä, ja toiset ”inhoavat” taas asukuvia jne. AJattelenkin, ettei kaikkien tarvitse tykätä kaikista postauksista, kun meillä on niin eri mielenkiinnon kohteet usein. Mutta kiva, jos jokaiselle lukijalleni jotakin. :)Kiitos sun ihanasta kommentista!
Ihan loistava asenne!
Kiitos, kiva kun kommentoit! 🙂
Asenne vaikuttaa kaikkeen!
Samaa mieltä! 😉
Olet upea ! (:
Kiitos, samoin sinä kun sanot toiselle noin! 😉
”Jotkut ovat kommentoineet, että on ärsyttävää että olen kaunis, syön terveellisesti, urheilen, hymyilen, olen itsevarma ja energinen..” Siis mitä, onko joku oikeasti sanonut noin? Takana on selkeästi pitänyt olla kateellinen ja ajattelematon ihminen! Ihan järjetöntä että ihminen ei saisi olla iloinen.. 😀 Ja juurikin se, että miksi pitäisi jakaa koko elämä, myös ne huonot hetket tänne nettiin? Alkaa välillä naurattaa nämä kommentit ja valittamisen aiheet mitä muistakin blogeista olen lukenut.. Mielenkiintoista olisi nähdä kuinka täydellisiä nämä kommentoijat itse ovat ja kuinka he pitävät kaikki ihmiset tyytyväisinä ja mielyttävät kaikkia. (; Ja etenkin se on hauskaa että jos ei pidä jostakin niin on pakko kommentoida siitä.. Miksi ylipäätänsä pitää lukea sitten sitä blogia mistä ei pidä, ihan oikeesti kasvakaa ihmiset! 😀 Kritiikki ja semmonen järkevä palaute on okei mutta tommosen turhan vois jättää kokonaan pois!
Jatka samaan malliin, mun mielestä tää blogi on ihana just tällasena! Älä välitä noista typeristä jutuista naura vaan niille! 😉
Joo, keskustelupalstalta oon lukenut tuollaista. Enpä lue niitä enää. 😀 Olen niin sama mieltä kommenttisi kanssa. Kiitos siitä!! Kritiikkiä otan mielelläni vastaan, jos se on rakentavaa, mutta juurikin näin, että ihan kaikkia ajatuksiaan ei tarvitsisi jakaa. 😉
jos ihmiset tapaisivat sinut niin tuskin ajattelisivat enää mitään negatiivista, paitsi jos on huono itseluottamus eikä kestä että toisella on jotain mitä itsellä ei ole.
Kiitos<3
hyvä vilma! olet kyllä upea ilmestys!
Kiitos paljon. 🙂
Sanoit, että joitakin ärsyttää muun muassa se, että hymyilet. Pitäisikö mieluummin näyttää vihaiselta tai surulliselta? Olin muutama päivä sitten bussissa, kun sisään astui nainen, joka hymyili koko ajan kävellessään istumapaikalle. Mietin, oliko hänellä joku tuttu odottamassa tai puhuiko hän puhelimeen tms, mutta ei. Ehkä elämä oli hänestä vain mukavaa 🙂 Joskus olen myös kuullut, että ihmisiä kiinnostaa enemmän esimerkiksi tapahtunut onnettomuus, kuin se, että joku hymyilee tien vieressä. Mun mielestä hymy ja hymyilevät ihmiset tuovat iloa päivään. Niitä, joita muiden hymyily ärsyttää, kehoitan kokeilemaan hymyn vaikutusta itsekin 😉
Kuten miakin täällä aiemmin kommentoi, teemme elämästämme sellaista kuin haluamme. Itsekin alan tätä sisäistämään, onneksi!
Kiitos inspiroivasta blogista♥
Mäkin ajattelen, että me tehdään elämästä sellaista kun halutaan. Että itse pystyy vaikuttamaan todella paljon. Mutta oon ruvennut oleen vähän varovainen sanomaan tätä ääneen, kun monet ajattelevat myös toisin. 😉 Kiitos sun kommentista!<3
Hieno kirjoitus!
Kiitos paljon!! 🙂
Tosi fiksu teksti! Oon vasta hiljattain alkanut seuraamaan ja blogisi vaikuttaa ihanalta ja inspiroivalta. Tää postaus oli sulle varmasti melko suuren kynnyksen takana, mutta mahtavaa, että tartuit aiheeseen! Hyvää työtä 😉
Kiitos, kynnyksen takana se oli, mutta onneksi te vastaanotitte sen näin hyvin! 🙂 Kiitos kun kommentoit!!!
En ole kauaa ollut blogisi lukija (tosin olen käynyt lukemassa suuren osan vanhoista postauksista, sen postauksen avulla jossa oli niihin linkit, kiitos siitä), mutta voin sanoa että tästä sinun blogistasi on pikkuhiljaa muodostumassa yksi lempi blogeistani. Postauksistasi tulee aina hyvä mieli, ne ovat inspiroivia ja tavallaan ’mietittyjä’, jossain määrin ne antavat ainakin itselleni enemmän kuin pelkät ns. muotiblogien asukuvat, joskin nekin ihan hauskaa katseltavaa ovat. Ihailen sinua monissa asioissa ja tunnistan oman itseni monista ajatuksistasi. Oikeastaan olen aivan pettynyt, jos et ole postannut mitään. Kaikki tekevät virheitä ja kukaan ei voi olla täydellinen, sellaiset jotka tätä vastaan väittävät ovat väärässä. Ja kuten itsekin sanoit kenenkään ei tarvitse olla täydellinen, ja se on jopa tylsää. Tällainen toivottavasti tsemppaava kommentti. Ihana sinä ja ihana blogi! 8)
Ihana kuulla. 🙂 Ja todellakin kommenttisi tsemppasi ja sai hymyilemään!! Kaikkea hyvää syksyysi!
