Vierivä kivi ei sammaloidu
Ostin lentokentältä minikirjan, sellaisen uuden virsikirjaa muistuttavan pokkarin, joka mahtuu käsilaukkuun. Suppeasta valikoimasta valitsin Bridget Jonesin uusimman, Mad About The Boy. En ole tällaisen kirjallisuuden suurin ystävä, mutta yhtäkkiä huomasin lukeneeni yli puolet romaanista. Ja mikä ”huolestuttavinta”, liityin Twitteriin.
Kirjan päähenkilö Bridget on kolmannessa kirjassa 51-vuotias leski, joka ei laske tällä kertaa päiväkirjaansa pudonneita kiloja, vaan twitter-seuraajien lukumäärää. Alitajuntani juoni selkeästi minua vastaan ja Bridgetin aivopesemänä näppäilin eilen tunnukset, vaikka pari viikkoa sitten julistin: Twitteriin minä en ainakaan mene.
Olisi kai viisasta, ettei käytä media-asioissa yksikön ensimmäistä persoonaa, futuuria ja negaatiota samassa lauseessa… EN AIO, voi toimia muoti-ilmiöissä, koska trendit ovat ohimenevä juttu. Ei putoa maailman kärryiltä pahasti, vaikka pysyy grunge-tyylissä 60-luvun ollessa in. Muoti kiertää ja jokainen voi oikeastaan luoda sen itse, mutta luo nyt sitten oma media, viestin tai koodikieli. ”En aio” tai ”minä en koskaan”, menettää nopeasti merkityksensä kun ilmiöstä tuleekin pysyvä muutos.
Jos jääräpäisesti kieltäytyy opettelemasta internetin käyttöä, menemästä Facebookiin, luomasta Linkdelniin profiilia (sitä minulla vielä ei ole), putoaa pikkuhiljaa yhä kauemmas kehityksestä. Nykyään lähes jokaisella työpaikalla on pakko osata käyttää tietokonetta –ja yhä useammalla myös sosiaalista mediaa. Some on kätevä paikka paitsi verkostoitumiseen ja ajan tasalla pysymiseen, myös tuomaan esille omia vahvuuksiaan. Se voi olla portfolio, cv tai peili siitä millainen työntekijä on.
Olen vahvasti sitä mieltä, että työn kuvan muuttuessa on alettava osata myydä myös itseään (niin rajulta kun se nyt kuulostaakin). Myyntitaitoja tarvitsee, koska työt ovat yhä projektiluontoisempia ja monet hakevat ansioluettelon sijaan hyviä tyyppejä. Työn saa se, joka osaa markkinoida itsensä ja osaamisensa parhaiten. Ei se joka osaa, mutta kukaan ei tiedä mitä.
En pidä tekniikasta, en edes osaa käyttää televisiota. Minulle ei ole ollenkaan itsestään selvää, että otan sosiaalisia medioita yksi toisensa jälkeen aktiiviseen käyttöön. Mutta tässä työssä se on välttämätöntä. Voi mennä vuosi, että saan Twitterini pyörimään, mutta niin minulla kävi Pinterestin ja Instagramminkin kanssa. Ensin loin tilin ja sitten vasta useiden viikkojen jälkeen aloin käyttää sitä. Kun olin sulatellut asiaa.
Viestiminen muuttuu äärettömän kovaa vauhtia. Sanomalehdet, elokuvat, musiikki.. Kaikki löytyvät nykyään internetistä – ja internet löytyy puhelimesta. Viestimisestä tulee yhä reaaliaikaisempaa, aidompaa, rehellisempää ja interaktiivisempaa. Lukija osallistuu sisällön tekoon ja sisällöstä käydään kommenteissa keskustelua. Seuraava murros, joka vahvasti on jo alkanut, on blogien siirtyminen yhä enemmän liikkuvan kuvan tuottamiseen, videobloggaamiseen.
Eilen aukesi Suomen ensimmäinen vlogiportaali, Vlogia. Yksi sivu kokoaa valitut vloggaajat eli videobloggaajat yhteisöksi, josta seuraajat löytävät videot helposti ja kätevästi. Viisi vuotta sitten perustettiin Suomen ensimmäinen blogiportaali Indiedays. Viidessä vuodessa blogiportaaleita on tullut tusina lisää. Onko sama kohtalo edessä vlogeilla? Entä mitä sitten?
