4 Thoughts about Life Coaching With GoodCo
Kuvat huoneesta ovat GoodCo Oy:n perustajan Ulrika Björkstamin vastaanotolta. Sain blogin kautta mahdollisuuden testata positiiviseen psykologiaan pohjautuvaa ratkaisukeskeistä valmennusta ja kiinnostuin heti kokeilemaan. Life Coachingista on puhuttu viime vuosina paljon ja hyvinvointibloggarina aihe luonnollisesti kiinnostaa minua suuresti. Erilaisia itsensä kehittämiseen ja tuntemiseen liittyviä kirjoja olen lukenut jo ennen kuin täytin 18-vuotta. Sen sijaan henkilökohtaisesta valmennuksesta en tiennyt etukäteen paljoakaan, en edes mitä tapaamiset pitäisivät sisällään. Suhtaudun tällaisiin tilaisuuksiin kuitenkin pelkästää positiivisesti. Halusin selvittää, mistä on kyse, saanko jotain irti ja entä, onko perää että life coaching voi olla jopa vaarallista, kuten mediassa välillä ollaan esitetty?
Tässä tiivistettynä muutamia ajatuksia, mitä minulle heräsi kokemuksesta:
1. Valmennustyylejä on varmasti niin monia kuin valmentajia. Jotkut saattavat yllyttää tekemään vaarallisia elämänvalintoja tai puhua uskomuksistaan kuin uskoon tullut (näistä olen joskus lukenut), mutta oma kokemukseni oli kaikkea muuta. Ulrika ei neuvonut tai edes vihjannut, miten minun pitäisi hänen mielestään tehdä. Sain keinoja, apuja, harjoitteita ja kysymyksiä, joiden tarkoitus oli (ja on) auttaa minua ratkaisemaan asioita tai helpottaa umpikujissani. Sain tukea ja kannustusta, välineitä kohti päämääriäni. Tarkoitus oli, että minä oivallan itse ja saan uusia näkökulmia – en koska toinen istuttaa ne minuun suoraan, vaan koska keksin ne itse eri harjoitteiden avulla.
2. Sovimme, että pidämme pari skypevalmennusta ja tapaamme kerran kasvotusten, kun menen Helsinkiin. Laitoin suunnilleen tällaisen viestin: En tiedä kyllä yhtään, mitä aihetta voisimme käsitellä, koska kaikki on paremmin kuin hyvin. Mitä nyt välillä stressaa ja tunteita voisin hallita joskus paremmin, mutta muuta ei nyt tule mieleen. Olen tosi onnellinen juuri nyt ja parisuhde, työ, elämä… kaikki rullaa. Hmm, voin kertoa, että ensimmäisen skypetapaamisen aikana aiheita nousi varmaan kymmenen.
Tajusin valmennusjakson aikana jotain hyvin järkeen käypää: terapia on eri kuin valmennus. Valmennus on hyvä haasteellisissa elämäntilanteissa, kriiseissä ja stressaantuneena, kun ei tiedä mitä pitäisi tehdä ja kun haluaa kehittää itseään jossain. Mutta valmennus on myös ja etenkin silloin hyödyksi, kun kaikki on hyvin. Silloin kun ei ole mitään erityistä ongelmaa, on vastaanottavainen uusille ideoille. Ja silloin on energiaa opetella keinoja, joista on apua sitten, kun elämä heittää kapuloita rattaisiin.
Valmennus on koko loppuelämää varten, jotta saamme työkalupakin, jolla selvitä paremmin eri tilanteista. Hyvin tärkeää on mielestäni myös käsitellä mennyttä, ymmärtää itseään, antaa anteeksi kaikille ja kaikelle sekä hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, jotta voi tulevaisuudessa elää omannäköistä, täyttä elämää. Valmennus muotoutuu jokaisella omanlaisekseen. Luulen, että hyvästä valmennuksesta löytää sen, mitä haluaa ja tarvitsee löytää.
