Elämää ja arkea Englannissa
Aina välillä toivotaan, että kirjoittaisin enemmän elämästäni Englanissa. Ajattelinkin koittaa nyt vähän erityyppistä postausta ja kertoa kuulumisiani näin. 🙂
VIIKON ODOTETUIN: Lähden muutaman päivän päästä Suomeen yli kolmeksi viikoksi. Aikomuksena on jonkin verran ”kotimaa” matkailla, enkä millään meinaa malttaa odottaa, että näen paria läheisintä ystävääni, jota en ole nähnyt yli vuoteen(?!). Olen niin innoissani, että pääsen viettämään aikaa kunnolla myös perheeni kanssa ja hoitamaan työjuttuja, vaikka samalla mietityttää olla erossa yli kolme viikkoa poikaystävästäni. Olen yleensä tosi kova ikävöimään, mutta ehkä selviän. 😀
VIIKON YLLÄTTÄVIN: Pari päivää sitten minulla kävi ihan ihme säkä, kun istuin yhdessä kahvilassa ensimmäistä kertaa ja yhtäkkiä kuulin huoneen toisesta päästä suomen kieltä. Menin tietysti (ihmetyksissäni) moikkaamaan ja suomalainen pariskunta oli täällä englantilaisen ystäväpariskuntansa luona lomailemassa. Minut kutsuttiin pöytään ja siinä tunnin jutustelun jälkeen vaihdettiin numeroita paikallisten kanssa ja sovimme, että näemme kun tulen Suomesta. Kaikki porukasta olivat ihan superkivoja ja sydämellisiä ihmisiä. Kirjoittelemmekin jo jotain somessa paikallisten kanssa, joten vihdoin sain täältä mahdollisuuden löytää ystäviä. 🙂
VIIKON TREENI: Löysin täältä juoksuryhmän johon osallistuin maanantai-iltana. Oli tosi kiva käydä sosiaalisesti lenkillä! Menin eniten juoksevaan ryhmään ja siinä oli tällä kerralla vain 3 miestä+ minä, joten juoksuvauhti oli ”aika” kova… Olipahan haastetta!
VIIKON LÖYTÖ: Syyskuussa täällä alkaa myös valokuvauskerho ja ohjelma vaikuttaa kiinnostavalta. Siellä käyn myös ainakin tutustumassa ja katson sitten osallistunko toimintaan. Yhtäkkiä siis tuntuu, että olen alkanut löytämään täältä sosiaalista tekemistä ja kavereita. Ihan huippufiilis, koska muuten tykkään asua täällä todella paljon, mutta toki sitä kaipaa tuttuja ja tekemistä ympärille. Ja nyt on parempi sauma oppia puhumaan englantia hyvin, koska tähän asti olen kommunikoinut yllättävän vähän englanniksi.
VIIKON KUVA: Tämän postauksen kuvan otin ajastimella yksi ilta lähipuistossa. Sekin on ihan tehokas tapa saada ihmiset juttelemaan, sillä moni kysyi mitä teen tai mihin kuvaan.. Näyttää varmaan sen verran hölmöltä virittää aina kamera jonkun esineen päälle ja juosta tekemään liike ennen kuin kamera räpsähtää.
VIIKON PARAS: Parasta täällä Englannissa on tietysti yhteinen arki ja se, että voin jakaa sen ihmisen kanssa, jonka kanssa haluan sen ehdottomasti jakaa -siksihän tänne muutin. Mutta toinen asia mitä arvostan Englannissa asumisessa on se, että täällä tulee urheiltua oikeastaan joka päivä ja kokattua itse terveellistä ruokaa. Tulossa onkin postaukset ateriarytmistä ja säännöllisesti syömisestä, luomuruuasta sekä veden puhdistamisesta. Aina reissussa elintapani ovat niin epäsäännölliset ja ulkona tulee syötyä paljon, joten on ihana tasoittaa täällä elämää ja huoltaa omaa hyvinvointia.
VIIKON ÄRSYTTÄVIN: Macbookiani ei saatu korjaajalla korjattua, mutta ei ole järkeä ostaa täältä uutta tietokonetta, kun punta on euroon nähden vahvempi kuin kahdeksaan vuoteen. En siis pysty kirjoittamaan omalla koneellani ennen kuin saan ostettua uuden tietokoneen Suomesta.