Välillä tällä alalla oleminen saa pääni pyörälle. Kehitys on niin nopeaa. Vasta reilu kaksi vuotta sitten perustin blogin ja nyt yritän jo kovaa vauhtia opetella tekemään laadukkaita videopostauksia ja jakaa ne sitten viidessä eri sosiaalisessa mediassa. Isoin harppaus ei minulla kuitenkaan ole twitter tai videot, vaan se kolmas asia mihin en uskonut kykeneväni näin nopeasti: TASAN VIIKKO ja uusi, oma sivustoni aukeaa!! Jännittää kamalasti! Mutta silloin on taottava kun rauta on kuumaa.
Egyptin huonolla nettiyhteydellä yritin aina kuin mahdollista päästä nettiin tsekkaamaan uuden blogini ulkoasua. On yllättävän vaikeaa miettiä kylmiltään värit, fontit, sivupalkkien leveydet, kategorioiden nimet…kaikki. Haluan tyylikkään sivuston, mutta sellaisen josta tulee helposti lähestyttävä, maanläheinen ja lämmin fiilis. Haluan myös, että sivustoni ei ole liian erikoinen, että sitä on heti helppo käyttää ja siihen pääsee sisään. Simppeli siis, mutta kuitenkin persoonallinen. Ennen kaikkea haluan, että sivusto näyttää minulta.
En malta odottaa, että näette sen ja pääsen muuttamaan!! Olen varannut teitä varten ensimmäiseksi viikoksi myös pientä ekstraa! 😉
TASAN VIIKKO, PYSYKÄÄ SIIS KUULOLLA!
ENSI KESKIVIIKKONA 1. 10 BLOGINI MUUTTAA OSOITTEESEEN:
www.vilmap.com
Sitä ennen minulla on vielä yksi blogigaala Kööpenhaminassa ja Lontoon reissu.
Yritän pysyä liikkeessä. 😉
Kuvat/ Matti Keski-Kohtamäki
Mekko, toppi, hattu/ Monki
xVilma
9 Comments
Moi! Mitä tykkäisit ideasta, jos kuvaisit videon siitä, kun sinua valokuvataan. Olisi mielenkiintoista nähdä miten ammattilainen poseeraa, kun hänestä otetaan kokovartalokuvia. Olen lukenut pitkään blogiasi ja ihastelut, miten saat kaiken vartalo liikkeen tuntumaan niin luontevalta. Monesta törmää kuviin, joissa on kuvattu ihmisen liikettä, mutta ne eivät näytä aidoilta. Täten kiinnostaisikin tietää salaisuutesi tai kuulla vinkejä, miten poseerata kuvassa luonnollisesti ja saada kuva näyttämään vielä hyvältä.
Kiitos kommentista ja ihanista sanoista!! Tosi hyvä idea! Menee toteutukseen. 🙂
Fiksuja ajatuksia! Olen itse ihan samanlainen sosiaalisenmedian suhteen.. Hitaasti lämpiävä ja varovainen. Luulen, että on vaikeampaa syöksyä twittereihin ja muihin, jos ”niitä ei ole aina ollut”, tarkoitan siis sitä, että nuoremmat ovat kasvaneet niiden keskellä, mutta jo muutamaa vuotta vanhempi joutuu ominpäin tutkimaan ja opettelemaan. Ja kyllähän se elämä menee eteenpäin ilmankin.. 😀 Tosin ymmärrän pointtisi päinvastaisesta. Odotan uutta blogiasi innolla! Ja todella kauniita nämä tämänkin postauksen kuvat!
Moi! Olen itsekin viimeaikoina pohtinu sosiaalista mediaa ja tekniikan kehittymistä yleensäkin.. Itsehän olen vaan Facebookissa (jota en kyllä paljoa edes käytä). Television omistan, mutta älypuhelinta en. Voin sanoa, että olen kyllä oikeasti aikalailla pihalla sosiaalisesta mediasta ja suurimmasta osasta nykytekniikkaa. Tulevaisuudessa vaan entistä enemmän. En kuitenkaan jaksa stressata asiasta, koska minulle ei yksinkertaisesti riitä mielenkiinto edellä mainittuihin asioihin. En halua kuluttaa aikaani (ja tekniikan kanssa rahojani) aina vain uusien keksintöjen käytön opettelemiseen. Jos työelämässä joku työpaikka vaatii (ja tämä on varmasti aika todennäköistä) esimerkiksi Twitterin käyttöä, niin eihän siinä ole vaihtoehtoja kuin opetella. Ja mielelläni opettelen työajalla 😀 Kiva kun otit aiheen esille!