3. Joskus se, että toinen kuuntelee kiinnostuneena ja esittää oikeita kysymyksiä riittää. Kun sanot asiat ääneen rehellisesti, voi asioiden muotoon laittaminen olla pelkästään jo ratkaisu. Jos et siis puhu valmentajalle, puhu edes luottoläheisellesi avoimesti suodattamatta. Koin kuitenkin, että kolmannella kerralla kun tapasimme kasvokkain, valmentajalle oli helpompi puhua kuin muille. Tämä johtui siitä, että valmentajaan voi varmasti luottaa, koska hänellä on vaitiolovelvollisuus, valmentaja on ammattinsa puolesta tottunut monen moiseen ja kolmanneksi hän on ulkopuolinen ja asiat eivät koske mitenkään häntä. Harvoin sitä muutenkaan viitsii tuntia omista asioistaan jauhaa, mutta kerrankin se on jutun idea. 😉
4. Kyllä, tein jotain oivalluksia itsestäni ja tavoistani toimia, jotka ovat tukenani varmasti loppuelämän. Osan tein siinä valmennustilanteessa, osan myöhemmin. Näitä oivalluksia tulee ehkä rivien välissä näkymään blogissa jatkossa ja mahdollisesti on jo näkynytkin. Pointti on kuitenkin siinä, että jos kolmessa tapaamisessa saa jotain niin arvokasta, kuin lisää itsetuntemusta, keinoja purkaa toistuvia tilanteita ja ajatuksia, jotka tuottavat pysyvästi parempia seurauksia… ei sitä voi mitata rahassa. Tai sanotaanko, että se on hyvä sijoitus.
Itse olen hyvin analysoiva tyyppi ja harrastan paljon itsetutkiskelua muutenkin. Ajattelin, että olen lukenut jo niin paljon itsetuntemukseen liittyviä kirjoja, että tiedän kyllä, miten ja miksi reagoin asioihin. Mutta ei, ihminen urautuu kyllä niin helposti ajattelemaan samaa rataa… 🙂
Lopuksi haluan vielä sanoa, että Ulrika on ihan äärettömän fiksu, inspiroiva ja upea nainen. Nainen, joka voi olla esimerkki kaikille. Olen ennenkin sanonut, että personal traineria tai ravintoneuvojaa kuunnellessa valitsen sen, joka näyttää ulospäin siltä kuin minä haluaisin näyttää. Tarkoitan, että ryhdikäs, energinen ja sporttinen ulkomuoto kyllä puhuu elintapojenkin puolesta, vaikka ei totuus nyt ihan mustavalkoinen ole. Mutta millä perusteilla sitten valita henkisen valmentajan itselleen?
Paremman tutustumisen ja Ulrikan blogin lukemisen jälkeen huomaan meidän ajatuksien osuvan erittäin hyvin yksiin. Mutta olin tavannut Ulrikan kerran aikaisemmin pari vuotta sitten yhdessä tapahtumassa ja hän säteili hyvää. Minulla tuli heti fiilis, että tässä on ihminen joka on iloinen, ystävällinen ja jonka seurassa tulee kiva olo. Sellaiselle ihmiselle haluaa kertoa omaa tarinaansa. Ulrika on myös kokenut jotain, mitä meistä monikaan ei voi edes kuvitella: seitsemän vuotta sitten vakavan lento-onnettomuuden. Jos joku pystyy sellaisen kokemuksen ja sen seuraukset kääntämään voitokseen, minä ainakin haluan sellaisen elämäntaidon valmentajakseni.
Voin hyvin lämpimästi suositella GoodCo yrityksen palveluja niin yksilölle, ryhmille kuin yrityksillekin. Blogini lukijana koodilla VILMAP saat -15% alennuksen kaikista marraskuun loppuun mennessä varatuista ajoista. Jos hyvinvoinnin lisääminen tätä kautta kiinnostaa, kannattaa lukea GoodCo:n sivuilta lisää aiheen tiimoilta. 🙂
SUMMARY: The photos are taken from GoodCo company founder Ulrika Björksam’s reception room. I got an opportunity via my blog to test solution-orientated life coaching which helps us to manage ourselves and understand our actions better. I was straight away interested to give it a go. I wanted to find out what was this about, do I get something good out of it, and if it’s true that life coaching could also be dangerous as different medias sometimes suggest?
