Tykkään fiilistellä reissuja jälkikäteen ja kirjoittaa muistoja ylös, jos en ole pitänyt matkapäiväkirjaa. Kapkaupungin kuukauden jälkeen tein postauksen Mitä jäi käteen, mieleen ja sydämeen?. Postaus oli niin suosittu, että ajattelin taas koota jotain ajatuksiani myös teidän luettavaksi.

Elin tuon kolme viikkoa täysin paikallisten ympäröimänä, joten reissu oli hyvin erilainen kuin perinteinen turistiloma. Ehkä siksi matka teki itseeni niin suuren vaikutuksen. Moni asia Italiassa on niin toisin kuin Suomessa. Ne asiat, jotka Suomessa ovat paremmin (koulutus, terveydenhuolto, byrokratia, sosiaaliset tuet jne…) tulevat esille vasta, kun maassa olisi pidempään tai kun siellä asuisi pysyvästi. Ne asiat, jotka Italiassa ovat mielestäni paremmin, tulevat sen sijaan näkyviin kolmessa viikossa. Italialainen kulttuuri on niin ainutlaatuinen, ettei ihmekään että pala sydämestäni jäi etelään.

Tässä asioita, joita toisin mielelläni Suomeen…

1. Iloisuus, lämpö, hyvä palvelu, välittäminen
Positiivinen olemus ja hymyily tarttuvat. Ymmärrän, että kulttuureilla on syvät juuret, mutta mielestäni täällä saisi jurotuksen sijaan olla myös poskisuudelmia, palvelualoilla ammattiylpeyttä ja henkilökohtaisempaa asiakaspalvelua, naapurien reipasta tervehtimistä jne.. Toki maaseudulla on myös aina eri kuin kaupungissa. Kaupungeissa ärsykkeitä ja ihmisiä on sen verran paljon, että on välttämätön selviytymiskeino elää kohteliaan välinpitämättömästi… Mutta sitä ei kukaan voi kieltää, ettei hymyileviä ihmisiä saisi olla enemmän.

2. Juustot
Juustot ovat ehkä suurin herkkuni ja Italiassa niitä tuli nautittua joka päivä. Suosikkejani on pitkään kypsytetyt kovat juustot, buffalomozzarella sekä vuohenmaitojuustot.  En ole koskaan syönyt niin hyviä juustoja kuin Italiassa. Toisin Suomeen sen valtavan laadukkaiden juustojen valikoiman ja niiden hintatason. Sen, että hyviä juustoja saisi joka paikasta…

3. Perhearvot, yhdessä syöminen
Pari päivää sitten Hesarissa oli juttua siitä, kuinka suomalaiset ovat OECD-maiden välisessä vertailussa viimeisenä, kun mitattiin perheiden yhteisiä ateriointihetkiä. Jutussa käytiin läpi, mitä kaikkea hyötyä olisi, jos perheet illastaisivat yhdessä. Minä kannatan täysin yhteistä, rauhoitettua ruokailuhetkeä. Ymmärrän, että esimerkiksi harrastusten takia se ei joka päivä ole mahdollista, mutta ylipäätään suomalaisessa kulttuurissa on mielestäni tässä kohden aukko. Sitä paitsi Hesarin jutussa mainittiin, että laihduttaminen on yksi yleisimmistä syistä, miksi perhe ei syö yhdessä. Anteeksi, mutta pakko näin hyvinvointibloggaajana kommentoida, että tämä on käsittämätöntä! Mielestäni kenenkään ei pitäisi laihduttaa, niin ettei voisi syödä normaalia ruokaa! Koko perheen tulisi syödä salaattia ja kasviksia, joten laihduttaja, voi valita lautaselleen vain niitä lihan ja hyvien rasvojen kanssa ja jättää hiilarit pois. Tai yksinkertaisesti syödä vähemmän.

Mutta joo ennen kuin karkaan aiheesta kauemmaksi, mielestäni Italian reissussa yksi parhaista asioista oli yhdessä tuoreista raaka-aineista valmistetut ateriat. Ruuat sitä paitsi valmistuu nopeasti, kun useampi osallistuu ja samalla saa vietettyä tärkeää yhteistä aikaa. Yhdessä syöminen lähentää ja ruuasta tulee nautittua enemmän. Perheelle annetaan Italiassa mielestäni enemmän aikaa. Yhdessä asioiden tekeminen on itsestäänselvyys ja suku on myös ihan toisella lailla läsnä. Olen sitä tyyppiä, jonka mielestä olisi hauskempi mennä viikonloppuna perheen kanssa kalaan, grillata tuoreet saaliit ja nauttia yhdessä hyvän ruuan ja juoman kanssa esim. lautapeli-illasta, kuin bilettää baarissa. Toki jälkimmäistäkin mahtuu elämään, mutta suomalaisten alkoholinkulutuksellekin tekisi hyvää, jos viikonloppuiltojen ohjelma olisi useammin perheen kanssa illastaminen. 