VIIKON KEHITYS: Olemme käyneet useampana viikonloppuna elokuvissa ja katsoneet pari tuotantokautta Breaking Badia. Siitä huomaan, että kielitaitoni tai kuullun ymmärtämiseni on parantunut, kun enää ei ole ongelmia seurata sarjoja tai elokuvia englanniksi, vaikka tekstitys puuttuisi kokonaan.
Tässä siis vähän erilainen ja henkilökohtaisempi postaus. Nyt puoli vuotta ollaan asuttu (enemmän tai vähemmän) täällä Nantwichissa ja fiilikset ulkomaille muutosta ovat menneet välillä vuoristorataa. Syksy Englannissakin näyttää kuitenkin varsin kiinnostavalta ja olenkin varma, että palaan tänne Suomesta miellelläni. 🙂
13 Comments
Olipas kiva postaus 🙂 Ja toi kuva on superhieno, ei uskois et se on ”itse” otettu, kun ajastimella kuvaus voi olla aika säätämistä… Tällasia postauksia ois kiva lukee jatkossakin 🙂
Kiitos paljon Hanna 🙂 <3
Hei! Ihana, että olet onnistunut luomaan joitakin sosiaalisiakontakteja – omalta osaltani homma on vielä hieman vaiheessa Tukholmassa. Mitä kautta onnistuit löytämään tuon juosksuryhmän?
Hei Ansku, kiitos kun kommentoit. Hitaastihan näitä sosiaalisia suhteita minäkin olen saanut luotua, mutta pikkuhiljaa toivottavasti. 🙂 Juokuryhmän löysin kun täällä oli keskusaukiolla viikonloppuna erilaisia ständeja harrastajaporukoilla yms. Meinasin ohittaa kokonaan kun en ymmärtänyt heti mistä on kyse, mutta onneksi menin katsomaan tarkemmin. Sieltä löysin sekä juoksurymän, että valokuvauskerhon ja juttelin perustajien kanssa. 🙂
Mä oon muuttanut myös just puoli vuotta sitten Lontooseen, eikä mullakaan ole esimerkiksi työyhteisöä jossa jutella ihmisten kanssa. Vaikka minäkin jaan arkeni poikaystäväni kanssa ja se on tietenkin mukavaa, niin kyllä sitä muutakin sosiaalista piiriä vaan kaipaa ympärilleen. Lontoosta on onneksi muutamia suomalaisia ystäviä jo löytynyt. 🙂 Mutta vuoristorataa on menty välillä täälläkin!
Kiitos Hanna kun kommentoit, ihana kuulla ”kohtalotovereista” . 🙂
muutitko englantiin töiden vai rakkauden perässä?:)
Rakkauden. Päätös oli helppo, koska voin työskennellä mistä päin vaan. 🙂
Kiva postaus! Toivottavasti ei ole liian henk.koht. kysymys mutta mitä kieltä poikaystäväsi puhuu(suomea)? Ilmeisesti ei siis englantia vaikka siellä asuttekin tällä hetkellä?
Kiitos ihanasta ja inspiroivasta blogistasi! 🙂
Kiitos Henna! 🙂 Oikein päätelty, puhumme suomea. Onneksi, koska minulle on niin tärkeää pystyä keskustelemaan ja ilmaisemaan itseäni sanoin ja äidinkielellä se on niin paljon helpompaa. 😉
Tosi kiva postaus! Hauska idea jaotella asiat Viikon sitä ja tätä -kategorioihin. Olin iloinen, että alat löytää sosiaalisia kontakteja Englannissa. Kuva on ihan mieletön, ei ikinä uskoisi itse otetuksi!
Todella hieno kuva. Ajastimella ottaminen on tosiaan säätämistä kuten selfien ottaminen ilman etukameraa 😀
Englannista on kuitenkin onneksi helppo ja halpa käydä visiiteillä Suomessa joten ulkomailla ei tunnu niin valtavan isolta ehkä kuin Kanadasta josta ei ole mahdollisuutta kuin kerran vuodessa käyntiin ja silloinkaan ei koko perheen voimin.
It is best to participate in a contest for the most effective blogs on the web. I’ll advocate this web site!