Sunnuntaimietteitä
Oletteko huomanneet lehtihyllyssä tutut kasvot?! Ajattelin näin alkuun vinkata, että vielä saa kaupoista uusimman Me Naiset Sport -lehden, josta (kansikuvan lisäksi) löytyy vinkkejäni hyvinvointilomakohteisiin sekä pikku haastattelu urheiluvaatteisiin ja treeniin liittyen. 🙂
Ihanaa, että on sunnuntai! Viime viikonloppu meni kokonaan töissä häämessuilla, joten tänään olen päättänyt ottaa mahdollisimman rennosti… Katsoa tv-sarjoja, leffaa ja tehdä hyvää ruokaa! Onkin ollut varsinaista luksusta kokkailla yhdessä poikaystäväni kanssa omassa ihanassa keittiössä ja käydä kivenheiton päässä isossa hyvin varustellussa ruokakaupassa. Helsingissä olen aina yrittänyt vähentää ulkona syömistä ja ravintolalounaita, mutta täällä muutos on varmasti automaattinen.
Ruuanlaitto on ollut myös päivieni rentoutushetki, koska juuri nyt on aika monta rautaa tulessa. Kuluneella viikolla se näkyi myös blogissa postaamattomana päivänä. Täytyy myös sanoa, että hyvinvointibloggarilla olisi petrattavaa… Stressitasosta päätellen, en ole ehkä vieläkään sisäistänyt, että kiire on omassa päässä! Muutto ja jatkuva matkustelu tuo aina tietysti kaikenlaista uutta hommaa, mutta enemmän mielessä ovat pyörineet uudet työkuviot.
Blogin ja mallihommien lisäksi olen tehnyt sivussa kaikkea pientä toiminimen alla, mutta nyt aloitan esimerkiksi ensi viikolla uudessa pestissä superfoodbrändi Puhdistamon some-vastaavana, keskiviikkona lähden New Yorkiin Adidaksen yhteistyökuvioni kautta ja olen järkkäillyt reissua, koska jään sinne pariksi päiväksi omalla ajalla, eilen myös kirjoitin valmiiksi viimeisen artikkelini tulevaan Mennään Naimisiin -lehteen. Oman haasteensa bloggarin arkeen ja sähköpostiryöppyyn on antanut tietysti se, ettei minulla ole vieläkään nettiä puhelimessa eikä kotona.
Nyt alkaa asiat olla kuitenkin pikkuhiljaa järjestyksessä ja olen niin älyttömän iloinen ja kiitollinen siitä, että pystyn työllistämään itseni alusta asti täyspäiväisesti myös täältä Englannista käsin. Tiedän, ettei ole kovin yksinkertaista muuttaa ulkomaille toisen työn perässä ja löytää oman alan hommia. Vaikken siis olekaan ollut mikään zen-kunigatar viime päivinä, olen nauttinut valtavasti uusista jutuista! Ja eipähän ole ollut tekemisen puutetta. Olen myös todennut, että luojan kiitos teen työni netin välityksellä Suomeen, koska paikallinen työnhaku olisi tosi haastavaa…
Menin nimittäin hakemaan uutta kuntosalikorttia tässä yksi päivä, mutta lähdin tyhjin käsin ja päädyin purkamaan ”kiukkuani/pettymystäni” juoksulenkille. En ymmärtänyt juuri mitään paikallisten englannista. Muutaman taksin kanssa on käynyt sama, että tuntuu kuin en ikinä olisi kuullutkaan englantia. Aksentti, murre tai mikä lie kuulostaa välillä heprealta. Tiesin, ettei englantini ole vahvuuteni, mutta tuon kyseisen kuntosalijäsenyysepisodin jälkeen iski kyllä sellainen turhautuminen ja epätoivoisuus kielen suhteen, etten ole ehkä koskaan kokenut englannin kanssa vastaavaa. 😀 Mutta ehkä se tästä.. 😉
Tässä vähän kuulumisia täältä Nantwichista, ensi viikko meneekin melkein kokonaan New Yorkissa! Mukavaa päivää! ♥
14 Comments
Voih, muistan tuon tunteen englannin kanssa. Mulla on aina ollut (anteeksi jos kuulostaa kehulta) tosi vahva enkku (koulussa lukenut vuotta vanhempien kurssia usein) ja yliopistossa sivuaine. SILTI, kun ekaa kertaa menin Lontooseen, niin olin monessa kohtaa just noin, että ”anteeksi, MITÄ kieltä sä puhut?!?!” 😀 Varsinkin vanhempien ihmisten kanssa.
Tsemppiä siis, ihan varmasti murteisiinkin tottuu ja ehkä voi myös kohteliaasti sanoa, että ”anteeksi, englanti ei ole mun äidinkieli, voitko puhua hitaammin”, niin eiköhän vastapuoli siitä jo ymmärrä vähän skarpata.
Moikka! Tiedän ton tunteen, itsekin ulkomailla asuneena oli aluksi aikalaista sähläämistä asioiden hoitaminen kun ei täydellistä yhteystä kieltä löytynyt.. onneksi olet nyt sellaisessa kielikylvyssä että varmasti tuostakin kuntosalitilanteesta tulee vain hauska muisto 🙂 jos saan udella niin mitä kieltä puhutte kotona? Sain sellaisen käsityksen että poiikaystäväsi on britti/englantia puhuva?
Miten kauniin harmonisia nää kuvat, niinkö sun kylläkin aina on.. 🙂 Ja ihanan energinen tuo kansikuva!
