Tylsä & Persoonaton
Välillä negatiivisten kommenttien saaminen on kivaa, niistä voi saada postausideoita! Viime aikoina olen muun muassa kuullut, että minä sekä blogini ollaan niin tylsiä ja persoonattomia, ettemme herätä mielipiteitä puolesta tai vastaan.
Tämä ei nyt todellakaan ole tarkoitettu puollustuspuheeksi edellä olevalle väitteelle. (En suoranaisesti tunne itseäni tämän postauksen otsikon mukaiseksi ja oma mielipiteeni itsestäni merkkaa enemmän kuin yhden lukijan.) Tietenkin olen jonkun mielestä supertylsä, koska asia on subjektiivinen kokemus. Ja kyllä minä itsekin heitän asiasta välillä läppää: viihdynhän nörttinä tietokoneella paremmin kuin vip-bileissä samppanjalasi kädessä. Mutta kun ajattelen asiaa tarkemmin, jo tämä edellä mainittu määritelmäni tylsyydestä, herättää minussa oikeasti kysymyksiä.
Eniten minua aiheessa kiinnostaa se, millä tässä yhteiskunnassa mitataan tylsyyttä tai erityisesti kiinnostavuutta, jonka koen tylsän vastakohdaksi. Keltaisen lehdistön ja tosi-tv:n suosiosta voi päätellä, että kohuilla, kauneusleikkauksilla, rattijuopumuksilla ja salarakkailla. Seuraajia itselleen saa varmasti myös selfieillä julkisten kanssa, luksuselämällä tai radikaaliudella. Kiinnostavuuspisteet lisääntyy huomiota herättävällä tyylillä, valtavirrasta poikkeavilla ajatuksilla, elämänsä intiimialueita paljastelemalla ja olemalla aina siellä, missä tapahtuu.
(Ei niin minua tai blogiani, myönnetään.)
Mutta onko automaattisesti tylsää…
jos ihmistä vähän nolottaa luksus…vaikka eläisikin luksuksessa tai kokisi hetkellisesti lukuselämyksiä, onko ihminen tylsä, jos sitä ei tee mieli esitellä? Tai ihminen joka, ei halua hyötyä julkkiskavereiden seurassa esiintymisestä – tai se kellä ei tule edes moinen mieleen, kun pitää heitäkin tavallisina ihmisinä? Onko ihminen epäkiinnostava persoona, jos hän haluaa omia elämänsä huippukohdat, ja tragediat, itselleen? Jos perhe ja ystävät ovat liian pyhää ja ne haluaa pitää poissa työkuvioista tai muiden mielipiteistä kaukana? Onko ihminen tylsä, jos se ei juurikaan biletä ja juhli? Jos tyyli on luonnollinen? Jos käyttäytyy hillitysti? Jos ei mellakoi, osoita mieltä tai huuda huomiota itseensä?
Onko arki tylsää ja tavallisuus persoonatonta?
Henkilökohtaisesti minä en niin viihdy ihmisten seurassa, joilla ei ole mitään sanottavaa. Ei mielipiteitä, tietoa tai kokemusta. Ei omia ajatuksia – tai edes lainattuja. Jos ihminen tarvitsee parit kauneusleikkaukset, tosi-tv-tähteyden tai kattohuoneiston ollakseen jotain, ei hänellä ole ehkä mitään annettavaa minulle. Minusta oikeastaan kaikkein kiinnostavimpia ovat ne, jotka eivät tuo heti itseään esille. Ne joita muut eivät aina edes huomaa. Salaperäinen ja mystisyys herättää halun ottaa selvää.
(Siinäkin mielessä kuulun tylsyys-kategoriaan, koska bloggaaja harvoin on kovin mystinen. 😉 )
Välillä aina mietin antaako blogini minusta sellaisen kuvan, kun oikeasti olen. Yritän olla täällä aito ja rehellinen, en oikein muuta osaa. Yhdessä asiassa kuitenkaan me, minä ja blogini, emme ole ehkä samoilla linjoilla.
