Snapshots
-Saimme Pohjanmaan kotiini uuden perheenjäsenen, ihanan sylivauva Roosan.
-Kuvausaamut ovat niitä harvoja aamuja, kun lähden kotoa täysin ilman meikkiä, helppoudessaan mahtavaa.
-Kävin siskoni luona kahvilla maistelemassa maukkaita gluteenittomia muffinsseja (ohje oli täältä).
-Jos ennen aloitin joka aamuni smoothiella tai tuorepuurolla, on se nykyään harvinaista herkkua, koska Vitamixini on ”hoidossa” siskoni luona. Proteiinipannukakut, kananmunat, kasvikset, marjat ja hedelmät ovat tulleet tilalle. Parapähkinöitä pyrin syömään säännöllisin väliajoin pari päivässä. Ne ovat loistava seleenin lähde.
-Kipaisin hakemassa salaatin mukaan ensimmäistä kertaa ravintolasta nimeltä Nuppu. Menin vain sisään, kun se sattui olemaan vieressä (olin Kalliossa Brahen kentän kupeessa), mutta yllätyin positiivisesti. Täydellinen ja rauhallinen piknik-hetki Me Naiset Sport -lehden (harvinaisen hyvän numeron) parissa.
-Tuntuu, että tässä kuussa olen haalinut itselleni niin paljon kuvausjuttuja, että olen kaiken vapaa-aikani photoshopannut. Mutta en valita. 😉
-Rauhalliset aamut ovat ihmisen parasta aikaa<3
-Yhdet kuvaukset tein tenniskentillä, oli muuten hankalat olosuhteet, vaikka mallit olivatkin loistavat. Opin tekemään kameraani uusia säätöjä ja se, jos mikä oli palkitsevaa.
-Iltalenkillä parhaan lapsuuden ystävän kanssa. Muisteltiin kuinka juostiin (tai minä juoksin, toinen osapuoli kilpaili maastojuoksussa) oksennus kurkussa kaikki koulun maastojuoksukisat, kun halusin niin kovasti pärjätä. Nyt 8 kilometriä juosten meni samalla pururadalla huomaamatta.
-Kavereita moikkaamassa Karhupuistossa puistokirppis-päivänä. Tunnelma oli kuin festareilla!
-Se hyvä puoli on omistaa muutama kuukausi matkalaukkuelämälle, että näkee paljon ystäviä. Tämänkin aamupalan jaoin ystävän kanssa.
-Parhaat juoksukengät koskaan. Pakko myöntää, että ajoin Nike Flyknit -juoksukenkiäni kolme viikkoa sisään, näillä juoksin ensimmäisellä kokeilukerralla Naisten Kympin. Kiitosta Adidakselle!
-Lettikampaus=juoksukampaus.
-Rakastan riisipaperirullia, joten tämä oli mieluinen eväs pressihuoneessa juoksun jälkeen. Olin muuten aivan puhki -ja niin hiestä märkä. Sunnuntain lenkistä jäi päällimmäisenä mieleen monet ylämäet, superkuumuus ja se, että paransin aikaani 8 minuuttia viime vuodesta! Loppufiiliksenä olen tosi tyytyväinen, että juoksin kympin 55 minuuttiin ja muutamaan sekuntiin yli, koska tavoiteaikani oli tunti.
-Adidasheimolaisten kanssa alkulämpättiin, saksittiin paitoja ja tietysti kuvailtiin ennen juoksua. Huippupäivä ja ennen kaikkea huippuihmisiä. Kiitollinen tästä! 🙂
xVilma
6 Comments
Hei, tämä voi olla nyt vähän tyhmä kysymys, eikä tahän todellakaan tarvitse vastata, olen vain sellainen ihminen jota pienet asiat alkavat ”häiritä”, niin siksi kysyn.
Puhuit tuosta matkalaukkuelämästä, niin onko sinun asumisessa tapahtunut joku muutos? Kuten sanoin, tuo jäi vain ”vaivaamaan”, niin siksi vain kysyin, jos olet siitä täällä blogissa maininnut ja se on mennyt minulta ohi.
Vilma on matkustellut paljon ainakin Saksassa kuvattavana ja ilmeisesti käynyt myös kotona Pohjanmaalla, joten viitannee siihen että ei ole paljoa kotonaan viettänyt aikaa.
Olen myös muuttanut. Mainitsin siitä jossain sivulauseessa, mutta en nyt hirveästi ole asiasta huudellut. Jossain vaiheessa varmaan kirjoitan blogiini jonkun tyhjentävämmän postauksen tästä keväästä, mutta toistaiseksi näin. Mutta kuten anonymous vastasi, ainakin paljon Pohjanmaalla ja Saksassa olen ollut. 🙂
Hei vielä Vilma, olen sama henkilö, joka jätti tuon ensimmäisen kommentin. Tuntuu vähän tyhmältä nyt jälkikäteen, kun kyselin henkilökohtaisesta asiastasi. Mutta jätin kuitenkin tuon kommentin, niin minkäs sille enää voi.
Halusin vielä sanoa, että tykkään todella paljon blogistasi. Esim. nuo edellisen postauksen kuvat ovat aivan todella mahtavia. Lisäksi pidin todella paljon siitä postauksesta, jossa kerroit opinnoistasi ja pohdit niiden jatkoa. Pidän todella paljon siis pohtivimmistakin postauksista, koska usein sellaisten postausten kommenttiosioissa aiheesta keskustelu jatkuu. Toki ymmärrän, että kaikissa pohtivissa postauksissa on myös tietty riski, kun omia ajatuksia joutuu ehkä paljastamaan vähän ”syvemmältä”, mutta onneksi blogin kirjoittaja saa kuitenkin valita, käsitteleekö asiaa lainkaan ja jos käsittelee, niin miten sitä mahdollisesti rajaa.
Olen nyt noin vuoden seuraillut blogiasi(tosin nyt viime aikoina olen jättänyt koneella istumisen vähemmälle), mutta ajattelin nyt ilokseni lueskella myös vanhempia, lukeamtta jääneitä postauksia, koska tämä blogisi on todella sellainen, josta tunnen saavani jotain ”irti”.
Aurinkoista kesän jatkoa! 🙂
Mikä noiden adidaksen lenkkareiden nimi on(siis mallin nimi)?
Moikka! En ole varma, olenko kysynyt tätä jo aiemmin sinulta, mutta pakko nyt kysyä uudestaan 😀 Sinulle tulee varmasti ihan hirveästi valokuvia koneelle, ulkoisille levyille tai muualle. Minkälaisella periaatteella lajittelet kuvia tai onko sinulla käytössä jokin avustava ohjelma (esim. avainsanojen lisääminen kuviin)? Itse olen koittanut kovasti pähkäillä, miten saisin kuvat kätevästi järjestykseen.. Tuntuu, että kone ja ulkoiset levyt ovat yhtä sekamelskaa. Ja se vain paheneen, kun kuvia tulee lisää, mutta hyvä järjestelysysteemi puuttuu 😀
Tähän samaan voisin liittää, että blogisi on taas tänäkin keväänä inspiroinut minua ihan valtavasti. Kiva, kun kuvaat ja kirjoitat meille 🙂