Tiiän ton kieliraivon niin hyvin… Olen kanssa asunut ulkomailla ja oma kulminoitumispiste tapahtui leipomossa, kun yritin ostaa leipää. Vaikka kuinka selitin ja osoitin, niin tiskin takana oleva myyjä ei vain tajunnut. Luulen kyllä, että ei halunnut tajuta. Se turhautuminen, itku ja kiukku.. Ihan kuin olisi pieni lapsi taas!
Mutta kyllä se helpottaa, ja toisaalta tollasista tilanteista oppii selviämään vähemmällä nöyryytyksen tunteella. Itsehän niille kokemuksille antaa merkityksiä. Zeninä ei ole vaan helppo olla 🙂
Mahtavaa Nykin matkaa, odotan jo postauksia mun yhdestä lempparikaupungeista!!
Ei kannata lannistua kielen suhteen, korva tottuu yllättävän nopeasti siihen uuteenkin aksenttiin. 🙂 Toki välillä turhauttaa, mutta pitää vaan yrittää kuunnella ja puhua takaisin. Olen asunut Englannissa melkein kaksi vuotta, ja vieläkin pohjoisen murre tuottaa sellasia ”mitä??” – hetkiä.
Tsemppiä!
älä lannistu! briteillä on tosi vahvoja murteita, varsinkin tuolla alueella missä asut : D muutaman kuukauden päästä voit jo nauraa niille hetkille kun et ihan tajunnut : D tsemiä!!
Ihania kuvia! Tsemppiä englannin kanssa, tiedän tunteen. En oo hirveen hyvä enkussa muutenkaan ja mun poikaystävällä on Manchesterilainen isä, jonka kanssa meillä ei oo yhteistä kieltä koska hän ei ymmärrä suomea enkä mä hänen englantiaan (se aksentti on jotenki ihan älytön. Mä ymmärrän poikaystävääni yleensä ihan hyvin, mutta esim. silloin kun hän puhuu isänsä kanssa, tajuan vaan sanan sieltä täältä :D). Oon kans lohduttautunu sillä että kaipa tää tästä kun ehkä joskus totun kuuntelemaan sitä.
Mä en koskaan koulussa ollut hyvä Englannissa, joten menin lukion jälkeen Englannin kurssille, johon kuului kuukauden asuminen Manchesterin lähellä Kendalissa. Ja arvaa tuliko shokkina se niiden aksentti! Isäntäperhe osasi ottaa huomioon sen ja puhui selkeämmin, mutta jotkut arjen tilanteet oli vähän haastavia 😉 Skotlannissa olin kyllä vielä enemmän pihalla, mutta sen opin, että yleensä jos vaan sanoo ettei ymmärrä hyvin, niin paikalliset alkavat puhumaan selkeämpää englantia! Nykyään mun englannin taito on ihan hyvä ja vahvuutena just brittienkku, kun lukuisten Lontoon matkojen aikana olen tottunut siihen 🙂
Jatkatko vielä opiskelua yliopistolla, vai lopetitko koulun muuttosi myötä? Millasia suunnitelmia sinulla koulutuksen suhteen on?
Itselläni kävi samalla lailla melko samalla alueella muutama vuosi takaperin. Muistan kuntosalin esittelykierroksen, josta en ymmärtänyt puoliakaan. Häpeissäni hymähtelin ja yritin esittää ymmärtäväni. Jouduin pyytämään englanti-englanti tulkkausapua silloiselta poikaystävältäni useamman kerran. Lontoossa aksenttu muuttui huomattavasti ymmärrettävämmäksi! Joskin sielläkin alueiden välisissä aksenteissa on paljon eroja..
Love the cover!
Hugs & Terveisiä,
Linda
Voi, tiedän tuon tunteen! Oon aina ollu koulussa hyvä kielissä ja siksi olikin niin suuri järkytys, kun lukion jälkeen lähdin välivuotta viettämään Englantiin eikä englanti kuulostanu yhtään englannilta. Olin töissä hotellin ravintolassa ja baarissa ja muistan edelleen elävästi, kun ensimmäistä kertaa keittiössä käydessäni kokit keskusteli keskenään enkä ymmärtäny sanaakaan. Miun piti vielä pyytää niiltä jotain iltapalaa, enkä ymmärtäny mitä vaihtoehtoja miulle lueteltiin. Pakokauhu varmaan paisto miun naamasta 😀
Kyllä se siitä kuitenkin pikkuhiljaa helpottaa! Mie koin sen konkreettisesti siten, että ennen tuota reissua miulla oli sellanen Oasiksen fanituskausi meneillään ja katoin ties kuinka monia Gallagherin veljesten haastatteluja Youtubesta. En tajunnu puoliakaan niiden mongerruksesta (Manchesterin aksentista) ja voi että ku ne vaikutti jotenkin niin mystisiltä. Jostain syystä sitten Englannista palattuani katoin jotain samoja haastatteluja ja olin ihan äimänä kun ymmärsinkin kaiken mitä ne sano! Siihen loppu se mystisyys 😀
Ihanaa, Vilma, että kaikki skulaa sieltäkin käsin noin loistavasti! Ja kyllä sä vielä tosta enkustakin saat niskalenkkiotteen. 😉 tsemppiä ja ihanaa Nyciä!
The company founder Louis Vuitton was born i fitflop n 1821 in a small village named Jura,fitflop, France. A lot of Tesla investors s fitflop tøfler eem to get their emotions get the best of them, and this is very dangerous in the stock . We barely notice them while they dictate our lives. For your favorite ep fitflops norge isode of Gr