Vahvojen mielipiteiden kohdalla antaa blogini todellisuutta laimeamman kuvan.. Minulta löytyy paljon voimakkaitakin ajatuksia perusteluineen ja ehkä valtavirrastakin poikkeavia mielipiteitä. En myöskään tyydy tai ole ”ihan sama” –tyyppi. Tiedän mitä haluan, ja sanon sen ääneen. Ainakin livenä. Mutta blogini silottelee ja kaunistelee mielipiteitäni. Jätän paljon sanomatta.
Olen myös liian avoin ja puhelias usein kasvotusten. En vieraassa porukassa, mutta kun olen jonkun kanssa kahdestaan. Oli kyseessä tuttu tai vieras, voisin hillitä suuni paremmin. Sinisilmäisenä sanon, mitä ajattelen ääneen todella helposti, enkä juurikaan mieti sanomisiani. Olen varautuneen vastakohta. Välillä aina tulee jälkikäteen pelko: kerroinko liikaa, annoinko itsestäni liikaa, olinko liian kärkäs jne.. Kun puhuu, sanoista ei jää kuitenkaan (onneksi) kirjallista dokumenttia.
Mutta blogiini kirjoitan ja teksti jää tänne. Kun kirjoitan ja tiedän, että tekstin lukee tuhansia eri tilanteissa, eri taustoja omaavia henkilöitä, tuntuu että asiat pitää käsitellä ihan joka ikiseltä kantilta. Ja väitteiden esittäminen ilman perusteluita on yhtä tyhjän kanssa. Minä en edes usko totuuteen. En usko absoluuttiseen tietoon. En voi heittää täällä faktoja kevytmielisesti. Uskon, että kaikki on suhteellista, riippuu katsontakannasta ja kontekstista, tieto muuttuu ajassa ja paikassa. Se mikä historiassa on ollut varmaa, on kumottu jo kymmeniä kertoja. Se mitä kymmenen vuotta sitten ihmeteltiin, on nyt itsestään selvää ja niin edelleen. Varmaa on minulle vain, että kaikki virtaa, kuten jo esisokraatikko Herakleitos sanoi. Ihminen ei voi astua kahdesti samaan virtaan. Ei, koska kaikki muuttuu koko ajan ja aika ei ole koskaan kahta kertaa sama. Minulla on paljon vahvoja mielipiteitä, mutta en välttämättä ajattele samoin vuoden kuluttua. Siksi kynnys kirjoittaa niitä säilöön on paljon suurempi kuin sanoa ääneen.
Lukijoiden kasvun myötä tunnen myös vastuuta. Ei minun totuuteni ole välttämättä sen oikeutetumpi tai parempi kuin muiden. Kyse voi olla uskalluksen puutteesta, siitä että pelkään eriäviä mielipiteitä, vastaväitteitä. Mutta todellisuudessa kyse ei ole siitä, koska ei minulle ole ongelma muuttaa näkemystäni (esimerkiksi ravinto- ja urheilujutuissa), jos joku saa minut vakuutetuksi. Oikeastaan rakastan hyviä väittelyitä ja kiivaita keskusteluita –kunhan asioiden puolesta argumentoidaan hyvin. Enemmän pelkään sitä, että joku ottaa minun sanomisistani niin paljon vaikutteita, ettei mieti itse.
Ihailen niitä kyllä, jotka uskaltavat, mutta ennen kaikkea haluavat, kirjoittaa radikaalisti radikaaleja mielipiteitään blogeihin. Se, että en halua blogissani tuoda vahvasti mielipiteitäni esille, ei kuitenkaan tarkoita ettei niitä olisi. Joku päivä ehkä, kun olen tarpeeksi fiksu ja kokenut, ehkä tuon asioita vähemmän neutraalisti esille, ja otan kantaa asioihin. Nyt joku vaatimattomuus puskee liian usein sanomaan: mikä minä olen esittämään tällaisia näkemyksiä.