Here is a summary of my thought from the experience.
1.The purpose was for myself to realize and get new perspectives – not because somebody else puts the thoughts into my mind but because I realized things myself through different practices.
2. The coaching is beneficial during challenging life situations, busy and stressful times, when you don’t know what to do anymore.. But it is very beneficial also under good circumstances and when you want to just improve yourself. The coaching gives you a tool box that is going to help you in different kind of situations for the rest of your life. Every single person has their own coaching path because everybody is different.
3. When you say things out loud once in all honesty and put them truly in a right order, that can be a solution already itself. It’s easier to say things to your life coach. The coach is an ”outsider” and the things that are bothering you don’t really have anything to do with him or here. Rarely you are bothered to speak about your own problems for more than an hour but in this that’s the whole idea. 🙂
4. Yes, I learned new things about myself that are going to support me for the rest of my life. If during three meetings I got to know myself much better, I got tools to handle better difficult/stressful situations and my ability to make wiser choices for myself increased then it can’t really be measured in money…
I can easily suggest GoodCo company’s services to individuals, groups and companies also. With my blog reader code VILMAP you get -15% discount from all the service bookings. The discount is valid for all the bookings in November. If you are interested in improving your wellbeing in this way, you should read about it more on GoodCo company’s website.
19 Comments
Oletko tehnyt postausta mainitsemistasi itsetuntemuskirjoista? Jos et niin olisiko jotain mitä suosittelisit erityisesti? 🙂
Moikka Laura! Tämä aihe näköjään kiinnostaa useampiakin, joten pistän postaustoiveen mieleen. Kannattaa lukea tämä aikaisempi pari vuotta sitten kirjoittamani postaus: http://vilmap.com/2013/11/04/kirjoja-itsensa-kehittamisesta/
Hei, olisiko sulla jotain suosituksia itsetuntemukseen liittyvistä kirjoista? 🙂 Oon halunnut jo pitkään lukea aiheesta, mutten tiedä mistä kirjasta aloittaisin.
Moikka! Tänne olen koonnut jotain kirjoja: http://vilmap.com/2013/11/04/kirjoja-itsensa-kehittamisesta/
Mutta postauksesta on kaksi vuotta aikaa, ja sen aikana on ehtinyt lukea yhtä ja toista joten yritän tehdä mahdollisimman pian uuden saman tyyppisen postauksen. 🙂
Moi! Olipa mielenkiintoinen ja hyvä postaus! Haluaisin kuitenkin täsmentää, että psykologinkin luokse voi mennä hyvin ilman, että olisi pahoja ongelmia tai edes ongelmia ylipäänsä. Opiskelen itse psykologiaa yliopistossa ja opintoihimme kuuluu psykologilla käynti. Itse epäilin, että tulisinko saamaan käynneistä mitään irti, kun elämässäni on tällä hetkellä kaikki niin hyvin aivan kuten sinullakin. Ensimmäisen käynnin jälkeen tunteeni olivat kuitenkin erittäin samanlaiset kuin sinullakin nyt, sain paljon apuvälineitä tulevaa varten ja tuntui hyvältä sanoa asiat ääneen. Ja kyllä niitä puheenaiheitakin sitten lopulta löytyi. Terapiassahan on myös ideana usein se, että henkilö itse oivaltaa asiat eikä vain tee mitä psykologi käskee. Minua kiinnostaisikin tietää, että mikä koulutus Ulrikalla on? Olemme koulutuksessamme puhuneet paljon siitä, kuinka suuri vaikutus psykologeilla on asiakkaisiinsa, hyvässä ja pahassa. Tämän takia tutkinto kestääkin viisi vuotta, että varmasti osaamme käyttää oppimaamme oikein, emmekä käytä vaikutusvaltaamme huonolla tavalla. Tämän takia minun olisikin vaikea luottaa henkilöön, jolla ei ole kyseistä koulutusta.