4. Gelato
Italialaisesta jäätelöstä ei voi puhua edes samassa lauseessa Valion ja Ingmannin kanssa. Hyvät raaka-aineet, tuoreus, yksinkertaisuus… siinä ruokafilosofiani. Syön mitä vain (myös maitoa, gluteenia ja sokeria), jos ruoka on herkullista ja laadukasta. Eineksiin en ole koskenut vuosiin ja tämän kanssa voisin sanoa olevani ehdoton, koska en näe yhtään syytä miksi söisin jotain, joka on maistuu mielestäni teolliselle. Gelato on herkku, joka yltää toisen lempparini, tumman yli 70 prosenttisen suklaan tasolle. Pistaasi ja minttusuklaa ovat makuina suosikkini. Tavallaan kyllä hyvä, ettei aitoa gelatoa saa Suomesta, niin pysyy herkutteluni paremmin aisoissa. 😉

5. Torit –kirsikat, vesimeloni
En ole koskaan syönyt niin hyviä kirsikoita tai vesimelonia, joita Italian toreilta ostimme. Olisi luksusta käydä ostamassa täälläkin toreilta pari kertaa viikossa kaikki hedelmät ja kasvikset… jo itsessään torilla käynti tapahtumana on ihana.

6. Luonto, kukat, vuoret
Olin kolme viikkoa vuorten ympäröimänä ja en tiedä kauniimpaa maisemaa, kuin ne mitkä vuoret mahdollistavat. Horisontissa siintävät vuorien siluetit, vuorelta aukeava näkymä alas ja se maaston vaihtelevuus… Kaupungin keskustassa asuvana arvostan niin paljon sitä, että aamulla vastaan saattoi kävellä metsäkauris tai pomppia jänis, sitä että illalla heinäsirkat pitivät omaa konserttiaan ja taivaalle katsoessa saattoi nähdä kotkien liitelevän… Suomessakin on upeaa luontoa, mutta vuoret toki puuttuvat. Täällä myös leikkokukat maksavat maltaita.. Italiassa sai ostettua parilla eurolla isoja, kauniita kukkakimppuja.

7. Kivitalot
Pidän kivitaloista ja rapuista taloista enemmän kuin puu- tai tiilitaloista. Myös kirkkain värein maalatut talot olivat kauniita.

8. Kieli
Kolmessa viikossa oppi jo liudan italian sanoja, tervehtimään ja vastaamaan peruskysymyksiin. Italian kieli on niin kaunista ja elävää, että ostin oppikirjan ja päätin, että haluan oppia puhumaan kieltä edes jotenkuten.

9. Ilmasto
Kuka nyt ei lämmittävää aurinkoa Suomeen toisi… 😉

10. Elämästä nauttiminen
Nautin elämästäni Italiassa valtavasti, mutta tuntuu että niin tekivät myös monet paikalliset. Pienistä jutuista iloittiin ja sponttaaniuteen oli enemmän aikaa. Kun rytmi on hitaampi, eikä kaikki ole niin suorituskeskeistä, ollaan elämässä ehkä enemmän läsnä. Palataan nyt esimerkiksi taas ruokaan, kun nyt se blogiini läheisesti liittyy. Nautin kolmen viikon aikana useasti pitsaa, pastaa, gelatoa, tiramisua, viiniä, risottoa jne. Enkä tietääkseni lihonut reissussa (en käytä puntaria, mutta vaatteet eivät kiristäneet). Luulen, että kyse oli myös siitä, että nautin niistä hyvällä omallatunnolla, enkä stressannut asiasta tippaakaan.  Kohtuuskin riittää paremmin, kun syömisestä ei tee niin isoa numeroa. Suomessa en ollut syönyt pastaa tai pitsaa vuosiin. Luulen, että nappasin itse ainakin mukaan tuliaisiksi palan rentoutta, elämäniloa ja hetkessä elämistä.

Yleensä olen sanonut ja allekirjoittanut, että reissussa parasta on kotiin paluu. Tällä kertaa tämä ei pitänyt pätkääkään paikkaansa. Kai sekin päivä piti tulla. Poikkeus vahvistaa säännön….

Mutta on se hyvä kun maat ovat erilaisia ja, että Suomessa, Italiassa ja muussa maailmassa pätee eri plussat ja miinukset. Se on rikkautta, kuten erilaisuus aina. Se tekee asiat näkyväksi, merkittäväksi ja mieleenpainuviksi.

xVilma