Olen myös varovainen tuomaan omia asioitani tietyn rajan yli internettiin. Olen jo nyt avannut asioitani tänne mittapuullani käsittämättömän (kauhistuttavan) paljon –vaikka moneen bloggaajaan verrattuna vähän. Yksityisyys on kuitenkin niin iso asia, että siitä en tingi enempää, vaikka blogissani ei kävisi yksikään lukija.
Oli se sitten tylsää tai ei, mielestäni on ihan kiva olla välillä herättämättä sen suurempia tunteita tai ajatuksia blogissa. Valitsen mielummin huomaamattomuuden kuin keinotekoisen huomionhaun. Mielummin tyhjän kommenttiboksin, kuin liudan negatiivisia kommentteja. Tylsää, jep. Persoonatonta? Kuka määrittelee, että vain äänekkäimmissä on persoonaa?!
Vai mitä te asiasta ajattelette, mikä tekee ihmisestä kiinnostavan?! Mielestäni koko väite, että joku olisi tylsä & persoonaton on sangen tyhmä. Kai pointtini on se, ettei kukaan ole mielestäni itsessään tylsä. Tylsyys on kahden subjektin suhteessa, ei subjektissa itsessään.
xVilma
ps. Nämä postauksen hilpeät mustavalkokuvat ovat vanhoja kovalevyltä löytyneitä julkaisemattomia kuvia. Aina vuodesta 2008 eteenpäin.. 😉
50 Comments
Vilma, minusta sinä olet tyylikäs, et tylsä, niin sisältä kuin ulkoakin. 🙂
Kiitos ihanista sanoistasi Nina!! <3
Moikka! Mielestäni et ole missään nimessä tylsä, mutta olisi kiva saada enemmän vinkkejä hyvinvointiasioihin liittyen. Luontokuvat ovat toki kauniita mutta jos niitä on liikaa niin se voi olla pidemmän päälle… Noh, vähän tylsää 🙂 kiitos ihanasta blogista!
Ymmärrän hyvin, syyskuussa tulee enemmän hyvinvointijuttuja ja vähemmän luontokuvia! 😀 Kiitos paljon kommentista! 🙂
Hieno kirjoitus! 🙂 Minä olen (myös) se hiljainen suuremmassa porukassa, mutta kahden kesken juttu virtaa välillä liikaakin ja vapautuneemmin. Monesti olen huomannut, että toiset eivät jaksa nähdä vaivaa tutustuakseen, jos ei ole äänekäs, itseään esiin tuova tai ulospäinsuuntautunut, life of the party. Minä kun en ole mitään niistä. Mutta en silti missään nimessä tylsä! 😀
Usein ne ihmiset, keihin olen tutustunut kunnolla, jäävät todella hyviksi ystäviksi. Ei ollenkaan paha niinkään.
