Pidän asukuvista, joissa hymyillään. Oli se sitten naurua tai vain pilke silmäkulmassa, se saa omankin suun pielen nykimään. Olen miettinyt tätä erityisesti sen jälkeen, kun sain niin hyvää palautetta kuvahaasteen postaukseeni, jossa Wellness-otsikon alle keräsin kaikkia aitoja naurukuviani. Mietin, että jos voin blogini kuvilla välittää muille hyvää fiilistä vain olemalla iloinen, niin miksi yritän kuvissa välillä poseerata kuin muotilehdessä ja esittää jotain muuta kuin olen.

Mielestäni blogien asukuvissa on menossa trendi, joissa kuvista yritetään tehdä kuin muotilehtien editorial-juttuja. Vaikka kuvien laatu olisi loistava, voi silti mielestäni kuvattava olla kuvissa oma itsensä. Tavallaan on hassua, että muotibloggaaja pitää blogia persoonana, mutta postaa kuitenkin lähes joka päivä asukuvia, joissa ei tuo persoonaansa esiin vaan poseeraa kuin anonyymi malli, katse tyhjänä, asennot kuin nukella.

Ymmärrän tämän täysin ja välillä omatkin asukuvani ovat enemmän jotain roolia kuin minua, mutta mielestäni olisi ihanaa vaihtelua, jos asukuvat olisivat tilannekuvia, hymyä, lämpöä ja hyvää mieltä. Eihän sitä nyt aina hymyilytä, mutta välillä näkee liikaa yritettyjä, vähän päälle liimattua, luotaantyöntävää, vaikeasti lähestyttää tai teeskenneltyä poseeraamista. Epätäydellisyys ja luonnollisuus on mielestäni kiinnostavaa ja yritän itse jatkossa välttää tekemällä tehtyjä asukuvia. Viimeinen asukuvavinkkini on siis hymy, aitous.

Asukuvavinkeistäni puuttuvat valokuvaukseen liittyvät asiat, mutta se on sitten asia erikseen. Kuvakulmista kuitenkin sen verran, että kokovartalo asukuvat kannattaa kuvata vähän alhaalta päin ja istumakuvia kannattaa testata kuvata myös ylhäältä päin.

Kokoan varmasti kaikki useamman kuukauden aikana kokoamani vinkit vielä yhteen postaukseen ja seuraavaksi siirryn ruokakuvausvinkkeihin. 🙂

xVilma