Olen huomannut omassa tuttavapiirissäni, että useampi on haaveillut maalla asumisesta tänä poikkeusoloaikana. Ja onhan se eri asia olla eristyksissä keskusta-asunnossa kuin paikassa, jossa on oma pihamaa sekä metsää ympärillä. Mutta ehkä havaittavissa on muutenkin pieni asennemuutos ilman koronaakin. Yle kirjoitti puolitoista kuukautta sitten jutun: ”Murtuuko megatrendi? – Maallemuutto voikin...

Joskus hyvinvointiprojektini olivat hyvin joko-tai mentaliteetilla tehtyjä. Jossain vaiheessa, kun inhimillisyys ja elämä astuvat peliin, perfektionistina koko projekti olikin pilalla. Niin pilalla, että lopetin, kunnes taas aloitin jossain vaiheessa uuden. Nykyään en usko ehdottomuuteen, vaan lempeyteen ja itsestä huolta pitämiseen – eri aikoina ja päivinä se on eri asioita....

Mitä järkeä on tavoitella kuuta taivaalta? Paiskia unelmien eteen uupumiseen asti töitä? Miksi haluan menestyä? Mikä oikeasti on elämän tarkoitus? Miksi haluaisin enemmän? Tuoko jatkuva tavoittelu juuri tyytymättömyyden tunnetta nykyiseen? Päämäärätietoisuus paineita ja isot unelmat riittämättömyyden tunnetta? Voiko saada kaiken? Eikö pointti olisi oppia elämään mahdollisimman vähällä, mahdollisimman vähän...