Hei Essi! Lienee parasta, että vastaan tähän kommenttiisi itse 🙂 Oma taustani on yhteiskuntatieteissä ja työelämän puolella toimin aiemmin ennakointiasiantuntijana, jolloin siis autoin yrityksiä ja organisaatioita oivaltamaan, kuinka luovia muuttuvassa maailmassa ja olla osaltaan mukana luomassa haluamaansa tulevaisuutta. Näistä tehtävistä lähdettyäni kävin vuoden kestävän valmentajakoulutuksen, jonka jälkeen kouluttauduin myös NLP Practitioneriksi. Itse koen, että tuo valmennuskoulutus ei ole mikään varsinainen tutkinto, niin kuin vaikka psykologeilla, vaan se on ennemminkin hyvin käytännönläheinen työkalupakki. Valmentajia on monilla eri taustoilla (osa myös psykologeja) ja jokainen heistä yhdistää noita työkaluja työssään oman aiemman taustansa tuomiin vahvuuksiin ja osaamiseen. Itselläni se linkittyy vahvasti juurikin ennakointiosaamiseen ja erilaisiin fasilitointitekniikoihin. Tämän lisäksi opiskelen jatkuvasti uutta kehittääkseni osaamistani entisestään, esimerkiksi tällä hetkellä suoritan sosiaalipsykologian opintoja. Henkilökohtaisesti minua kiinnostaa alaan liittyvä tieteellinen tutkimustieto ja teoriapuoli, mikä käymässäni valmentajakoulutuksessa jäi täysin sivuun.
Olet aivan oikeassa siinä, että luottamus on valmennussuhteen A ja O. Mikäli luottamusta ei ole, ei valmennuksella mielestäni ole edellytyksiä toimia. Miten tuo luottamus rakentuu, on toki hyvin tapauskohtaista. Itse pyrin rakentamaan sitä omalta osaltani sillä, että haluan tarjota kaikille uusille asiakkailleni mahdollisuuden tutustua minuun henkilönä ilman sitoumuksia. Toisaalta tämä toimii myös minulle mahdollisuutena varmistaa, että asiakkaan odotukset ja tavoitteet valmennuksen suhteen sekä oma osaamiseni kohtaavat. Tämä on itselleni kaikkein eettisin tapa toimia. Valmentajan ydintaitoihin kuuluu mielestäni myös ymmärtää ja tunnistaa oman osaamisensa rajat. Sen suhteen on hyvä olla hereillä koko ajan. Valmennus ei ole mikään automaattinen vastaus kaikkeen, eikä missään nimessä terapian tai psykologipalveluiden korvike. Sen sijaan ajattelen, että se on varteenotettava hyvinvointipalvelu näiden rinnalle, jotta mielenterveyden ammattilaisten resurssit ja osaaminen ovat saatavilla niille, jotka sellaista apua kipeästi kaipaavat. Tästä olemme paljon keskustelleet omien psykologi- ja psykoterapeuttituttavieni kanssa. Sen sijaan olen kyllä sitä mieltä, että esim. Psykologiliiton huoli valmennusalaan ja sen toimijoiden pätevyyteen liittyen on aivan aiheellista ja koen, että se keskustelu osaltaan auttaa myös valmennusalaa menemään eteenpäin esimerkiksi omien standardiensa kehittämisen kanssa.