Vilma löysin blogisi muutama viikko sitten ja blogistasi tuli heittämällä lempiblogini! Kirjoitat mielenkiintoisesti ja blogissa yhdistyy kaikki sellainen, mikä kiinnostaa. Jotenkin täydellinen sekoitus pinnallisempaa ja syvällisempää! Kiitos <3
Tuo on mielestäni myös aina ihailtavaa, että ihmisistä jää ystäviä. Se kertoo mielestäni siitä, että pystyy antamaan itsestään, olla avoin. Että voi luottaa toisiin ja olla itse luottamuksen arvoinen. Ihana kommentti kaikin puolin, kiitos! 🙂
Et ole yhtään tylsä – olet tyylikäs 🙂 Mielestäni sun blogista huokuu se, että kuvasi ja aiheesi ovat tietyllä tapaa esteettisiä! Ja tähän tyyliin välttämättä ei edes sopisi muunlainen sisältö. Aivan mielettömän hienostunut on munn mielestä sun blogi – älä muutu! Persoonattomaksi haukkuu ehkä sellaiset, jotka eivät näe tämän tyylikkyyttä tai osaa arvostaa sitä:)
Kiitos ja kumarrus! 😉 Ihana kommentti!<3
Mun mielestä ihmistä ei voi luokitella, varsinkaan sen perusteella, mitä hänestä näkee esimerkiksi täällä netissä. Ainoastaan kasvotusten ihminen on kokonainen, pystyy antamaan itsestään kaiken. Tää kirjoitus oli todella fiksu, ja pakko vielä sanoa, että tämä teksti todistaa että olet kaikkea muuta kuin tylsä (mitä ikinä se tarkoittaakaan…)! Sinulla on ajatuksia, mikä tekee susta äärettömän mielenkiintoisen ja ei-tylsän persoonan.
Kiitos paljon ja totta, ei netistä voi päätellä koko persoonaa, ei todellakaan.
Blogisi perusteella en nyt ainakaan tylsäksi menisi sanomaan. Mielestäni on mukavaa lukea perusteltuja mielipiteitä ja katsella kauniita kuvia, on ne sitten sinusta itsestäsi tai muusta kohteesta. Hyvintointivinkit ovat myös todella mielenkiintoisia.
Joihinkin voi kolahtaa se julkkisten ympärillä liehuminen ja aina vaan uusien ostosten esittely, mutta se on on niin pinnallista, että itse ainakin kaipaan sisällöltä enemmän.
Kiitos Iina!! 🙂
Hei Vilma,
Taidokas kirjoitus, wow. Vaikutuin. Olen pitkäaikainen lukijasi mutta nyt kommentoin vasta ensi kertaa. Haluan kiittää sinua ajatuksia herättävästä blogistasi, ammattitaidostasi ja ahkeruudestasi. Kuvasi ovat loistavia ja tekstisi on sujuvaa. Sitä on miellyttävä lukea. Muistelen kun kirjoitit jokin aika sitten opinnoistasi. En tiedä mihin päätökseen opintojesi osalta päädyit, mutta haluaisin toivottaa sinulle tsemppiä niihin! Kokemuksesta tiedän ettei ”akateeminen ura” tunnu aina ”omalta” mutta uskon vakaasti opinnoista ja tutkinnosta olevan hyötyä monessa asiassa. Sinussa on selvästi potentiaalia, joten haluaisin kannustaa sinua suorittamaan opinnot loppuun. Kaikkea hyvää sinulle toivottaen, Salla.
Hei Salla, mahtavaa että kommentoit! Ihana saada aina viestejä, joissa joku ilmoittautuu pitkäaikaiseksi lukijaksi. 🙂 Muutenkin todella ihana kommentti. Kiitos paljon kannustuksesta!
Jos noilla luettelemillasi asteikolla mitataan, taitaa blogisi olla tylsä. Mutta onneksi on myös meitä lukijoita joita tälläinen ”tylsyys” kiehtoo ja josta me saamme saman verran irti kuin joku toinen jostain vähemmän ”tylsästä”. Mä olen varmaan monenkin mittapuulla maailman tylsin ihminen: 21 vuotias naimisissa, raskaana, omistusasuntoon muuttamassa ja tyyliltäni hyvin klassinen. Mitä sitten? Kaikki ei saa fiiliksiä samoista asioista, kaikkia ei kiinnosta luksus, bileet ja huomionhakeminen, joillekin sisäinen rauha ja itsensä kanssa sinut oleminen on tärkeämpää. Et uskokaan kuinka monesti mulle on sanottu, että eläisit vähän! Mähän elän, unelmaani, juuri sellaista elämää mikä musta tuntuu hyvälle 🙂
Pointtini oli se, että pidä tää blogi just tälläisenä hyvänolon ja hyvän mielen blogina, tylsyyttä kammoksuvat löytää varmasti blogosfääristä muutakin luettavaa!
