Lupaan, että huomenna tulee hääpostausten väliin muutakin… Mutta olen nyt editoinut tässä näitä viikonlopun valokuvia ja itse romantikkona voisin katsella kaikkien hääkuvia loputtomiin, joten menköön vielä. 😉

Siskolleni ja hänen miehelleen oli alusta asti selvää, että vihkiminen olisi ulkona luonnon keskellä. En tiedä, olisinko itse uskaltanut luottaa Suomen toukokuuhun ja sen säätilaan näin vakaasti, ilman b-suunnitelmaa. Mutta onneksi siskoni luotti. Vihkiminen oli niin taianomainen!! Oli niin tyyntä, että merenliplatus kuului kallioille. Siinä metsän tuoksun keskellä, linnunlaulun kuuluessa ja auringonsäteiden lämmittäessä ihoa, tuli aika epätodellinen olo. Aika jotenkin pysähtyi. Vihkipaikka Porvoossa oli valtavan kaunis. Dronella kuvatussa videossa postauksen lopussa näkyy, että paikka on todella keskellä luontoa, eikä mistään kuulu edes liikenteen ääniä. Oli myös oma tunnelmansa kävellä metsäpolkua pitkin paikalle, jännitti niin paljon! Vihkimisen kruunasi papin ihanat puheet ja musiikki. Setäni soittivat poikkihuilua ja viulua, sulhasen ystävä kitaraa ja pikkusiskoni paras ystävä lauloi enkeliäänellään. Häiden jännittävin osuus (jännittävin ainakin pikkusiskon mielestä) ei olisi voinut paremmin mennä.

Photos+drone video – @photography__vl/ Lauri (photos edited by me)