Kuten varmasti suurin osa tietää, valokuvaaminen on intohimoistani suurin ja kuvaan tosi paljon. Niimpä haluan taas tehdä myös täysin kuvalähtöisiä postauksia, ja ajattelin aloittaa uuden postaussarjan. Tällä kertaa kerron hetkistä kuvien aikana. Kertokaa ihmeessä, tykkäättekö vai ette?! Itse tykkään ainakin tehdä juuri tällaisia postauksia. 🙂

Olin Lontoossa yksin, ennen kuin muu Adidas-ryhmä saapui paikalle. Normaaliin tapaan kaappasin kameran mukaan ja lähdin valokuvailemaan ympäristöä. Juuri kun olin ottamassa tätä kuvaa kukkapuusta, kuulin takaani aika lujan kopsahduksen ja voivottelua. Vanhempi mies oli törmännyt kävellessään paaluun ja kaatunut, sekä lyönyt päässä. Mies meni tajuttomaksi ja vuosi vähän verta. Olin ainut joka näki tilanteen, koska edessä oli autoja parkissa. Aloin kutsua apua ja pari naista tulivatkin nopeasti. Selitin, mitä näin ja pyysin, voisiko joku paikallinen soittaa nopeasti ambulanssin. Sitten odottelimme ambulanssia… Mies tuli tajuihinsa. Tällainen oli ensimmäinen tuntini Lontoossa pari viikkoa sitten.

Tämä kuva on otettu Phuketista veneretkeltä, kun kiersimme Phuketin salaisia rantoja. Laukku ei ole minun, mutta se oli siinä penkillä niin sopivasti, että nappasin sen kuvausrekvisiitaksi… 😀 Tällä pressimatkalla meille tuli reissussa hyvä 6 bloggaajan porukka, jonka kesken sitten milloin vaihtui hatut, t-paidat, aurinkolasit ja laukut… Että tällaista. 😉

Tämä mustavalkokuva on otettu Italiasta. Kyseessä on kävelykatu mutkittelevan autotien välissä ihan meidän lähellä. Tässä on otettu useammat kuvat blogiini ja tämä toimii aina hätävarana, jos en keksi muuta kuvauslokaatiota.

Viimeisenä päivänä Thaimaassa vierailimme ihan käsittämättömän upeassa resortissa The Slate:ssa. Yksi upeimmista hotelleista ikinä! Meillä oli päivän ajan perhevilla käytössä. Tässä pulahdan uimaan sen altaaseen thaimaalaisen hieronnan jälkeen ennen illallista. Niin hyvät muistot tästä päivästä.

Menin veneen reunalle istumaan ja huljuttelemaan kantapäätäni merivedessä. Phuketissa yhdellä rannalla astuin ilmeisesti lasinsiruun tai terävään kiveen, koska kantapääni halkesi kauttaaltaan. Loppureissun linkkasin, mutta kantapää parani muuten nopeasti.

Tämä oli ihan huikea lounas riisinviljelypaikalla (huomatkaa riisikolmiot, joissa viittä eriväristä riisiä). Lounas oli siis huippu, mutta onnistuinpa tämän pöydän äärellä myös kyynelehtimään suht vuolaasti. Söin nimittäin vahingossa parin sentin palan koristeena ollutta supertulista chiliä. Ja vaikka, kuinka yritin hillitä itseni (tässä vaiheessa vielä varsin vieraassa porukassa), niin vedet vain tulvivat silmiini.

Tässä eilinen asuni, kun olimme viimeisen illan kunniaksi syömässä kahdestaan Mykonoksen keskustassa. Nyt kirjoitan tätä autosta… Olemme matkalla Bolognan lentokentältä takaisin Italian kotiin. 🙂