Minusta tuo elämäntilanteesi kertoo myös heittäytymisestä, varmuudesta ja siitä, että on saanut asioita tapahtumaan ja olet kuunnellut sydäntäsi. Aika mahtavaa mielestäni! 😀 Kiitos ihanasta kommentista!!
Mielenkiintoista pohdintaa! Iso osa blogien viehätystä on mielestäni juurikin ne persoonat, aidot ihmiset blogien takana. Ehkä se persoona tuleekin siitä tietynlaisesta aitoudesta, että on rehellisesti ja ylpeästi sitä mitä on, oli sitten räiskyvä ja menevä, tai hillitty ja pohdiskeleva. Enkä muuten ole kokenut sua koskaan persoonattomana ja tylsänä, päinvastoin! Ihanaa, että blogimaailmassa on tilaa myös hillityille pohdiskelijoille, itsekin lukeudun siihen joukkoon. 😉 Silti luen myös menevämpien ihmisten blogeja ja nautin niistä ihan yhtälailla.
Bloggaajanakin mulla on paljon samansuuntaisia ajatuksia. Miten sitä omaa persoonaa saisi enemmän tuotua blogiin, kun ei kuitenkaan halua kertoa itsestään juurikaan? Haluaisin ajatella, että se paistaa kirjoituksista jotenkin läpi, vaikka sitä ei erityisen tarkoituksellisesti toisikaan esiin. Mielipiteitä kirjoittaessani huomaan myös aina siloittelevani teräviä kulmia ennen julkaisua ja usein kirjoittaessa ymmärrän vieläkin paremmin myös toiset näkökulmat asiaan ja käytetyin sana niissä postauksissa voisi olla ”toisaalta”. Sen takia mielipiteiden kirjoittaminen on vähän jäänyt, joka on sinänsä harmi, kun niitä kuitenkin on ja osasyy blogin aloittamiseen oli halu tuoda niitä esiin. Ja erityisesti niitä ehkä valtavirrasta poikkeavia, koska rakastan itse sitä tunnetta, kun luulen olevani jonkin mielipiteen kanssa melkein yksin ja joku tuokin ihan samansuuntaisen mielipiteen julki.
”Kuka määrittelee, että vain äänekkäimmissä on persoonaa?!” Ihanasti sanottu ja jatka samaan malliin Vilma! 🙂 Ja pahoittelut kilometrikommentistani! 😉
Kiitos, olipa hyvä kommentti! Kiitos Minna! 🙂
Moikka!
Ihailen sinua ihmisenä kovin, mutta blogina tämä on mielestäni tylsä. Mutta en pitäisi sitä huonona asiana, ettei sinusta löydy tuhatta ja sataa keskustelua vauva.fi sivustoilta ja muilta yhtä laadukkailta keskustelupalstoilta, joka johtuu varmasti siitä, ettei tästä blogista vaan yksinkertaisesti saa keskusteltavaa. Olet kaunis ja kaikenlisäksi fiksu, se on vaan fakta, että blogeista halutaan ”juoruta” ja löytää bloggaajien ”heikkouksia”, ja koska sinulla näitä ei ole tarjota, voi monet pitää blogiasi hieman tylsänä. Tiesit varmasti nämä itsekin.
Haha, tämä oli varmasti kaunein ja ihanin tapa ilmaista ”että blogini on vähän tylsä”. Kiitos. :))
Sinun blogi on lempiblogejani. Syyt siihen on blogin seesteinen ja rauhallinen tunnelma. Kauniit kuvat. Hyviin elämäntapoihin ohjaavat ja inspiroivat kirjoitukset ja kuvat. Aitous. Turha (merkki)vaatteiden tai meikkien esittely.
