Sitkeys palkitaan
En pidä siitä, että joudun vaivaamaan muita. Olen lykännyt treenipostausten tekoa, koska ajattelin joutuvani kysyä jonkun ulkopuolisen kuvaamaan treeniliikkeeni. Ajattelin, etten onnistuisi kuvaamaan tarpeeksi laadukkaita kuvia kamerani itselaukaisijalla (joka ei ole ihan parhaasta päästä). Tänään kuitenkin päätin tarttua härkää sarvista ja menin kuntosalille kamera mukanani. Ajattelin, että mitä sitten, jos joku näkee hölmön puuhailuni. Halusin tehdä työni, vaikka sitten vähän epäjärkevällä tavalla. Halusin yrittää kuvata treeniliikkeet itse.
Ja voi vitsit mikä fiilis tuli, kun kolmessa tunnissa sain kuvattua toivomanne pakaratreenin, venyttelypostauksen, käsitreenin ja paljon muuta. Oikein innostuin.. Lopuksi ajattelin vielä, että okei koitetaan nyt sitten kuvata itselaukaisijalla sitä kaikkein haastavintakin: hyppimistä. Tarkennukset, ajoitus, rajaus… Kaikki menivät tietysti monessa otossa täysin pieleen. Tällaisissa asioissa en osaa kuitenkaan luovuttaa vaan päätin, että kuvaan niin kauan kun saan kameralle edes yhden vähän järkevän kuvan. Opin lopulta ennakoimaan ajoituksen ja vaikka kuva ei ole skarppi, olen tyytyväinen ensimmäisen päivän oppituntiini ajastimen käytöstä. Minulla ei siis ole varsinaista irrallista itselaukaisijaa vaan ajastin niin, että kamera kuvaa 10 sekunnin päästä napin painamisesta.
Tämä pieni esimerkki toi mieleeni elämän isommat onnistumiset.
Lykkäsin nyt yrittämistä, koska ajattelin, ettei se onnistu. Kun sitten aloin kuvaamaan, meinasin jo monta kertaa lopettaa kuvaamisen kesken ja luovuttaa jonkun tietyn liikkeen suhteen. Mutta vaihdoinkin toimintatapoja. Muutin taustaa, kuvaustelinettä, kuvakulmaa.. kunnes pääsin lähemmäs haluamaani lopputulosta. Kuvasin keskimäärin kolme kuvaa per liike. Välillä sain liikkeen ikuistettua kerralla, välillä kymmenennellä. Kuitenkin yleensä, mitä useamman kuvan otin, sen parempi kuvasta tuli. Harjoitus teki ”mestarin” ja hiominen takasi onnistumisen. Lopussa olin hyvin tyytyväinen, etten luovuttanut esimerkiksi hyppykuvan suhteen. Lopputulos on kaikkea muuta kuin täydellinen, mutta olen iloinen, että sain ajoituksen pelaamaan. Juuri ennen kuin onnistuin, meinasin jo jättää edellisen kuvan viimeiseksi, koska ajattelin: turhan vaikeaa.
Mitä jos elämässä liian usein päätän etukäteen, ettei joku asia onnistu. Pitäisikö minun muuttaa toimintatapoja ja kuvakulmaa muidenkin asioiden suhteen saavuttaakseni haluamani? Pitäisikö yrittää vielä yhden kerran? Ja senkin jälkeen vielä yhden? Ihmiset monesti luovuttavat juuri, ennen kuin olisivat saavuttaneet tavoitteensa. Lopputulos kyllä palkitsee, mutta ensin pitää yrittää, sitten löytää tapa ja ehkä koittaa vielä eri tyylillä. Lopuksi tarvitaan paljon sinnikkyyttä, koska epäonnistumiset, karikot ja hankaluudet karsivat jyvät akanoista. Kaikki eivät voi onnistua, mutta ne onnistuvat jotka eivät koskaan luovuta.
xVilma
18 Comments
Jumppaamisen ja kokkailun ohella Sinun kannattaisi vähän kehittää äidinkielen ilmaisuasi; ”joudun vaivata, etten pystyis kuvata jne” . Alkua pidemmälle ei viitsinyt lukea.
Hmm… ehkä. Jumppaamisen ja kokkailun ohella yritän kehittää kyllä aika paljon muitakin asioita. 😉 Mutta joo myönnetään välillä kömpelö kieleni blogissa, lähinnä pitäisi enemmän tarkistaa tekstiä.
Mielestäni blogissa kielen ei tarvitse olla täydellistä. Lehdestä voi lukea viimeisteltyä ja editoitua materiaalia. Jos alan vaatimaan itseltäni äidinkielellisesti blogissa paljon, en pysty tehdä postausta joka päivä. En sano, että olisit väärässä, sanon vain, ettei pidemälle kannatakkaan lukea jos tuollainen häiritsee. 🙂
Mahtava kirjoitus ja erittäin hienoja kuvia! Olen painiskellut opinnäytetyöni kanssa ja tekstisi kohta:” Mitä jos elämässä liian usein päätän etukäteen, ettei joku asia onnistu” iski minuun. Olen tehnyt monia asioita tämän työn kanssa, joita en ole opiskellut aiemmin opintojeni ohessa ja opetellut käyttämään uusia ohjelmia (webropol ja microsoft visio viimeisimpänä) ja välillä tuntuu että epätoivo valtaa mielen ihan täysin. Tuossa kirjoituksenpätkässäsi piilee hieno ohje itselleni ja taidan yrittää pitää sen mielessäni tässä opinnäytetyöni kirjoitusprosessin loppuvaiheessa. Kiitos! 🙂
Olipa kiva kommentti, kiitos! 🙂
Jos vaan jaksaa yrittää ja yrittää, niin lopussa kiitos seisoo. Olen ollut monta kertaa tilanteessa, jossa olisi tehnyt mieli jättää homma kesken, mutta jostain saanut aina tsemppiä yrittää vielä ja sitten kun on onnistunut, niin tunne on aivan loistava. Hienoja kuvia otit ja joskus hieman epäonnistunut otoskin saattaa olla tosi hyvä. Keep going 😉
Samaa mieltä, ihana olet. kiitos kun kommentoit!