Kiitos Ulrika kun vastasit, parempi tosiaan, että teit sen itse. En olisi osannut ihan noin hyvin ja tarkasti kertoa. 😉
Kiitos paljon vastauksestasi! 🙂
Hei Essi ja kiitos paljon hyvästä kommentistasi! 🙂 Ulrika vastasikin itse jo tuohon koulutukseen liittyen. 🙂
Heippa! Ajankohtaiseen aiheeseen tosiaan olet taas tarttunut, ja oli mukava lukea ihan käytännön valmennuskokemuksesta! Nimim. Essi jo aiemmin pohtikin kommentissaan valmentajien koulutustaustaa, ja itsekin koen tämän asian tärkeäksi nostaa vielä esiin. Ajattelen, että uusia näkökulmia, hyviä kysymyksiä ja erilaisia ratkaisukeskeisiä välineitä on täysin mahdollista saada myös muilta kuin Valviran laillistamilta ja valvomilta terveydenhuollon ammattihenkilöiltä. Julkisella puolella on kädet täynnä töitä mielenterveyden ongelmien kanssa, ja kynnys saada sieltä tällaista ns. kevyempää tukea on varmasti kova. Siinä mielessä tämä uusi valmennusilmiö on osunut hyvää rakoon, ainakin niille, kenellä on siitä varaa maksaa. Jos kuitenkin oireilee vaikeammin, ja kärsii esimerkiksi paniikkihäiriöstä tai syömishäiriöstä, on mielestäni ehdottoman tärkeää hakea apua henkilöltä, joka on saanut siihen monivuotisen, valvotun koulutuksen ja tietää, millaisen asian kanssa on tekemisissä. Tämän suurin osa erilaisista valmentajista varmasti kyllä tiedostaa ja tarvittaessa ohjaa asiakkaan hakeutumaan lääkärin, psykologin tai psykoterapeutin vastaanotolle. Halusin kuitenkin asian vielä tässä nostaa esiin ja toivon, että mielenterveyden ongelmiin osataan hakea apua oikeasta paikasta.
Tässä vielä tiivis ja selkeä taulukko auttajien titteliviidakkoon 🙂
http://www.psyli.fi/files/1925/Tunne_terveydenhuoltoalan_tittelit_Suomen_Psykologiliitto.pdf
Juuri näin ja kuten tuossa postauksessakin jo kirjoitin niin valmennus on enemmän sellaista jokaiselle sopivaa ja olen varma, että valmentajat ohjaavat isompaa auttamista tarvitsevat asiakkaat eri paikkaan. Valmennus on enemmän elämänhallintataitoja ja itsetuntemusta.. Esimerkiksi apua voi saada stressin hallintaan, omien unelmien kartoittamiseen, tavoitteiden saavuttamiseen, esiintymisjännitykseen jne. 🙂
Paljonko yks kerta on hinnaltaan, tiedätkö?:) En löytänyt tuolta sivulta, mutta kovasti kiinnostaisi..
Hei,
Yksi tapaaminen on 120 € / kerta ja etänä Skypen välityksellä vastaavasti 90 €. Valmennuskerta on kestoltaan n. 1 – 1,5 h riippuen vähän siitä mitä tehdään. Mikäli asiakas haluaa jo valmiiksi sitoutua useampaan kertaan, annan pakettihinnan (esim. 3 valmennuskerran paketti 320 € / 240 €). Hintoihin sisältyy luonnollisesti yhteydenpito sähköpostitse tai puhelimitse myös tapaamiskertojen välillä, mikäli tarpeen. Nämä ovat aika standardihintoja pääkaupunkiseudulla, muualla Suomessa on käsittääkseni jonkin verran edullisemmat hinnat.
Oletko kuullut Wille Hyvösen dokumentista Onnelliset? Se taisi juuri tulla elokuvateattereihin, suosittelen tutustumaan. Dokkarissa Hyvönen tutustuu onnellisuusbisnekseen ja kokeilee paria erilaista elämäntaitovalmentajaa. Tämän nähtyäni on pakko myöntää, että ennalta todella kriittinen suhtautumiseni skeneen ei ainakaan parantunut. Isona ongelmana näen nimen omaan sen, että ihmiset, jotka todellisuudessa tarvitsivat mielenterveyden ammattilaista päätyvät jollekin höpöhöpö-kursseille halailemaan toisiaan.