Ei tylsä ollenkaan 🙂 <3
Kiitos paljon Josefina!<3
Tosi hyvä postaus! 🙂
Kiitti ihana!!
Minä pidän blogistasi, se on tyylikäs ja kirjoitat monipuolisesti eri aiheista. Pidän siitä, että bloggaaja kertoo myös itsestään jotain. Blogista voi olla vaikea saada tarttumapintaa, jos bloggaaja on kovin etäinen.
Totta, olet oikeassa tarttumapinnasta.. Kiitos kommentistasi! 🙂
Loistava kirjoitus. Veit sanat suustani monessa kohtaa.
Kiitos!!! 🙂
Niin tässä on ehkä kyse pajon blogin tyylistä. En pidä sinua tai blogiasi missään nimessä tylsänä, mutta ymmärrän kuitenkin saamasi kommentin persoonattomuudesta siinä mielessä, että blogisi tuntuu kertovan enemmän esimerkki-ihmisestä kuin todellisesta henkilösta. Vaikutat pitävän asioista, joista pitämistä pidetään yhteiskunnassa esimerkillisenä asiana. Puhut paljon liikunnasta, terveellisestä ruoasta ja matkustamisesta. Harvoin blogissasi näkyy suurta intohimoa tavallisesta poikkeavia asioita kohtaan, mielipiteitä, vastavirtaan menemistä tai valtavirrasta poikkeamista. Kuten itsekin sanoit, kyse on ehkä enemmän tyylivalinnasta kuin henkilöstä 🙂
Näimpä. 🙂 Kiitos Ida kommentistasi!!
Todella hyvä kirjoitus, laittoi hyvin omiakin ajatuksia liikkeelle! 🙂 Hassua että jollain on tullut sinusta sellainen kuva, kun itse ajattelen, että blogin antaman pintaraapaisun perusteella olet tyylikäs, fiksu, jotenkin mysteerinen ja todella hieno ihminen! Vaikka onhan meitä silti moneen lähtöön. 🙂
Ihanasti sanottu, kiitos Sarianna!! 🙂
Sairaan hyvä kirjotus vilma! Niiin samaa mieltä niin monesta asiasta jälleen kerran. Sussa ei ole kyllä mitään tylsää & persoonatonta 🙂
Ihana Elisa!!! Kiitos<3
Tositosi mahtava teksti!
Kiitos paljon Piu!!! 🙂
Asiaa! Näin sut vilaukselta eilen uuden Lumi-kenkäkaupan avajaisissa. Persoonasta en tietenkään osaa sanoa mitään, mutta näytit jotenkin entistä kauniimmalta livenä kuin kuvissa ja hymyilit iloisesti ^^
Sun teksteistä jos jotain voi päätellä, niin vaikutat erittäin ”täysjärkiseltä”, jalat maassa olevalta ja hyvät arvot omaavalta tyypiltä! 🙂 Ja muista ”Fuck what other people think”! 😀
Hei Hanna, olipa kiva kommentti!! 😀 Kiitos!<3
Miltä susta muuten tuntuu saada negatiivisia kommentteja? Mua ahdistaa jotenkin tosi paljon se, etten pysty miellyttämään kaikkia ja myös se, että jotkut henkilöt ymmärtävät sanani aina väärin.
Pahalta. Myönnän sen. En pysty ottamaan niitä yhtään niin hyvin kuin pitäisi. Järjellä aina pystyn käsitellä asian niin, etten ota sitä itseeni, mutta ei se ole kiva tietenkään aloittaa aamua sillä jos joku haukkuu itseä. Kai tähän tottuu, ja onneksi saan todella vähän negatiivisia kommennteja. Ja tavallaan tämä on hyvää siedätyshoitoa ja ”oman nahan kasvattamista”, koska olen varsinkin nuorempana ollut sellainen, että haluaisin miellyttää kaikkia.