Sehän nyt vaan on ihan vaan fakta, että se mitä tämä blogi sinusta kertoo (eli mitä itse annat itsestäsi kerrottavan) on varmasti joillekuille täydellistä – mitä ikinä nyt ”täydellisyys” kellekin merkitsee. Kuitenkin kaikki lukevat blogiasi eri silmien läpi, mikä on hyvä muistaa! Useimminkin ne tunteet mitä sun blogi (tai mikä tahansa asia) nostattaa pinnalle, kertoo enemmän lukijasta kuin siitä mikä tunteet aiheutti.
Pidän blogistasi ja itse olen hyvällä tavalla kateellinen – lähinnä siten, että tulee semmonen lisäbuusti ”hitto mäkin!” 😉 <3
Kiitos ihana, mahtava kommentti!! 🙂
Hei Vilma, en ole lukenut blogiasi pitkään, täytyy myöntää, että eksyin blogiisi ensimmäisen kerran Mycosmon myötä. Alusta asti olen kuitenkin pitänyt blogistasi kovasti, koska vaikutat hyvin tervehenkiseltä ja aidolta ihmiseltä. Tapasimme vähän aikaa sitten Villa Katayassa, olin Spamme puolesta paikalla, ja kun juttelimme, välittyi sinusta juuri tämä sama kuva, jonka olin saanutkin. Mallikroppasi ja eteerisen kauniit piirteesi ehkä hämäävät, mutta mielestäni vaikutit hyvinkin ”täydelliseltä” ihmiseltä, sellaiselta jollaisista minä pidän. Blogisi on juuri niin täydellinen, mistä minä pidän. Ja tarkoitan tämän nimenomaan inspiroivasta näkökulmasta! Meitä löytyy moneksi ja kateellisuus myrkyttää mielen, tällaisia ihmisiä ei voi muuttaa. Jatka siis samaan malliin, vaikkakin oli ”mieletöntä” lukea salaisuuksiasi 😉
Voi apua, kiitos. Todella ihana kuulla, että ajattelet noin. Tulipa hyvä mieli tästä kommentista. Kiitos ja toivottavasti törmäillään jatkossakin. 😉
Hieno kirjoitus hienolta bloggaajalta. Itse törmäsin blogiisi vasta, kun se siirtyi myCosmon alle ja siitä asti olen sitä hyvin inspiroituneena käynyt kurkkailemassa silloin tällöin! Olet samanhenkinen kuin itse olen ja näyttävästi meitä kiinnostavat samat asiat. Kerrot vielä asiat positiivisella sävyllä, joka mielyttää ainakin minua :). Mielestäni tässä maailmassa on muutenkin jo tarpeeksi negatiivisia asioita, joten miksi harrastukset, joiksi blogien lukemisen lasken, täytyisi sisältää ikäviä asioita. Kaikkihan sen tietävät, että jokainen meistä on vain ihminen (myös bloggaajat) ja kaikilla on omat huonot ja heikot puolensa. Miksi siis niitä esittelemään? Ilolla saa iloa aikaiseksi, joten iloisia ja inspiroivia asioita kannattaa tuodakin julki 🙂
Juuri näin, hieno kommentti! Kiitos paljon! :))
Oot kyllä upea! 🙂 Upeita ajatuksia sinulla.
Kiitos tosi paljon. 🙂
Meinasin kirjoittaa, että ”Mulle olet täydellinen”, mutta ehkä jätän sen sun poikaystävän sanottavaksi 😀
Pointti oli, että vaikken sua enempää tunnekaan niin ihailen, kunnioitan ja inspiroidun täällä blogista ja itsestäsi. Eli erittäin hyvä, ellei täydellinen blogi ja blogin pitäjä 😉
Hih, saitpas hymyilemään. 😀 Kiitos!!!! 🙂
Todella hyvin kirjoitettu postaus! Minusta blogiasi on mukava lukea juuri sen positiivisuuden vuoksi, saa minut hyvälle mielelle. 🙂
Kiitos ihana!
Vilma, olet ihana 🙂 Hieno postaus, mikä vain vahvisti mielipidettäni siitä, että blogisi on yksi Suomen parhaista. Olen samaa mieltä kanssasi siinä, että osaan kyllä itse hakeutua sinne sohvalle kulhollisen suklaata kanssa, mutta sateisina syyspäivinä on mukavaa tulla hakemaan blogistasi inspiraatiota urheiluun, muotiin tai terveelliseen ruokaan liittyen.
Tsemppiä blogin kanssa, jatka samaan malliin! 🙂
Vau, kiva kuulla. 🙂 Kiitos kommentistasi!
Vilma, olet super-inspiroiva, kirjoitat hyvin, olet upea!
Älä lue keskustelupalstoja, äläkä liioin lotkauta korvaasi naurettaville jorinoille. Aina joku valittaa, kumma kyllä on ihmisiä jotka haluavat elää niin. Nja, haters gonna hate. Mutta asenne ratkaisee, aina.
Hyviä syksyn päiviä, tsemppiä kaikkeen!
Ihana kommentti, kiitos ja hyvää syksyä sinullekin!<3