Todella kaunis olet, kaunis ja iloinen! 🙂 Ja hyvää pohdintaa tässkin kirjoituksessa. 🙂
Muuten, mietin, että oletko tehnyt postausta siitä, millainen ruokavalio/lisäravinteet voisivat auttaa kohottavasti mielialaan, esim. minkä vitamiinien saannista tulisi huolehtia? (Tuntuu nyt hassulta ”tilata” tällaista postausta, jos et ole sellaista tehnyt, koska tietysti itse googlettelemalla ja selvittämällä tuohon saisi selvyyden).
Muutenkin mietin tätä ruokavalio+lisäravinneasiaa… Kun olen koko ikäni syönyt ns. tavallista kotiruokaa. Jotenkin tuntuu, että terveellisesti syöminen on jotenkin tosi vaikeaa… Vaikka eihän se ole ja syön tietysti tälläkin hetkellä terveellisesti. Tai en oikein pääse selville kaikista ”hienouksista”. Siis tottakai se perustavallinen kotiruoka on terveellistä, mutta tietysti jos työ ei ole fyysisesti rasittavaa, niin täytyy miettiä vähän kevyempiäkin vaihtoehtoja(erilaiset salaatit yms.).
Mistä sitä sitten oikein voisi lähteä liikkeelle? Mitä kirjoja itse luit/mistä hankit tietoa? Tuntuu, että nykyään syödään jotain chia-siemeniä jatehdään jos jonkinlaisia smoothieita(kuulostan nyt ihan joltain mummolta), eikä siinä tietysti ole yhtään mitään vikaa, mutta jotenkin tuntuu, että ”pitäisi” poistua jostain luontaistuotekaupasta lisäravinnepussillisen kanssa tai olla tosi tietoinen kaikista asioista, jotta tekee asiat ns. ”oikein”, niin on tosi vaikea jotenkin päästä alkuun.
Siis mitään ongelmaahan tässä ei ole, olen siis lapsuudenperheessäni oppinut syömään terveellisesti ja tosi tavallisesti, mutta tietysti, kuten sanoin, niin perunat ja jauhelihakastike+kasvikset/vihannekset ei ehkä ole istumätyötä/opiskelua tekevän jokapäiväinen suosikkilounas.
Enkä oikein tiedä sitäkään, että mitä kaikkia lisäravinteita ”tulisi” syödä. Tai pikemminkin, olisi hyvä syödä. Tiedän, että näihin ei ole yhtä oikeaa vastausta ja varmasti jos niistä postaat/olet postannut jo aiemmin, niin niissä voi tietysti ”sohaista” vähän ns. ampiaispesääkin, kun tuntuu, että niitä helposti kommentoidaan suuntaan jos toiseen…
Nyt käytän ”vain” B12- vitamiinia, jota ostin apteekista, kun luin, että se vaikuttaa mielialaan. Ja sitten sinkkiä oon ottanut(iho+hiustenkasvatusprojekti). Lisäksi vielä otan biotiiniakin hiuksiin. D-vitamiinia otan vain 10 µg…
Latelin tähän nyt ihan liikaa kaikkea, en todella missään nimessä odota vastausta kaikkeen, mitä kysyin. Tiedän, että latelin tuohon kaikenlaista, ikäänkuin olisin ravitsemusterapeutin vastaanotolla, eikä se tietysti ole tämän blogin funktio…
Jotenkin olen vain tosi pitkään miettinyt noita juttuja ja en tiedä sainko vieläkään asioita kirjoitettua niin kuin ne on mun mielessä, mutta jos en tätä kommenttia olisi jättänyt nyt, niin se olisi taas venynyt.
Ja vielä; joskus Instagramissasi oli joku kuva opiskelukirjoistasi, niin teitkö siitä erillistä postausta, että miten opintojesi laita nyt on? Tai sitä vaan, kun muistaakseni siellä oli joku ravitsemustieteeseen liittyvä teos, että miten/kuinka laajasti saat ujutettua opintoihisi tuotakin puolta?
Anteeksi oikeasi ihan liian pitkästä ja polveilevasta kommentista, tiedän siihen tuli nyt liikaa kaikkea.
Huomenia. Mistä kuvien ihana asukokonaisuus, toppi ja hame?
Monkista!! 🙂
Joo, ihan huippuidea, itseäni ainakin kiinnostaa sellainen video!
I simply want to say I am new to weblog and definitely liked this blog site. Very likely I’m going to bookmark your website . You surely come with outstanding posts. Thank you for sharing with us your blog.