Onneksi olen saanut itsevarmuutta, koska nyt olen saanut ulkonäköön liittyviä negatiivisia kommentteja, joista ennen olisin tullut surulliseksi. Nyt vain nauran, jos joku kommentoi ulkoisia juttuja negatiivisesti, koska minulla on niin monella muulla asialla enemmän väliä kuin ulkonäöllä, enkä usko kommentoijankaan olevan yhtään sen ”täydellisempi”.
Aikoinaan blogatessani pohdin samoja asioita lukijamäärän kasvaessa. Päädyin tasapainottelemaan samalla tavalla mielipiteissäni. Jälkikäteen pohtiessani luulen sen olleen paras ratkaisu. Maailma ei ole mustavalkoinen, mutta monesti – haluamme tai emme – ajatuksemme ovat. Jos kirjoittaja onnistuu luomaan tasapainon, jossa lukija herää ajattelemaan asioita itse ja ehkä jopa kyseenalaistamaan vanhat ajatusmallinsa ilman kirjoittajan tarvetta alleviivata pointtiaan, on kirjoittaja onnistunut tavoitteessaan. Onhan se joskus tylsää, mutta aidoimmat kirjoittajat eivät yritä luoda tekstiään vain lukijoiden, vaan myös itsensä takia. Aitous näkyy. Aitous on kaunista.
Kiitos, hyvä kommentti!!! 🙂
pidän että blogisi on maanläheinen eikä sitä ”luksus”elämää 🙂 jatka samaa rataa niin treeni-, ruoka ja kaikien muiden ideoiden ja vinkkien kanssa!!
Kiitos!! 🙂
Hei. Se mitä puhuit tylsyydestä pitää paikkansa , mutta sinun puheista jäi vähän sellainen fiilis niin kun olisit puolustellu” tylsyyttäsi ” näille palautteen kirjoittajille. Ei kannata puolustella vaan sivuuttaa vaan. aina löytyy niitä jotka ei tykkää ja haluaa siitä sanoa. Jatka vain kivan ja aidon blogisi kirjoittamista. Olis muuten kiva saada täältä jotain asuvinkkejä syksyksi 🙂
Hmmm.. ehkä. Kiitos olet oikeassa! 🙂
Julkisuuden henkilöistäkin (esim. näyttelijät, laulajat, urheilijat, politiikot, jne) arvostetaan eniten juuri niitä, jotka eivät retostele lehtien palstoilla yksityiselämällään ja hypi jokaisessa kissanristiäisessä kuluttamassa naamaansa. Itsekään en sellaisia pintaliitoihmisiä kovin korkealle arvosta. Juuri he ovat mielestäni niitä tylsiä ihmisiä (vaikkei oikeasti kukaan ihminen ole tylsä). Luksuksesta hehkuttaminen tai julkkisystävien esittely on mielestäni tyylitöntä, jopa vähän noloa. Tuollaiset puheenaiheet kertoo ihmisestä paljon.
Sinun linjasi on mielestäni juuri oikeanlainen. Kun ei kerro liikaa on mystisempi, kiinnostavampi, fiksumpi, jalat maassa oleva ja tyylikäs. Vaikutat äärimmmäisen hienolta ihmiseltä (hyvä arvomaailma, terve ruumis ja pääkoppa, jne). Jatka samaan malliin. 🙂
Kiitos Jonna, aivan ihana kommentti!! 🙂
Älykäs, viisas kirjoitus. Paljon samaa kuin miten itse ajattelen, melkein kuin omia ajtuksiaan lukisi, puettuna vain kirjallisesti selkeään muotoon. Samanlaiset arvot sulla. En tee tai ole tekemättä muiden takia, status ei merkitse, läheiset on pyhä asia jne 🙂 Ja laitoin muuten juuri pari viikkoa sitten fb-statuksekseni tuon Herakleitoksen Panta rhein. 😛
Haha, hauska sattuma toi Fb-status. 😉 Kiitos ihanasta kommentista!<3