Tärkeintä on et asian ydin tulee ymmärretyksi.Ihan sama onko nyt oikein kirjoitettu. Kiva blogi sulla on!
Mä mietin kanssa, että mitä ihmeen kielipoliiseja on nykyään kaikissa blogeissa! Ihan oikeestiko aikuiset ihmiset ei ”pysty” lukea tekstiä, mikä ei ole täydellistä suomenkieltä. Ihminen lukee kokonaisia lauseita ei kaikkia sanoja! Pipoa voisi varmaan vähän löysätä..
Kiitos Tepa ja em, ihana kun te ja moni muu tuntuu olevan samaa mieltä oikeinkirjoituksesta kanssani, kiitos! 🙂
Tarkkakorvan kannattaisi vähän kehittää asennettaan. Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitään. Ja toden totta: jos ei miellytä, älä ihmeessä lue. Äänestä jaloillasi. Se, että annat noin huonossa hengessä kommentteja, kertoo enemmän sinusta kuin kommentin saajasta.
Ja Vilman ”ongelman” ymmärrän hyvin. Jos blogitekstin haluaa hioa äidinkielellisesti äärimmilleen, se ottaa rutkasti lisäaikaa. Blogikieli saa olla vähän elävää, kuten puhekielikin.
Kiitos Iduska, ihana kommentti. 🙂
Tarkkakorvalla taisi jäädä hyvä opetus ymmärtämättä oman sulkeutuneisuuden takia, harmillista. Toisen mollaaminen ei vie itseä yhtään pidemmälle, mutta tällaisen nuoren naisen yrittelijäisyyttä ja rohkeutta on upea seurata! Esteettinen silmä, analysointi-, pohdiskelu- ja kerrontataito taas ovat meidän muiden onni, kun Vilma tässäkin postauksessa avasi omaa oivallustaan. Kateelliset kielet seuraavat varmasti menestynyttä, fiksua ja kaunista neitoa, mutta täällä toisella puolella on monia joille tällaiset postaukset tuovat inspiraatiota, kannustusta ja tavoitetta omaankin elämään! Minusta tällaiset ajattelua ja oivalluksia avaavat postaukset ovat blogisi helmi kaiken muun ohella, harvalla blogimaailmassa on kaltaista laajaa pohdiskelutaitoa ja uskallusta jakaa muitakin kuin pinnallisia ajatuksia. Upeita otoksia nämäkin kuvat, kiitos rohkeudestasi yrittää 😉
Hei thinky, sait kyllä hymyn korviin. Olipa ajatuksella kirjoitettu kommentti, joka piristi suuresti. KIITOS <3
Yrittämisen ja jaksamisen asenne on kyllä kantanut monella elämänalueella eteenpäin. Tosi ihana postaus ja täyttä asiaa!
En tiedä, ootko maininnut jossain tekstissä / kommentissa tämän, mutta mitä kuvankäsittelyohjelmaa käytät muokatessasi kuvia? Photoshopia, mutta mitä versiota? Itsekin olen kiinnostunut kuvaamisesta, ja etsin tällä hetkellä hyvää kuvankäsittelyohjelmaa. Kiitos jo etukäteen vastauksestasi! 🙂
Aivan mahtava postaus! Sain niin paljon voimaa joskus aiemmin siitä postauksesta, jossa kerroit kuinka paljon olet panostanut blogisi kehittämiseen ja tämä postaus oli vastaavanlainen inspis, kuten myös hiljattain kirjoittamasi postaus luopumisesta. Itse tykkään panostaa omiin projekteihin ja niissä kehittymiseen, kuten esim. valokuvaukseen tällä hetkellä. Välillä tosin tulee sellainen olo, että olenko ihan hullu, kun käytän niin paljon aikaa johonkin sellaiseen. Mutta siis aivan ihanaa kuulla näitä sinun tsemppipostauksia siitä, että on ihan ok panostaa! 🙂 Ja tässä tuli taas hyvä muistutus siitä, että pitää muistaa jaksaa mennä vielä vähän pidemmälle eikä luovuttaa. 🙂
Cara/http://www.seathatsparkles.com/
Heippa Vilma, kiitos hyvästä postauksesta!
Mistähän tuo sinun punertava paitasi on muuten hankittu? Olen itse etsiskellyt juuri jotain tuonkaltaista treenipaitaa 🙂
Painiskelin itse samanlaisten tuntemusten parissa tuossa viikonloppuna kun yritin ylittää itseäni. Harrastusten parissa monesti kuulee, että helppohan se sun on kun osaat. Monesti unohdetaan että se osaaminen on monesti vaatinut paljon harjoittelua, itkua ja hammastenkiristystä. Kaiken pitäisi tulla niin helposti, kuin itsestään.
Hirveen monet blogit on tosi pinnallisia ja ei siinä mitään, itsekin uppoudun niiden pariin päivittäin:) MUTTA voi kuinka piristävä ja monipuolinen tämä sinun blogisi on!<3 välillä kevyempiä hömppä juttuja ja välillä näitä ihania pohdiskelevia juttuja! Ihan mahtavaa:)