Olisi kiva myös kuulla ajatuksiasi tästä blogikirjoituksesta, joka onnistuu itseäni paremmin sanallistamaan sen, mikä yltiöpositiivisessa lifestyle-hötössä itseäni hetkittäin ahdistaa: http://subwayvenus.blogspot.fi/2015/11/positiivinen-ajattelu-ei-pelasta.html
Hei Minna,
Kysymyksesi oli varmaan Vilmalle tarkoitettu, mutta kommentoin tähän, koska itse kävin katsomassa tuon mainitsemasi dokumentin tiistaina. Pakko sanoa, että oli kyllä paikoittain aika hurjaa katsottavaa! Sen inspiroimana kirjoitin blogiini postauksen aiheeseen liittyen: http://goodco.fi/blog/2015/11/onnelliset/ Samankaltaisuudet otsikoinnissa ovat puhdasta sattumaa 😉
Todella hyvä kirjoitus myös tuo minkä linkkasit. Se itse asiassa kuvastaa hyvinkin paljon omaa ajatusmaailmaani. Kuten todettua, valmennuskentällä on paljon erilaisia toimijoita, mikä on tietysti sikäli hyvä, että asiakkaatkin ovat varsin erilaisia. Yltiöpositiivinen ”happy, happy, joy, joy” -mentaliteetti on ehkä myös helppo myydä, ja olen jopa itse saanut kuulla kritiikkiä siitä, että käyttämäni ”Itsensä johtamisen taidot” kuulostaa hirveän vaikealta ja vakavalta. Se kärki edellä minä kuitenkin aion mennä jatkossakin, sillä se kuvastaa parhaiten omaa näkökulmaani valmennukseen.
Moikka Minna!! Pahoitteluni, että vastaaminen kesti. Ehdin vasta äsken lukea tuon linkkaamasi postauksen. Se on kyllä tosi hyvä ja oikeastaan itsekin ajattelen hyvin samalla lailla! En vain kokenut, että valmentaminen olisi millän tasolla yhtä kuin yltiöpositiivinen valmennus. Ehkä johtuu juuri tuosta, mistä Ulrikakin vastasi, että hänen tapansa ei ole alkuunkaan sellainen. Mielestäni sellainen valmennus tuntuisi liian kevyeltä. Kaikki tietävät, että positiivinen ajattelu tekee hyvää, mutta miten saada mieli muutettua positiiviseksi, silloin kun siltä ei yhtään tunnu. jne…
Olen kuullut tuosta Wille Hyvösen dokumentista ja olisi kyllä kiva katsoa se! 🙂 Kiva kun kommentoit!
Psykologin nimike on suojattu täysin syystä ja suhtautuisin todella kriittisesti tämän kaltaisiin palveluihin: Ero on siinä, että nämä elämäntapa- ”ammattilaiset” voivat olla ketä tahansa koulutuksesta riippumatta kun taas psykologikoulutuksen takana on kouluttautuminen ammattiin, jossa Valvira valvoo nimikkeen alla toimivia asiantuntijoita. Tätä painotetaan paljon mediassa, ja hyvä niin, koska kaikki eivät välttämättä ymmärrä eroja ja niiden seurauksia,
Kriittinen suhtautuminen on toki hyvä ja kannattaa ottaa selvää etukäteen, millaiseen ja kenen valmennukseen on menossa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että esim. tämän tyyppinen valmentaminen mitä Ulrika tekee on vain ja ainoastaan hyvä. En näe yhtään asiaa, miten siitä voisi olla haittaa tai vahinkoa kenellekään -päinvastoin. Valmennuksessa keskitytään vain positiivisen lisäämiseen. Tai esim. juuri joku esiintymisvalmennus, stressinhallinta, hetkessä eläminen, oman potentiaalin löytäminen jne. ovat enemmän valmennukseen kuin psykologille kuuluvia. Psykologeilla on kädet täynnä muutenkin. 🙂
Minusta on hienoa, että näistä asioista puhutaan yhä enemmän joka tapauksessa. Oma kohtaisesti ainakin tähän alaan liittyvät kirjat ovat avanneet silmiäni huomattavasti, enkä usko että ikinä olisin tässä tai olisin uskaltanut tehdä elämässäni niin rohkeita päätöksiä kuin olen tehnyt, ilman niitä. Ja olen myös nähnyt, kuinka ihmiset ovat oppineet ajattelemaan positiivisemmin ja muuttamaan ajatuksiaan, kun ovat tehneet aiheeseen liittyviä harjoituksia ja ruvenneet niin tietoisesti kuin alitajuntaisesti ajattelemaan näitä asioita. 🙂